"Käyttäytymisgenetiikka yhdistettynä GWASiin = loppu kaikelle järkevälle keskustelulle."
(Sussa Björkholm)
Ylläoleva sitaatti on tärkeä. Tämän voi huomata sillä että jos katsotaan ominaisuuksia jotka ovat perinnöllisiä on joko katsottava sitä että "jokin taipumus (vaikka aggressiivisuuteen) kulkee suvuissa myös adoptoituihin kaksosiin" kun kaikki lukuisat asiaan liittyvät geenit laitetaan yhteen. Tai sitten katsotaan Downin syndrooman tapaisia ominaisuusjoukkoja joissa on kysymys koko kromosomin muutoksista jotka ovat kooltaan valtavia, jolloin yksilölliset erot hukkuvat siihen suureen massaan jota muutoin tulee.
Ominaisuuksien taakse saadaan geneettisiä yhteyksiä. Mutta löydöissä yhteydet ovat aina epämääräisiä ja heikkoja. Kuten Björkholm asian sanoi "ihan minkä hyvänsä ominaisuuden kohdalla "löydetään" geenipolymorfismi kun asiaa katsotaan riittävän suurella otoksella. Vielä tähän mennessä en ole nähnyt yhtäkään (siis yhtäkään) tutkimusta, jossa tuo vaikutus olisi enemmän kuin prosentin pari ja joka olisi toistettu." Syy tähän kaikkeen ei ole se, että geenit eivät vaikuta noihin ominaisuuksiin, vaan se, että "yhteen havaittavaan psyykkiseen ominaisuuteen vaikuttava sadat tai tuhannet geenit ja ennen kaikkea niiden ekspression ajoitus yksilönkehityksen aikana, joka määrää aivojen arkkitehtuurin ja siten sen, miten siellä tieto kulkee - eli minkälaisia emootioita meillä on missäkin yhteydessä, miten usein kuulemme ääniä, miten hanakasti uskomme jumaliin, miten konservatiivisia ja inhoherkkiä olemme, miten nopeita havaitsemaan muutoksia näkökentässä, miten ujoja, miten uteliaita, miten äkkipikaisia, miten addiktiivisia olemme jne jne."
Ihmisten tunteet intoutuvat. Toki asiaa pahentaa sekin että moni yhdistää korrelaation ja määräytymisen. Se että jossakin asiassa on geneettinen yhteys ei ole sama kuin että tämä olisi ainut yhteys. Tai edes suuri tai merkittävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti