Ämpäripäät

Jos mietimme ristiretkien ritareita, varmasti eräs vahvimmista mielikuvista liittyy ristiretkien aikana käytettyyn "ämpärimäiseen" patakypärään. Tämä ns. great helm on hyvin umpinainen kypärä, jossa kasvoja suojaa metallilevy jossa on pieniä reikiä hengittämistä ja vähän läpikatsomistakin varten. Silmiä varten on ohut rako. Kypärämallia alettiin käyttämään 1100 -luvun loppupuolella. Ja se kehittyi ajan mittaan eteenpäin. Varhaisimmissa malleissa edessä on kasvosuojus ja takana ei. Mutta 1200 -luvun puolella tämä kasvosuojus tuppasi menemään takaraivon ympäri, joten oikeastaan vasta tässä vaiheessa "ämpärimäisyys" oli hyvinkin loppuunastivietyä.

Tämä kypärä on selvästi tehty suojaamaan kasvoja. Varhaisemmissa kypärämalleissa on ollut pääasiassa "pipon tyylinen" päälle ja tähän on sitten lisäilty suojaa poskille ja nenälle. Tätä vaatimattomampaa metallikasaa on yleensä perusteltu sillä, että kypärät rajoittavat näkemistä. ; Kuitenkin etenkin varhaiskeskiajan patakypärässä on huomioitava se, että kypärän tuomat rajoitteet näkemiselle ovat itse asiassa varsin maltilliset. Raot ovat itse asiassa niin lähellä silmiä että näkökenttä ei kavennu kovinkaan paljoa. Myöhemmissä vaiheissa silmän rakoja sitten kuitenkin pienennettiin ja niissä näkökenttä on sitten kaventunut jo paljon vahvemmin. ; Pääasiassa patakypärä rajoittaa näkyvyyttä ylös ja aivan eteen. Näin omiin jalkojen juuriin tai taivaalle ei näe kumartelematta. Kuitenkin jo muutaman metrin päässä näkökenttä yltää maahan, joten minimaallisesti tarkkaavainen ihminen pystyy kyllä näkemään että on pian tulossa isomman kiven tai aidan kohdalle. Näin liikkumista voi ennakoida.

On kussu!

Kypärämallilla on kuitenkin suuri heikkous. Ja se on sen tunnusomaisin piirre. Se on piirre joka erottaa sen muista kypäristä. Jos katsomme viikinkien, spartalaisten, roomalaisten tai oikeastaan keiden vain kypäriä, niissä on yleensä pyöristetty tai jopa terävän suipoksi venytetty päälakiosa. Patakypärä taas on ylhäältä hyvin littana. Ja tämä tuo mukanaan erikoisen ongelman. Nimittäin sen, että jos patakypärän kanssa päähän tulee isku ylhäältä siten että se menee tälle lätälle osalle, isku pysähtyy sen sijaan että liukuisi syrjään. Ja tämä johtaa siihen että isku perimmiltään pysäytetään omalla ruumiilla. Toki kypärä tässäkin laajentaa impaktin osumapinta-alaa, joka on hyvin tärkeä asia vammautumisesta puhuttaessa. Mutta tämä koko iskun lyöntivoiman vastaanotto johtaa kuitenkin siihen että tämän kypärän kanssa on mahdollista horjuttaa kovastikin vastustajan tasapainoa, lyödä tätä jopa tainnoksiin tai vahingoittaa tämän niskaa. Ratkaisuna "lättäpäisyys" oli itse asiassa sen verran typerä temppu että sitä käytettiin vain muutaman sukupolven ajan. Itse asiassa kypärätyypissä alettiinkin pyöristämään päälakea 1300 -luvulla. Ja näin edellämainittu ongelma katosi.

Patakypärän kohdalla on pakko korostaa, että varsinkin myöhäisimmissä malleissa on selvästi kysymys sotilaan kypärästä joka soveltuu kaksintaisteluun hyvin huonosti. Pääasiallinen syy on siinä että näkökenttä alas on rajoittunut. Siksi kaikki iskut ja laajemmat tekniikkasarjat jotka alkavat miekka alhaalla ovat hyvin vaarallisia, koska niistä tulevia iskuja ei kovin tehokkaasti näe. (Toki hengitysrei'istäkin näkee rippusen.) Ja jos iskua ei näe, niitä on varsin haasteellista torjua, koska näkemistä tarvitaan esimerkiksi torjunnan ajoittamiseen silloinkin kun kykenee arvaamaan mitä toinen on lähdössä tekemään. Mutta sdassa, etenkin sellaisessa jossa ilmassa on paljon nuolia ja muuta epämääräistä, on varmasti hyvin tärkeää kaventaa reikää josta nuoli pääsee silmään. Ja lisäksi näissä olosuhteissa on muutoinkin hyväksi olla näkemättä kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Ignoranssi on sotaoloissa erinomaisen hyvä ritarirohkeuden säilyttäjä.

Tästä kaikesta päästään kysymykseen "miksi".

Monia on mietityttänyt että miksi lattana kypärämalli ylipäätään yleistyi. Muut kulttuurit tunsivat pyöreyden mahdin, ja asia ei ole rakettitiedettä. Osa ajattelee että kulma olisi erityisen vahva. Mutta metallilevy suojaa kyllä kasvoissa littanana riittävän hyvin, eikä siihen ole tehty kulmia väkisin. Osa ajattelee että kypärän lattanuus ei ole niin paha. Ja he ovat minusta yksinkertaisesti väärässä.

Itselläni on asiasta melko banaali teoria. Se on ihan rahakysymys. Kun nimittäin katsotaan nykylarppaajien kypäriä, on juuri patakypärällä hirveä yliedustus. (Itse käytän bascinettia. Mutta toisaalta. Minä. En. Larppaa.) Ja tämä yliedustus vahvistuu jos katsotaan ihmisiä jotka ovat tehneet kypäränsä itse. Patakypärän tekeminen on helppoa ja edullista. Ja tämänlainen on tarpeen jos pitää mobilisoida suuria määriä joukkoja suhteellisen nopeasti. Etenkin jos sotaan osallistujia tarvitaan niin paljon että kaikki eivät voi olla rikkaita. Ja suuri osa hankkii itse omat varusteensa. Eli esimerkiksi sellaisissa tilanteissa kuin ristiretkissä.

Toisin sanoen sotatilassa kypärien tuotanto täytyi tehdä enemmänkin runsaaksi kuin laadukkaaksi. Ja siksi tehtiin patakypäriä vaikka tiedettiin että parempiakin voitaisiin tehdä. Ja tämä kertoo kaiken oleellisen siitä miten sota toimii aina. Myös nykysuomessa.

Jos mietimme armeijaa, on huomattava että siihen liittyy ihmiselämää haaskaavia voimia jotka toimivat kahdella keskenään hyvin erilaisella tavalla.
1: Rauhan aikana haaskataan ihmiselämää pitämällä alipalkatussa työssä joka ei käytännössä opeta mitään sellaisia taitoja joita tarvittaisiin oikeasti juuri missään rauhanajan työssä. Armeijassa tämä onkin tiedostettu ja siksi palvelusaika on varsin maltillinen. Puoli vuotta tai vuosi ei ole hirveän paljoa.
2: Sodassa ei pyritä siihen että sotilaat varustettaisiin mahdollisimman hyvin. Suomen armeija ei esimerkiksi aseta sellaisia tavoitteita että "85% sotilaista selviäisi sodasta kuolematta" ja sitten poweruppaa sotilaita maltillista määrää. Sen sijaan ostetaan kohtuullisia varusteita ja pitäkööt sotilaat huolen elämistään itse jos heitä kiinnostaa. Puolen vuoden naurettava koulutus itse asiassa tukee tätä. Itsekin mietin, näin Putinin ja kolmannen maailmansodan hengessä, että jos on rintamalle meno niin rynkkyjumppaanko minä ne Venäjän sotilaat hengiltä. (Armeija on omissa kirjoissani homoin paikka jossa olen koskaan käynyt. Tämä on paljon koska olen aikanani saanut porttikiellon DTM -ravintolaan. Joka vaatii em. homobaarissa vierailemista.)

Eli joka kerran kun ritarielokuvassa näkee lattanan päälaen, tietää että kyseessä on perimmiltään ollut se että ihmiset jotka eivät itse ole eturintamassa ja jotka ovat päättämässä sotaan liittyvistä asioista eivät välittäneet edes omalla puolella oleviensa hengestä ja terveydestä korkeimpana itseisarvona. Lattana päälaki kertoo että juuri sen verran hintaa voidaan laittaa elämän ja kuoleman kysymykseen. Todennäköisyys ja hinta toimivat kätevänä laskurina jona voitaisiin teoriassa estimoida ristiretkien masinoijien määrittelemä hinta ihmiselämälle.