Tuoreesti on keskusteltu teekkarinaisen saamasta kohtelusta. Tämä on ollut varmasti tarpeellista keskustelua. Osaamisen eikä sukupuolen pitäisi painaa työasioissa. (Vaikka huomio helposti meneekin kiintiöihin ja muuhun sukupuolen kautta puhumiseen. Ihanne on kuitenkin minusta hyvä.) Siihen liittyen on tänään kuitenkin nostettu esiin detalji. Se, että väärintekijä on ollut nainen. Tästä on vedetty sitten ajatuksia siitä että "nainen sortaa naista joten ei feminismikysymys". Ajatus on periaatteessa ymmärrettävä.
Kuitenkin on iso ideologinen osa feminismiä jonka kannalta tämä on irrelevanttia sillä heillä kysymys on enemmänkin siitä että sukupuoli on ideologia. Jos maskuliininen sovinistinen fallosentrinen heteronormatiivinen ideologia määrittelee että naiset ovat tietynlaisia ja miehet tietynlaisia niin sitten naistoimijakin edustaa tätä ideologiaa. Toisin sanoen feminismissä on hyvin usein kysymys abstraktoidusta sukupuolesta. Sen vuoksi feministit usein jaottelevat sex/gender -jaolla. Biologinen sukupuoli ei siis ole samaa kuin sosiaalinen sukupuoli. Näin ollen heille sosiaalinen sukupuoli on ideologia ja vallankäyttöä. Siksi sortajan sukupuoli oli merkityksellinen pääasiassa ei-feministeille. Vaikka sitä esitettiinkin tavalla jossa feministit olisivat jotenkin sisäisesti ristiriitaisia ja epäonnistuneita koska sortaja olikin ollut nainen.
Tämä vaikuttaa toki muuallakin. Feministit puhuvat yleensä rakenteista. Ja tämä on huomioitava silloin kun sanotaan että telaketjufeminismi on käänteistä sovinismia. Analogia pätee toki ainakin osittain. Mutta siinä on kuitenkin painotuseroja. ;
* Telaketjufeminismissä abstraktoidaan. Esitetään että ei puhuta ihmisistä vaan laajoista teorioista. Irrotetaan tekijä ja "kritisoitava rakenne". Ja kun tämä ymmärrettävästi koetaan tarpeettomaksi, ajatellaan että tässä nyt kritiikkiä ei ymmärretä kun otetaan tarpeettomasti itseen.
* Sovinistit taas konkretisoivat silloinkin kun olisi hyvä abstraktoida. Sovinistiset miesasiamiehet tuppaavat keskittymään henkilökohtaiseen hyötyyn. He puhuvat yksilönä elämisestä ja nautinnoista. Esimerkiksi voidaan nähdä se miten naiset nähdään vihollisina jossa naiset hallitsevat miehiä seksuaalisella vallalla, pihtaamisella ja nalkuttamisella. Ja miehet opettelevat temppuja joilla manipuloida vastaan.
Toki ero näiden kahden välillä on häilyvä.
* On helppoa nähdä että jos nainen vihaa miehiä, hän voi vihata miehiä ja oikeuttaa tätä rakentamalla ideologisen savuverhon. Tämä savuverho toimii kuten jesuiitta-asenne uskonnoissa. Se ikään kuin oikeuttaa oman luonnehäiriön. Toki moni feministi osaa sublimoida ikäviä kokemuksiaan ja näin he kannustuvat tekemään hyvää. Osa kuitenkin katkeroituu ja käyttää feminismiä kaunansa oikeuttajana. Jolloin voidaan puhua telaketjufeminismistä.
* Samoin kun oman itsen himot laajennetaan stereotyyppeinä koskemaan kaikkia miehiä ja naisia, on tehty abstraktio joka oikoo ja luokittelee ja lajittelee. Joten tässä on selvästi mukana jotain "teoreettisiakin tasoja".
Kuitenkin nyrkkisääntönä voidaan sanoa että feministit muuttavat asioita rakenteita koskevaksi kritiikiksi kun taas sovinistit ovat henkilökohtaisempia ja painottavat enemmän omaa hyötyään ja omaa nautintoaan. Tämä on osittain retoriikkaa, mutta retorinen ero isoissa mittakaavoissa kertoo helposti jotain "yleisistä asenteista" verrattuna niihin "marginaalisiin asenteisiin". Tosin mitä väliä tällä on kun molemmat osapuolet ovat joka tapauksessa kammottavia? Siihen minulla ei ole sen suurempaa kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti