YLE:ltä oli tullut ohjelmaa: "homoilta". Minulla ei ole televisiota enkä katsonut ohjelmaa. Jännittävää oli, että se aikaansai valtavan kirkosta eroamisen boomin. Yksi ohjelma muutti jäsentilastoja valtavasti. "Orsilan mukaan äkillistä piikkiä Eroakirkosta.fi:ssä ei ole vielä koskaan tapahtunut sattumalta. Piikin syy on aina löytynyt ajankohtaisesta tv- tai radio-ohjelmasta tai lehtijutusta"
1: Itseäni itse asiassa ihmetyttää aika paljon se, että miten yksi keskusteluohjelma voi vaikuttaa asioihin noin paljon. Ilmeisesti ihmiset ovat hyvin vähän tiedostuneita erilaisista asioista, eivät ota selvää. Ja siksi yksittäiset ohjelmat tuovat heille heidän tiedostumishetkensä. Tämä tarkoittaa sitä että ihmiset ovat joko laiskoja tai sitten koko uskontoaihettakaan ei koeta pohjimmiltaankaan niin tärkeänä kuin "ehkä voisi luulla".
Uusi Suomi kuvasi sitä "riemun päiväksi suomen ateisteille". Kuitenkin juttua selatessa on selvää että esiin nousee kaksi asiaa : Kirkkoa yhdistetään konservatiiviseen toimintaan. Mutta toisaalta kirkon uusi linjaus näkyy fundamentalistien silmissä liian homomyönteisenä.
Kirkko näyttää siksi olevan samanaikaisesti kahden aivan erisuuntaisen uskonpuhdistuksen alla samanaikaisesti.
Perinteisesti uskonto on pyrkinyt uskonpuhdistuksella kohti alkuperäänsä. Reformaation tarkoituksena on poistaa vieras aines uskosta. Eli saada tulleet vaikutteet pois ja palata takaisin siihen alkuperäiseen kristillisyyteen, jota pidetään oikeana kristillisyytenä. Tälläiseen ajatteluun kenties kannustaa jo se, että Jeesusta pidetään innoittavana hahmona, jonka pariin ikään kuin yritetään palata.
1: Tätä kautta moni fundamentalistien esittämä asia näyttäytyy uudessa valossa. Esimerkiksi viime päivinä on ihmetelty joogan pakanallisuutta. Sen alkuperä idän uskontoina ikään kuin saastaa koko ilmiön ja siitä tulee siksi idän harhaoppia joka taas on likimain samaa kuin kerettiläisyys tai jopa saatananpalvonta. Alkuperä on ikään kuin "perusluonne", jonka tunteminen antaa ymmärryksen koko ilmiöön ja josta se ei voi irtautua. Tämä selittänee sitäkin miksi etymologia, sanojen alkuperän ja muutoshistorian tuntemus, tuntuu olevan monelle uskovaiselle keskeinen ymmärryksen ja jopa argumentoinnin lähde.
2: Ymmärrettäväksi muuttuu myös fundamentalistiskonservatiivien nostalgia aikoja kohtaan jota ei ole koskaan itse kokenut tai jota ei ole ollut olemassakaan. He tapailevat ihannetta joka sijaitsee menneisyydessä.
Toinen uskonpuhdistuslinja taas nojaa siihen että itselle epämieluisat ainekset halutaan poistaa. Tässä ei ole merkitystä sillä, onko jokin asia vanha vai uusi. Jos se toimii, se pidetään ja jos se ei toimi, se heitetään pois. Toimimisvertaus on sinällään hyvin keskeinen, koska tässä keskiössä ovat yksilöiden mielihyvä ja mielipaha.
1: Tosin on ehdottomasti muistettava että hyvin moni ateisti on eronnut kirkosta ilman muuttamisvaatimuksia. Uskontoja vastustava ateisti voi kannattaa sitä että jokin uskonto sisällään kieltää tai sallii asian, kunhan tämä uskonnon normittava asia ei vain levähdä joksikin joka olisi pakko ottaa yhteiskunnassa toteltavaksi vaikka tätä uskonnonnäkemystä ei jakaisi. Eli poliittinen lakikirja on ohjenuora, joka on eri asia kuin jonkun uskonnon Pyhä Kirja ja näiden synonymisointi on huono asia.
___1.1: Kirkon kannalta tällä ei liene "niin hirveästi" merkitystä, koska kirkosta eronnut iskee loven lompakkoon riippumatta siitä mitä vaateita hänellä on tai ei ole esitettynä. Käskyttämätön toimija voi jopa olla kirkon kannalta hankala, koska se ei ohjaile muutosta tiettyyn suuntaan. On tavallaan virhe jota ei voi korjata käytänteidenmuutoksella.
Molemmat uskonpuhdistajat näkevät tekonsa ensi sijassa eettisinä. Mutta eettisyyden perusteluna on tavallaan asia itse. Kristityt pitävät oikeaoppista ja alkuperäistä kristillisyyttä eettisenä, joten jos joku mielipide rikkoo sitä, on kyseessä automaattisesti pahuus. Ja jos joku viittaa etiikkaan, viittaa itse asiassa omiin tuntemuksiinsa asiasta, ja perustelee että nämä tunteet ovat etiikan lähde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti