Ytimekästä ~ ja jäljelle jää vain "märkä pläntti"!

"Going Nuclear is an attempt to unleash an argument that lays waste to every position, bringing them all down to the same level of "reasonableness". You try to force a draw by detonating a philosophical argument that achieves what, during the Cold War, used to be called "mutually assured destruction", where both sides in the conflict are annihilated."
(Stephen Law)

Stephen Law käyttää sanaparia "Going Nuclear". Se on eräs huonon ja epäreilun argumentaation strategia, jota käytetään yllättävän ahkerasti. Law esittelee käsitettä blogauksessa joka jokaisen kannattaa lukea. Law yhdistää ilmiöön etenkin New Agen tyyliset ajattelut sekä jotkin uskonnolliset suuntaukset.

Tämä on aiheesta eräänlainen lyhennelmä.

Strategiassa on ideana nollata vastapuolen argumentaatio täysin. Tätä ei tietysti voida tehdä kovin asiallisesti tai helposti, koska toisen esittämät argumentit täytyisi käydä melkoisen laajasti läpi jotta "uskottavuus saataisiin aidosti nollattua". Ja on aina mahdollista keksiä uusia argumentteja, joten onnistuminen tässä ei olisi lopullista.

Siksi kysymys on kaivon myrkyttämisestä, jossa viedään toisen arvovalta ja sananvalta jollakin tavoin. Silloin ei ole mitään väliä, mitä toinen sanoo koska hän on "jo valmiiksi tuomittu" eikä asiaa voi muuttaa millään tavalla. Going nuclear -strategiassa keskitytään "perinteisemmän" arvovallan sijasta siihen että toisen argumentaationkäyttö estetään.

Law on jakanut tämän kahteen päätyyppiin. Niiden lisäksi hän listaa kolmannen joka monelta osin muistuttaa strategiaa, mutta on kuitenkin hieman erilainen.
1: Relativistisessa esityksessä (kaikki käy) väitetään että ei ole olemassa kuin subjektiivista tietoa. Tieto on ihmiskohtaista. Näin vastapuolen argumenteista ei tarvitse välittää koska ne kumpuavat väärästä maailmankuvasta ja vain ihminen itse voi tietää oman totuutensa. Law korostaa että tässä strategiassa on yleisesti ottaen kysymys siitä että tähän turvaudutaan aina "oman tappion hetkellä". Eli ensin on lähdetty argumentoimaan, julistamaan ja käännyttämään ikään kuin olisi totuus joka (1) voitaisiin tietää, (2) jonka paremmuutta voidaan verrata eri maailmankuvien välillä keskustelun muodossa (3) ja johon toisen pitäisi kääntyä koska se on hänelle parempi. Tätä kautta strategialle olennaista on henki "julistan ja jos toinen päihittää argumentaation, olemme molemmat samanarvoisia eri uskomusjärjestelmiä." Law muistuttaa tässä kohden Platonista, joka oli huvittunut siitä miten relativistien tieto maailman relativistisesta ilmenemisestä ihmisille oli itsessään varma tieto.
2: Paranoidinsävyinen skeptismi (mikään ei käy), jossa kaikki näkemykset ovat epävarmoja ja mahdottomia todistaa. Tätä käytetään olennaisesti samalla tavalla, eli tähän turvaudutaan vasta oman tappion hetkellä. Näin lopputilana on se, että molemmat ovat epäilyttäviä ja samalla tasolla. Vaihtoehtoina on siis joko julistajan voitto tai sitten peli menee tasan. Tämä viittaa siihen että avoimuus ja vaihtoehtojen punnitsemistilanne on hybriksessä.
+ Kolmantena strategiana on kristittyjen parissa suosiota nostanut näkemys jossa Jumala antaa arvon logiikalle ja järjelle. Ateisti ei tälläistä varmuutta logiikalleen ja järjelleen saa. Siksi keskustelu menee jo lähtökohtaisesti siihen että teisti saa argumentoida koska hän on teisti ja ateisti ei voi sanoa mitään koska on ateisti. Law muistuttaa että logiikka ja empiria on kuitenkin menetelmällisesti sama, joten sanantuojaa ei voida tuomita sanantuojan maailmankuvan kautta suoraan. Jos Jumala antaa logiikalle varmuuden, on ateistinen argumentti otettava yhtä vakavasti kuin kenen muun tahansa. Itse asiassa jos ateistilla on argumentti, siihen on pakko vastata. Koska muutoin logiikka näyttää pettävän ja tämä taas ajaa teistinkin epäilyttävyyden kehään. Vaikka ateismi veisikin logiikalta varmuuden, se ei tee siitä väärää vaan epäilyttävän. Ja jos argumentit näyttävät ateismin olevan rationaalinen vaihtoehto, niin silloin argumenttiin täytyy löytää vastine tai sitten hyväksyä että logiikasta voi joustaa, jolloin jumalan antama järki ei olisikaan niin tehokas ja varmana otettava.

Yleisesti ottaen kaikki kaivonmyrkyttämisen strategiat, jossa vastapuolen näkemys estetään mahdottomiksi, kertoo kritiikki -immuniuden rakentamisesta. Tämä taas tarkoittaa sitä että kyseinen henkilö avoimesti sitoutuu ehtoihin joissa eri näkemyksiin ei suhtauduta tasa -arvoisesti. Perinteinen "perustelujenkäytön ideaali" on ollut se, että viedään minne havainnot vievät. Eli kaikille vaihtoehdoille annetaan mahdollisuus. Mutta voittajat ja häviäjät selvitetään koska totuus on juuri sitä että selvitetään mitkä ovat parempia kuin toiset eivät. Siihen nähden kaikki kaivonmyrkyttämiset ovat samaa mitä sopupelit, doping ja tulosten ennaltamäärääminen tekee reilulle urheilulle.

Oma kannanottoni on, että jos ei osaa hävitä, ei pidä pelata. Ja jos määrittelee pelin a priori -syin siten että itse ei voi kuin voittaa, tuhoaa kaiken rakentavan keskustelun ja reilun ja tasapuolisen asioiden punnitsemisen mahdollisuuden kaikilla tasoilla. Kaivon myrkyttäjä on asenteeltaan häijy, siitä riippumatta käyttääkö hän sivistyssanoja vai kirosanoja. Kun myrkyttää kaivon, keskustelun eettinen taso romahtaa.