Mattoa ahmivat motoristitytöt ja muita kertomuksia.

Amerikoissa juridinen sensuuri on melko pientä. Sananvapautta kannatetaan hyvin laajasti. Syynä on tietysti se, että Amerikkoihin on menty ahkerasti siksi että euroopassa joitakin uskonnollisia näkemyksiä oltiin pidetty "jotenkin pahana". He eivät halunneet jatkaa tätä perinnettä maassaan. He olivat siis oppineet jotain kantapään kautta. (Mikä on useimmille ainut tapa oppia.) Amerikoissa ei siksi ole esimerkiksi jumalanpilkkalainsäädäntöä.

Silti siellä on medioissa "käytännön tasolla" ennakkosensuuria ; Tiettyjen tahojen pilkkaaminen kun iskee esimerkiksi televisiokanavan boikottiin tai mainostajien myötämielisyyteen tilata mainoksia kyseisestä paikasta. Toki Amerikassa on ikärajoja ja niitä valvotaan. Sensuuria (sekä suoraa että ennakkosensuuria) kierretään jonkin verran keksimällä hyvinkin outoja kiertoilmauksia.

Esimerkiksi tästä on otettava "Cow and Chicken" -televisiosarja. Sarja on kokonaisuudessaan typerä ja mauton. Mutta siinä on usein erikoisia kieroilmauksia. Esimerkiksi jaksossa "Buffalo Gals" ryhmä motoristeja ajaa sisään kanan ja lehmän taloon ja alkavat pureksimaan mattoa. Selviää että motoristit, vaikka näyttävätkin kovasti miehisiltä, ovatkin naisia. Ja he ajavat satunnaisesti ihmisten taloihin syömään mattoa. Juttu voisi tuntua vain surrealistisen typerältä vandalismikuvaukselta joka on täysin irrallaan todellisuudesta - ja että ainut linkki jutun ja todellisuuden välissä on joidenkin piirtäjän nauttimien LSD -molekyylien välityksellä. Asia muuttuu selvemmäksi, kun tietää slangitermejä ; "Carpet Munching" on kiertoilmaus oraaliseen seksiin naisten kanssa. (Onneksi olkoon! Tulkinta merkityksestä on valmis! Lienet henkisesti valmis maksamaan psykiatrille. Mahdollisesti minunkin?)

Yllä oleva on opetus siitä että sensuuri on käytännössä hyvin vaikeaa. Se voi toki onnistua, koska kyseinen jakso jäi kiinni tempusta ja se kiellettiin. (Siksi tiedän siitä, olen kieroutuneen elämäni aikana katsonut vain pari "Cow and Chicken" -jaksoa.)

Suomessa asiat ovat tietysti eri tavalla. Täällä on jumalanpilkkalaki. Ja ennakkosensuuri. Tästä päästään tietysti Jari Tervoon. Hän heitti Raamatun lattialle "uutisvuodossa". Tästä tehtiin rikosilmoitus, joka ei mennyt läpi. Mielenkiintoisempaa onkin huomata, että rikosilmoituksen tekijä Heino Wahlstén puolusti tekoaan seuraavasti : "Mikä meteli olisi noussut, jos hän olisi heittänyt televisioyleisön edessä vaikka Kalevalan taikka sitten Koraanin".

Ilmiö liittyy vahvasti termiin fatwaenvy ~ fatwakateus. Tässä toimijana on yleisesti ottaen kristitty, joka selittää että kritiikkiä tehdään kristityille, koska islam on liian pelottava kritisoitavaksi. Tässä vihjataan että kriitikko on saamaton pelkuri, kun puuttuu liian pieniin ongelmiin kun isompia on tarjolla.
1: Tälläinen "pienempi kuin" -perustelu ei vakuuta minua. (Eikä sen pitäisi vakuuttaa yhtään ketään muutakaan. Ketään järkevää se ei vakuutakaan, mutta tämä ei lohduta koska jäljelle jää kovin monta henkilöä.)
2: Siinä vaaditaan suvaitsevaisuutta (kristin)uskonnolle olemalla suvaitsematon (islamilaiselle)uskonnolle. Uskonnottomille ja muille molemmat ovat vieraita uskontoja. Jos uskonnonvapaus vaatii kunnioittamaan uskontoja, niin se koskee sekä islamia että kristinuskoa. Mutta jos jonkun uskonnon puolta saa moittia -vaikkapa väkivaltaiseksi ja pelottavaksi - on sama oikeus tietysti muihinkin uskontoihin.
3: Strategia jossa muiden pikkumaisuudesta annetaan oikeutus omalle pikkumaisuudelle on varsin outo. Etenkin kun vaihtoehdoista tulevat reagoinnit eivät perustu useinkaan faktoihin vaan kriitikon kertomaan "voi olla tarinaan" joka voi perustua vain hänen ennakkoluuloisen paranoidiin ja kaikkea muuta kuin suvaitsevaiseen ja moniarvoiseen elämänasenteeseensa kuin siihen mitä todella tapahtuu. Esimerkiksi minä uskallan sanoa että uskallan heitellä "kalevalaa" Suomessa. Islam ja Koraani on sinällään hankalampi tapaus, koska se on ulkomailla relevantti uhka. Suomen kannalta tilanne on kuitenkin hyvin helppo ; Täällä islam ei ole uhka - ja vaikka olisi, se ei toimi silloin juridiikan kautta vaan vandaalimaisesti lain ohi. Tässä tapauksessa kristinusko siis yrittää vaikuttaa lakitupaan ja vaatii että laki tekee pahaa Raamatun kritisoijalle, koska hänen mukaansa islaminusko kiertäisi lakia ja ottaisi oikeutta omiin käsiin. Tässä logiikassa on jotain varsin eriskummaista.

Omasta mielestänikin Tervon heittely oli mautonta. Huono maku ei toistaiseksi ole rikollista, eikä sen pitäisikään. Huono huumori on kenties ärsyttävää. Mutta että rikollistakin?
1: Jos yhteiskunta on oikeasti sellainen - että televisiossa voi näyttää väkivaltaa TV -sarjasta toiseen, mutta ei heittää Raamattua lattialle - lupaan järjestää performanssin, jossa käärin virsikirjansivusta sätkän ja sitten jongleeraan Raamatun, Koraanin ja Kalevalan kanssa. Koska olen surkea jonglööri - millä tahansa jongleerauksen mittarilla - pudottelen teoksia toistuvasti. Katsotaan kuka tulee ensimmäisenä metelöimään.

Lakituvan sijasta ehdottaisin rakentavaa vastatempausta. Tervo on tehnyt paljon kirjoja. Niistä löytyy huonoja kohtia. Ottakaa siis Tervon kirja, siteeratkaa sieltä jotain typerää tai huonosti muotoiltua tai sisällöltään mauttoman irvokasta lausetta tai virkettä. Ja heittäkää kirja sen jälkeen olan yli. Jos tämänlaisia videoita lataa YouTubeen vaikkapa 10 000 kappaletta, niin Tervo kohtaa ison kasan lukijoidensa tekemää rehellistä ja avointa kirjallisuuskritiikkiä. Tämä ei tietysti loukkaa Tervoa, koska taidekritiikki on luvallista - aivan kuten uskontokritiikistä ei pidä inhaloida Pisum sativumia nasukseen ja ryhtyä pikku pikku sensoriksi. - Jos kokee että Kalevala ja Koraani ovat alipilkattuja verrattuna Raamattuun, suosittelen korjaamaan tilannetta.
1: Raamattu on olennainen asia pilkattavaksi jo yleisyytensä vuoksi. Asiaa voi verrata romanikerjäläisiin, jotka ovat viime aikoina herättäneet keskustelua. Aikaisemmin heitä oli paljon vähemmän. 10 vuotta sitten koko keskustelu olisi ollut absurdi, koska heitä ei ollut riittävästi. Demokraattisessa maassa määrällä on väliä. Tässä kohden sekä kristittyjen, kalevalaistejen ja islaminuskoisten että uskonnottomien määrällä. (Tämä voitaisiin nähdä "pienempi kuin" -ajatteluvirheenä, kunnes huomaa että tässä kohden ei ajeta sensuuria. Omaa huomiota saa keskittää ja yleisyys tai asian isous on perustelu keskittyä siihen. Pienempänä olo ei ole syy kieltää, mutta suuruus on perusteltu syy ottaa huomioon. Tässä ei ole ristiriitaa.)

Minua tosin ihmetyttää miksi luterilainen maa harrastaisi sensuuria ja rajujenkin ilmaisujen käyttöä. Sillä Luther oli protestantti, jossa protestantti -sanan takana on protestoiminen. Hänen koko elämänsä ja tekojensa suuri vaikutus perustui katolisen maailman kritisoimiseen ja vastustamiseen. Hän ei kunnioittanut sen kulttuurisia perinteitä jotka näyttivät moraalittomilta. Ja hän sanoi niinkin avoimia ja kauniita asioita kuin "Paavi on yksi lämmin ja haiseva paskaläjä." Siinä teille kunnioitusta, hyviä tapoja ja uskonnonvapautta. Ja kyllä. Luther itse asiassa opetti tässä jotain hyvin tärkeää. Jotain, jota hänen seuraajiensa on hyvin vaikeaa käsittää. Kenties siksi, että he ovat yleisyytensä vuoksi tällä hetkellä enemmän paavin asemassa ja heidän kriitikkonsa Lutherin. Mutta onneksi Lutherinajan paavin suora sensuuriyrityskin näytti, että se ei toimi. Sensuuriyritykset johtavat vain kiertoilmaisuihin ja oveluuteen. Viestin muoto on helpompi torjua kuin sisältö.