Ainut kerta. (And they live happily ever after.)

Pertti "Spede" Pasasella oli aikanaan sketsi vitsinpilaajasta. Siis perinteisestä vitsinkertojasta, joka pilaa vitsin kertomalla sen. Minä olen tunnetusti juuri tämänlainen. Olen tässä niin hyvä, että osa on oikein ihmettellyt sitä.

Toki elämäni on pyörinyt yllättävänkin aktiivisesti huonon huumorin ympärille. Tärkeä käänne oli jossain yläasteen loppupuolella, kun sijaisäidinkielenopettaja arvioi erään kirjoitelmani, jossa istuttiin puistonpenkillä siten että koko pätkän ajan voisi luulla että kohta tapahtuu jotain. Itse asiassa ihan mitä vaan, jotain todella outoa. Mutta sitten ei tapahtunut mitään. Hänestä olisi voinut tapahtua jotain. Muistaakseni puistonpenkki oli ihan hyvä, ja suorastaan täydellinen juuri siksi että siinä oli koko ajan tapahtumassa "ei mitään" niin kovalla tahdilla. (Mutta olen hukannut tämän aineen, enkä voi todistaa väitettäni.)

Sen jälkeen juttuni olivat varsin tapahtumarikkaita, absurdeja jopa makaaberiuteen asti. Osasta sain jopa vakavaa moitetta koska aihe ja käsittely oli paikoitellen brutaalia ja banaalia. Ei ne kuitenkaan hyviä olleet. Mutta tielle oltiin ikään kuin menty.

Aktiivisena hikipedistinä olen tietysti kirjoittanut paljon "juttuja". En mitään erityisen mainittavaa, mutta osaan olen itse ihan tyytyväinen. Esimerkiksi juttuni "Intelligent Designhuumeesta" on minusta ihan kohtuullisen onnistunut. Tämänlainen aktiviteetti ajaa tietysti jopa seuraan. Siksi päädyinkin eräässä vaiheessa stand-up -baariin, joka oli kuin karaokebaari mutta ilman karaokea.

Eli siellä oli amatöörejä kertomassa vitsejä. Se on melkein yhtä huumoripitoista kuin mitä amatööri laulamassa on musiikkipitoista. Päädyin pitämään elämäni ensimmäien ja viimeisen stand -up -pätkän. Siihen oli eräänlainen skripti, jonka olin opetellut hieman.

Satuin löytämään sen koneeltani ja mielestäni se vältti tilanteeseen. Esitys tietyllä tavalla pilasi vitsin. Valitettavasti todistan väitteeni laittamalla kyseisen pätkän esille.

[Stand-up sketseissä ei ole otsikoita. Voit kuitenkin kuvitella tähän sellaisen.]

[Tepsuttaen lavalle] Vam-mais-vit-sejä. Niissä on aina jotain inhottavaa ja halpamaista. Nehän ei mahda mitään tilalleen. Poliitikoista sen sijaan on hauskaa kertoa vitsejä, ne varmaan treenaa typeryyksiään. Mutta ei vammaisista.

Esimerkiksi Stubbin hampaista voi kertoa. Kertoa vaikka että ne on niin valkoiset koska ne on oikeesti muoviset. Tekohampaat joilla se voi hymyillä tekohymyä ja nauraa tekonaurua. Se on niinkun pilkka vaikka oikeesti Stubbillahan on oikeesti ihan täydellisen eheä ulkomuoto.

Toisaalta Stand-up koomikot kertoo kertoo aina itsestään ja omista murheistaan. Ne poliitikotkin on niitten murheita. Ja ne kertoo aina kuinka jokin asia on tapahtunut niille itselleen.

Ne vitstit tuntuu muutenkin olevan niitten terapiaa, tosin ne ei maksa terapiasta vaan niille maksetaan siitä. Sinänsä ihan fiksua. Ne ottaa maksun etukäteen. Sekin on fiksua. Sillä maksut tulee ottaa oikeaan aikaan. Mieti nyt: Portsari joka vaatisi rahaa kapakasta poistuessa ei toimisi, koska kaikki haluaa sinne. Kolehti taas kerätään jumalanpalveluksen loppupuolella, jotta kaikki innostuvat siitä että pääsee pois. Terapiamaksut maksetaan jälkikäteen. Ja stand -up kerätään etukäteen. Niin mäkin tekisin, kun tälläisiä heitän.

Mutta stand up -koomikot puhuvat itsestään. Tarinat liitetään siihen mitä he ovat tehneet. Tai ei ne oikeasti välttämättä ole tehneet, ja laittavat omiaan. Minäkin voin siksi kertoa keharivitsejä.

Hei. Minä olen Tuomo ja minulla on aspergerin syndrooma. Olen siis assi.

Teknisesti sanoen en ymmärrä sosiaalisia konteksteja. Se ei tietysti sano mitään kenellekään paitsi asiaansa uppoutuneelle todellisuuspaolle. Tämä tekee siitä hyvän määritelmän.

Käytännössä asian ymmärtää kun otetaan esiin autistit idioottinerot. Niillä on usein jokin erityistaito. Ne voivat esimerkiksi muistaa ulkoa javirheettömästi aivan älyttömän paljon asioita. Ja sitten ne ei osaa pukeutua itse ja saattavat sontia lattialle. Asbergerit on sama, mutta ilman niitä erikoistaitoja. Tai niitä haittoja. Minulla on tosin joskus ilmavaivoja, mutta ei koskaan niitä muisti -ihmeitä joten tämä on sitä minun perustuuria. Saan hitusen sitä idioottia mutta en sitä neroa.

Aspergerin syndroomasta on yksi hyvä kuvaus : Aspergerin syndroomaiset käyttäytyvät vähän oudosti, mutta et ihan tarkalleen ottaen osaa sanoa että mitä. Aspergerit vaikuttaa usein nörteiltä, koska ne on kiinnostunut teknistyyppisistä asioita ja keskittyy niihin pakkomielteenomaisesti ja voivat tässä prosessissa unohtaa parturin ja ne voi pukeutua kummallisesti.

Nörtitkin puuhaa kaikkea samanlaista. Aspergereista tosin ei saa tehdä häijyjä vitsejä koska ne on sellaisia. Nörttivitsejä saa kertoa koska nörtit harjoittelee typeryyksiään.

Siis vammaisista ei saa tehdä vitsejä. Mutta jos tekee, niin täytyy lähestyä sympatian ja ymmärtämisen kautta. Ei ihmiset kuitenkaan ymmärrä niitä. Toki minä voisin aivan täysin ymmärtää rampaa - kunhan ensin murskaisin jalkani ja eläisin sen kanssa sitten. Mutta toisaalta mikä minä olen puhumaan : Minä en ymmärrä ketään. Olen kiinnostunut vain joistain asioita ja ihmisiä en ymmärrä.

Onpas muuten mielenkiintoinen suorakulmainen kolmio tässä mikkitelineessä. Tuohon kun laittaa tuen, voi sen avulla demonstroida Pythagoraan lausetta. Tämähän on sähköakustinen muunnin, joka muuntaa äänivärähtelyn vastaavaksi sähköiseksi värähtelyksi. [Äänenvoimakkuutta vähentäen ja puheen tasauttamista vähitellen] Ilman liike saa kalvon värähtelemään ja saa kalvoon kiinnitetyn kelan liikkuu magneettikentässä, ja siihen indusoituu vaihtojännite, josta se johtoja pitkin menee vahvistimeen. Ömnönmönöh nömnöh mömmnöh mömnöh.

Niin siis missä olinkaan. Niin tietysti, kaikista tärkeimmässä asiassa, itsessäni.

Me Aspergeristithan on sellaisia että me käyttäydytään vähän oudosti. Kun esimerkiksi kerran humalikko tuli kysymään minulta tupakkaa, minä pidin hänelle teknisen puheen siitä miten alkoholi on neurotoksiini joka lamauttaa aivoista etuotsalohkon eettisen keskuksen. Tupakan kysyjä sitten seuraavaksi todisti pointtini. Otin tästä kokemuksesta tietysti opikseni. Ja seuraavan tupakankysyjän tullessa kohdalle olin korjannut virheeni.

Eli poistanit lausunnostani kolme tieteellistä epätarkkuutta.

Ai niin, Me assit ei osata myöskään kertoa vitsejä. Usein me ei osata myöskään lopettaa vitsejä. Sketsit jää riippumaan kuin tyhjään ja sitten ne vaan loppuvat ilman asiaankuuluvaa lopuketta. [Poistuu]