Joskus on hauskaa, kun kaksi tahoa joiden kanssa on erimielinen ovat keskenään erimielisiä. Silloin oppii vähintään sen, että "vihollisen viholliset" eivät aina ole ystäviä. Joskus asia on hauskempi. Esimerkiksi nyt voin sanoa että en moiti mielipiteitä, vaan sitä "liian laajaa kontekstia" jossa ne on esitetty.Tällä kertaa kyseessä on meditaatio. "Muistamisenarvoisia päähänpistoja" kommentoi Rauno Räsäsen kirjoitusta jossa aiheena oli meditaation egoistisuus.
Meditaation egoistisuutta perustellaan sillä, että siinä ihminen vaipuu horrokseen, jossa henkilö hakee huumeenomaista olotilaa. Vastapuoli korostaa että meditoinnissa haetaan kirkkautta eikä huumeissa höröämistä. Ja että meditaatiossa asiat ovat päässä, mutta ne ovat tulleet sinne jostakin. Eli tavallaan vaikka katsomme kiveä, ei päässämme ole kiveä vaan "ajatus kivestä". Ja jos muistelemme tätä kiveä, päässämme on taas ajatus kivestä, mutta ei kiveä.
Meditaatiota vastustava puoli ei pidä eipoliittisesta. Takana on ikään kuin tiedostamisen tila. Kielenkäyttö on poliittista, ja vuorovaikutuskin on poliittisesti värittynyttä. Asian tiedostaminen sitten jotenkin muuttaa tilannetta eettisemmäksi. Meditaatio taas nähdään yksityisenä. Tähän meditaation kannattaja taas sanoo että omaa tilaa on hyväkin rajata, että yksityinenkin voi olla hyvä asia. Ja että vaikka meditoi niin voi tehdä muutakin. Ja tämä voi olla hyvinkin osallistuvaa.0
Ei yksityistä vaan julkistettua.
Oma mielipiteeni on, että meditaatiosta on tehty hyvin suurelta osalta julkista: Aivan kuten Lynchkin järjesti julkisen meditointitilaisuuden ja piti tätä auttamisena.1 Samoin meditointia kaupataan nimen omaan eiyksityisen kautta. Se parantaa mainosten mukaan terveyttä sekä ruumiillisesti että henkisesti. Yksilöille se lupaa huippukokemuksia - se onko kyseessä "antitietoisuus", tietoisuuden poistaminen, vai "ultratietoisuus" eli erityisen tarkka tietoinen tajuamistaso on tässä kohden lillukanvarsia, koska tarjolla on joka tapauksessa tietynlainen kokemus jonka ainutlaatuisuutta kehutaan ja tarjotaan.
Tätä kautta meditaatiosta on tehty hedonistisen kapitalismin ratas. Sillä tavoitellaan jopa parempaa tuotantotehoa. Ihmiset meditoivat jotta se piristäisi mielen ja sielun ja jotta sen harjoittajat tarvitsisivat vähemmän lomaa.
Olen kuitenkin sitä mieltä että meditointi voi olla muutakin.2 Tässä vastaan on kuitenkin tullut uskonnollisuuskentän yllättävän laaja muuttuminen. Ihmiset esimerkiksi voivat erota kirkosta ja palata siihen kun puoliso haluaa häät. Rituaalilla on aina myös hengellinen taso, mutta nykyihminen näkee siinä hyvinkin helposti pelkät bileet ja sen juhlallisuudet. Tätä kautta on selvää että meditaatio on ideaalitasolla - ja tasolla jolla monet sitä harjoittavat - hyvinkin erilainen kuin sen yleinen ilmenemistapa. On kuitenkin aivan selvää että monelle esimerkiksi jooga on ikään kuin vaihtoehto jumpalle.3
Hengellinen on ikään kuin kaupallistettu ja yksityinen julkistettu. Ja esimerkiksi uskontoa julistetaan hyvin suoraan ja kärkkäästi totuusaevon sijasta sen antaman onnellisuuden ja muun vastaavan sijaan. Pascalin vaakakin pohjimmiltaan selittää miten hyvät palkinnot arpajaisissa on. Se kertoo että ne ovat niin hyvät että vaikka arvalla voittaisi tosi epätodennäköisesti, niin kannattaa pelata. Uskonnon kerrotaan parantavan elämää ja että ilman sen kanssa olemista elämä on onttoa. Tämä kaikki vetoaa hedonismiin ja vain siihen. Kaikki uskonto ei kenties ole hedonistista, mutta valtaosa siihen liitetystä puheesta on.
Onhan julistaminen itsessään on kaupallinen akti, joka viittaa että asia ei ole yksityinen ja subjektiivinen, vaan jokin jonka kannatusta voi ja pitääkin voida lisätä kommunikativiisilla keinoilla, jossa erimieliset taivutetaan ja suostutellaan jollain tavoin mukaan kuvioon.4
Tiedostettua mutta ei kommunikatiivista.
Toinen asia on se, että vaikka meditoinnissa ihminen joka mietiskelee päänsä sisällä, tuo muistiyksiköissään mietiskelyyn mukaan monenlaisia asioita, kuten henkilöiden lausuntoja ja maailmassa olevia tapahtumia. Kuitenkin tosielämässä on keskusteluja, joiden generoiminen omasta päästä on hieman keinotekoista. Asioita voi meditoinnissa ehkä esittää dialogimuodossa, mutta kun lähteenä on oma tietoisuus, niistä tulee ikään kuin personifioituja monologeja. Tätä kautta siihen ei liity kommunikatiivisuutta. Tätä kautta saadaan aivan selvästi melko olennainen piirre. Meditointi ja aktiivinen valve "ovat tietoisuudessamme", mutta olennaisesti eri tavalla.
0 Shaolin munkit ainakin tekevät. He harjoittelevat Kung -fua ja tienaavat tällä aivan fu*kungin paljon rahaa.
1 "Atheist cat thinks your prayer is cute but futile."
2 Olen jopa kokeillut sitä itse. Ainoana ongelmana on se, että meditoidessa joko epäonnistun ja saan liikkumattomuudesta inhottavan olon perseen alle tai sitten nukahdan.
3 Tässä ei ole mitään pahaa, koska minulla miekkailu on vaihtoehto meditaatiolle, ja se voi joskus tarjota erityisen flow -tilan.
4 Tosin egoismissa, hedonismissa ja kaupallisuudessa ei ole sinällään suoraan ja automaattisesti mitään pahaa. Onhan jokainen vapaa täällä kulkemaan, kun jokainen on kohtalonsa kanssa yksinään. Kaupallisuus, hedonismi ja egoismiin tosin liittyy asioita jotka ovat kaikkea muuta kuin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti