Muutoksia tieteellisissä teorioissa, teorianvaihdoksia kutsutaan varsin tavallisesti paradigmanvaihdoksiksi. On varsin tavallista että postmodernistitkin käyttävät samaa sanaa. Tämä ei ole "totaalisen väärin".
Kuitenkin asiaan on näkemys, joka korostaa sitä, että uudelleenarviointia on monenlaista. Tällöin tarvitaan ikään kuin uutta termiä. Tällöin postmoderni ajattelu tuottaa muutoksia (revision) ja luonnontieteet ja monet ihmistieteiden teoriat tai niiden osa -alueet käyvät läpi paradigmanmuutoksia.
Eron ymmärtämiseksi historiaan katsomisesta on apua.
Kun vaikkapa Galileo Galilei teki aikanaan tutkimuksia, hänellä on koeasetelma jonka ymmärtäminen on nykyään hyvin samankaltaista. Painon ja ajan vaikutukset ovat muuttumattomia, näiden tulkinta ei ole muuttunut olennaisesti. Jos puhutaan vaikkapa flogistonista, havaitut asiat ovat hyvin samanlaisia. Teoria on muuttunut. Samoin, vaikka maakeskinen maailmankuva vaihtui aurinkokeskiseen, tähtitieteilijöiden havainnot taivaankappaleiden liikkeistä itsestään ovat hyvin samanlaisia. Käsitteet kuten "kiertäminen" ja "taivaankappaleet" ja "havaitseminen" tulkitaan yllättävänkin samanlaisesti. Galileon kokeet voidaan tätä kautta toistaa ja saada samat tulokset. Tulkinnoissa on tietysti jotain eroja, koska tiede on muuttunut. Mutta matkan varrella on ymmärrettävyyttä. Ajan kanssa tulokset täsmentyvät
Havainnot ovat samat, ja mitattava asiat on määritelty hyvin samalla tavalla. Näin tutkimukset siirtyvät "yllättävänkin näpsäkkäästi" uuteen paradigmaan. Esimerkiksi Quinen mukaan tämä johtuu siitä, että tiede rakentaa yhtenäistä verkkoa. Kun jotain virheitä korjataan, tehty muutos tulisi tehdä siten että se on kokonaisuuden kannalta mahdollisimman pieni. Tätä kautta valtaosa verkosta jää ennalleen kun pientä osaa muutetaan. Näin ymmärrysvaikeudet pienenevät.
Osa menee niin pitkälle, että puhuukin paradigmanmuutoksien kohdalla enemmän täsmentymisestä kuin vanhan totaalisen virheellisyyden osoittamisesta : Esimerkiksi heistä Newtonin lait toimivat täysin normaalioloissa ja nykymaailmassa ; Einsteinin yhtälöt ja suhteellisuusteoriat ovat vain toiminta -alueeltaan laajempia ja tarkempia. Tätä kautta se, että vaikkapa lukion fysiikankirjat käyttävät ja opettavat newtonin mekaniikkaa, ei ole samaa kuin valheen opettaminen.
Postmodernissa ajattelussa erot taas ovat erilaisia. Kun tapahtuu revision, vaihtuvat määritelmät, taustametodiikka ja monet muutkin asiat. Puhutaan laajemmasta uudelleenarvioinnista. Tälle muutokselle yleistä onkin se, että eri näkemysten välillä on totaalisesti erilaiset ymmärryshorisontit ; Et voi vain siirtää vanhaa näkemystä uuteen, vaan asiat on ikään kuin mietittävä uudestaan.
Näin on käynyt esimerkiksi kristinuskossa, jossa syntikäsitteestä on hyvin erilaisia tulkintamalleja. Yllättävän yleistä on korostaa synnin luonteen yhteiskunnallisuutta ja sen suhdetta yksilöön ; On "psykologis-sosiaalinen tulkintamalli", joka eroaa vahvasti vanhasta ja perinteisestä "kuuliaisuus-tottelevaisuus-velvollisuus" -mallista. Näillä lähtökohdilla syntyy hyvin erilaisia tulkintoja, mutta kun henkilöt riitelevät keskenään synnistä, käy helposti niin että "toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä".
Revision -näkemyksen hankaluus on siinä, että on hyvin vaikeaa sanoa onko muutos seurausta mistäkin. Se rinnastuu helposti muoti -ilmiöön ; Egyptissä Islam on nykyisin suosittua, mutta ennen oli vallalla esimerkiksi Amon-Ra. Johtuuko muutos siitä että Amon-Ra olisi osoittautunut epätäsmällisemmäksi kuin Allah? Tälläistä koetta tuskin on tapahtunut, koska sellaista ei hevin voida tehdä.
Ymmärryshorisonttien eroavaisuus tekee vertailusta hyvin mahdotonta, tai vaikeaa, koska eri systeemeillä on eri lähtökohdat ja metodit, joiden kautta eri vastaukset syntyvät. Erimielisyydessä ei voida vertailla täsmällisyyttä, vaan kumotaan enemmänkin toisten lähtökohtia -jotka taas perustuvat oletuksille. Tässä on väistämättä sellaista henkeä että "minun oletukset ovat parempia kuin toisten taas eivät."
Tätä kautta revisionin kohdalla on luontevaa puhua maailmankuvista. Ongelmana tässä ajattelussa on tietysti se, että asiat latistuvat helposti pelkästään sille tasolle jossa mukana on "tulkinta = tiede" & "tulkinta = valta" & "suosio = valta" ja kaikki tästä seuraavat johdannaiset. Tätä kautta on kenties ihan järkevää vetää raja paradigman ja revisionin välille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti