Näin esimerkiksi positiivinen uskonnonvapaus on perinteisesti tarkoittanut sitä että ihmisillä on vapautta ilmaista uskontoaan. Negatiivinen uskonnonvapaus taas tarkoittaa sitä että ihmisillä on ollut mahdollisuus olla rauhassa uskonnosta, esimerkiksi mahdollisuus olla kuulumatta uskonnolliseen järjestöön. Lupa olla ilmaisemasta vakaumusta kysyttäessä jne.
Perinteisesti asia onkin mennyt niin että ateistit painottavat usein jonkinlaista negatiivista uskonnonvapautta, kuten lupaa erota uskoninstituutioista. Tämän ilmenemisen ääripää on tiukka sekularismi jossa kaikki uskonto poistetaan julkisista tiloista. Silloin ihmiset harjoittavat uskontoaan kotonaan ja kirkoissa. Uskovaiset taas painottavat helposti positiivista uskonnonvapautta, eli esimerkiksi lupaa julistaa kadulla vaikka tämä lappuhihhulointi ärsyttäisi ihmisiä. Tämän ääripäänä on jonkinlainen valtionuskontojärjestelmä jossa kansalaiset velvoitetaan byrokraattisiin symbolisiin tilaisuuksiin.
1: En esittänyt tässä vaarallisen äärimmäisiä vaan jonkinlaisen "terveen ääripään". Teknisesti uskonto voitaisiin täysin kieltää ja tehdä laittomaksi tai ryhtyä teokratioimaan. Vedin ajatussuuntaukset sellaiseen määrään mikä on mahdollista terveessä demokraattisessa ja ihmisoikeuksia kunnioittavassa maassa. Perusoletukset saattavat olla virheellisiä ja turhan optimistisia, ottaen huomioon että elämme Suomessa jossa uskonnoilla on yllättäviä kikkoja ja ateisteilla on oikeasti paikoitellen olemassa hämmästyttäviä "lasikattoja". Mutta menkööt, vaikka onkin optimismia.
Kun katsoin "Armon vihreiden" uutta "positiivisen uskonnonvapauden julistusta" olin äimistynyt. Se nimittäin (a) käyttää vakiintunutta käsitettä "positiivinen uskonnonvapaus" ja (b) pitää sisällään kohtia jotka ovat ilmiselvästi klassista "negatiivista uskonnonvapautta".
Osa on "positiivisen uskonnonvapauden" kohdalla absurdeja ja outoja. "Uskonnollisilla yhteisöillä on oikeus niin halutessaan kerätä jäsenmaksunsa verotuksen yhteydessä, kun maksavat siitä tarvittavan palvelumaksun, niin kuin tällä hetkellä tekevät evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko." On vaikeaa nähdä miten tämä liittyy positiiviseen tai negatiiviseen uskonnonvapauteen mitenkään. Kysymys on rahoituksen hankinnasta. On toki kiinnostavaa että julkaisu ei paljasta tarkoittaako tämä sitä että vapaa-ajattelijatkin voisivat ryhtyä keräämään rahaa verojen kautta? Lupamaksuajattelu on siitä omituinen että se ainakin vaikeuttaa pieniä uskontoja. Sillä jotta investointi saadaan maksettua takaisin tarvittaisiin paljon jäseniä. Joten en ihmettele miksi suuren uskonnon kannattaja pitää asiaa reiluna. Ja joku muu .. not so much.
Toki osa kohdista ovat hankalia. "Positiivinen uskonnonvapaus koskee kaikkia uskontoja, takaa uskomisen ja toiminnan vapauden ja toisaalta antaa vapauden olla myös uskomatta." Lainaus on teoriassa negatiivista uskonnonvapautta. Mutta jos ajatellaan että "ateismikin on uskonto", niin sitten ateismin jne. ilmaisu on sekin jotain jossa voidaan harjoittaa "positiivista uskonnonvapautta". Idea ei ole täysin naurettava, kun muistetaan esimerkiksi sitä että ateistit ovat mainostaneet itseään bussien kyljessä. Mutta "Jokaisella on oikeus erota uskonnollisesta yhteisöstään omasta ilmoituksestaan" ... "Vanhasta yhteisöstä eroamisen takia ei saa aiheutua kenellekään negatiivisia sosiaalisia seurauksia." Nuo ovat puhdasta "negatiivista uskonnonvapautta". Selitetään että on lupa erota uskonnosta ja kielletään uskovaisia ilmaisemasta positiivista uskonnonvapauttaan siihen että ilmaisisivat omaa mielipidettään kyykyttämällä uskonnottomia. Tätä kohtaa ei klassisen uskonnonvapauden vakiintuneiden käsitteiden kautta voi tulkita mitenkään muuten kuin negatiivisen uskonnonvapauden kannattamisen kautta.
Näen järjestelmässä koukun. Retorisen hämärryksen. Jonkin joka ei kenties ole tehty ketunhäntä kainalossa, mutta joka kuitenkin toimii juuri kuin se olisi tehty niin. "Positiivinen uskonnonvapaus" tarkoittaa tässä arvottavaa, eikä klassiseen tapaan deskriptiivistä, vapauden määrittelyä. Eli positiivinen uskonnonvapaus ei sano tuossa että uskontoa saa harjoittaa (olipa tämä hyvä tai paha asia) vaan sanoo että uskonto ja vakaumus on hyvä ja positiivinen asia.
Asia toki nivoutuu arkikieleen ja on jossain määrin olemassa muutoinkin ; Kun puhutaan "positiivisesta" tulee helposti mielikuva siitä että asia on jotenkin hyvä. Näin ihmisille syntyisi mielikuva siitä että "positiivinen uskonnonvapaus" tarkoittaa sitä että uskonto on hyvä asia. Ja "negatiivinen uskonnonvapaus" tarkoittaa sitä että uskonto on paha asia. Tämä ajatus liitettynä uskonnonvapauskeskusteluun toki jossain määrin kuvaa juuri sitä mitä maailmassa tapahtuu ; Sekularistit ovat usein sekularisteja sen vuoksi että pitävät vapaasti kaahottavan uskonnon riskejä relevantteina. Mutta tämä ei ole välttämätöntä.
Esimerkiksi jos kieltää että minä en voi tulla sinun kotiisi juuri nyt kertomaan Profeetta Darwinista johtuu siitä että kannatat tässä kohden negatiivista uskonnonvapautta. Tämän syynä voi olla se että arvostat omaa uskontoasi ja haluat toteuttaa sitä. Sen sijaan että altistuisit kaikenlaiselle "oman vakaumuksen ilmaisulle" aivan kaikkialla. Et välttämättä pidä Profeetta Darwinin palvomista muuna kuin harmittomana joskin absurdina uskomuksena. Ja silti voisit pitää hyvänä että positiivista uskonnonvapautta rajoitetaan negatiivisilla vapauksilla, vaikkapa kodin rauhalla.
1: Asia on laajempi. Esimerkiksi seksuaalisuuden kohdalla osa näkee seksinvastaisuutena että siitä ei halua puhua julkisuudessa. Toki seksivastaisuus liittyy usein haluun olla puhumatta siitä julkisuudessa. Mutta tosiasiassa moni seksivastainen juuri puhuu seksistä ja kritisoi seksiä julkisuudessa. (Osa fundamentalistinuorien kauhistelutarinoista kertoo avoimesti suihinotoista, demonstroidakseen miten kauheaa tämä on,) Ja toisaalta moni pitää seksiä privaattiin kuuluvana asiana, mutta ei tämä tee heistä vielä seksinvastaisia. Tämä negatiivisen ja positiivisen seksistäpuhumisen vapaus on verrannollinen uskonnosta kertomisen kanssa.
Tässä mielessä "armon vihreiden" retoriikka voi pahentaa uskonnollisten ja uskonnottomien välistä kuilua. (Mikä on ironista armon vihreiden tavoitteiden kannalta. He kun selvästi yrittävät juuri korostaa ja laajentaa positiivista uskonnonvapautta myös uskonnottomiin.) Se ikään kuin luo kielellisen poteron joka sävyttää mielikuvia ja tulkintoja niin että ymmärtäminen vaikeutuu. Tämä ei toki ole mitään uutta kristillisiltä toimijoiolta joiden keskiössä on "akateemisesti koulutettuja" ja "yleisesti fiksuina pidettyjä ihmisiä". Ilmeisesti syy tämänlaisiin juttuihin onkin juuri se että kristinusko tekee jotain ihmisille. Jotain sellaista jota mikään koulutus tai älykkyys ei sitten auta kiertämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti