Molemmat puolet opetettava ja annettava jokaisen itse valita - kunhan vertailua ei opeteta (eikä toista puoltakaan)

Historia opettaa meille monia hauskoja asioita. Esimerkiksi USA:ssa on tieteen, politiikan, uskonnon ja koulutuksen puolella painittu aina. 1800 -luvun lopulla Indianan osavaltiossa yritettiin juridisesti säätää piin arvo 3.2:ksi. Liike lähti Edward Goodwinilta, mieheltä joka oli fyysikko mutta joka askarteli vapaa-aikanaan toisella alalla, matematiikassa. Goodwin oli hyvin varma arvionsa pätevyydestä. "Although Goodwin’s “proof” was anything but, he was pretty cocky about its infallibility. He didn’t just publish his faulty method in journals; he copyrighted it." Tämä on toki mainio esimerkki ns. Dunning-Kruger -efektistä käytännön elämässä. Ja sen lisäksi se on muistutus Intelligent Designistä.

Intelligent Design on pitkään tuottanut sellaisia konsepteja kuin "Both sides must be heard". Ne viittaavat reiluuteen. Niissä korostetaan että he ovat vapauden ystäviä, "you decide". Joten ei ihme että suunnitelmat tuntuvat monista eettisiltä ja joltain jota kannattaa vetää politiikan kautta opetukseen. Eihän kukaan halua vastustaa kriittistä ajattelua, sitä että evoluutiosta opetetaan paitsi sen vahvuudet niin myös sen heikkoudet.

Ongelmana onkin sitten oikeastaan vain se, että ID:n evoluution heikkoudet eivät ole evoluution tieteellisiä heikkouksia vaan ID -piirien kyhäämiä todistuksia jotka ovat yhtä tosia kuin Goodwinin Pii -todistus. Ja he ovat niistä myös vähintään yhtä varmoja ja nenäkkäitä. Ja ID -piirien tukijoukotkin näyttävät todella uskovan että samomani väite on totta. GOP -piirit ovat Ohiossa ajaneet kreationismin asiaa. Ja osana tätä projektia pääsemme samomaan että olen tässä blogauksessani törkeästi valehdellut. Kun väitin että kukaan ei halua vastustaa kriittistä ajattelua, niin Ohiossa aivan nykyaikana ja nykyhetkenä, "oppose the teaching of Higher Order Thinking Skills (HOTS) (values clarification), critical thinking skills and similar programs that are simply a relabeling of Outcome-Based Education (OBE) (mastery learning) which focus on behavior modification and have the purpose of challenging the student’s fixed beliefs and undermining parental authority." Tieteellisen metodin opettaminen ja tieteenfilosofia ja muut vastaavat taidot ovat jotain jota he eivät halua opettaa. Lisäksi on huomattava miten "molempien puolien kuuntelu" on toteutettu. "It opposes, among other things, early childhood education, sex education, and multicultural education, but supports “school subjects with emphasis on the Judeo-Christian principles upon which America was founded.”" Ei tähän voi paljoa sanoa. Lainsäätäjät ajavat "juridista fundamentalismia" melko kovaa tietä eteenpäin. Tavoitteena on se, että aletaan enemmän pänttäämään asioita faktoina kuin ymmärtämään teorioiden taustoja. "The standards in science shall be based in core existing disciplines of biology, chemistry, and physics; incorporate grade-level mathematics and be referenced to the mathematics standards; focus on academic and scientific knowledge rather than scientific processes; and prohibit political or religious interpretation of scientific facts in favor of another." Tätä jaloa periaatetta argumentoidaan todella mahdisti. "opposes the teaching of “higher order thinking skills” because it believes the purpose is to challenge a student’s “fixed beliefs” and undermine “parental authority.”" Eli oppilaan pysyvät uskomukset kyseenalaistuvat, koska kyseenalaistus on hyväksi vain evoluutioteorian kohdalla. Ja se uhkaa kotikasvatusta ja tekee lapsista tuhmia. Koska valinta tarkoittaa sitä että uskot lujasti siihen mitä äiti ja isä on opettanut, etkä mieti asiaa yhtään itse. Ja kutsut tätä oppimiseksi ja kyseenalaistamiseksi, jossa molemmat puolet opitaan tuntemaan. Mutta mikä tahansa onkin mahdollista maailmassa, jossa omaan uskontoon tutustutaan sen vuoksi että sen kautta voidaan ymmärtää muitakin kulttuureja. (Strategia yleensä tarkoittaa sitä että ymmärtää näiden muiden olevan kerettiläisiä puoli-ihmisiä. Myös Suomessa.)

Itse asiassa koko asia vaikuttaa ovelasti suunnitellulta, kenties jopa älykkäästi suunnitellulta. Sillä tässä he ovat selvästi tunnistaneet vihollisensa. Itse en tosin ymmärrä miten "naturalistien" puolta voidaan ymmärtää, jotta lopullinen päätös asiasta voidaan tehdä, jos tieteenfilosofia ja kriittisen ajattelun perusta unohdetaan. Sillä vaikka se olisi kauheaa naturalismia, niin se on kuitenkin se argumentatiivinen perusta josta koko asia ponnistaa. ID, ollakseen vakavasti otettavaa, tulee olla jotain jota päntätään faktoina, ja tässäkin tilanteessa on syytä muistaa että ID:lle ainut edukas keskustelupiiri todella näyttää olevan se, että molemmat puolet opetetaan, kunhan ID opetetaan faktoina, vastapuolta ei opeteta ja sitten jätetään kertomatta miten vertailua tehtäisiin tieteellisesti ja rationaalisesti. Kuulostaa suunnilleen oikealta. Tyhmiksi näitä ihmisiä ei voi sanoa. Ja tiedostavaa itsekritiikkiäkin piireistä näyttää löytyvän. Heikkous näyttääkin olevan juuri ID:läisten eettisyydessä.

Ja tässä kohden on suurin ero Goodwiniin nähden. Goodwin oli hyväntahtoinen hölmö. ID:läiset ovat harvoin hölmöjä ja vielä harvemmin he ovat hyväntahtoisia. Tietty machiavellistinen opportunismi sävyttää koko liikettä, hyvinkin synkeisiin tasoihin asti.

Vala ja vakuutus ; Kahden kerroksen sotaväkeä

"Tuskin siinä mitään filosofiaa on ollut takana. Jos se olisi ollut suunnitelmallisempi ja tehokkaampi, niin ehkä sitten" ... "Ei tällä mitään väestöräjähdystä ratkaista."
(Pentti Linkola)

Olen itse käynyt armeijassa ns. sotilasvalan. Olin valaa vannoessani ateisti. Olisin voinut helposti erota kirkosta ja välttää esimerkiksi kenttäjumalanpalvelukset ja elämäni vaivaannuttavimman tunnin jossa sotilaspastori kertoi miten "Raamattu" sallii sotimisen. Tai ei oikeastaan perustellut, joka oli se joka teki asiasta vaivaannuttavan. Jos itse kykenisi kehittämään paremman argumentin ja sitomaan sen edes jotenkin teologiaan, on hyvä kysyä miksi kyseinen ihminen opetti yhtään ketään tässä aiheessa.

Valitsin helpon tien. Uskonnollinen höpötys ei erottanut ryhmästä. Osittain siksi, että ateistina minulla oli jotain jota Pentti Linkola kutsui tuoreesti "skeptikon tragediaksi". Hän siis halusi uskoa, mutta ei voinut. Kun pääsin tästä vaiheesta läpi, minusta tulikin hyvin irrallinen agnostikko. Jumalakysymys on otettava erikseen vakaumuspuolesta. En usko enkä edes halua. Korkeintaan pyristelen sitä vastaan, että tiettyjä melko vahvoja ajatusratoja on koodautunut päähän. Koin tästä "skeptikon tragediastani" huolimatta sotilasvalan tyhjäksi. Ja se oli yksi tärkeimmistä syistä käydä se. Ei minua hävettänyt läpikäydä höpöhöpöhokemaa johon en itse usko, kun se liittyy paikkaan ja ilmiöön johon minut pakotettiin. Vakuutus olisi ollut relevantimpi lupaus. Joten olin tyytyväinen että valaan annettiin mahdollisuus.

Meidän kohdallamme asia oli sikäli onnellinen, että armeijassa järjestettiin erillinen sotilasvakuutus. Sitä kautta moni halusi kenties ihan oikeasti puolustaa Suomea aseellisesti. Osa on kokenut tämän erottelun pahaksi. Segregaatiolla on paha kaiku. Tästä esimerkin saa tuoreesta Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksesta, jossa painotettiin sitä että sotilasvakuutusta tekevät eriytetään ryhmästä. Tämä on kieltämättä ongelmallista.
* Jos sotilasvalasta poistetaan uskonto, se ei toki ole ateistinen koska ei siinä kiistetä Jumalaa. Mutta poistaminen vaikuttaa kuitenkin kristittyjen mieliin. Heistä uskontoneutraalius on samaa kuin ateismi. Jos ei ole pro-uskonto, se on anti-uskonto. Tässä kulmassa on Sartren eksistentialismin mukaan järkeä. Kovin monella muulla tavalla ei. ; Aivan kuten ateismilla on merkitystä ajatuksena siitä että miten maailma eroaa Jumalaideaan nähden, on ajatus juhlasta jossa on uskontoa verrokkina joka luo merkitystä suhteessa siihen mitä tehdään.
* Jos uskonto pidetään joku joutuu vannomaan valan Jumalan nimeen. Tämä voi haitata jos Jumala on jonkun toisen uskonnon Jumala. Jos se on ainut tapa, se myös jollain tavalla vihjaa vääräuskoiset huonoiksi kansalaisiksi. Että maan kulttuuri ja tapa on yksi, ja tästä poikkeava on marginaalikansalainen, jonka arvostuksista ei tarvitse välittää.

Nähdäkseni segregaatio on hyvä tapa hoitaa asia. Toki ihmettelen hieman sitä minkä takia Jumala nähdään niin relevanttina juuri tässä sota-asiassa. Sillä kuten sotilaspastorin opetuksestakin jäi mieleen se miten ontuvaa tappamisen ja kristillisyyden yhdistäminen on hyvin helposti. Valtio ei ole uskonto ja virallisen tiedon mukaan maassamme "ei ole valtionkirkkoa", joten oikeastaan mitään perustelua uskontosävytteisellä sotilasvalalla ei ole. En ole itse hirveän tyytymätön nykyiseen tilanteeseen.

Kuitenkin on hyvä huomata että vaihtoehdollekin on tilaa.

Ensinnäkin uskonnollisen sävytyksen korostamisen takana on huolestuttava vinkki. Uskonnollisuus on muutakin kuin symboli. Se on markkeri yhteiskunnan eettisestä, taloudellisesta ja muutenkin toimivuudesta. Tarkalleen ottaen siten että uskonto määrää eniten heikoissa yhteiskunnissa. Teokratiat ovat huonoja yhteiskuntia. Suomessa kukaan ei tietysti kannata teokratiaa suoraan. Ainakaan nimeltä. Uskonnollinen sotilasvala josta selvästi segregoidaan näkyvimmästä juhlan osasta ihmisryhmä sivuun vakaumuksen vuoksi on symboli siitä että Suomi ei kenties olisikaan maa joka olisi puolustamisen arvoinen. (Asia johon en usko itse, ja jota en halua viestittääkään kenellekään.)
* Lisäksi jos mietitään uskonnonvapauskeskustelua, on hyvä huomata että nykyään oikeistolaiskristillinen ajatustapa uskonnosta tarkoittaa sitä että heillä on lupa tuputtaa sitä muille samalla kun muiden pitää olla mahdollisimman varovaisia jotta eivät loukkaa heidän arvokkaita arvojaan ja tunteitaan. Vastapuolella on siis vapaus kuunnella ja vapaus vaihtaa mielipidettä. Toki uskonnosta kertominen on positiiviseen uskonnonvapauteen liittyvä oikeus. Ja lupa väistää itseä loukkaavia asioita taas on negatiivista uskonnonvapautta. Mutta se ei ole uskonnonvapautta että positiivisella ja negatiivisella uskonnonvapaudella pelataan niin paljon että sitä vaihdetaan aina niin että se on oman ideologian tunkemiselle mahdollisimman kätevää. Toisella ei käytännössä ole samaa oikeutta kikkailuun. Ja tähän liittyen on muistettava että Suomen ajatusmaailma on nykyään hyvin suurelta osin copy-pastea jossa vaikutteet saadaan valtameren tuolta puolen. Siellä ajatus USA:sta kristillisenä maana on ajanut moneen syyhyn vihata ateismia. Ja aivan samoin Suomessa ajatus siitä että Suomi olisi kristillinen maa on sekin hyvin juurtunut ajatus. "Suvivirsi" on herättänyt niin paljon pikkumaista metelöintiä - taatusti keskustelurintaman molemmin puolin -  että sitä kautta voidaan oppia miten se monista kuuluu kulttuuriin, ja sen korvaaminen jollain muulla olisi kauheaa. Tätä kautta saadun opin kautta voin varsin hyvin kuvitella sitä mitä tapahtuisi jos sotilasvala korvattaisiin sotilasvakuutuksella jossa ei mainita Jumalaa. Voin jo kuulla siitä miten puhuttaisiin siitä että sotilasvakuutus ei ole neutraali vaan "ateistinen". Ja se että nykyinen on "kristillinen" ei ole kuitenkaan mikään syy torpata sitä. Jos tasa-arvo ei voi toteutua, voidaan kysyä miksi se on aina kristittyjen asia joka saa sanomansa läpi. Kun virallisesti meillä ei ole teokratiaa, valtionkirkkoa ja kaikki mukamas kannattavat uskonnonvapautta. Se tarjoaa tilaa tämänlaisen viestinnän esilletuomiseen. Että paras Suomalainen Sotilas on myös Kristitty, koska Suomi on Kristillinen Maa. On ykkös- ja kakkosluokan kansalaisia. Ja tärkein ryhmänjakokriteeri on uskonnollinen vakaumus.
* Kuitenkin samanaikaisesti Suomi on melkoisen hyvä maa. Ja psykologisten tutkimusten kautta on hyvä huomata että tällä on erikoinen yhteys maallistumuseen, kuten ateisteihin. Toimivat yhteiskunnat, joissa on paljon koulutettuja ihmisiä, tuppaavat kokoamaan ison joukon ateisteja. Heidän huomioimisensa on tietyssä määrin symboli siitä miten suuri määrä heitä on. Ja näin asialla on syvempikin luonne kuin pelkän teokratialeiman välttäminen. Kaikille yhteinen sotilasvakuutus ilman Jumalaa tai darwinin nimeen huutamista olisi tätä kautta viesti maan taloudellisesta tilasta.

Argumentti uskonnollisesta sotilasvalasta (aka. nykytilasta) on hyvä tiivistää johonkin. Jos pitää perustella miksi uskonnollinen sotilasvala on normi josta poikkeaminen on segregaation kautta tapahtuva marginaalille varattu poikkeustoimenpide, tiivistynee tunnelma pääosin sanaan "perinne". Argumentaation takana ei ole pääasiassa ajatus kiusaamisesta ja muusta. (Joita toki esillenostin tuossa ennen. Ne ovat viestejä mutta eivät se pääuoma jonka varassa sotilasvala normina kulkee.)
* Perinne tarkoittaa yleensä sitä että tapaa on harjoitettu kauan aikaa. Joka ei Suomen kohdalla voi missään tapauksessa olla merkittävän pitkä aika. Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Mitään tuhatvuotisia tai muuten ikiaikaisia perinteitä sotilasvalalle ei ole.
* Toisaalta perinteiden kohdalla argumentti olisi pätevä jos puhuttaisiin "elävästä perinteestä". Mutta se vaatisi sitten jo vahvempia argumentteja. Eikä selitä sitä miksi asiasta pitää nostaa skismaa. Elävä perinne joka yhdistäisi kansakunnan - jota esimerkiksi sotatilassa vaaditaan - ei nostattaisi tämänlaista pölypilveä. Nähdäkseni ihanteellinen sotilasvala olisi sellainen että siinä ei konfliktia syntyisi. Maa joka vaatii kansalaisiaan rikkomaan omaatuntoaan vastaan tai jonka sotilasvalan vannominen jakaa kansakunnan toistensa kurkkuun hyppääviksi erillisiksi klustereiksi ei aja sitä funktiota joka sillä on.

Kaiken kaikkiaan

Olen harhautunut ymmärtämään, että ateistit kelpaavat tykinruuaksi, ja he ovat myös asevelvollisia. Ja olen harhautunut ymmärtämään myös että armeijan tarkoitus on maanpuolustus eikä esimerkiksi kristillisen valtakunnan ja siihen liittyvien ideologisten symboleiden boostaamista asevoimin. On vaikeaa ymmärtää miksi sotilasvalan ja sotilasvakuutuksen aikana ihmiset täytyy jakaa ryhmiin kun armeijan pääviesti on yhdistäminen. Etenkin kun armeija muutoin tekee tässä hyvää työtä arpomalla tupiin hyvinkin satunnaisotoksen ikäryhmästä. Ja siinä on sitten pakko tulla toimeen. Meidänkin tuvassa oli esimerkiksi yksi julistajahihhuli, yksi varsin avoimesti kaappihomo, yksi syöppö ja yksi runkkari. Ja minä, joka tarjosin kyllä oman osani äimistystä ja ällistystä ihmisten armeija -aikaan.

Kenties armeijan valan ja vakuutuksen muokkaaminen voisi olla perusteltua. En toki pidä tätä maailman relevanteimpana asiana. Etenkään kun se tarjosi itselleni kätevän pakotien tilanteesta. Olen yhä sitä mieltä että mitään relevanttia lupausta en ole tehnyt. Ja tämä tarkoittaa sitä että Suomi joutuu ansaitsemaan sen, että kaltaiseni nykysodankäynnin kannalta täysin irrelevantteja taitoja hankkinut puolihullu menee saamaan kuulan kalloonsa itärajalle. Nähdäkseni tällä hetkellä Suomi on hoitanut asiansa yhteiskuntana sen verran hyvin, että se sen ansaitsee. Ja Putinin ilveilyt huomioon ottaen tämä on relevantti onnistuminen ja sanon statementini ajankohtana jolloin sillä on väliä. Mutta tämä onnistuminen on silti aina onnistumista for now, toistaiseksi. Perseilyllä luottamus voidaan menettää.

Epämoraalinen kompassi ; Eli "darwinismin" metaetiikkaa

"Epäluonnollinen valitsija" kartoittaa epämoraalisella kompassilla
seuraavaa paikkaa jossa tapahtuu murhaamista.
Toki vain "Red Dead Redemption" -pelissä.

Henry Morris kertoo "Scientific Creationism" -teoksessaan että darwinismin etiikka tiivistyy sosiaalidarwinismiin. Hänen mukaansa evoluutio-oppi johtaa ajatukseen jossa heikkojen tulisi kaatua ja kuolla. Ja näin julmuus olisi suoraan seuraus. Hyvin monen kreationistin ajatus onkin, että luonnonvalinta suorastaan ohjaa "might make it right" -iskulauseeseen. Ja tämän sanotaan suoraan olevan evoluution implikaatio, (tain englannissa "imply"). Eli tilanteessa olisi nimenomaan looginen suhde. Ateistinen evoluutio ja materialismi ja naturalismi sanoisi että tämä olisi eettisyyden ytimessä. Tämä henki kumpusi Pekka-Eric Auvisen Jokelan surmista keskusteltaessa. Apologeetikot usein korostivat sitä että Pekka-Eric Auvinen oli nimenomaan rationaalinen. Että hän "veti evoluutioajatuksen päätelmät luontevaan johtopäätökseensä", kuten minulle asia hienosti muotoiltiin. Samaa asennetta löytyy toki myös ei-kreationististen humanistien puolelta. Esimerkiksi Schalanskyn medianäkyvyyttä saanut "Kirahvin kaula" -kirja yhdisti evoluutioon eksistentiaalisen ytimen jossa tarjottiin samanlaisia lopputulemia kuin kreationisteilla.

Ajatus on luonnollisesti melko höpöä. Syitä on monia. Naturalistinen virhepäätelmä - jota tässä tekevät ne jotka "naturalismia" eniten vihaavat - muistuttaa yhden osan totuudesta. Ja lisäksi on hyvä nmuistaa että sosiaalidarwinismin ytimessä ei ollut Charles Darwin vaan Herbert Spencer. Ja Spencer ei ollut oikeastaan kovin syvässä yhteydessä evoluutioteoriaan. Tästä hyvänä esimerkkinä olkoot Ernst Mayr, jonka "The Growth of Biological Thought" kuvaa sivulla 386 miten Spenverin panos evoluutioteorialle on käytännössä nolla. Itse asiassa Spencerin ajatus on yhdistettävissä lähinnä protestanttiseen nonkonformistiseen teoriaan joka on sidottavissa sellaisiin filosofeihin kuin Hobbes ja Malthus. Spencerin ajatukset luonnosta taas olivat lamarkistisia. Tai jopa vanhempaa perua. Hänen periytyvyysmallissaan oli hyvin paljon ajatuksia jotka ovat peräisin Hippokrateen ajatuksesta miten ihmiset saavat ominaisuutensa (pangenetic heredity). Filosofisesti suurin analogisuus Charles Darwinin ja sosiaalidarwinismin välillä on nimilapussa. Eugeniikan ja evoluutioteorian vahvin yhteys taitaakin olla se, että eugeniikan parissa puuhanneista löytyy Charles Darwinin serkku Francis Galton. Argumentti sukulaisuuden kautta on tietenkin vähintään heikko, epätoivoisenoloinen mielikuvanrakentelu.

Mutta ajatus on kuitenkin hyvä ottaa hieman vakavasti.

Onhan viime päivinä moni esittänyt että Dawkinsin lausuma aborteista olisi jotain joka on suoraan se mitä evoluutikon voi odottaa sanovan. Dawkins esitti suoraan että "Abort it and try again. It would be immoral to bring it into the world if you have the choice." Dawkins on herättänyt mietteitä monessa paikassa. Toinen näkyvä uusateistinen evoluutioajattelun äänitorvi P. Z. Myers on paheksunut Dawkinsin aborttilausumaa. Olen itsekin kantanut oman paheksuntani kekoon, ja ajattelin jo että asiaan ei edes kannattaisi palata. Mutta sitten lukaisin melko nuoren kristityn, Miika Soinisen, "uskona vain, uskon avain" -blogia. Tässä eipakkomielteisesti päivittyvässä maltillisessa, joskin varsin tavanomaisia kristillisiä argumentteja toistava blogi otti tämän asian esiin. Ja sen ytimessä oli kysymys "Milläköhän tavalla Richard Dawkinsin mielestä mahtaa moraaliton teko olla se, että Down-lapsen jättää tappamatta?" Hyvä filosofi kysyy, ja kenties blogistinkin olisi kannattanut jättää siihen. Sillä yhden tweettaamisen taakse ei kannata ruveta arpomaan argumentteja. Ei ainakaan jos ei ole isoa viittausaineistoa kyseisen miehen kirjoihin ja muuhun tuotantoon.

Arvailemalla saatetaan tuoda esille lähinnä spekulatiivisia tulkintoja ja erilaisia olkiukkokyhäelmiä. Mutta kysymys oli silti hyvä. Ja sen vuoksi googlailin että miten Dawkins on puolustanut minusta läpityhmää ajatustaan. Dawkinsilta löytyykin puolustus jossa hän korostaa että ihmisillä on kenties mennyt pikkaisen kova tulkintavaihde päälle aiheesta. Että sanoma on ehkä enemmän kuvaus siitä mitä ihmiset ajattelevat Dawkinsista kuin mitä hän on oikeasti tarkoittanut tekstillään. Dawkinsin yli 140 merkin vastaus - joka on luettavissa linkin takaa - on jo sitten jotain jonka kuuleminen ei ole nykyaikana mitenkään poikkeuksellista. Keskustelu onkin kieltämättä äärimmäistynyt, ja aika harva näyttää huomioivan edes sitä että Dawkins esittää vastauksen kysymykseen eikä vain läimi statementia suoraan päivitykseen. Sosiaalinen media on vaikeaa ja ylitulkitseminen asennevammaisena on helppoa. Toisaalta  Dawkins on pälli jos ei tiedosta tätä.

Dawkinsin alkuperäisestä twiitistä on kuitenkin otettava esille se, että se on moraalinen lausuma. Itse asiassa se on muotoiltu lausumaksi josta itse Immanuel Kant olisi ylpeä. Se on absoluuttisesti muotoiltu lause jonka henkenä on se, että jos se on oikein tehdä kerran se on lupa tehdä aina. Kantin ajatuksissa on usein nähty äärimmäisyyttä, että jos on väärin valehdella niin ei sitten saisi valehdella edes silloin kun natsi kysyy että mihin juutalainen on piiloutunut. Mutta siitä huolimatta Dawkinsin tweet voidaan nähdä "imperatiiviksi" joka on varsin "kategorinen".

Selvästi ateisti-evoluutikko voi tehdä moraalilauseita, mutta onko se ateismi-evoluutiota?

Ja jos tämä on evoluutioaatteen todellinen sanoma ja evoluutiomaailmankuvan hedelmä, ja luonnonvalinta-ajatuksesta johdettu koherentti implikaatio jonka jokainen järkevä evolutionisti tekee, niin tästä päästään Soinisen blogin toiseen blogaukseen. Siinä Soininen tiivistää ajatuksen joka on tällä hetkellä kristittyjen valtavirtaa. "Ilman Jumalaa ei itse asiassa kenelläkään ole minkäänlaista moraalitajua, koska moraalilakia ei voi olla, jos sillä ei ole Luojaa. Ilman Jumalaa ihmisellä ei voi olla mitään käsitystä hyvästä ja pahasta. Jos olemme kehittyneet evoluution tuloksella, me kyllä toimisimme tiettyjen periaatteiden mukaisesti, mutta meillä ei pitäisi olla mitään älyä siitä, onko toimintamme oikein vai väärin." Jos ateismista ei voi vetää eettisiä johtopäätöksiä, on Soinisen ensimmäinen kysymys yhä järkevä. Miten Dawkins voi vetää tweet -imperatiivinsa jossa leikkii jonkinlaista uusimmanuelia? Jos evoluutioajattelu ei anna pohjaa moraalilakien formulointiin, miten eugeniikka voisi olla evoluution johtopäätös?

Vastaus on luonnollisesti se, että se ei voikaan. Tosiasiassa ihmisen on pakko valita jompi kumpi. Jos eugeniikka on evoluution implikaatio, se kertoo että evoluutiosta voi johtaa moraalilauseita. Jos taas sen pohjalta ei voi vetää mitään ja se on arvotyhjiötä ja nihilismiä niin ei siinä voida olla oikeutetussa vihassa tekemässä yhtään mitään. Jos arvoja ja moraalia ei voida vetää, ei eugeniikka ole moraali-implikaationa mahdiollinen. ~ Tässä monesti sekoitetaankin keskenään moraalilakien miellyttävyys ja se että ovatko ne moraalilakeja. Kristitty ei helposti tiedosta että Dawkinsin tweetti on moraalifilosofian mukaan arvolausuma, koska se on sisällöllisesti niin epämiellyttävä että itsekin leimaan sen melko suoralta kädeltä epäeettiseksi.

Mutta tästä huomiosta on hyvä jatkaa siihen miten moni nykyään vihaa ateisteja.

Vihapuhe muotoutuu ajan mittaan. Ja esimerkiksi Morris on jo niin 80 -lukua, että takatukka vilkkuu discovalojen loisteessa. Nykyajan tapa vastustaa ateismia on se, että ateismi johtaa arvotyhjiöön ja tuhoaa yhteiskunnan. Ateisti siis kykenee etiikkaan mutta ateismi on kauhea ilmiö. Nykyään kristityt kiistävät että ateismi olisi pahuutta, ja korostavat että ateismilta puuttuu moraalifilosofian pohja. Tällöin evoluutiolla ei tietenkään ole implikaatioita eikä Dawkins voi johdonmukaisesti väittää yhtään mitään.

Tämä ajatus on metaetiikkaa, eikä kuvaa ateistien käytöstä. Tätä pidetään nykyään kristittyjen parissa ilmiselvyytenä. Jos otetaan esimerkiksi William Lane Craig, hän on sanonut ateisteista seuraavaa. Mutta tämä ei sovi blogauksen aiheeseen yhtä nasakkaasti kuin hänen ajatuksensa ateistien moraalista. "But wait! It would, indeed, be arrogant and ignorant to claim that people cannot be good without belief in God. But that was not the question. The question was: can we be good without God? When we ask that question, we are posing in a provocative way the meta-ethical question of the objectivity of moral values. Are the values we hold dear and guide our lives by mere social conventions akin to driving on the left versus right side of the road or mere expressions of personal preference akin to having a taste for certain foods or not?"

Tässä näkökulmassa ateismia ei vastusteta vihaamalla ateisteja, vaan vastustamalla ideologiaa. Ideologia on tuhoisaa. Ateismin vastustuksesta tuleekin tätä kautta hakea pohjaa vaikka Tapio Puolimatkalta jonka mainioksi ovenpönkäksi ja portaaksikin kelpaava teos "Usko, tieto ja myytit" tiivistää asian seuraavasti "Jos on olemassa täydellisen hyvä Jumala, silloin on luonnollista, että hänen olemuksensa määrittelee sen, mikä on hyvää ja arvokasta. Jos taas oletetaan pelkän luonnonvalinnan ja sattuman pohjalta etenevä evoluutio, on kyseessä prosessi, joka toteutuu luonnontilassa ilman arvoja, merkitystä tai tarkoitusta. Kyse on vain eloonjäämisestä ja luonnonvalinnasta. Tästä käsin on vaikea perustella objektiivista moraalia ja ihmisen itseisarvoa. Evoluution pohjalta tulee myös vaikeaksi olettaa, että moraaliset intuitiomme antaisivat meille luotettavaa tietoa siitä, mikä on moraalisesti oikein tai väärin, hyvää tai pahaa, koska nämä intuitiot ovat oletettavasti kehittyneet vain siksi, että ne ovat auttaneet ihmislajia säilymään hengissä. Hengissä säilymisen kannalta tarkoituksenmukainen toiminta on eri asia kuin moraalinen toiminta." Puolimatka moittii ateistista kulttuuria hyvin väkevästi. Esimerkkinä tästä innosta saa vaikka sen miten hän syyttää Eric Piankaa siitä että tämä yrittäisi tuhota 95% ihmiskunnasta ebolaviruksella. Into sanoa asia, no anteex nyt vaan, on kätevä tapa yhdistää ateismin vaarallisuus arvotyhjiöön.

Mutta hänellä syynä on tietenkin yhteiskunnallisuus. Sillä tässä vihataan ideologiaa eikä ihmistä. Apologetiikkawikin mainion neutraali "koulumassamurhat" opettaa että miksi murhat oikeasti tapahtuivat. Alussa on kuitenkin disclaimer joka ansaitsee huomioita "Tämä artikkeli pyrkii osoittamaan, että äärimmäiset kauheudet voivat olla ateismin puitteissa täysin rationaalisia tekoja, mitä ne eivät olisi esimerkiksi buddhalaisuuden tai kristinuskon puitteissa. Tämä artikkeli sen sijaan ei pyri osoittamaan, että kaikki ateistit olisivat potentiaalisia massamurhaajia, että ateismi itsessään saisi ihmiset tekemään hirveyksiä, tai että ateisti hyväksyisi hirveydet. Ateisti voi hyvinkin pitää arvossa korkeita moraalisia ihanteita myös kristinuskon mittapuulla, ja ateisti voi samoin elää hyvin johdonmukaisesti periaatteidensa mukaan. Kuitenkaan ateismi itsessään ei estä henkilöä pitämästä äärimmäistä julmuutta rationaalisena, kun taas moni muu maailmankatsomus jo itsessään estää tällaisen toiminnan johdonmukaisilta seuraajiltaan."

En toki ymmärrä miten logiikka voi olla johdonmukaista ilman metaeettistä ydintä. Mutta tämä korostus on tarpeen muistaa. Sillä apologetiikkawiki kertoo "Aksiologisen argumentin" kohdalla asian ytimen. "Sosiologi Pitirim A. Sorokinin mukaan materialismin varaan rakentuva kulttuuri lopulta hajoaa, koska siltä puuttuvat älylliset lähteet, joiden pohjalta se pystyisi tarjoamaan perustaa tiedolle arvoista, kuoleman jälkeisestä elämästä ja Jumalasta, se ei tarjoa edellytyksiä elää viisasta ja hyveellistä elämää." ... "Jopa yksinkertaisen kipuaistimuksen selittäminen on ongelmallista naturalistisesta lähtökohdasta, koska naturalismin on vaikea yleensä selittää tietoisuutta, joka on laadullisesti täysin erilainen todellisuuden ulottuvuus kuin fysikaalisten hiukkasten vuorovaikutus. Ateistit olettavat, että maailma koostui alun perin pelkistä fysikaalisista hiukkasista ja fysikaalisista voimista, ilman elämää. Ateisteilla ei ole mitään selitystä sille, miten aineelliset kappaleet olisivat itsestään voineet kehittyä tietoiseksi elämäksi. Ateistit eivät edes tiedä mistä tai kuinka aloittaa näiden ilmiöiden selittämistä."

Argumentti on odotettavissa joltakulta jonka tieteenfilosofia ja luonnontieteiden hallinta on kaiken kaikkiaan varsin heikko. Argumenttihan on sisäisesti hyvin rikki. Se on argumenttina jotain joka romahtaa väistämättä:
1: Jos asiaa lähestytään suoraan, niin tosiasiassa naturalisti nimenomaan olettaa että tietoisuus on redusoituvissa aineeseen. Argumentti on siis kehäpäätelmä jossa ensin oletetaan että mieli ei ole ainetta ja sitten tätä perusoletusta käytetään siihen että eliminoidaan se että mieli olisi ainetta ja päätellään että aineellisuusteoria ei riitä. Valitettavasti jos ei hyväksy tätä ensimmäistä premissiä niin se on siinä. Ja vaikka hyväksyisikin niin kehäpäätelmä ei ole argumentti
2: Muutoin se kaatuu ekvivokaatioon. Selitys -sanaa käytetään tässä monimerkityksellisesti. Ensimmäinen selitys on "make sense" -henkinen. Intuitiivisesti asioiden välille voidaan kietoa jonkinlainen tarina. Tieteelliseltä tasoltaan teologia on yksi tapa "make sense". Sielukonseptia on käytetty tähän varsin suositusti. Mutta se, mitä nyt olen mielenfilosofiasta ja kognitiotieteestä arvosanaani hankkiessani selvittänyt, niin tieteelliseksi selitykseksi tätä ei ole saatu. Ja täsmälleen sama koskee itse asiassa naturalismiakin. Sillä on kyllä "make sense" -selitystarina. Todistaminen tieteellisesti on kuitenkin todellakin "vielä kesken". Kuitenkaan ei ole mitään ristiriitaa naturalismin ja nykytiedon kesken. Aukkojen Jumala ei ole argumentti. Se, että emme tiedä tieteellisillä testeillä miten tietoisuus syntyy fysikaalisesti  ei tarkoita että selitystä ei voitaisi saada. Ja on ristiriitaista ajattelua ajatella että "emme tiedä miten siis se on Jumala". Ja näin ollen argumentin voima on siinä että "tietoisuutta ei ole selitetty fysikalistisesti" muuttuu argumentiksi vain kun "selitys" -sanan määritelmää vaihdellaan lennosta. Tämä on hyvin alkeellista ja syvää virheilyä, ja jos tätä tekee työkseen sen pahempi työpaikalle.

Mutta tämä argumentatiivinen muistutus ei tietenkään poista sitä että tämä argumentti kuvaa varsin hyvin sitä miten uskovaiset nykyään suhtautuvat ateismiin ja ateisteihin. Iskulause "vihataan syntiä ei syntistä" kuvaa asennetta jossain määrin. Ja kuten monet ehkä huomaavatkin, tästä on suora tie erääseen jännittävään dokumenttiin. ID:n parissa surullisenkuuluisa "Wedge -dokumentti" asetti ID -liikkeen tavoitteet. Sen ideana oli se, että kunhan paha tieteeseen soluttautunut darwinismi saadaan tuhottua, isketään syvimpään ytimeen jolla kaadetaan suurempi ongelma. Materialismi on paha. "The cultural consequences of this triumph of materialism were devastating. Materialists denied the existence of objective moral standards, claiming that environment dictates our behavior and beliefs." Ja tätä vastaan tarvitaan ID:tä. "Discovery Institute's Center for the Renewal of Science and Culture seeks nothing less than the overthrow of materialism and its cultural legacies." Tarkalleen ottaen ateismi haluttiin sysätä syrjään tieteestä ja kulttuurista taiteita myöten. On vaikeaa nähdä miten tämä on tieteellinen projekti. Ja tämän valossa on helppoa ymmärtää miksi kotimaiselta ID -tieteen pääsivustoilla löytyy esimerkiksi moraalianalyysiä Pekka-Eric Auvisesta. Se, että tässä teologiassa torjutaan ajatus ateistien vihaamisesta on itse asiassa taustana vahvasti teokratiahenkisessä ajattelussa. Sellaisessa, jossa uskonnonvapaus on olematonta tai näennäistä. Ateismi nähdään riskinä yhteiskunnalle, joten tätä vastaan on sitten aivan soveliasta taistella.

Ja näin voidaan palata aiemmin blogaamaani ajatukseen, nousi esille se miten vastahakoisia kristityt ovat sanomaan että ateistit olisivat ihmisinä pahoja. Annoin asialle kuitenkin teologista tilaa.On hieman ironista nostaa tämä esiin nyt. Sillä esimerkiksi ID-piirien "Expelled" osasi kyllä ottaa oman osansa siitä miten natsiaate oli juuri evolutionistien hommia. Mutta, kuten aiemmin kirjoitin, Hitleriin - ja ennen kaikkea häntä ympäröivään yhteiskuntaansa ja natsimin julkiseen luonteeseen - liittyy jännittävissä määrin teististä toimintaa. (Kun taas evolutionisti Haeckelin kirjoja löytyy natsien kirjaroviolle joutavien teosten listoista.) Ja tämä natsismi on tärkeä taustasyy. Sillä se on ohjannut teologisia tulkintoja hyvinkin vahvasti.

Tomi Karttunen blogasi "kotimaan" blogissaan "luonnollisesta" ja "raamatullisesta" laista. Ja tässä ytimessä on se, että "II MS:n jälkeen, kun "luonnollisen lain" tulkittiin myötäilleen natsi-ideologiaa." Ideologisessa mielessä kysymys oli kristinuskon valkopesusta ; Historiaa haluttiin luonnollisesti tulkita niin että natseja auttaneet kristityt eivät olisi oikeita kristittyjä. Ja tämän kautta on värittymiä esimerkiksi Lutherin lukutapaan "Olennaista on toki se, että Luther ymmärsi luonnollisen moraalilain teologisesti eikä vielä Hugo Gtoriuksen tapaan etsi deus non daretur eli Jumala-uskosta riippumattomaksi." Ateisteja ei haluta tuomita pahoiksi, eikä ajatella että ateismi olisi merkki moraalisokeudesta.

Moraalifundamentti

Olen toki huvittunut aina kun kristitty kertoo että ihmisten murhaaminen ei mitenkään voi olla se johon kristitty suostuu. Onhan William Lane Craig tullut oikein tunnetuksi ajatuksistaan ns. hyvistä kansanmurhista. Selvästi tämä ajatus siitä että kristinusko ei voisi missään olosuhteissa tappaa toista on väärä. Jos ehdot ovat mahdollisia Raamtun skenaariossa, ne ovat mahdollisia myös nykyajassa. Itse asiassa tämä ei ole mitenkään tavatontakaan, esimerkiksi Israelkysymyksessä siviiliuhrien elämän absoluutti ei paina niin paljoa koska edessä on utilitaristiset ajatukset joissa arvoa annetaan esimerkiksi Israelin valtiolle. Tämän tarkoituksena ei ole pilkata kristittyjä. Sillä tosiasiassa elämän arvon suhteellisuus on läsnä jatkuvasti. Esimerkiksi jos mietitään oikeutettua sotaa, ei kristillisyys aina tarkoita samaa kuin totaalinen pasifismi. Sodan oikeutuksia mietitään esimerkiksi siten että puolustussota sallitaan. Lisäksi natseja voi ampua jos nämä yrittävät tuhota useamman elämän. Joka tarkoittaa sitä että elämä ei ole Absoluuttinen Pyhä vaan neuvoteltavissa oleva asia. (Mitä moni ID:läinen harrastaakin kiitettävällä aktiivisuudella. Ja kristityt ovat toki muutoinkin aika innokkaita tällä rintamalla.)

Mutta tämä epävarmuus nostaa esille tärkeän seikan. Sen miten darwinisti voi tuomita hyvän kansanmurhan pahaksi. Tämä iskee suoraan asian ytimeen Soinisen jo aiemmin viittaamani blogaus kuvaakin tätä kysymystä siten, että hän esittää lausuman:

"Tarkoituksenmukainen toiminta on täysin eri asia kuin moraalinen toiminta. On eri asia toimia evoluution asettamien vaistojen ja opittujen tapojen varassa kuin toimia oikeasti moraalisesti.
Moraalisen ulottuvuuden olemassaolon pystyy jokainen testaamaan vaikka heti:
Onko mielestäsi varastaminen väärin?
Entäpä murhaaminen?
Onko raiskaaminen väärin?
Onko pedofilia tuomittavaa?
Jos vastasit jokaiseen kysymykseen kyllä, olet samanlainen kuin valtaosa ihmisistä. Joku ihminen saattaisi vastat kysymyksiin myös kieltävästi. Kuitenkin se, että jonkun omatunto on vaurioitunut, ei pidä estää meitä muita kokemasta jotain, minkä koemme niin selkeästi. Samalla tavalla kuin joku voi olla fyysisesti sokea, mutta se ei tee meistä kaikista muista sokeita."

Jos tuomitsee Craigin teologisesti perustellun hyvän kansanmurhan, tekee arvolauselman. Sellaiselle olisi hyvä saada perustelu. Ja kun edessä on vakuuttava lista vastenmielisiä asioita, on selvä että jopa minulla on "moraalinen kompassi". Tämä ei toki todellakaan todista että olisi olemassa objektiivinen moraali. Se kertoo että meillä on moraalisia tunteita. Tosiasiassa objektiivinen moraali tuntuu ainakin minun silmiini joltain jolla yritetään laajentaa omasta subjektiosta ikuisuuteen. En pidä tämänlaisesta hybriksestä.

Tosiasiassa nämä moraalitunteet tulee kuitenkin selittää. Niiden selittämiseen ei vain tarvita ikuista objektiivista moraalia. Ihmisen moraaliset tunteet taas ovat jotain jota evoluutikot ovat tutkineet huru mycket. Yhteistyö ja altruismi ovat jotain johon esimerkiksi Matt Ridleyn "Jalouden alkuperä" ottaa kantaa. Tässä kohden on itse asiassa monia eri tahoja ja syitä.
1: Sukulaisvalinta selittää miksi yhteisö ja lähisukulaiset ovat suosittavia. Jopa Dawkinsin "itsekäs geeni" selittää miten yksilötason egoismista pitä luopua ja huomata että geenit jotka monistuvat ovat yleisempiä riippumatta siitä mikä kopio yleistyy. (Tämä ymmärretään usein idioottimaisesti väärin jonain joka sanoo että evoluution mukaan kannattavin strategia olisi olla itsekäs. Konseptien sisältö kannattaisi opetella ennen suun avaamista, kritiikin minimivaatimus on kritiikin kohteen tunteminen.)
2: Peliteorian kautta taas löytyy paljonkin muita avuliaisuuden muotoja, joissa mahdollistuu esimerkiksi lajien välinen symbioosi ja laajojen ei keskenään lähisukuisten yhteistyö.

Olenkin tämänlaisessa tilaisuudessa korostanut sitä miten jos yhteistyö, avuliaisuus ja se että vastustamme murhaamista on se mitä pitää selittää niin mitään ongelmaa ei ole. Evoluutionäkökulma pureutuu näihin ilmiöihin, eikä sellaisten pienten tutkimusten kuin "Replicator Dynamics for Optional Public Good Games" ole vaikeaa löytää. Evoluution ja altruististen strategioiden kautta voimme tietää miksi teemme yhteistyötä.

Ja tässä kohden on hyvä muistuttaa että evoluutio ei välitä siitä miten koemme asian. Soinisen ajatus näyttää mukailevan sitä henkeä että evoluutio voisi selittää toiminnan mutta ei tunteita. Mutta tosiasiassa evoluutio ei välitä suuntaan tai toiseen siitä että millä tavalla asia tapahtuu kunhan se tapahtuu. Joten tunteiden olemassaolo tai niiden puute ei ole mikään ongelma kyseiselle teorialle. Mekaaninen refleksi ja tunnereaktio ovatkin itse asiassa molemmat koeteltuja ratkaisuja. Ihan sen takia että evoluutio ei välitä mekanismin rakenteesta vaan toiminnasta. ; Tämä on toki hyvä myös jos ajatellaan Soinisen vaikuttajana olevaa Puolimatkaa. Puolimatkahan nojaa warrant -ideaan, jossa evolutionisti on todennäköisesti aistiensa huijaama. Argumentin ydinhän on juuri siinä että jos tämänlainen illuusio astuu päälle, ei ole mitään keinoa tunnistaa tätä harhautumista. Koska jos siitä saataisiin tieto, meillä olisi taas warrant.
1: Toki ongelmat ovat tässä kohden teismin suunnassa. Warrantin taustamatematiikka pakottaa valikoimaan Jumalan mahdollisten Jumalien joukosta niin tarkasti että teismin valikoima on suurempi haaste kuin ateismin. Ja warrant -argumentissa ei tosiasiassa käsitellä ateismia vaan ateismin yhteensopivuutta teistisen maailmankuvan aksioomiin, joten argumentti ei sano naturalisteista mitään. Naturalisteista kysymys taas on enemmän kuin värin, se on irrelevantti. Mutta tämä ei ole tärkeää sillä tämä blogaus käsittelee sitä teistien argumenttimaailmaa. He uskovat siihen vaikka se olisi miten aukkoista ja virheellistä.

Itse asiassa jos katsotaan Sam Harrisin "moraalinen maisema" -teosta, siinä moraali oletetaan ihmisten lajityypilliseksi käytökseksi. Tämä on mitattavissa ja konkreettista. Ja itse asiassa, kuten listauksen ilmiselvyys osoitti, jotain joka on kaikkea muuta kuin kulttuurisidonnaista. Sillä on myös evolutiivinen tausta. Joten se tarjoaa ihan relevantin tavan. Toki ihmislaji muuttuu evoluution myötä ja näin moraali ei ole "ikuista ikuista". Mutta jos elää 10 vuoden perspektiivissä niin ei tarvitse oikeastaan muistaa muuta kuin se, että lajit kehittyvät, mutta yksilön genomi hänellä on elämänsä alusta sen loppuun asti. (Yksilöt eivät kehity evolutiivisesti, niillä on elämänvaiheita ja muutoksia kehossa mutta tämä ei ole evoluutiota. Paitsi lamarkisteilla. Niillä joita kristityt kehuvat kiehtoviksi ajatuksiksi heti kun epigenetiikka "haastaa adaptationismin" ja joka oli kytköksissä siihen eugeniikkaan Spencerin kautta. Ups.)

Tässä toki kierretään is-ought -ongelma koska moraali määritellään tietyllä tavalla. Ja jos tämä oletus on tosi, niin ajatukset ovat koherentteja. Ja samaa kiertotapaa joutuu käyttämään jokainen teisti joka selittää että Jumalan olemassaolosta voitaisiin päätellä moraalin olemassaolo. Moraali voidaan tällöin määrittää vaikka William Lane Craigin "God Command Theoryn" kautta ja saada näin oikeutuksia kansanmurhalle, jos ihmisellä on sen tyylinen mieli. Harrisilla on metaeettinen ydin. Se ei toki nojaa tiukalle ikuisuutta vaativalle teistien vaatimalle objektiiviselle moraalille. Mutta se on "varsin pysyvää" ja kaikkea muuta kuin kulttuurirelativistista. Naturalismin koherenttiutta katsotaan sen omista aksioomista, eikä esimerkiksi siten että vaaditaan sen olevan ristiriidaton jonkun muun maailmankuvan metaetiikkaa koskevien aksioomien kanssa. (Sama virhe joka on warrantissa. Miksi välittää jonkun toisen maailmankuvan premissejen kanssa yhteensopivuudesta kun ajatusjärjestelmien koherenssi katsotaan siitä miten sisäisesti koherentteja ne ovat!)

Näin ollen voidaan sanoa että väite siitä että ateisteilla ei voisi olla kestävää ja eikulttuurirelativistista etiikkaa on väärä. Tai jos se on väärä, niin teistit eivät millään kykene hoitamaan asiaa filosofisesti laadukkaammin. Eli naturalisteille asetettujen vaatimusten valossa omakin maailmankuva moraaliytimineen murskautuisi. Ateistit eivät toki ole hyvässä suhteessa teistisiin konsepteihin ja ateisteilla tuskin on esimerkiksi syntisyyttä tai ajatusta että jokin teko olisi syntiä. Mutta tämänlaisella ei ole väliä, koska synty nyt ei ole ateistisen etiikan aksioomia. Näin ollen Morris oli itse asiassa lähempänä totuutta kuin monet nykyajan hienoa metaeettistä teologiaa suoltavat ihmiset joista tämänlaiselle mahdollisuudelle ei olisi lainkaan tilaa. Morris teki vain sen virheen että hän ei ymmärtänyt evoluutioteoriaa vaan väänsi tämän epätoteen julmuutta korostavaan muottiin jossa olemassaolon taistelu ja itsekäs geeni on muutakin kuin metafora tai käsitteen nimi. Jotain joka kuvaa koko ilmiötä arkikielisesti. Morris oli siis etiikassa oikeassa mutta evoluutiossa väärässä. Tietyin ehdoin.

Ja jos nämä ehdot sitten eivät viehätä, on tietyt premissit hylättävä ja niiden valossa niin on pakko ajautua vähintään teistiseen skeptismiin, jossa jos objektiivinen moraali on olemassa, niin ihminen ei sitä voi mitenkään tietää. Ja näin darwinisteilla ei ole moraalista kompassia mutta ei kristityilläkään.

Oma kanta loppuun.

Koska olen soudannut ja huovannut muiden maailmankuvia. (En ole ateisti enkä teisti) on kenties reilua formuloida oma kiveenhakatty fundamentalistiagnostinen näkemykseni. Kuten joku kenties muistaa, olen irtautunut Sam Harrisista ja Lutherista. Tunnustan että moraalin perimmäinen luonne on minulle mysteeri. Eikä metaetiikka siksi herätä minussa hirveitä kiukunpuuskia tai muutakaan tunteita.

Minä tiedän että minulla on tiettyjä moraalisia tunteita samaan tapaan kuin tiedän cogito ergo sum, että ajattelen siis olen olemassa. Mutta kuten olen esittänyt kantani teismin ja ateismin välissä - warrant -argumentin ja malliriippuvaisen realismin ristitulessa - siten että en minä tiedä ovatko ateistit sokeita vai hallusinoivatko teistit. Minulla on immersiivinen suhde todellisuuteen. Elän kuin se olisi tosi, mukavuudenhalusta.

Sanon siis nöyrästi että moraalisen tunteen alkuperä on uskottavasti evoluutio, toki lähinnä jos moraali määritetään yhteistyöksi ja vastaavaksi. Itselleni moraalisuuden tunnuspiirre sopisi juuri siihen ; Jos asiaan liittyy yhteistyötä ja pitkän tähtäimen suunnittelua lyhytjänteisyyden yli, se tuntuu minusta eettiseltä. Mutta mitä etiikka sitten pohjimmiltaan on, on minulle hyvin suuri mysteeri. Se on kenties liian suuri kysymys ja se sopisi naulata WC:n seinälle ja kuluttaa aikaa ja blogiruudulla vilisevään tekstiin kulutettuja (sentti)metrejä johonkin rakentavampaan. Kuten masturbointiin. Ja tämä mysteerisyys tarkoittaa kuitenkin sitä että ei sen tietämättömyyden vuoksi kannata ryhtyä satuja kehittelemään peittämään tätä epätietoisuutta. Epätietoisuudesta ei voi päätellä että asia olisikin pakosti jokin tiedetty. Jos tämänlaista päättelee ajautuu ristiriitaan. Joten vaikka se olisi tosi, se rikkoisi sekä rationaalisuutta (logiikka) että empiiristä (tiede) ajattelua vastaan. Enkä pidä tätä hyveenä. Siksi mysteeri ei tarkoita samaa kuin tila sepusteluille.

Siksi en tiedä, eikä kukaan muukaan tiedä. Ja jokainen joka on kanssani erimielinen on likainen kerettiläinen. Olen pahoillani tuosta viimeisestä kohdasta. Mutta. Nämä. Ovat. Säännöt.

Herkuleen nuija

Joku minun ikäluokastani saattaa muistaa Kevin Sorbon. Hän näytteli "Herkules" -televisiosarjassa Herkulesta. Ja tämä sarja oli upea. Sarja oli aivan kuten "Xena" ilman tissejä. Joten se oli aikamoisen hyvä sarja.

Sen näyttelijä on nyt sitten päätynyt esittämään teologis-psykologisen lausunnon jossa hän selittää ateistien mielentilan. Hän kutsuu sitä vihaisuudeksi. Ja vihaisuus johtuu siitä että he oikeasti tietävät että Jumala on olemassa ja että Jumala tuomitsee heidän elämäntapansa. Eli ateistit tietävät että heidän elämäntapansa on moraaliton ja että Jumala on olemassa. Ja jatkavat silti menoaan.

Sorbon näkemys on hyvin tavallinen. Ja hän on siinä mielessä väärässä, että suurin osa ateistejen vihaisuudesta on illuusiota. Kun uskova sanoo mielipiteensä, se on vain juttelua mutta kun ateisti avaa suunsa hän provosoi ja uhkaa kulttuuriperinnettä ja ajaa suunnilleen kristittyjä giljotiiniin ja on muutenkin loukkaava, jopa silloin kun ei ole. Ja sitten toisaalta ateisti uskoo kyllä kristittyihin. Sellaisiin jotka ihan avoimesti ja julkisesti tuomitsevat ateistien elämäntapaa vain aina ja kaikkialla. Koska se on monien uskontojen mukaan se, mitä uskonnonvapaus nimenomaan tarkoittaa. Ja kun ihmisryhmä tekee tämänlaista tuomitsemista, niin siinä varsin pian suhtautuminen on vastavuoroista. Jos jokin taho on aina avoimesti tuomitsemassa sinua, on hyvin helppoa palauttaa palvelus samalla mitalla. Ja tämä on todella helppo tulkita vihaksi. Kenties siksi että se hyvin usein on nimenomaan sitä.

Muutenhan tämä lausunto ei herättäisi mitään tunteita, mutta se on silti ikävää kuulla Herkuleksen suusta. Tämä on tunne-elämykseltään vähän sama kuin Ihmemies MacGyver - tai hänen näyttelijänsä Richard Dean Anderson - tulisi ja päin naamaa haukkuisi itseä paskiaiseksi. Paitsi että se paskiaisuus olisi todennäköisesti totta. Mutta silti sekin viiltäisi jotenkin erikoisesti. Jostain syvältä.

Suojeleeko Suomi ateistin uskontoa koskevaa mielenilmausta antamalla siihen Oikeuksia?

Katsoessani aikaisemmin Hilvon itsestäänselvyyksiä, olin yksimielinen siitä että täällä on varsin turvallista harrastaa ikonoklasmia ja ilmaista kriittisiäkin mielipiteitään uskonnosta ja uskovaisista. Syynä oli valitsemani näkökulma, se että de jure on miten asioiden byrokraattien illuusioissa pitäisi olla ja de facto on se maailma jossa me kaikki elämme. Syynä oli tietenkin se, että Hilvo viittasi ateistejen oikeuksiin. Ja todellinen ongelma on siinä että asiat eivät ehkä tosielämässä mene yhtä sievästi.

Kuitenkin jos tämän näkökulman vie aivan loppuun asti, niin voi huomata että se ei pidä paikkaansa. Syynä on laki. Hilvo puhui muutoin oikeuksista varsin juridiikkamielessä. Joten hänen jutussaan oli tässä kohden erikoinen epäkonsistenttius. Että kun muissa kohdissa katsotaan lain kirjainta eikä katsota maailmaa, niin tässä sitten katsotaan maailmaa eikä lakia. Asia on pieni, mutta vihjaa siitä että kenties asiaa ei käyty ihan puhtaasti. Että kenties johtopäätökset oli lyöty pöytään ensin ja vasta sitten mietitty miten tätä johtopäätöstä voitaisiin tukea, keinolla millä hyvänsä. Ja paras keino tähän on valita useita erilaisia - jopa keskenään ristiriitaisia - lähestymistapoja ja valita niistä aina se joka on omalle asialle suopein. Se ei ole hyvää argumentointia mutta se on tehokasta politikointia ja ihmisten mielipiteiden manipulointia.

Suomessa on de facto -tasolla tämä asia varsin hyvällä mallilla. Sillä laissa on "käytännössä kuollut kirjain" jota ei noudateta. Uskonrauhan rikkomisessa on kysymys jos "julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta." Ja siinä missä minä ymmärrän että elämöinti muiden tilaisuudessa on jotain joka on syytä kriminalisoida riippumatta siitä onko aiheena uskonto, niin ongelmana on se pykälän alkuosa.

Nähdäkseni esimerkiksi tämä blogi on teknisesti julkinen. (Ja toisin kuin hikipediassa, joudun noudattamaan muuta kuin Kanadan lakeja.) Ja Jeesuskristus jota blogissani usein vaivaan ikävästi on varmasti jotain jota uskonnolliset yhteisöt pitävät pyhänä. Käytännössä alkuosan pykälää ei toki noudateta joten tästä ei käytännössä tule mitään suurta ongelmaa.

Mutta tätä pykälää ei käytetä kunnes sitä käytetään. Kuolleella kirjaimella on sellainen jännittävä ominaisuus että se voi nousta haudastaan kuin Lasarus tai Feenix -lintu tuhkasta. Ja tästä on itse asiassa näyttöä. Luulen että Hilvo on hieman liian vahvasti jumiutunut siihen että hän ei ymmärrä että emme elä Tanskassa. Siellähän Jyllands-Postenin sarjakuva aikaansai muslimeissa raivonrypäsäytyksen ja siksi piirtäjiä on pitänyt suojella monin eri tavoin. Mutta jos otamme Suomesta vastaavan kulttuuria vastaan kohdistuvan hyökkäyksen, saamme kaivettua Naftaliinista Suomen "Mestarin", "Hermann Boringin", eli erään nimeltä mainitsemattoman kelmeän kuminatsin joka tunnetaan Jussi Halla-ahona. Hänet tuomittiin uskonrauhan häirinnästä.

Ja jos asiaa katsotaan tarkasti, voidaan huomata että molempia islamiin kohdistuneita tuotoksia voidaan pitää provokatiivisina ja huonoa makua osoittavina. Jyllands-Postenin pommiturbaani tai Halla-ahon tyyli kutsua islamia pedofiiliuskonnoksi ovat kieltämättä häijysanaisia ja iskevät tiettyä ideologiaa vastaan tasolla jota voisi kuvata ilkeäksi, jopa teini-ikäisten standardeilla. Mutta asiallisuus ei olekaan tavallaan se pointti vaan se, miten näihin provokaatioihin on sitten reagoitu. Ja tältä osin oikea lausunto olisi kenties se, että Suomessa ei tosiasiassa puolusteta ateisteja jotka päättävät tehdä jotain provokatiivista, rivoa ja törkyistä jonka aiheena on uskonto. Suomessa tästä annetaan sakkoja tai jopa puoli vuotta vankeutta. Sitä on vaikea nähdä jonain jossa "sinulla on todellakin oikeus - ja tämä on ilmiselvää". Tosiasiassa oikeutta ei ole koskaan de jure tasolla, ja de facto -tasollakin sitä joka kerran ottaa pienen riskin. Kristityillä samaa ei ole. Darwinia voi verrata profeettaan, ja sitä voi hokea että ateismikin on vain uskonto. Mutta totuus paljastuu viimeistään siinä vaiheessa kun tiedostetaan että Darwin -pilakuva ei voi koskaan olla uskonrauhan häirintää ja ateisteistakin saa sanoa ihan mitä tahansa. Silloin voi huomata että ateismi on ideologia, ja että tämän vuoksi uskonnon ilmaisulla on aivan erilaiset vapaudet kuin uskontokritiikillä.

Mitä teologia aina ja väistämättä ilman ainuttakaan poikkeustapausta sanoo ateistejen moraalista?

"Itse argumentit eivät ole juuri mistään kotoisin. "Väitetään, ettei olisi moraalia ilman kristinuskoa. Ihmiskunnan enemmistöllä ei olisi silloin moraalia. Tietenkin on." Helppohan se on olkinukkeja kaataa. Moraaliargumentti kuuluu niin, että ilman Jumalaa (ei siis uskoa eikä varsinkaan kristinuskoa) ei olisi objektiivisia moraaliarvoja tai -velvoitteita."
(Emil Anton, "Rautio-raukka - vastine päivän HS -kolumniin")

Alkuun laittamani Antonin lausunto kuvaa hyvin yleistä kristittyjen kantaa. Siinä otetaan kantaa ateistejen moraaliin. Ja tämä näkemys on nähdäkseni melkoisen yleinen. Sen ydin löytyy vaikkapa Heinimäen "kafekismuksesta" jossa hän esittää luterilaisuuden perusperiaatteen olevan se, että ihmisille on annettu omatunto. Jolloin valtaa ei ole kirkkoinstituutilla vaan ihmisillä. Ja näin ateistillakin on omatunto ja pääsy eettisyyteen - vaikka ilman Jumalaa. ; Tällöin korostuu se, että eettinen käytös irrotetaan eettisestä koodistosta ja siitä onko etiikalla argumentoitua perustaa. Ja vihjataan että ateisteilla on eettinen käytös ja kenties normitkin, mutta että heillä ei ole rationaalista perustaa moraalilleen. Eli on eri asia sanoa että ateisteilla ei ole perustaa (foundationless moral) moraalille kuin että heillä ei ole moraalia tai he eivät olisi moraalisia (immoral).

Tämä kuvastaa toki monien kristittyjen hyvää henkeä. ; Ateistien syyttäminen automaattisesti pahoiksi koetaan syrjivänä ja se sotii monien hyvien kristittyjen oikeustajua vastaan. Mutta sitten toisaalta ei voi olla huomaamatta että hyvin moni kristitty silti syyttää ateisteja moraalittomasta käytöksestä, moraalintuhosta ja siitä että ateistit ovat hyviä vain ehdoin. Että ateisti joka ei ole moraaliton on moraalinen vain siksi että hänellä on kristillinen kotikasvatus ja koska hän on kasvanut kristillisten arvojen täyttämässä yhteiskunnassa. Itse asiassa jopa psykologisissa tutkimuksissa on havaittu että Amerikkalaiset Kristityt ajattelevat intuitiivisesti että ateistit ovat moraalittomia. Eli teologiasta huolimatta ihmisten asenteet ainakin olisivat tämän suuntaisia. Ateistit koetaan moraalittomuutena.

"Huonoa teologiaa" -kulma

"Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa, heistä sikiää pelkkää petosta."
(Job 15:35)

Intuitio on tärkeä. Sillä näyttää että ateitejen moraalisuus hyväksytään melko domeenispesifisti. Tämä saattaisi selittää osaltaan sitä miten monet kristityt eivät ole pitäneet Heinimäen omantuntokysymyksestä silloin kun olen ottanut sen esiin monenlaiset "Raamatun dogma vs. omatunto" -kiistoissa. Itse asiassa "Raamatun" paikat jotka hyväksytään kun aiheena on se miten kristityt eivät pidä ateisteja moraalittomina unohdetaan heti jos kontekstia pikkuisenkin naamioi. Vastaus on siis kenties asenteiltaan kaunis, mutta niissä on. Tämä vihjaa että argumentit eivät ole joko kovin hyviä edes tässä yhteydessä. Tai sitten ihmiset eivät seuraa ja tottele hyvää teologiaa vaan tekevät huonoa teologiaa.

Diplomaattinen tyyppi saattaisi sanoa että heidän teologiansa ei kenties ole syvällistä, mutta he ovat silti oikeita kristittyjä. He voivat napata mielipiteitä vaikka miltei maltillisilta pastoreilta. Esimerkiksi jos otetaan Rich Hendersonin teksti joka on otsikoitu "Why there is no such thing as a good atheist" on itse teksti toki moraaliperustan puutetta, mutta kuitenkin otsikko johtaa varsin helposti vääriin johtopäätöksiin. Itse teksti ei toki suoraan sano että ateistit eivät voi olla moraalisia tai hyviä. Mutta otsikko on vähintään vihjaileva ellei peräti lukijan tekstistä päähän saamansa johtopäätös. Sillä tosielämässä kristityt eivät välttämättä ole kummoisiakaan filosofeja tai teologeja. Esimerkiksi itse olen Suomessa kuullut kristityistä joiden taivas vaikuttaa olevan jonkinlainen BB -talon korvike jossa on luvassa juhlimista ja nautintoja jotka muistuttavat ikuisia bileitä.

Tämä muistutus on tarpeen siltä varalta, että jos joku kristitty joskus vetää minua turpaan tai pahempaa sen takia että hän kuuluu niihin kristittyihin jotka ovat sellaisia, niin haluaisin kuulla muutakin lohdun sanaa kuin sen, että tekoa ei voinut tapahtua koska ei kukaan usko että ateisti ei voisi olla hyvä ihminen. Että tapahtumaa ei ole koska se olisi huonoa teologiaa jonkun internetviisaan mielessä. Olen ollut huomaavinani että ongelman vähättely, "Ei Yksikään Todellinen Kristitty" -kortin heiluttelu ja uhrin syyllistäminen ja haukkuminen ovat niitä vakiotapoja ratkaista tämä dilemma. Että on hölmö kun ei ole kiitollinen kun täällä ei ISIS -malliin leikata päätä. Josta minun jatkokysymys on kyllä, että tuntuuko se todella paljolta. Että kuinka usein sitä tekee mieli lähteä päänleikkuupuuhiin kun se on niin valtava edunanto teidän puolelta kerran?

Tässä kohden kysymys voi siis olla ihan oikeasti myös viestinnän vastuusta. Minä kysyn että kenen on vastuu siitä että näitä vääriä "emme ole sanoneet vink vink" -selityksiä vaativia tulkintoja tehdään? Jos asiat ovat helposti harhaanjohtavia, niin onko kenties Hendersonilla jokin vastuu? Seurausetiikan mukaan luultavasti onkin. Koska mielestäni ihminen joka kirjoittaa tuollaisen otsikon tietää tai hänen tulisi tietää että se todennäköisesti tullaan tulkitsemaan tietyllä tavalla. (Toki toisenlaisella otsikolla sama teksti voisi olla vähemmän vihjaileva ja vastuu olisi ainakin huomattavasti vähempiarvoinen.)

"Hyvä teologia, joka kompuroi" -kulma.

"Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho, vaikka väärintekijät nyt kukoistavat, he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi."
(Ps. 92:7)

Näissä lausunnoissa on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen perussävy. Niissä tehdään hyvin kaikenkattava teologinen lausunto. Mikään kristitty suuntaus ei siis voi esittää sellaista kantaa että ateisteilla ei voi olla moraalia. Että tämä on niitä mahdottomuuksia. Tämänlaatuinen herättää ihmetystä. Sillä ateistien hyvyys ei kuulu uskontunnustuksen ydindokmeihin. (Ja jopa niistä on kiistelty ja niistä on tulkintaeroja!) Että miten tämä yksi asia on ikään kuin kaiken tulkinnan ulkopuolella.

Näkemyksen ehdottomuutta ei vahvista se, että Hendersonkin varsin tendenssinomaisessa esityksessä on vedetty filosofisesti kyseenalainen piilopremissi. "A good atheist -- that is, a consistent atheist -- recognizes this dilemma. His only reasonable conclusion is to reject objective meaning and morality. Thus, calling him "good" in the moral sense is nonsensical. There is no morally good atheist, because there really is no objective morality." Moraalifilosofiasa, noin karkeasti ottaen, voidaan sanoa että ylipäätään tarve sanoa että on "objektiivista moraalia" eikä pelkästään "moraalia" on se, että on muitakin tapoja määrittää moraali kuin teistien määrittelemä "objektiivinen moraali". Itse asiassa jopa objektiivisuus voidaan helposti määrittää tavalla joka ohittaa Hendersonin argumentit. Näissähän on usein kysymys "ikuisuudesta". Ihminen elää rajallisen ajan, ei puhuta edes sadoista vuosista. Silti ihmiset ovat objektiivisia kohteita. Ja lajinmukainen käytös ainoastaan muuttaa moraalin lähteen ihmiseksi. Ja is-ought -ongelma ja jossain määrin myös moraalifilosofian klassikko, avoimen kysymyksen argumentti, yltävät myös Jumalan olemassaolokysymykseen. On väärä dikotomia väittää että teistinen ikuinen moraali olisi sama kuin ei moraalia ollenkaan.

Loogista tai konseptuaalista kompurointia tuntuu olevan varsin usein kun teisti vastustaa ateistien etiikan pohjaa. Kreeft, joka väittää että jos on hyvää ja pahaa niin on oltava myös Jumala on esimerkiksi sortunut tähän kuoppaan - ja syvästi. Nämä puutteet, etenkin kun ne tuntuvat olevan usein ellei peräti aina läsnä, johtavat usein tilanteeseen että jos teismin ehtoja kohdellaan samalla premissienvetosyvyydellä niin teisminkin objektiiviselta moraalilta putoaa pohja. (Ei voi vain väittää että se että on vain ainetta johtaa moraalittomuuteen. Kun tätä perustelee jollain, tulee viitanneeksi erilaisiin asiaintiloihin. Jos intention olemassaolo on ongelma, niin ihmisillä on sellainen. Jos is-ought estää tosiasioista moraalin vetämisen sama koskee Jumalan olemassaoloa jne.) Nämä puutteet vihjaavat siihen suuntaan että kenties tulkinta ateistien hyvyydestä onkin yliampuva. Kenties netin vihaisen uskovan takana saattaakin olla hyviä ja teologisesti vahvoja perusteita.

"Hyvä teologia joka sanookin muuta" -kulma

"Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat elävät jumalattomina, eikä kukaan jumalattomista ole tätä ymmärtävä. Mutta viisaat ymmärtävät."
(Dan 12:10)

Jos otetaan reformoitu epistemologia, voidaan huomata että siellä moraali on yhteydessä sensus divinitatikseen. Siellä luotetaan että järki, aistit ja myös kyky aistia Jumalaa ja etiikkaa ovat ihmisissä sisäsyntyisiä. Tämä johtaa siihen huomioon joka tässä asiassa usein toistuu. Että kenties ateisteilla on todellakin moraalinen käytös mutta ei rationaalista pohjaa tälle. Ihmiset käyttävät Jumalan antamia silmiä. Ja sama koskee tietysti myös ateistejen etiikan havaitsemista. Ja tämä johtaa siihen miksi niin moni teisti näkee ateismin angsteismina. Että ihminen todellakin tietää että Jumala on. Tätä linjaa edustaa vahvasti esimerkiksi Tapio Puolimatka joka uusimmassa kirjassaan "Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa" kertoo että ateistit elävät itsepetoksessa. Eli jokainen tietää että Jumala on olemassa. Tämä on vahvennus hänen ajatuksestaan jossa diskursiivisessa pluralismissa keskustellen jokaine päätyy siihen tulokseen joka on totta. Onhan Puolimatkan maailmassa Jumalan antama warrant taannut meille järjen ja älyn. (Onnea vaan matkaan tässä, hän tietää toisten ajatukset syvemmin kuin nämä itse. Unohtakaa ajatuksenlukijat, Puolimatka tekee saman koko ihmiskunnalle, ilman ainuttakaan poikkeusta!)

Mutta tätä ajatusta joutuu ajattelemaan väkisin aika lyhyelle. Sillä jos miettii vaikka silmiä, niin monet meistä ovat sokeita. Plantingan teologiasta saa vedettyä tämänsuuntaisia päätelmiä aika helpostikin. Plantingahan on kirjoittanut teologiassaan ns. connoisseureista joilla on erityisen hyvät aistit. Ja hän on esittänyt että aivojen kogniiiviset puutteet johtuvat syntiinlankeemuksen jälkeisestä rappeutumisesta. Tämä tie avaa varsin helposti tien siihen että tosiasiassa aivan kuten voi olla sokeita voi olla myös jumalasokeita ja etiikkasokeita ihmisiä. Itse asiassa klassisessa kristillisessä teologiassa tunnetaan juuri tämänlaatuinen ilmiö. Heillä on käsite "total depravity". Se korostaa perisynnin voimaa. Siinä missä luterilaiset ja reformoidut teologit ottavat lempeän linjan ja korostavat että tämä ei tarkoita sitä että ihmiset eivät kykenisi hyvään ilman Jumalaa.

 Ja tässä edes kalvinismi ei selviä täysin puhtain paperein ; Joukossa on mukana myös niitä jotka korostavat predestinaation syvyyttä. Ja näissä koulukunnissa ihminen on luonnontilassa kuin eläin. Ja predestinoidut vapautuvat tästä kun taas muut ovat tuomittuja rypemään synnissä. Jos voimme olla sokeita, ja sensus divinitatis on muutoinkin aistianalogian varaan rakennettu-  itse asiassa enemmän ; se väittää olevansa aisti - niin kyllä tästä pitäisi voida päätellä että kenties syntiinlankeemus ja YEC -kreationistinen rappeutumislajiutuminen voisivat joissain teologioissa sallia sellaisen mahdollisuuden että ateistit eivät voisi olla hyviä.

Jos ihmiskunnalla onkin warrant, niin kenties osa on connoisseureja ja osa on sokeita. Kuten muidenkin aistien kanssa. Aika moni kalvinisti on predestinaatio-opissa ajanut sellaista linjamaa jossa predestinoidut näkevät totuuden myös etiikassa. Mutta että tämä tie on poikki niille jotka on predestinoitu Helvettiin. Ja näin osa olisi todellakin kirjaimellisesti sokea etiikalle ja Jumalan olemassaololle ja muille kysymyksille. Tämä antaisi oikeutusta vaikkapa sille James Spiegelin "The Making of an Atheist: How Immorality Leads to Unbelief" -kirjassa nojaamalle näkökulmalle jossa ateismin pääsyy on moraalittomuus. Eli kun ihminen on ensin moraaliton, niin hän sen jälkeen ajautuu ateismiin. Näin ateismi todella viittaisi vahvasti etiikkasokeuteen. Eli hän todellakin olisi vaikka moraalista ydintä.

Sama potentiaali löytyy toki kreationistien rappeutumisajatuksesta. Ja ihmettelen miten vähän Puolimatka on panostanut tämän vaihtoehdon olemassaoloon. Samoin ihmettelen miten Anton kiistää tämänlaisen tulkintapotentiaalin olemassaolonkin. Itse näen että on monia tapoja iskeä tulkinnalliset hampaansa vaikka "Heprealaiskirje 11:6":aan joka sanoo "Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä." Jos asian tulkitsee armon kautta, henki saattaa olla toinen kuin jos asian tulkitsee tekojen ja asenteiden kautta. ; Ja tässä on sitten paljon Raamatunkohtia, jotka sitten voivat paljastaa että miksi ateistit tuhoutuvat. "Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta." (Jaak. 2:24) ja "He nousevat haudoistaan - hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen." (Joh. 5:29) voivat vinkata siihen suuntaan että hyvien tekojen tekeminen, eli moraalisuus ja kyky moraaliin puuttuu. Ja toisaalta kyse voi olla todella siitä Antoninkin linjasta jossa armon vastaanottamattomuus on se kaiken ydin "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta ... ette tekojen kautta." (Efes. 2:8-9). "Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja." (Room 3.28).

Itse sanoisinkin että Anton ja muut kristityt taitavat sekoittaa oman näkemyksensä ja sen että heidän näkemyksensä on koherentti ja perusteltu siihen että tämä tulkinta voisi olla ainut minkä kristitty voisi tehdä. Oman uskon ja oman uskonsuunnan oppitulkintaan syventyminen voi todellakin pahentaa tämänlaista yksisilmäisyyttä. Mutta se vihjaa että ainakin osa teologiasta on kulutettu hukkaan. Kokonaisnäkemys uupuu, kun nähdään vain se oma tulkinta ja muut nähdään kerettiläisinä, kieroutuneina - tai mikä mielenkiintoisinta, täysin olemattomina - kristittyinä.

No, kenties tämän yksisilmäisyyden syynä on tyhmyyden ja dogmaattisuuden sijasta PR -syyt. Kuten se, että jos lehdessä sanoo että ei haluaisi aina joutua kuuntelemaan uskovaisten julistusta väkisin, on vastauksena se että tuollaista lausuntoa ei voi sanoa laajalevikkisessä lehdessä jonka lukemisen voi lopettaa kesken. Kenties Antonkin tietää että tulkintaa voi tehdä ja moni tekeekin. Mutta sen tunnustaminen johtaisi PR -katastrofiin jota kristilliset suuntaukset eivät nykyaikana oikein kaipaa. Ja lisäksi tämän asian tunnustaminen voisi vaatia vaikka sen, että ateistejen haukkumisen sijasta pitäisi puuttua vaikka kristityiksi vahvasti identifioituviin tappouhkailijoihin. Ja sehän ei olisi miellyttävää!

Religious until you get sense

Ylläoleva on tällä hetkellä uskovaisten keskuudessa pyörivä meemi. Sitä pidetään jotenkin erityisen oivaltavana. Ja sitä näyttävät arvostavan aivan rationaalisena itseään pitävät kristityt.

Itseäni tämä ajattelutapa hämmentää. Pääasiassa sen vuoksi että se yrittää ikään kuin iskeä autenttisuuteen. Että henkilö ei oikeasti ole tuonlaatuista mieltä ellei hänen perspektiivinsä ole jotenkin rajallinen ja puutteellinen. Ja näin tehdessään siinä on kaksi varsin erikoista väitelausetta.
* Ensimmäinen väite on että tämä muutos todella tapahtuu. Kenties se konservatiivien mielessä todella on näin. Mutta tosimaailmassa on esimerkiksi kiinalaisia biljonäärikommunisteja. Suomessa feminismikirjan tehnyt Rosa Meriläinen on feministi yhä vaikka onkin naimisissa Simo Frangénin kanssa. Ja talvisodassakin soti ateisteja - minkä ei pitäisi yllättää koska talvisota yhdisti kansalaisia sen sijaan että pelkästään "valkoiset" olisivat sotineet. Ja "punaisissa" ateisteja oli yllättävissä määrin.
* Toinen asia on tietysti se, että onko tämä muutos järkevä. Se, että ihminen esimerkiksi lentokoneen pudotessa muuttuisi automaattisesti teistiksi voisi totta ollessaankin kertoa vain siitä että hädän hetkellä ihminen ei toimi rationaalisesti. Jumala ei muutu todeksi sillä että hukkuvat muuttuisivat teistiksi. Samoin kommunismi voisi olla teoriassa olla hyvinkin oikeudenmukainen siitä huolimatta että rikkaat ihmiset muuttuisivat lajityypillisesti ahneiksi eivätkä haluaisi jakaa mitään omastaan kenellekään.

En ymmärrä mitä pointtia on tehdä tämänlaisia argumentaatioita. Ne eivät ole filosofisesti tai tieteellisesti perusteltuja. Niissä jaetaan lähinnä asenne. Ja tämä kokonaisuutena taas oikeuttaa täysin otsikon. Jos arvostat ja levität ja kannatat tämänlaisia tekstejä, todistat että tässä otsikossa on enemmän järkeä kuin missään sen alla olevissa mukaelmissa.

Poliisi on illuusio

Kun ihminen saa ensimmäisen kerran turpaansa, häntä vaivaa usein moraalinen närkästys. Vammojen lisäksi kauhistuttavaa on se, että hänellä on ollut oikeus koskemattomuuteen ja tähän on kajottu. Tämä jäytää perusturvallisuutta. Tilanteen toistuessa tämä katoaa. Monen ihmisen on vaikeaa ymmärtää miten kauhistuttava kokemus turpaansaanti on. Ja siksi esimerkiksi rovasti Hannu Kiurun kokema pahoipitely antoi hänelle uusia perspektiivejä elämään. Mutta tavallaan hän on tällä tiellä alkutaipaleella.

Asiassa on sitten uusia kulmia turvallisuuspuolella. Kun itse aloitin vartijana, koulutuksessa erikseen mainittiin siitä miten monille vartijoille se kun saa ensimmäisen kerran päihinsä virkapuku päällä on erityinen. Siinäkin on ikään kuin ylimääräinen annos sitä että vartijalla olisi jokin erityinen moraalinen oikeus jota tässä sitten rikotaan. Asian kanssa painitaan - tässä tapauksessa usein varsin konkreettisesti - tavallaan päivittäin.

Mutta pahoinpitelyissä on sellainen jännittävä piirre, että niissä huomaa varsin hyvin että ihmisillä ei ole mitään oikeuksia. Oikeudet ovat abstraktio. Ne toimivat jos ja vain jos ihmiset uskovat niihin ja noudattavat niitä. Ja sen jälkeen ne ovat pelkkä kupla. Tämän tiedostamisen jälkeen pahoinpitelyssä ei enää ole mitään moraalista järkytystä.

Sitten jossain vaiheessa saattaa tiedostaa että poliisilla on hyvin paljon illusionaarista toimintaa. Poliisi ei ole pelkkä valvonta-rangaistuskoneisto, vaan sen pääasiallinen tehtävä voi olla jopa jotain aivan muuta. Useinhan ajatellaan että ihmisillä on oikeuksia. Ja poliisi suojelee ja puolustaa näitä oikeuksia. Poliisin toiminnan kohde on siis rikoksen ennaltaehkäisyssä, rikollisen kiinnisaamisessa ja rikollisen rankaisemisessa. Ja tällöin henkenä on usein se, että ilman poliisia olisi arvotyhjiö ja laittomuus.

Mutta tosiasiassa jos katsotaan mikä on poliisin rooli vaikka siinä että joku harrastaa uskonnollisella motiivilla varustettua väkivaltaa sanotaan vaikka minulle. Tekijä rikkoo maailmassa olevia "muka ilmiselvyyksiä". Mutta tällä "oikeudella" ei ole mitään väliä koska kukaan meistä ei elä de jure -maailmassa. Me elämme de facto -maailmassa jossa esimerkikisi pysyviä ruumiinvammoja koskevat asiat ovat mekaanisia - fysiikan lakeihin eikä Suomen Lakiin sidottuja - tapahtumia. Prosessi menee sillä lailla että siinä vaiheessa kun otetaan turpaan, ei oikeus suojele ainoaltakaan mustelmalta. Poliisi ei yleisimmin ota tekijöitä kiinni ennen kuin nämä tekevät tekoja. Ja vain hyvin harvoin se on suorassa pahoinpitelyssä interventioimassa. Pahoinpitelyssä lääkäri on jälkiapuna se joka todella muuttaa asioita. Se, mitä poliisi tekee on sitten se, että se puuttuu siihen prosessiin joka muuten käynnistyisi pahoinpitelyn jälkeen. Poliisi nimenomaan on aktiivisesti prosessissa jarruttamassa minun kostopyrintöjäni.

