Koulujen uskonnonopetuksen kohdalla laki on melko selvä. ET -opetuksessa on tietyt normit joiden mukaan opetus järjestetään. Näin siis de jure -tasolla. Käytännössä juuri tällä hetkellä on mielenkiintoinen aika. Sillä ET -opetukseen ilmoittautuminen on tehtävä.
Kiinnostavana on on se, että ryhmän minimikoko on 3. Ja aika moni kirkkoon kuulumaton uskonnoton pistää lapsensa uskontoon, koska ovat itsekin olleet uskonnontunneilla. Tällöin ei välttämättä saada kasaan ET-ryhmää. Tällä myös kikkaillaan. Monessa paikassa on vanhemmille uskoteltu, että ei muutkaan mene ET -tunneille niin puolipakotetaan lapset uskontotunneille. Toinen korostettu asia on ollut se, että pienemmissä kouluissa voi käydä niin, että ET -tunnille on mentävä toiseen kouluun - senkin pelko karsii varmasti ET -opetukseen pyrkiviä. Asiaa mutkistaa sekin että kirkkoon kuulumiseen ihanuutta korostetaan usein. Mutta tässä prosessissa unohdetaan sanoa se, että lain silmissä ET-opetukseen ei saa osallistua, jos kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. ET -opetus taas on aina vapaaehtoista eli siitä saa mennä uskonnon puolelle. Tämä on yksi tärkeä syy erota kirkosta.
Lestadiolaisvaltaisella alueella on yhä tarvetta sille että taistellaan tämänlaista kikkailua vastaan. Siellä asenteena on suoraan Herran Vuodelta 2015 syntynyt tilanne. Alueella on yleisesti ollut asennetta että ET -tunnit ovat ehdoton ei "eikä niitä voitu kuulemma ees järjestää." Tammikuussa oli hoidettu loppuun asiat siitä, että lapsi on menossa kouluun. Kirkkoon kuulumaton ihmetteli kun "ei missään kysytty meneekö lapsi ET- vai uskontotunneille." Tästä piti erikseen aktivoitua. Rehtorille piti viestittää. "Kaksi päivää myöhemmin tuli eskarille KIIREINEN lomake, joka piti palauttaa heti seuraavana päivänä." Eikä tässä vielä kaikki. "Viikkoa myöhemmin soittivat koululta läpi niitä, jotka olivat merkinneet väestörekisterin, että tuleeko oppilas uskontoon". Eli perusoletuksena oli ollut että lapselle opetetaan uskontoa eikä ET:tä. Asiaan liittyvät paperit on erikseen kysyttävä. Ja silti sen jälkeen yritetään suostutella uskonnontunneille.
Sitten ihmettelevät miksi ihmiset dissaavat lestadiolaisia.
1 kommentti:
En tiedä nykyisestä uskonnonopetuksesta ala- ja yläasteella mutta aina se on ollut tunnustuksellista koska uskonnon perustaa ei kyseenalaistettu opettajan toimesta eikä ollut puhettakaa siitä että kyseenalaistaminen olisi sallittu koululaisen toimesta. Omakokemus lukioajalta (jolloin ihminen häilyy koululaisen ja opiskelijan välillä käytäntö/teoria-tulkiten) oli että argumentaatiota joka ei ollut koheesiossa opetustematiikan kanssa oli aina opiskelijaa leimaavaa, oli se sitten perusteltua tai perustelematonta taidokasta tahi laadullisesti huonoa.
Tällä perusteella en pitäisi uskonnonopetusta neutraalina opetuksena.
Lähetä kommentti