sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Nyt näen punaista.

"I choose my friends for their good looks, my acquaintances for their good characters, and my enemies for their good intellects"
(Oscar Wilde)


Joskus ihmisten käyttäytyminen on yllättävää. Ihmiset ajattelevat hallitsevansa maailmaa. Ulkonäkö vaikuttaa moniin asioihin. Ainakin jos Wilden ohjetta seurataan laajasti, voitaisiin sanoa että deittailu on ystävän hankkimista. Pukeutumisessa on vaikutusta jopa vaatteiden värillä. Research Digest viittasi tuoreeseen tutkimukseen, jonka mukaan naisilla punaiseen pukeutuminen toimii; Punainen puku johtaa keskimäärin intiimimpiin kysymyksiin ja lähempänä istumiseen. Tutkimuksen tekijä Kayser viittaa evolutiiviseen taustaan, jossa simpanssien näkyvä ovulaatio olisi asialle selityksenä.

Miehet tuntuvat olevan apinoita myös siltä osin, että Research Digest esitteli aikaisemmin toisen tutkimuksen, joka koski naisten lihavuutta. Steven Platek tekivät tutkimusta, jossa täydentimenä käytettiin aivojen kuvantamista. Huomattiin että miehille syntyy reaktio kurveista. Lihavuus ja laihuus ei itsessään ollut yhtä tärkeää, kuin se että oli muotoja. Tämä selittää monta asiaa ; "finding could explain 'some men's proclivity to develop preoccupation with stimuli depicting optimally designed women' - i.e. porn."

Tätä vastakkain on tietysti näkemys joka korostaa vaikkapa sitä että punaisuus yhdistetään tietynlaiseen luonteeseen, esimerkiksi villeyteen, jota toivotaan deiteillä. Näin kyseessä olisi kulttuurillinen ilmiö, joka on ikään kuin symboliin tottuminen. Sama näkemys korostaa tietysti sitäkin, että pornografia muokkaa miesten käsityksen seksikkäästä naisesta. Näin ollen syy-yhteys pornosta muotoihin olisivatkin toisin päin. Tälle on toki ongelmana se, että kautta aikojen taiteessa esitettyjen naisten vyötärö-lantiosuhde on ollut suhteellisen vakio. Lihavuus ja laihuus vaihtuvat, tämä lukusuhde ei. Näin ollen lihavuus ja laihuus voi olla kulttuurin luoma muoti -ilmiö, mutta kurvikkuus ei.

Punaisen kohdalla tilanne on tietysti vaikeampi. Ainakin minun korvassani kuiskii Stephen Jay Gouldin haamu, joka selittää että adaptaatiot on analysoitava, koska vaikka luonnonvalinta on hyvä ja selitysvoimainen teoria, niin huolimattomasti käytettynä voidaan rakentaa keinotekoisia tarinoita, "just so stories", joiden paikkaansapitävyyttä ei vahvisteta, ja jotka ovat ikään kuin biologian terminologialla väritettyjä tarinoita joita kerrotaan tieteellisen selittämisen sijasta.

Ei kommentteja: