Jos mietimme ristiretkien ritareita, varmasti eräs vahvimmista mielikuvista liittyy ristiretkien aikana käytettyyn "ämpärimäiseen" patakypärään. Tämä ns. great helm on hyvin umpinainen kypärä, jossa kasvoja suojaa metallilevy jossa on pieniä reikiä hengittämistä ja vähän läpikatsomistakin varten. Silmiä varten on ohut rako. Kypärämallia alettiin käyttämään 1100 -luvun loppupuolella. Ja se kehittyi ajan mittaan eteenpäin. Varhaisimmissa malleissa edessä on kasvosuojus ja takana ei. Mutta 1200 -luvun puolella tämä kasvosuojus tuppasi menemään takaraivon ympäri, joten oikeastaan vasta tässä vaiheessa "ämpärimäisyys" oli hyvinkin loppuunastivietyä.
Tämä kypärä on selvästi tehty suojaamaan kasvoja. Varhaisemmissa kypärämalleissa on ollut pääasiassa "pipon tyylinen" päälle ja tähän on sitten lisäilty suojaa poskille ja nenälle. Tätä vaatimattomampaa metallikasaa on yleensä perusteltu sillä, että kypärät rajoittavat näkemistä. ; Kuitenkin etenkin varhaiskeskiajan patakypärässä on huomioitava se, että kypärän tuomat rajoitteet näkemiselle ovat itse asiassa varsin maltilliset. Raot ovat itse asiassa niin lähellä silmiä että näkökenttä ei kavennu kovinkaan paljoa. Myöhemmissä vaiheissa silmän rakoja sitten kuitenkin pienennettiin ja niissä näkökenttä on sitten kaventunut jo paljon vahvemmin. ; Pääasiassa patakypärä rajoittaa näkyvyyttä ylös ja aivan eteen. Näin omiin jalkojen juuriin tai taivaalle ei näe kumartelematta. Kuitenkin jo muutaman metrin päässä näkökenttä yltää maahan, joten minimaallisesti tarkkaavainen ihminen pystyy kyllä näkemään että on pian tulossa isomman kiven tai aidan kohdalle. Näin liikkumista voi ennakoida.
On kussu! |
Patakypärän kohdalla on pakko korostaa, että varsinkin myöhäisimmissä malleissa on selvästi kysymys sotilaan kypärästä joka soveltuu kaksintaisteluun hyvin huonosti. Pääasiallinen syy on siinä että näkökenttä alas on rajoittunut. Siksi kaikki iskut ja laajemmat tekniikkasarjat jotka alkavat miekka alhaalla ovat hyvin vaarallisia, koska niistä tulevia iskuja ei kovin tehokkaasti näe. (Toki hengitysrei'istäkin näkee rippusen.) Ja jos iskua ei näe, niitä on varsin haasteellista torjua, koska näkemistä tarvitaan esimerkiksi torjunnan ajoittamiseen silloinkin kun kykenee arvaamaan mitä toinen on lähdössä tekemään. Mutta sdassa, etenkin sellaisessa jossa ilmassa on paljon nuolia ja muuta epämääräistä, on varmasti hyvin tärkeää kaventaa reikää josta nuoli pääsee silmään. Ja lisäksi näissä olosuhteissa on muutoinkin hyväksi olla näkemättä kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Ignoranssi on sotaoloissa erinomaisen hyvä ritarirohkeuden säilyttäjä.
Tästä kaikesta päästään kysymykseen "miksi".
Monia on mietityttänyt että miksi lattana kypärämalli ylipäätään yleistyi. Muut kulttuurit tunsivat pyöreyden mahdin, ja asia ei ole rakettitiedettä. Osa ajattelee että kulma olisi erityisen vahva. Mutta metallilevy suojaa kyllä kasvoissa littanana riittävän hyvin, eikä siihen ole tehty kulmia väkisin. Osa ajattelee että kypärän lattanuus ei ole niin paha. Ja he ovat minusta yksinkertaisesti väärässä.
Itselläni on asiasta melko banaali teoria. Se on ihan rahakysymys. Kun nimittäin katsotaan nykylarppaajien kypäriä, on juuri patakypärällä hirveä yliedustus. (Itse käytän bascinettia. Mutta toisaalta. Minä. En. Larppaa.) Ja tämä yliedustus vahvistuu jos katsotaan ihmisiä jotka ovat tehneet kypäränsä itse. Patakypärän tekeminen on helppoa ja edullista. Ja tämänlainen on tarpeen jos pitää mobilisoida suuria määriä joukkoja suhteellisen nopeasti. Etenkin jos sotaan osallistujia tarvitaan niin paljon että kaikki eivät voi olla rikkaita. Ja suuri osa hankkii itse omat varusteensa. Eli esimerkiksi sellaisissa tilanteissa kuin ristiretkissä.
Toisin sanoen sotatilassa kypärien tuotanto täytyi tehdä enemmänkin runsaaksi kuin laadukkaaksi. Ja siksi tehtiin patakypäriä vaikka tiedettiin että parempiakin voitaisiin tehdä. Ja tämä kertoo kaiken oleellisen siitä miten sota toimii aina. Myös nykysuomessa.
Jos mietimme armeijaa, on huomattava että siihen liittyy ihmiselämää haaskaavia voimia jotka toimivat kahdella keskenään hyvin erilaisella tavalla.
1: Rauhan aikana haaskataan ihmiselämää pitämällä alipalkatussa työssä joka ei käytännössä opeta mitään sellaisia taitoja joita tarvittaisiin oikeasti juuri missään rauhanajan työssä. Armeijassa tämä onkin tiedostettu ja siksi palvelusaika on varsin maltillinen. Puoli vuotta tai vuosi ei ole hirveän paljoa.
2: Sodassa ei pyritä siihen että sotilaat varustettaisiin mahdollisimman hyvin. Suomen armeija ei esimerkiksi aseta sellaisia tavoitteita että "85% sotilaista selviäisi sodasta kuolematta" ja sitten poweruppaa sotilaita maltillista määrää. Sen sijaan ostetaan kohtuullisia varusteita ja pitäkööt sotilaat huolen elämistään itse jos heitä kiinnostaa. Puolen vuoden naurettava koulutus itse asiassa tukee tätä. Itsekin mietin, näin Putinin ja kolmannen maailmansodan hengessä, että jos on rintamalle meno niin rynkkyjumppaanko minä ne Venäjän sotilaat hengiltä. (Armeija on omissa kirjoissani homoin paikka jossa olen koskaan käynyt. Tämä on paljon koska olen aikanani saanut porttikiellon DTM -ravintolaan. Joka vaatii em. homobaarissa vierailemista.)
Eli joka kerran kun ritarielokuvassa näkee lattanan päälaen, tietää että kyseessä on perimmiltään ollut se että ihmiset jotka eivät itse ole eturintamassa ja jotka ovat päättämässä sotaan liittyvistä asioista eivät välittäneet edes omalla puolella oleviensa hengestä ja terveydestä korkeimpana itseisarvona. Lattana päälaki kertoo että juuri sen verran hintaa voidaan laittaa elämän ja kuoleman kysymykseen. Todennäköisyys ja hinta toimivat kätevänä laskurina jona voitaisiin teoriassa estimoida ristiretkien masinoijien määrittelemä hinta ihmiselämälle.
7 kommenttia:
Noh ns. saksalaiskypärässä on ohimoilla nastat. Miksikö? Notietysti siksi että kk-ampuja tms voi sijoitta lisäpanssarin pään etuosaa suojaamaan. Talvisodassa YH riitti saamaan suomen armeijan kohtuulliseen valmiuteen eli suomeksi johdettavaksi. Neukuilla oli selkeä materiaalinen ylivoima kättäpidempi oli sekä laadukkaampaa että modernimpaa kuin meikäläisten varustukset.
Yksi suomalainen vastaa viittäkymmentä saraseenia.
Olisiko myös niin, että ne joilla on varaa haarniskaan on myös varaa hevoseen, eli iskuja ylhäältä alas ei tarvitsekaan torjua?
Varmasti niinkin. Mutta jos olet hevosella, on inaisen tärkeää nähdä alaviistoon. Jos sinulla on varaa sotahevoseen, on varaa ostaa parempi kypärä.
Niin luoko kysyntä tarjonnan vai tarjonta kysynnän. Seppien tietty helpompi tehdä patakypäriä, jopa oppipoikien. Sofistikoidumman kypärän tekoon kuluu aikaa ja tupakkia ja taitojenkin pitää olla vähintään mestarintyötä valmistelevan kisällin luokkaa....
Joo, kypärät on todella vaikeita tehdä hyvin ja on kuitenkin minusta tärkein yksittäinen suoja. (Se, mikä on sen jälkeen tärkeintä riippuu vähän. Kilven kanssa on tärkeää suojata jalat, ehkä jopa tärkeämmät kuin torso. Mutta ilman torso on tosi tärkeä suojata ja ilman kilpeä myös kädet on jalkoja enemmän uhattuina.)
Kysynnän ja tarjonnan laki on tässä hitusen liikaa tyypittävä lähtökohta. Nähdäkseni vaatimus nopeaan varustamiseen on johtanut tarjonnan muuttumiseen. Ja sitten kun tätä tarjontaa tiettyyn on, on tuotekin tuttu.
Eihän tämä kuitenkaan järkyttävän huono panssari ole. Esimerkki huonommasta pääsuojasta : Villapipo. Davy Crockett -hattu. Pelkkä mail coif.
Herra Oddjobin hattuhan olisi omalla tavallaan verraton... :D
Lähetä kommentti