Syytteet ja seuraukset.

Viime aikoina on ollut olemista. (Olemista²) Minusta muun muassa otettiin noinkin hilpeä yllätyskuva kuin yllä. Ihan vaan näytiksi. (Nyt tiedätte minkä näköinen kaveri teijän tulee assassinoida. Se on se kaveri jolla on alahuuli!) Hyvänä uutisena on tietysti se, että masennuksen häivääkään ei ole havaittavissa. Minun hillerimäisessä raivossa voisi vaikka paistaa pekonia. Mielentilan voisi maalata vaikkapa seinälle.Tästä päädyinkin puolisoni kanssa keskustelemaan. Minähän en koskaan nosta asioita esiin. Minä olen se, jolle kerrotaan yksityiset ja omat huolet. Minä en jaa. En toisten, mutta vielä vähemmän omia. Henkilökohtainen chit-chat kaverin kanssa tuntuu shit-chatilta, ja vielä turhemmalta se tuntuu jos siitä maksaa jollekin terapeutille. Peitän tämän kertomalla tarinoita, jotka hämärtävät tilan. Ihmiset kokevat että kerron itsestäni, mutta oikeasti kerron tarinaa jostain muutoin mielenkiintoisesta. Kun kerron paljon asioita, jotka ovat peräti mielenkiintoisia, ihmiset eivät huomaa että ne eivät ole olennaisia. Harhaantuvat. Ärsyyntymiseni on ylittänyt sen tason jossa sille keksitään kohde. Tätä kautta se, että joku tulee kysymään kohdetta ärsyyntymiselle, on vähän hankalassa tilanteessa. Hän vaatii ikään kuin tekosyytä, kiukun kohdetta. Tämä on sen sortin vittuuntuneisuutta, joka on olemassa ensin, ja kohde on vasta toissijainen, keksitään jos tulee.

Sille on syy, mutta ei mitään sellaista joka terapeuttia vakuuttaisi. Erilaisten särkyjeni kanssa ja nukun hyvin vähän jos sitäkään. Puhtaasti fysiologinen syy, jossa ei ole kyse mistään lapsuusajan isäsuhteesta. Migreeniäkin on ollut, vaikka ei ole edes valoisaa.

Puolisoni huomautteli siitä miten minun heittämä "huumori" on sävyltä kyynistynyt aika pahasti. Selitin että migreeni tekee hulluksi. Hän selitti että ei päänsärky tee hulluutta. Minä sanoin että ehkä se on se hulluus joka tekee päänsäryn. Hän sanoi että syyseuraussuhteita ei voi heittää miten päin tahansa. Jos koululuokka metelöi, ei ole prioriteettisesti opettajan vika "kun ei saa pidettyä heitä kurissa" vaikka näin moni voikin väittää. Väliäkö syyllä, kun seurauksen saa pois päältä.

Päädyin ottamaan buranaa. Harrastan särkylääkkeitä suunnilleen saman verran kuin terapiaa. Siinä mielessä tämä on iso uutinen. Tarvitsin "terapeuttia" nielläkseni ne pillerit. Tässä mielessä sekä kemiallinen että sosiaalis-psykologis-tiesmikäkokonaivaltainen ajattelutapa olivat samanaikaisesti läsnä.

Tämä käyttö kuitenkin muistuttaa minua siitä, miksi Bayer(lääkeyhtiö) antoi kipua lievittävälle lääkkeelle nimen "heroiini", sen antaman herooisen, sankarillisen, olon vuoksi.