Kirjoitin aiemmin wappulehtien sukupuoliskandaalista. Tällöin moitin sitä että keskustelu oli jumiutunut siihen kenen alaisuudessa wappulehtiä julkaisevat tahot ovat tai eivät ole. "Unilaakson turinoissa" esitetään tapa jossa tämä näkemys olisi relevantti. "Yhdistymisvapaus ei ole siis ilmeisesti ole ongelma. On ok, jos joku haluaa perustaa vain miehiä jäsenikseen ottavan salaseuran. Mutta se ei ole ok, jos tällä on kytköksiä valtaan. Mutta mitä valtaa nämä kaksi herrakerhoa, Sitsimiesliitto ja Luolamiehet, oikeastaan käyttävät? He julkaisevat kahta vappulehteä Äpyä ja Julkkua, jotka ovat ilmeisesti maineikkaita Otaniemen teekkareiden keskuudessa. Kerhot tienaavat lehden myymisellä rahaa, jota käyttävät rahoittaakseen omaa toimintaansa yliopistolla. Missä on ongelma? He käyttävät itse tienattuja rahojaan itse valitsemiinsa projekteihin. Kritiikissä olisi perää, jos kyseessä olisi ylioppilaskunta tai siltä rahoitusta saava kerho."
Tässä luodaan hieman samantapainen paradoksi kuin George Carlinilla jonka kanta prostituutioon on "seksi on laillista, myyminen on laillista, seksin myyminen on laitonta". Ja sellaisena on ymmärrettävä että keskustelu keskittyy siihen kenellä on ikään kuin valtaa määrittää toisen tahon tekeminen. Ja tässä mielessä kommentti on validi. Jos kokoontumisoikeus on, ja lupa myydä kerhotuotteita on, niin eihän se kokoontuman myymä kerhotuote laitonta voi olla. Etenkään kun käsittelemämme kerhot eivät valmista mitään laitonta kuten huumeita.
Valtakysymys on kuitenkin hieman eri asia kuin oikeudenmukaisuuskysymys.
On selvää että Äpy ja Julkku ovat instituutiota ja symboleita. Rahaa niiden ympärillä ei pyöri. Mutta valitettavasti ihmisiä pyöritetään niinkin naurettavilla asioilla kuin symboleilla. Milan Kunderan tapaan voisi vinoilla siitä että "Kypsyyden merkki: kyky vastustaa symboleita. Mutta ihmiskunta sen kuin nuortuu nuortumistaan." Ihanteen ja käytännön välinen kuilu on tässä valtava. Ja nähdäkseni jos tätä kuilua ei näe ja tunnusta ja huomioi ei minun silmissäni edusta minkäänlaatuista viisautta.
Itse näen että oikeudenmukaisuuskysymys on katsottava nimenomaan muuten kuin siten että kenellä on valta kontrolloida. On toki selvää että jos esimerkiksi minä maksan kirkollisveroa, niin sen pitäisi tarkoittaa sitä että minulla on jotain valtaa siihen miten näitä rahoja käytetään. (Toki valtio verottaa ja kuluttaa rahaa kaikkeen sellaiseen mistä ei pidä, mutta edes teoriassa pitäisi yrittää vaikka äänestystuloksien kautta katsoa että olisiko uudessa ilmapiirissä syytä muuttaa joitain asioita joihin tätä veroa sitten laitetaan. Kirkon verotus kuuntelee ei-kirkon-jäsentä-mutta-kuitenkin-yhteisöveroa-maksavaa nollan verran.) Eli jos wappulehden tekijät ottaisivat rahaa olisi heillä jonkinlainen velvollisuus taipua rahanantajien tahtoon.
Mutta nähdäkseni tässä on tausta-asenteena turhan kalvinistinen henki. Joka ilmenee yleensä "moraalisuuteen pakottamisena". Tämä ei yllätä koska kalvinistit teologiansa vuoksi väheksyvät vapaan tahdon merkitystä valinnoissa. "Unilaakson turinat" taas on lähellä sitä että moraali on käytännössä vallan luoma illuusio. Moni pitää tätä nihilistisenä jolloin oikeudenmukaisuudesta ei edes pitäisi voida puhua. Mutta tässä on kuitenkin aste-ero. Heikkoutena tosin on että vallasta tulee helposti samaa kuin oikeus.
Minä taas näen asian enemmän eksistentiaalisen ja/tai Kantilaisen etiikan kautta. Elli niin että vasta jos valinta on vapaa voidaan puhua kunnollisesta vastuusta. On ikään kuin vapautta joka on lapsenomaista ja vastuutonta. Joku toinen määrää mitä teet, saat leikkiä irrelevanteiksi nähtyjen asioiden kanssa eikä sinulla ole vastuuta seurauksista. Ja sitten on sellaista jossa sinulla on kyky valita erilaisia toimintamalleja ja sitten sinut myös tuomitaan näiden tehtyjen valintojen kautta. Siksi Sitsimiesten ja Luolamiesten tuomitseminen on mahdollista minun silmissäni jos ja vain jos he ovat autonomisia. Kun he ihan itse saavat päättää mitä tekevät, ja sitten päättävät sukupuolisegregaatiosta niin tämä valinta nimenomaan kertoo näistä kerhoista ja niiden jäsenistä. Jolloin he ovat valintansa tehneet ja sitten heidät voidaan tuomita.
Lisäksi on toki innostavaa miettiä asiaa sitäkin kautta että boikotti ja valittaminen ovat sananvapauden keinoja joissa ei hallita autonomian poistamisella. Sävy on enemmänkin se, että boikotoimalla ei makseta rahaa noille tahoille ja valittamalla kerrotaan miksi tätä rahaa ei tule. Miksi feministin pitäisi käyttää omia rahojaan luolamieskerhon rahoittamiseen ostamalla heidän tuotteensa? Ei miksikään. Se muuttaako rahahanojen sulkeminen toimintaa on sitten wappulehtien tekijöiden oma valinta. Teoriassa vaikka asia menisi niin pitkälle että jos vaihtoehtoina on konkurssi ja toiminnanmuutos, on sekin valinta. Minusta ei sen sijaan pidä jotenkin valloittaa näitä lehtien tekijöitä siten että heidät pakotettaisiin jonkun hierarkiassa ylemmän kontrolliin. Autonomisen etiikan tasolla saman tien voitaisiin ottaa itselle epätäydellinen ja tyhmä Jumala toteltavaksi. Siksi minusta on tarpeen tuomita toimintaa mutta ei pakottaa heitä muuttamaan tapojaan. Sillä kyseessä ei ole rikos tai väkivallanteko. Jos Sitsiluolamiehet kourisivat naisten tissejä ja raiskaisivat teekkarinaisia asia olisi tietenkin toinen. Nyt toiminta on kuitenkin lähinnä "epäonnistunut esteettisyystesti". Sellaista voi tehdä omilla rahoillaan kunhan ei vaadi ihmisiä ostamaan eikä sitten ihmettele jos joku nurisee. Nurina on vain ilmaisua. Ja se kiinnostaa vain niitä jotka ovat kiinnostuneita toisten mielipiteistä ja välittävät niistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti