Sanastomme tuntee sellaisia käsitteitä kuin "kyökkipsykologia", jossa arkinen kohde liitetään tieteenalaan. Niissä korostuu amatöörien kotikutoisuus, joka eroaa akateemisesta laadun ja vakavuuden kautta. Tätä kautta esimerkiksi "kyökkipsykologit" ovat ikään kuin epävirallisia arvailukeskuksia.1: Miekkailukielistökin tuntee tämänlaisen toimijan. Se on "backyard fencer", likimain takapihamiekkailija. Se viittaa amatöörien puuhasteluun jota ei tehdä virallisessa harjoittelupaikassa koulutettujen ohjaajien parissa.
Amatöörifilosofejakin on. "Amatöörisille internetajattelijoille" ei ole kehitetty samantapaista kotikutoisuutta korostavaa uudissanaa, vaikka esimerkiksi omat kehitelmäni, "WC -filosofi" ja "Olohuonetutkija", voisivatkin olla aika lennokkaita, ne eivät ole vakiintuneeseen kielenkäyttöön asettunut -kovista yrityksistäni huolimatta.
Sanalle olisi sinänsä kovasti tarvetta, koska on hyvinkin totta se, mitä "Muistamisenarvoisia päähänpistoja" -blogissa mainitaan : "Bloginkirjoittajahan on aina jonkinlainen välimuoto vakavan kolumnistin, ajattelijan tai esseistin, ja internetin anonyymeillä ajatustunkioilla huutelevan turjanruojan välillä. Se tarkoittaa, että bloginpitäjä on yleensä omaan vähäiseen mutta kuitenkin olemassaolevaan sivistyneisyyteensä ihastunut, suhteellisen kusipäinen mössöntuottoyksikkö." Myönnän ylväästi olevani yksi tälläinen.
Syynä on se, että heillä on kaikesta huolimatta hyvä asenne. Ja se on kunnioittava suhtautuminen sivistykseen. Heihin sopii sama mistä kirjoitin huonojen kirjailijoiden kohdalla : Amatöörin oma yleissivistystaso voi olla pieni, mutta sitä kuitenkin arvostetaan ja omaa egoa boostataan sen varassa ja sitä kautta - vaikka muitakin ylpeilynpönkitystapoja olisi olemassa ja tarjolla, ja niitä voisi kenties olla jopa enemmän niin että niillä lesoilu olisi ansiokasta. Tätä kautta he saavat arvonsa sitä kautta että he haluavat identifioitua asian kautta. Tämä vaatii kunnioitusta asiaa kohtaan. Jos halveksit tietoa itsessään, et yritä vaikuttaa tietäjältä.
Tämä sopii myös pseudotieteilijöihin. Ja kenties tämä muistutus koskee eniten juuri heitä, koska he yleisesti ottaen epäonnistuvat niin paljon, että tuntuu väärältä leimata heille sitä kunniaa mitä rationaalisuuteen ja tieteellisyyteen liitetään. Keskimääräinen crank kuitenkin tekee valtavasti töitä. Heitä kohtaan sain esimerkinomaista asenneopetusta Juha Leinivaaralta. Silloin aiheena oli henkilö, joka uskoi kykenevänsä vaikuttamaan nyrkkeilyotteluihin ajatuksenvoimalla. Hän halusi aina otteluiden jälkeen kertoa ketä hän oli tukenut. Kun häneltä pyydettiin tuloksia etukäteen, hän loukkaantui. Leinivaara vetosi siihen että hän kunnioittaa.
Halu varmistaa on eri asia, kuin epäkunnioitus. Syy on suunnilleen sama kuin se, että terve epäilys on eri asia kuin vainoharhainen paranoia. Omalla kohdallani olen jakanut tässä kohtaa kunnioituspisteitä. Jo osallistumiseni vakavaan keskusteluun on ikään kuin kannanotto siitä että kunnioitan. Muille on varattu vinoilu- lörpöttely- ja vitsailukaavat. Argumentointi itsessään on minulta siksi jonkinlainen kunnianosoitus, joka ei ole mikään ilmiselvyysvaatimus vaan enemmänkin ansaittu tila. Huonoiksi esimerkeiksi voi toki päästä, mutta silloin hän on nimettömänä tai nimimerkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti