Sopimattomat määritelmät (sopimattomilla välikommenteilla).

"Harva tänne tekstaileva ns. ateisti täyttää ateistin tuntomerkkejä. Heillä on erilaisia uskomuksia, joista he hakevat sielunrauhan, mutta eivät nimeä sitä uskonnoksi. Loppujen lopuksi ateistin tie onkin hyvin kaita, kun kaikki uskominen on kielletty."
(Nimetön, "Metro" 15.10.2010)

Yllä oleva viesti on malliesimerkki hyvin mielenkiintoisesta ilmiöstä, joka on uskontokeskusteluissa erityisen yleinen, suorastaan kliseisen toistuva. Se on tietysti myös argumentatiivisesti virheellinen. Itse asiassa siinä on hyvin monta eri virhettä, jotka on tiivistyneet yhteen tavalla joka herättää kysymyksiä siitä, (1) miten huonosti ja laaduttomasti että (2) epäkunnioittavasti ihminen voi ajatella ja (3) onko tätä virheellistä ajattelua oikein harjoiteltu jossain, koska on suorastaan vaikeaa tiivistää noin monta argumenttivirhettä yhteen lausuntoon.

Tämän takana oleva ajatus nojaa määritelmän ja kohteen suhteeseen. Koska tätä asiaa ei ole ymmärretty, on yllä olevassa viestissä ateistimista tehty olkinukke, jota herjaamalla ad hominem -tyyliin on saatu kokemus pärjäämisestä argumentaatiossa. Pohjimmiltaan kyseessä on ekvivokaatio, jossa saman sanan eri määritelmät rinnastetaan yhteen, kieliopillisesti homonyymeistä on tehty synonyymejä.

Yllä olevassa sama virhe on tehty sekä sanalle "ateismi" että "usko", että "uskonto". Jokaisen sanan kohdalla tehdään itse asiassa täsmälleen samat virheet (joita on monta), mutta nostan virheet esiin sanakohtaisesti tavalla, joka minusta tekee yksityiskohtien seuraamisesta yksinkertaisempaa. Aluksi kannattaa muistuttaa mieleensä vain, että kategoriavirhe on semanttinen tai ontologinen virhe, jossa jostakin asiasta käytetään sellaisia käsitteitä, jotka soveltuvat ainoastaan johonkin toisenlaiseen asiaan : ominaisuus liitetään sellaiseen asiaan, jolla ei ole tätä ominaisuutta.

Ateismi.

Teknisesti määritellen ateismi tarkoittaa teismin puutetta. Teismi taas on Jumalauskoa. Mikä tahansa usko, kuten usko gravitaatioon ei yleisesti ottaen pidetä teisminä. Tätä kautta ateisti voi uskoa moneen muuhun asiaan. Esimerkiksi Loch Nessin hirviöön ateisti ei määritelmänsä pohjalta tee kannanottoja. Ateistilla saa siis olla uskomuksia muihin asioihin, hän tekee kannanoton vain Jumaluuksiin.

Moni uskovainen on yrittänyt kieltää yllä olevan virheen leikkimällä määritelmillä. Tällöin Jumalaksi on määritelty esimerkiksi se, että pitää jotain tärkeänä. Tällöin ateismi tarkoittaa nihilismiä, arvottomuutta. Ja silloin ateismi tarkoittaa samaa kuin yllä olevassa viestissä oleva ateismi.

Tässä ongelmana on tietenkin se, että määritelmä tulee sitoa kohteeseen. Koska tässä puhutaan ateisteista, jotka toimivat yhteiskunnassa, on tätä määritelmää yritetty sitoa heihin. He ovat kuitenkin määritelleet oman ateisminsa eri tavoin, eikä tämä uusi määritelmä kuvaa heitä juurikaan. Siksi viestissäkin "nimetön" peräti huomaa tämän.

Tosin hän ei tee sitä, jonka älykäs argumentoija tekee ; Eli huomaa että hänellä on ilmiön kanssa epäsopiva määritelmä, jolloin sitä ei voida soveltaa siihen. Oikea tapa, esimerkiksi hyväntahtoisuuden periaatteeseen sopiva, olisi heittää toimimaton määritelmä sikseen, ja käyttää niitä määritelmiä joka sopii ilmiöön ja tuomita muut vääriksi - ne kuvaavat kenties jotain, mutta eivät sitä mitä tarkastellaan.

Sen sijaan "nimetön" toimisi rehdisti ja tunnustaisi että ateismin määritelmä on ateistejen olkiukottamista, ja siitä on seurauksena määritelmän ja kohteen epäsopivuus, hän toimii assimilaation kautta. Hänen ei tarvitse tunnustaa näkemyksensä onttoutta, kun hän vääntää maailman keinotekoisesti mutkalle. Näin hän tuomitsee ateistit tekopyhiksi ja kaksinaamaisiksi. Eli se, että hänen oma käyttämänsä määritelmä ei sovi ateisteihin ihmisinä, on vika siinä että ateistit eivät ole oikeaoppisia, vaan valehtelevat.

Tämä on ensinnäkin ryhmän määrittelyä ulkopuolelta, jossa ihmisten identiteetti ja ennen kaikkea se, miten he ovat itsensä nähneet yritetään ulkopuolelta sovittaa tiettyyn malliin kysymättä näiden ihmisten vaihtoehtoisia määritelmiä. Tätä kautta jos ateistia lähestytään uudella määritelmällä, ei ymmärretä ateistia koska hän on määrittänyt itsensä aivan eri kautta. Yleisesti ottaen jos määritelmä ei kuvaa kohdettaan, ja jos samalle ilmiölle on toinen määritelmä joka kuvaa kohdetta, on epäsopiva määritelmä ns. asiaankuulumaton, eikä suinkaan niin että kohde on väärä.
1: Tämä on itse asiassa täsmälleen sama asia, kuin siinä että "jos oma teoria ja faktat ovat ristiriidassa". Ei ole järkevää sanoa että "sen pahempi tosiasioille". Teoria on väärässä.

Käytetty logiikka on itse asiassa aivan sama, kuin jos väittäisi kristittyjä sadisteiksi koska heillä joko he itse kärsivät tuskaa Helvetissä tai sitten Jeesus kärsii heidän puolestaan, jolloin joka tapauksessa on tuskaa. Ja Jeesuksen kohdalla tuskasta peräti iloitaan. Moni uskonnoton on tällä tavalla yrittänyt määritellä kristittyjä, mutta tämä ei tietysti ole kuvannut kristittyjä itseään kovinkaan hyvin. Siksi voidaan aivan suoraan sanoa että nämä mustamaalaavat määritelmät ovat vääriä. Eivät siksi että ne voidaan laittaa ristiriitaiseksi Raamatun kanssa, vaan siksi että ne eivät kuvaa sitä toimijaryhmää johon se on laitettu viittaamaan.

Asiat jotka nimetään samalla nimellä, mutta joilla on eri määritelmä, eivät itse asiassa ole teknisesti ottaen väistämättä mitenkään samoja asioita. Äidinkielentunnilla homonyymejä käytetään melko paljon. Itse asiassa tässä oleva virhe on vielä astetta julmempi. Otan sen kohdalla käyttöön toisen sanan.

Usko.

Sanoilla on virallisten ja filosofis-teknisten määritelmien, denotaatioiden, lisäksi myös yleiset merkitykset, konnotaatiot. Tätä kautta ihmiset ymmärtävät toisiaan. "Nimetön" rinnastaa kaikki oletukset uskoksi. Tosiasiassa uskolle on kuitenkin yleensä täsmällisempi merkitys.

Jos kadulla esimerkiksi fundamentalisti kysyy että "Uskotko?", ei oikea vastaus ole "kyllä", jos on ateisti. Sama koskee myös johdannaiskusymyksiä kuten "oletko uskovainen?" tai "oletko uskossa?".

Kyseessä ei ole esimerkiksi uskooko gravitaatioon tai tieteelliseen metodiin. Usko nähdään yleisesti ottaen nimen omaan uskona yliluonnolliseen älylliseen toimijaan. Muuten puhutaan esimerkiksi oletuksista tai teorioista. Turha niputtaminen on tärkeää, se lisää ymmärrystä. Määritelmien yhteen liittäminen taas on dikotomioiden lisäämistä keinotekoisesti. Tätä kautta selkeästi erilaisiin tarkoituksiin käytettyjen sanojen yhteenliitokset ovat keinotekoinen kenttä manipuloida, harhaanjohtaa ja epäselventää keskustelua.
1: Mikään näistä ominaisuuksista ei ole edullinen, hyvä tai toivottava. Ja niihin turvautuvaa voidaan perustellusti sanoa tyhmäksi ja idiootiksi ja pölvästiksi. He eivät ansaitse kunnioitusta. He ansaitsevat korkeintaan mustan silmän.

Asiaa mutkistaa tietysti se, että sana "usko" on myös hyvin toisenlaisella sisällöllä liikkeellä. Arkikäytössä usko voi liittyä myös moniin mielipiteisiin, jotka eivät liity lainkaan uskontoihin. Tässä kohden olennaista on tajuta, että ateismi kieltää aiemmin mainitun uskon, mutta tässä oleva, varsin runsas "erilaisten uskojen" lajitelma, ei ole lainkaan ateismin kieltämää. Tätä kautta ateisti kieltää uskon hyvin spesifissä ja suppeassa muodossa, ja sanojen käsittelyssä tämä tulisi ottaa huomioon.

Tätä kautta arkikielessä ja muutenkin kommunikoinnissa käytettyä kieltä väärinkäytetään. Kun on vakiintuneet termit, joita ihmiset yleensä käyttävät, ei voi vain keksiä mielivaltaisesti mitä tahansa ja väittää että kaikki tarkoittavat tätä sinun uutta ihme määritelmääsi ja tarkoittavat sanaa käyttäessään juuri sitä, mitä sinä sanot. Yleisesti ottaen kommunikaatiossa termejä voi määritellä monella tavalla, mutta silloin käytetään sitä määritelmää, jonka mukaan asia on käytetty siinä asiassa joka perustelee tai jota kritisoidaan. Kriitikko ei voi keksiä toisen käyttämälle sanalle uutta sisältöä, ja kritisoida sen pohjalta.
1: Tai onhan se mahdollista tehdä, mutta se olisi härski ja falski virhe, joka kertoo vain ja ainoastaan siitä että kriitikko ei ymmärrä kritisoimaansa kohdetta. Eli hänen sanansa painoarvo on nolla, ja intonsa kritisoida kumpuaa ennakkoluuloista jota on pumpattu typeryydellä.

Siksi ateistikin määrittelee ateismin määritelmää. Vain jos ateistin oma määritelmä on ristiriidassa ateistisen toiminnan kanssa voidaan alkaa puhumaan tekopyhyydestä tai ristiriidoista määritelmän ja toiminnan välille.

Uskonto.

Myös sana uskonto vilahtaa. Yleensä uskonto on sitä, että uskon ympärille sidotaan rituaaleja ja muuta vastaavaa. Sanan konnotaatiot ovat sellaisia, että se ei sido alleen kaikkea vakaumusta mihin tahansa. Mikä tahansa ideologia tai mielipide ei yksinkertaisesti ole uskonto. Esimerkiksi keskustapuolueen kannattaminen voi olla epärealistista mutta uskonto se ei ole.
1: Uskonto on toki ideologia, mutta tämän rinnastaminen on sama kuin sanoisi että koska kaikki kissat ovat eläimiä, olisivat kaikki eläimet kissoja.

Pascal Boyerin kautta rajanvetoa voidaan lähestyä. Hänen mukaansa avaruusolennot voivat olla hyvin erilaisia kuin uskonnot, niissä ei ole esimerkiksi rituaaleja tai muita vastaavia asioita joilla yritetään kontrolloida tilannetta. Sen sijaan jos avaruusolennot kykenevät tietämään synkät salaisuutesi, toiminta muuttuu palvovaksi. Pelätty avaruusolento muuttuu palvotuksi. Tätä kautta uskonnolle voidaan saada määritelmä, joka ei pidä sisällään kovinkaan paljoa.

Ateisti ei siis todellakaan kutsu uskomuksiaan ja elämänsä ilonaiheita uskonnoiksi. Ja joka lähtee tältä kautta heitä moittimaan, ei osaa asiaansa. Sellaisen ei kannata nimeään laittaakaan esille ; Tosin vielä kannattavampaa olisi olla hiljaa, kun ei osaa. Niin vakaumusta ei liitettäisi ikäviin ja loukkaaviin termeihin joita yllä olevan tasoinen argumentointi itseensä ansaitsee. Se voisi olla hyväksi jopa sen vakaumuksen puolustamiselle, kun vastapuoli näyttää helposti seisovan (järjen)jättiläisen harteilla, jos hän oikeasti onkin vain (äly)kääpiöiden ympäröimänä. ; Mutta jos ei vaieta osaa, on nimettömyys sentään jonkinlainen tunnustus siitä että omaa nimeä ei kehtaa liittää ajatukseen.

---

Kotiläksynä on laskea Metron viestissä olleet kategoriavirheet. Tämän jälkeen on hyvä muistaa että kulteissa ja lahkoissa jäsenet eriytetään kielellä ulkomaailmasta ja kulttiin/lahkoon kohdistuvalta kritiikiltä (1) luomalla uudismääreitä eli rakentamalla uusia sanoja ja (2) määrittelemällä normaaleja sanoja aivan uudestaan, niin että syntyy kommunikaatiokuilu, jossa keskustelu, viestintä ja ymmärtäminen on mahdotonta, koska eri tahojen sanoilla on vain samat kirjoitusasut ja eri määritelmät. Tämän jälkeen voit miettiä miten huolestuttava kommentti itse asiassa olikaan.