Itselläni on tässä mielessäni varsin suorarajaisia toimintamalleja joiden perushenki tiivistynee siihen että pahoinpitelijä kohtaa tekonsa ansaitseman kompensaation mittakaavaa koskeville vastalauseilleen lausunnon "we are done when I say we are done". Poliisi ei siis auta hädän hetkellä mutta on sitten estämässä sitä kostotoimea joka voi olla hyvinkin mielekästä itselle. Tämänlaiselle kokemukselle olisi helppoa näyttää keskisormea. Jopa molempia. Jos siis olisi illuusio siitä että maailmassa olisi jotain absoluuttisia oikeuksia ja ylipäätään oikeudenmukaisuutta.

Poliisi puolustaa ennaltaehkäisevästi ja suoralla puuttumisella. Mutta se prosessi joka alkaa rikostutkinnasta ja päättyy lakituvan kautta vankilaan tai sakottamiseen on perimmiltään rikollisen puolustamista. Ei siinä ajeta pahoinpidellyn oikeutta vaan harjoitetaan damage controllia. Moni voi luulla että lait ovat pelote rikollisille. Mutta ne ovat paljon vähemmän pelottavia kuin lakien vaihtoehto. Sillä lakien vaihtoehto ei ole maailma jossa rikolliset mellastavat miten mielivät. Vaan ihan havaitusti oikeusjärjestelmän vastakohtana on jonkinlainen verikostojärjestelmä. Ja tämän vaihtoehdon maailma on oikeasti pelottava. Esimerkiksi ne järjestelmät joita minulla on mielessäni minua pahoinpidelleille ovat sellaisia että rikollinen toivoo ilmoittautuvansa itse poliisille sen sijaan että ottaisi vastaan mitään sen suuntaisiakaan proseduureja.

Oikeudet ovat hyvin usein illuusio. Lait ovat kostonhimon sublimointia. Ja rehellisesti sanoen tämä on hyvä asia. Yhteiskunnan tehtävä on olla parempi kuin kansalaisensa yksilöinä. Tässä valossa jos näkee esimerkiksi sen tyylisiä mielipiteitä että rikollisia hyysätään ja että he pääsevät liian vähällä ja miten on epäreilua että raiskaajia tahi pedofiilejä ei kastroida, niin siinä voi huomata jotain. Ja sanoa sille, että no shit Sherlock. Poliisin tehtävänä on ennaltaehkäistä rikoksia, myös rikollisiin kohdistuvia rikoksia. Poliisin ja lakimiesten ja vankilan tehtävä on tavallaan nimenomaan hyysätä rikollisia, kuten raiskaajia, pedofiileja ja muita vastaavia.

Ja oikeudet ovat illuusio joilla huomio siirretään siihen että tämä hyysääminen olisi oikeasti jonkinlainen kosto. Mutta yhteiskunnan ja kokonaiseettisyyden kannalta se ei tietysti ole kosto. Sen ei pidäkään olla. Sillä kuten olen itse sanonut - ja näin sanoessani tälläisenä varsin kostonhimoisena ja julmana tyyppinä asiaa itselleni muistuttanut - on se, että jos pitää kysyä että "mitä yhteistä on kostolla ja oikeuden toteutumisella", niin vastaus on "se, että ne ovat ihan eri asioita".

---

Tietenkään en väitä että poliisi on illuusio. Poliisi on esimerkiksi olemassa ; Poliisin määritelmää vastaava empiirinen vaste on mitattavissa ties minkä antureiden avulla. Otsikko on provokatiivinen, ja huomiohuoraaminen mielessä kirjoitettu. "Poliisien työllä on joitain arkijärjestä vieraita tarkoituksia" ei ole yhtä kiinnostava ja verevä otsikko. Kiitos hämääntymisestäsi.

Itsestäänselvyyksiä

Heikki Hilvo luokitteli monia asioita joita ateisti voi tehdä Suomessa. Hän kutsui niitä itsestäänselvyyksiksi. En voinut sanoa hänen listastaan muuta kuin että "söpöä". Söpöä siksi että Hilvo uskonee sanomaansa itse. Mutta lista on sitten kuitenkin aivan saatanan naïvi. Sellainen jota pitää ilmiselvänä lähinnä kristitty jolle yhteiskunnan de jure ja de facto ovat samoja asioita. Moni kristitty onkin Hilvun tapaan "viaton", eli totaalisen ignorantti, vihjeetön ja pihalla siitä mitä ateistina eläminen on. Kenties heidän kannattaisi ensin kokeilla muutama vuosi aktiivista ateismia ja palata asiaan sen jälkeen! Sillä on vaikeaa nähdä miten kukaan joka on ateismia kokeillut voisi uskoa riskittömään uskonnonvapauteen Suomessa. Hilvon argumentti on vahvimmillaan suhteellisena argumenttina. Ateisteilla todellakin menee muualla vielä huonommin kuin täällä. Mutta tämä ei tietysti tarkoita sitä että asiat menisivät hyvin. Tai siten kuin Hilvo niiden väittää menevän.

Kirjaimellista, liian kirjaimellista.

Hilvo -polo luulee että teologisesti korrekti taso riittää. Ja että elämänmeno on sitä mitä laki sanoo. Tosimaailmassa tilanne muistuttaa buddhalaisuutta ja toista maailmansotaa. Japanissa oltiin buddhalaisia, ja buddhalaiset eivät vahingoita eläviä olentoja. Joten katsoessaan heidän toimiaan sotarikosaiheessa ei voida kuin päätellä että ilmeisesti ihmiset eivät ole eläviä olentoja. Aivan samoin uutisissa törmää hyvin toistuvasti siihen miten länsimaiset kristilliset pastorit ehdottovat esimerkiksi ateistejen ja homojen tappamista.

Olen hieman yllättynyt siitä miten lujassa Hilvo on illuusioissaan. Kun nimittäin otetaan huomioon esimerkiksi Päivi Räsäsen taannoinen avautuminen omantunnon ja lain suhteesta. Tämä johti esimerkiksi mittaukseen jonka mukaan 28% suomalaisista on valmis rikkomaan lakia omantuntonsa puolesta. Ja tässä keskeisenä käsitteenä ei ole laki vaan provokaatio. Ja uskonnonvapauslaki on tässä aivan varmasti ensimmäisiä jossa joustetaan. Ja tässä kohden avainsanana on se, minkä taakse valtaosa ateistien vihaamisesta laitetaan. Avainsana on "liberalismi". Uskonnottomuus liitetään tiettyyn leiriin mielikuvissa. Ja tästä hyvänä esimerkkinä on homokulkueeseen tehty kaasutusisku. Se rikkoi montaa lakia ja oli pahoinpitely. Silti Suomesta löytyi ihmisiä joiden pääviesti oli korostaa mistä pitäisi puhua. Linjan aloitti itse Päivi Räsänen selittämällä että "Voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle?" Eli Räsänen ymmärsi tekijää korostetusti. Kysymys on selkeästi laajemmasta asiasta kuin homoista. Tätä korostaa Maaselän tilanteesta tekemä kolumni. Hän sai Keskisuomalaiseen, eli ihan yleiseen sanomalehteen, lausunnon jossa selitettiin pelisäännöt. Pelissä jossa on kaksi puolta "vähemmistö" ja "enemmistö". "Helsingin Pride-paraatiin tehdyn kaasuiskun jälkeen ollaan huolestuttu Suomen sivistysmaa-asemasta, imagosta ja brändistä. Myös Keskisuomalainen vaati pääkirjoituksessaan 6.7. puolueita tilille tapahtuneesta. Paremminkin tulisi kysyä mistä väkivalta kumpuaa ja mitkä syyt johtavat väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Keskustelussa unohdetaan se, että Pride-paraati on myös provokaatio perinteisiä arvoja vastaan. Provosoimalla yleensä halutaan sitä, että eri näkemystä edustavat provosoituvat." Astrologi Tuija Uusitalon mukaan kaasuisku oli peräti hupaisa asia, komiikkaa. Ja homot terroristeja.

Ja tästä päästään siihen ateismiosuuteen. Ateismi ärsyttää monia ihan saatanasti. Mielipiteen ilmaisu provosoi äärimmäisen monia ja äärimmäisen vahvasti. Se nähdään aika usein osana "arvoliberalistista kehitystä". Ja näin ollen on merkittävää miten ero de jure ja de facto -tasojen välillä on. (Ero on toki myös maantieteellinen. Hilvo kontulalaisena tuskin on tutustunut esimerkiksi pohjanmaalla olevaan toimintaan. Suomessa on "raamattuvyöhyke" urbaanin ja ruraalin välillä. Ja ongelmat keskittyvät sinne missä on kristittyjen enemmistö.) Ateisteja voidaan sitten kaupungistuneemmillakin alueilla pitää "Takkiraudan" tapaan vapaamatkustajina. Henkilöinä jotka nauttivat uskonnon tuomista eettisistä hyödyistä tuomatta mitään tilalle. Samoin kun keskustellaan vaikka siitä että miksi ateistit ovat USA:ssa eniten vihattu ja vähiten luotettu vähemmistö, syynä on se että ateistit eivät ole luotettavia. Tämä voidaan sanoa aivan suoraan. Ateistit koetaan epäluotettavina ja ärsyttävinä.

Esimerkiksi kun mietimme miten suvivirsi on monissa paikoin "kansalaisuustesti", sen moottorina ei ole se, että julkisesti kaikki kristityt lähtisivät talikko kädessä ateistijahtiin. Sen sijaan se toimii siten että joukko kohisee ja valittaa ja loukkaantuu jostain ateistien toiminnasta. (Kuten julkisesti esilletulosta.) Ja tämä luo yleisen ilmapiirin. Siinä eläminen ei ehkä ole miellyttävää, mutta se ei ole rikollista. Ongelma onkin siinä että jos on vaikka pienessä pitäjässä se, että jos koulussa lauletaan "Suvivirsi", niin ihmiset seuraavat ympäristöä. Jos poistuu paikalta, jää mieleen. Jos ei laula, pistää helposti silmään. Ja sitten kun ollaan sopivassa humalatilassa, on tämä laulamattomuus tai poistuminen sitten se kauhea provokaatio. Ja näin sitten tulee turpaan. Lopputulos menee rikostilastoihin pahoinpitelynä eikä viharikoksena joka olisi asiaankuuluva tuomio. Tämän määrää on siksi vaikeaa myös arvioida. Mutta arvaisin että se on niin suuri että jos siitä voitaisiin tietää, niin hyvin moni hämmästyisi. Ja sitten jos tämän jälkeen toivoo että ei laulettaisi sitä laulua jonka vuoksi tulee joko rikkoa vakaumus tai saada turpaan, niin sitten sanotaan suoraan, että on ajamassa militantisti ateistivaltiota ja että pitäisi painua Pohjois-Koreaan. Itse asiassa kaikki yritykset muuttaa tilannetta vaativat ateistisen mielipiteen ilmaisua ja se taas johtaa tilanteen pahenemiseen. Sillä asia tulkitaan jotakuinkin niin että "kansanperinne on vaarassa - ja vieläpä Jouluna!"

Ateistien ilmaisunvapaus;

Hilvu esittää että jos on ateisti "sanoa sen julkisesti, ääneen ja myös levittää ajatuksiasi". Tässä on kuitenkin mielenkiintoisia seuraamuksia. Lain mukaan on mahdollista mutta käytännössä vastassa on monessa paikassa ja väärässä seurassa luvassa paljon vaikeuksia. Adressit.com keräsi kristityt ajamaan ateistilasten pakkokastamista. Ihmiset ovat myös ajaneet sellaista asiaa kuin pakkouskonnon ajaminen ateistien lapsille. Joka on itse asiassa käytännössä täysin turhaa sillä julkinen totuus on että uskonnonopetusasialla kikkaillaan aivan sikana. Pääasiassa toki säästösyin eikä uskonnonjunttaus mielessä. Mutta sekin kertoo miten vähän ateistejen vakaumuksesta välitetään kun tämänlaisesta voidaan säästää.

Mutta kenties vahviten asian saa esille vertailulla. Jos mietitään sitä että metroissa on viime aikoina ollut Herzogin mainoksia, sitä ennen muun muassa iso "Mahdollisuus Muutokseen" -kristillinen kampanja. Myös uskonnollisia kirjoja on mainostettu. Ne herättävät aivan eri mittakaavalla närkästystä kuin mitä "Jumalaa tuskin on" -bussikampanja herätti monissa huolestuneissa kansalaisissa. Asiasta tehtiin jopa kanteluita, joka kertoo siitä että vaikka ateistit todella saivat ilmaista mielipiteitään niin kiitos tästä ei kuulu kristityille. Jos heistä moni saisi päättää niin se olisi turpa kiinni. Samaa linjamaa puhuu myös pahamaineinen pornonvaihtokampanja. Nykyisin moni tietää "uusateisteista" lähinnä tämän. Kampanjaa paheksutaan. Mutta se mistä ei sitten koskaan puhuta on se, miten kampanjan järjestäjät saivat tappouhkauksia. Tämä ei ole kohinan ja paheksunnan arvoista. Ja silti ; Jos mielipiteenilmaisu on de jure laillista mutta saat de facto tappouhkauksia ei sinulla ole mitään sananvapautta. Ja vaikka suurin osa ei ole lähettänyt tappouhkausta, paheksunnan trendi on selvä. Pornonvaihtosokorassa ateistit, eivät tappouhkailijat, ovat vakavampi ja tärkeämpi asia. Joten selvästi mielipiteenilmaisu ei ole missään suhteessa samanarvoista.

Lisäksi on huomattava, että tosiasiassa ateistien sananvaltaa ei suinkaan ajeta. Hyvin moni "leppoisistakin" kyseenalaistaa sen miksi ylipäätään sanoa mitään. Ateistiblogit saavat usein sen tyyppisiä juttuja kuin "Miksi ihmeessä niin moni ateisti ja agnostikko niin monella kristilliselläkin foorumilla edelleenkin pyrkii käännyttämään uskovaisia... Ymmärrän kristittyjen missionaarisuuden, mutta mikä potkii näitä muita eteenpäin." Ja tämä on sitä leppoisista leppoisinta linjaa. Pauli Ojala on itse asiassa tullut tunnetuksi siitä miten hän utelee ateisteilta sitä että miten nämä motivoituvat ylipäätään puhumaan. Että jos on ateisti niin sitten pitäisi olla hiljaa. Itse olen saanut evoluutioteoriaa koskevasta sivustostani esimerkiksi sen tyylisiä lausuntoja että "Miksi kerron asioista vaikka joku voi menettää uskonsa?" Kirjeissä on yleensä ollut "mielipiteenvapautta" sen tyylisessä sävyssä että "Mikset ole hiljaa vaikka itse evoon uskotkin?" Näissä takana ei toki ole väkivallan uhkaa. Mutta niiden perussävy on sama. Ateistin mielipiteenvapaus pitää kuin erikseen perustella. On ikään kuin lupa olla mieltä kunhan on hiljaa. Mistä päästäänkin listan seuraavaan kohtaan.

Ateistien ei-ilmaisunmahdollisuus

Hilvo sanoo suoraan että "tai voit pitää sen täysin omana tietonasi". Tämä on kenties suurinta fuulaa ikinä. Tosiasiassa vakaumusta udellaan hyvinkin tiiviisti ja tiukasti ja usein. Itse asiassa on varsin tavallista törmätä siihen että uskonasiat ovat niin yleisinhimillisiä että jokaisella on velvollisuus ilmaista vakaumuksensa. Nämä puheet ovat hyvin yleisiä. Ja niitä löytyy aivan valtavirran edustajiltakin. (Esimerkiksi maltillisen "Oljenkortta veistämäsä" -blogin uumenissa kirjoittaja on esittänyt sen suuntaisia lausuntoja.) Homo religiosus -ihmiskuva on tässä hyvin usein leimallisena. Tämä on toki tungettelua ja maanittelua. Jossa kantaaottamattomuus tulkitaan pahimmalla mahdollisella tavalla (mitä se sitten sattuu olemaankin). Teknisesti tämä siis ei ole pakottamista vaan vain hyvin lähellä sitä.

Ja tämä palautuu siihen suvivirteen ja tappouhkailuun. On vaikeaa olla ilmaisematta vakaumusta, jos siitä tehdään yhteisrituaali josta poistuminen tai osallistuminen ovat näkyviä tekoja. On selvää että ateisti voi olla ilmailsematta vakaumusta. Mutta tämä vaatii sitten väkisin omantunnon vastaisen teon tekemiseen. Tässä kohden asiat ovat kuitenkin paremmin kuin tuon sananvapauden ilmaisun kohdalla.

Uhkailu.

"sinua ei pakoteta puukko kurkulla mihinkään uskoon" Tämä on sitten se todella omituinen puoli. Ensinnäkin Hilvo on itse toistuvasti valittanut ateistien uskontosensuurista. Ja tässä hän ei ole asettanut mitään tämänlaista puukkokriteeriä. Tämä herättää ihmetystä, ja muistuttaakin siitä miten eri ehdoin kristinusko on militanttia verrattuna siihen milloin ateismi on militanttia.

Ja lisäksi, kuten blogissani olen toistuvasti esiintuonut, korostuu se että puukkokysymyskin on itse asiassa hyvin hyvin hyvin erikoinen. Jos tappouhkailu lasketaan puukoksi niin se on suorastaan standardi. Eli Hilvon lausuma on epätosi. Kristityt kohkaavat internetissä varsin mielenkiintoisesti. Ja tosiasiassa ateistit pääsevät osalliseksi muunlaisistakin ilmiöistä jotka liittyvät kristinuskoon. Jos esimerkiksi tarkastellaan tapausta jossa Leo Mellerin toimia kritisoinut Juntunen kohtasi vaikeuksia, puhutaan yleisemmästä ilmiöstä kuin pelkästä ateismista. Jokainen uskonnollisten vallankäyttäjien kriitikko saattaa törmätä tilanteeseen jossa uskonherrojen rikokset valkopestään julkisessa mielipiteessä "Kannattajilleen Meller sai käännettyä rikossyytteet vainoksi Raamattujen salakuljettamisesta. Mutta eihän Suomen laki ole milloinkaan pitänyt Raamattujen kuljettamista rikoksena, Juntunen sanoo." ja sen jälkeen on aika rangaista. "Ja minullahan on uhrien kertomukset. Olen kuunnellut ihmisiä, joita on uhkailtu ja huijattu seksuaaliseen kanssakäymiseen ja seurusteluun.
Eräänä päivänä Juntunen huomasi, että hänen autonsa renkaat oli puhkottu. Ensimmäinen ja vielä toinenkin kerta menisi yleisen ilkivallan piikkiin, mutta viisitoista kertaa on Juntusenkin mielestä liikaa. - Tekijöitä ei ole saatu kiinni. En osaa yhdistää tätä muuhun kuin taisteluuni hengellistä väkivaltaa vastaan." Tämä koskee tietysti vahvasti ateisteja, koska ateistit ovat yleensä ottaen kritisoimassa uskonasioita. Muutakin provosoitumista voi olla edessöä. Onhan Suomessa esimerkiksi pahastunut Helluntailaisnuori yrittänyt polttaa City -lehden toimituksen.

Mutta haluan tietenkin todeta että minua ei ole uhattu puukolla. Minua on sen sijaan esimerkiksi uhattu abstraktisti kotiin kannetulla kirjeellä. Ja siinä on abstraktisti uhattu hengenlähdöllä. Mikä on sääli koska jos yrittää uhata minua puukolla, se on helposti käsitettävää. Ja sanotaan näin että se olisi myös taitosettini huomioiden kohtuullisen tehoton, tyhmä ja henkilölle itselleen riskaabeli strategia. Oli helpompaa uhata anonyyminä jolloin uhkassa oli enemmän arvailun varaa. Joten itse asiassa mielenterveydelleni olisi kenties parempaa jos minua todella olisi uhkailtu puukolla sen sijaan mitä nyt on jo tehty.

Mutta Hilvo ei tietysti laske tämänlaisia miksikään. Jonka vuoksi hän itsekin varmasti häpeissään vaikenee siitä miten ateistit yrittävät sensuroida uskontoa niin kauan kuin häntä itseään ei ole uhkailtu puukolla. Mutta tottakai hän on itkemässä "uskontoallergiasta" ja siitä miten joku sanoo silla ikävästi ja kuinka tämä on uskonnon sensuroimista. Sillä voi kristityn vittu vainottu kyynel. Sillä hänhän tietää ilmiselvyytenä että "sinua ei vainota, painosteta eikä alisteta ateismisi takia". Hän on teknisesti oikeassa. Sillä ateisteja painostetaan ja alistetaan heidän harhaoppisuutensa vuoksi. Samasta syystä kuin kristitty naispappi Pirkko Lehtiö sai tappouhkauksia. Hilvon blogauksiaan lukien taas voisi saada kuvan että kristityt olisivat jotenkin saarrettuja. Mutta puukkoa ei aseteta tällöin kriteeriattribuutteihin. (Uskon että kyseessä on jo tarkkaanvalittu kaksoisstandardi, jokin ketunhäntä tässä on pakko olla kainalossa.) Ja tämä kohta sitten kaiken kaikkiaan ampuukin alas listan loppupuolelta pari kohtaa "voit myös vapaasti sanoa mielipiteesi uskovaisista - ja todellakin, sinulla on siihen oikeus!" Kenties tämä on teknisesti totta. Mutta sen noudattamisesta on edessä sen verran runsaasti vaikeuksia että en suosittele. Jopa tämä minun blogini pitäminen on helvetin huono peliliike joka vihjaa tietystä tilannetajuttomuudesta. Odotettavissa tästä ei ole kuin paskaa.

Seurakuntaan kuuluminen

"voit silti halutessasi kuulua kirkkoon tai synagoogaan" Tämä itse asiassa pitää paikkaansa. Itse asiassa näyttää että tämä olisi jopa miltei jonkinlainen velvollisuus. Sillä jos ei kuulu kirkkoon joutuu ottamaan kantaa repertuaariin vasta-argumentteja. Mukaanlukien kirkon humanitaarinen hyvä työ. Joten kyllä. Ateisti saa maksaa prosentin rahaa järjestölle jonka johdossa esimerkiksi viidesläisillä on yliedustus ja joiden näkökannat ovat hyvin samanlaisia kuin Päivi Räsäsen kannat jotka eivät edusta kirkon virallista kantaa (de jure) mutta jotka ovat isossa osassa kirkon sisäistä päätöksentekoa, rahankäyttöä ja muuta hallintaa (de facto). Tästä pitäisi tulla sitten hyvä fiilis?

Yhteisö.

"olet arvostettu yhteisön jäsen" Väittäisin että suurissa linjoissa tämä on täysin epätotta. Ateisteja ei arvosteta. Ellei arvostukseksi lasketa sitä että heitä ei tapeta ja silvota ja heitetä katuojaan. (Paitsi uhkauksissa.) Pienissä linjoissa tämä tietysti riippuu yhteisöstä. Ja esimerkiksi etelä-suomessa asiat ovat melko hyvin. Toki esimerkiksi omaa mieltäni on pahoittanut se, miten ensimmäiseen työpaikkaani joku arvon riemu-uskovainen otti yhteyttä varmistaakseen että palkanneet tietävät mitä olen. Johtajan välinpitämättömyys ja huvittuneisuus tästä asiasta on toki lohduttanut tämän edestä. Häiritsevää on toki tiedostaa se, että asia on yleistä. Esimerkiksi internetajattelijaksi luokiteltavissa oleva TJT on ottanut yhteyttä erinäköisten ihmisten työpaikoille ja häiriköinyt. Ateistien ja uskonnottomien työnsaannin kannalta on tämä mielessä pitäen jännittävää miettiä sitten vaikka erilaisia lestadiolaisalueita.

On hyvin vaikeaa uskoa että siellä ei palkattaisi uskontovereita. Työpaikan saaminen "jos ateismi ei haittaa niin kristinusko on kuitenkin aina bonus" -hengessä on melkolailla standardi. Kuuluuhan näillä alueilla myös televisioantennit kätkeä. Päin vastoin. Jos olet ateisti ja sanot sen ääneen olet "militantti". Sinua arvosteaan ateismista huolimatta ja halveksutaan siltikin tästä piirteestä. Ateismi yksinkertaisesti ärsyttää hyvin hyvin monia.

Eikä ihme. Onhan nämä asenteet nähtävissä jo koulussa. Lestadiolaisilla alueilla on tavallista että vääräuskoisten kanssa ei leikitä. Ja ateisti saa kuulla että hänellä ei ole nimeäkään koska häntä ei ole kastettu. Virallisesti lestadiolaiset eivät myönnä tämänlaisia arvoja kannattavansa. Mutta lapset kuitenkin noudattavat niitä. Sosiaalinen eristys toimii. Se ei toki ole laitonta. Mutta jos aiheena on kunnioitus on syytä huomata että kunnioituksen puutekaan ei ole laitonta. Kunnioituksen puuttuminen on kuitenkin epäkunnioitusta.

Ikonoklasmi

Tässä kohden on kuitenkin otettava esille se, että Hilvo on oikeassa listan kahdessa kohdassa. Ne eivät ole kenties kaikille ilmiselvyyksiä vaan nimenomaan olen aivan itse koetellut asiaa korkeimman omakätisesti ja olen itse niistä vakuuttunut. "Voit tehdä mistä tahansa jumalasta pilakuvan ja sinua suojellaan - voit polttaa Raamatun ja Tooran ilman pelkoa". Olen nimittäin todellakin tehnyt epäkohteliaan Raamatunpolttokokeen. Tekoa paheksuttiin, kuten varmaan kuuluukin. Toki tässä on hyvä huomata että minua suojelee poliisi eikä kristittyjen yhteisö. Tässä ero on melkoisen suuri. Itse asiassa väitän että jos poltan Raamatun, niin kristityt eivät polttaisi minua vaan ymmärtäisivät pride provokaation hengessä sitä joka minulle sitten tekisi sitä mitä sattuisikaan tekemään.

Loppukaneetti

Suoraselkäisten fundamentalistien toimintatavoista on syytä ottaa oppia. He ovat tarmokkaasti korostaneet sitä miten uskonto on etiikan ydin. Käytännössä he opettavat miten on asiallista toimia ateisteja ja ketä tahansa muuta kohtaan, jos sen perustana on vilpitön usko ja vakaumus. Lisäbonuksena on se, että Hilvon kaltaiset uskovaiset usein korostavat miten he ovat reiluja ateisteille. Ja fundamentalistit ovat samaa mieltä. Että hekin kohtelevat muita täysin asiallisesti. Ateistit sen sijaan ovat militantteja ja uhkaavat länsimaista tulevaisuutta tuhoamalla länsimaisen kulttuurin perustan, Suvivirren ja ajamalla ranskan vallankumouksen giljotiineja. Julkisessa maailmassa puhutaan yhdenvertaisuudesta, mutta käytännössä tämä on korvattu jollain aivan erinäköisellä asialla. Tarjolla on lähinnä laimeita lohdutuspalkintoja, kuten lupa maksaa kansankirkolle prosentti tuloista - Joka on kenties säälittävin kompensaatio ikinä.

Joskus tekisi mieli ottaa oppia kristityistä. Mutta jos kristittyjä kohtelisi "yhtä mulkkuisasti" joutuisi valitettavasti kuulemaan aika vahvaa kritiikkiä siitä miten tämänlainen käytös olisi militanttia. Ja mikä pelottavinta ; Jos sitä toimisi juuri näin, niin siinä tapauksessa syytökset militanttiudesta pitäisivät täysin paikkaansa!