Tämän päivän "Metro" -lehti teki saman, minkä moni aikaisempikin oli huvikseni tehnyt.1 Eli sisälsi tekstiä, jossa uskonnottomien kannanottoja syytettiin epäkunnioittavaksi ja pilkkaaviksi. Syynä on se, että keskusteluissa on verrattu "Raamattua" satukirjoihin.Syy tähän reagointiin taas löytyy vanhemmista tekstiviestinpätkistä : Kaikki alkoi siitä, kun viesteissä toistuvasti viitattiin kansanperinteeseen : Viitattiin näkemykseen jossa 90% kaikista kulttuureista tuntee erillisen ja tietyn Luoja -Jumalan. Tämän esitettiin ikään kuin olevan varhaista muistitietoa, joka todistaisi Jumalan olemassaolon tai tekisi siitä vähintään rationaalisen näkemyksen. Ja erimieliset vain olivat ignorantteja jotka pyykivät tiedot ja tosiasiat pelkurimaisesti syrjään.
Kun tästä muistutettiin, että folkloristinen tutkimus joka osoittaa että jokin näkemys on suosittu ei todista oikeassaolemista. Muistutettiin että ne voivat olla ihan yhtä hyvin myös suosittuja satuja. Tästä seurasi suuttuminen.
Omalta kohdaltani olen törmännyt vastaavaan strategiaan hyvin kauan aikaa sitten. Silloin aiheena oli se, että Raamatun kopioissa on hyvin vähän muutoksia. Eli versiot ovat muuttumattomia. Ja niitä on tehty paljon. Esitin että kopioinnin tarkkuuteen voi olla muitakin syitä kuin Jumalan olemassaolo - esimerkiksi se, että sitä kopioineilla ihmisillä on ollut vakaumus joka on saanut heidät kunnioittamaan tätä teosta. Tämä oli kuulemma herjaava ad hominem, joka satutti argumentoijaa.
Molemmissa yllä olevissa argumenteissa on sama rakenne, jota kutsutaan kaivon myrkyttämiseksi.2 Tämä on strategia, jossa vasta -argumenteilta suojaudutaan siten että argumentoijan sanoilta viedään ylipäätään kaikki sananvalta.
Yllä olevassakin strategiana on ikään kuin tarjota Raamatulle tai kansanperinteelle todistajan asema ja tälle arvovalta, joka tekee siitä toden. Ja jos asiaa vastaan argumentoi millään tavalla, kuten tarjoamalla erilaisen tulkinnan asiasta, ei ikään kuin saakaan esittää vasta -argumenttejaan koska se olisi tilanteen esittämisen lisäksi myös hyökkäys tätä auktoriteetti ja arvovalta -asemaa vastaan. Näin erimielinen on "tuhma" ja koko keskustelu siirtyy asiasta siihen että miten tämä vastakommentoija on ilkeämielinen ja asiaton ja siksi koko hänen edustamansa ideologiakin on eettisesti vääristynyt.3
Nostan asian esille siksi että tämä näyttää tällä hetkellä olevan hyvin suosittu strategia. Osasyynä tähän on ateistien aktivoituminen. Koska sananvapauteen vetoaminen veisi oikeuden omaan julistamiseen, on asiasta tehty sellainen että ateisti joka esittää mielipiteensä ääneen on epäsosiaalinen koska hänen näkemyksensä loukkaa uskovan näkemystä vastaan. Näin ateistejen julistustoiminnasta saadaan ilkeyttä kun oman toiminnan asiallisuutta ja kohteliaisuutta voidaan oikein kehua samanaikaisesti. Vaikka toiminta on/olisi molemmilla aivan yhtä asiatonta.
Näin uskonnottomalla ei ole vaihtoehtoja olla asiallinen. Jos hän on hiljaa hänen katsotaan ylenkatseellisesti "ignoroivan" asioita ja näkemyksiä. Tässä vaiheessa julkiseen keskusteluun osallistuminen on ikään kuin velvollisuus, ja uskonnoton joka ei ota osaa keskusteluun on siksi asioita tutkimaton ja miettimätön ja muutenkin epärationaalinen. Mutta sitten kun keskustelu siirtyy asiaan, erimielisyys muuttuukin julistavaksi arvovaltapeliksi jossa omaa näkemystä on herjattu ja loukattu. Tässä pelikenttä on määritelty epäreilusti siten että voittaja ja häviäjä tiedetään argumenteista riippumatta, lopputulos määräytyy vain siltä osin "miten tämä tapahtuu".
Tämä on sinänsä mielenkiintoinen ilmiö, koska se on hyvin leimallinen epäakateemisille uskontokeskusteluille. Fundamentalistit ovat toki kauan pelanneet peliä jossa ensin ateisteja/uskonnottomia/evolutionisteja ja kaikkia muita moititaan epärationaalisiksi. Ja kun argumentit paljastuvat vääristelyksi tai asia siirtyy siihen että heidän oma näkemyksensä ei ole paremmin todistettu, aletaan puhumaan mielipiteenvapaudesta.
Nyt tämä vaan näyttää olevan muotia laajemminkin ; Nyt "katujulistusmaailmassa" on siirrytty laajemminkin Jumalatodistuksista maailmankuviin. Ja tätä myötä olkiukot ja hätäiset päätelmät ovat muuttuneet kaivon myrkyttämiseksi ja ad hominemiksi.
1 Kirjoittaja ei maksa kommentointitekstiviesteistä. Mutta lukee niitä hyvin huvittuneesti joka päivä, kun ilmaiseksi saa.
2 Tosiasiassa molemmissa on myös argumenttivirhe nimeltä perinteisiin vetoaminen ja auktoriteettiin vetoaminen, mutta ne eivät ole nyt aiheinani..
3 Tämäkin näkyy esimerkiksi "Metrossa" aika hyvin. Sillä ateistejen moraalisuutta on vahvasti kyseenalaistettu. Mutta ne nimimerkit jotka kovasti valittavat ateistejen huonosta käytöksestä - ja jotka kovasti muistuttavat että eivät pidä kenenkään pilkkaamisesta - eivät kuitenkaan kuluta viestejään näiden ruotimiseen. Mistään tasa -arvoisesta epäreiluuden kritisoinnista ei siis selvästi ole kyse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti