Kalenterivalta

Ihmisen ajanlasku on siitä kiinnostava, että esimerkiksi kuukaudet ja vuodet ovat merkityksellisiä koska ne voidaan sitoa objektiivisiin asioihin, kuten planeettamme ja sen kuun asemaan aurinkoon nähden. Vuorokausi on sidottavissa maapallon pyörimiseen. Kuitenkin samanaikaisesti kalenteriin on aina liittynyt valtaa joka on myös kulttuurista.

Tästä erikoisin voidaan itse asiassa sitoa ranskan vallankumouskalenteriin. Se myi itseään nimenomaan objektiivisena. Mutta se oikeastaan konkretisoi sitä mieten kulttuurivaltaa voidaan todellakin sitoa näihin päiviin. Se alkoi syyspäiväntasauksesta ja se oli jaoteltu 12 kuukauteen. Kuukausi oli jaettu kolmeen kymmenpäiväiseen jaksoon, dekadiin. Se oli viikon korvike. Joka vuosi oli lisäksi ylimääräisiä päiviä, viisi tai kuusi päivää, jotka lisättiin vuoden loppuun ja ne oli nimetty hyveiden mukaan. Hyveet taas vaativat arvovaltaa. Ihmiset eivät pitäneet muutoksesta, osittain siksi että tässä vaihtoehtoisessa mallissa ihmisillä oli vähemmän vapaapäiviä. Selvästi kalenteri liittyy siihen miten valtio päättää työnteon rytmistä ja vapaapäivistä. Ja tällä saadaan symbolista arvoa tietyille instituutioille.

Ylläoleva on hyvä muistaa nykyaikanakin.

Meillä ei ole ranskan vallakumouskalenteria. Mutta kalenteriamme ohjaavat historialliset jäänteet. Koulujen kesälomat johtuvat maataloustaustasta josta on etäännytty. Nykyään pitkälle kesäajan vapaalle ei ole vanhaan malliin tarvetta, kesälomaa ei vietetä töissä. Mutta vapaa on pidetty ja moni pitää vapaata mukavana asiana. Sitten toisaalta kesä- ja talviaikaan siirtyminen ovat melko tuore innovaatio. Jonka takana on ollut tarpeet mallia "rikkaiston halu pelata golfia". Tämä ei ole edes rationaalinen vaan haitallinen konsepti. Se pitäisi luultavasti purkaa ja sellaisten ehdottajat laittaa mielenterveyskuntoutukseen, mielellään lukittuihin tiloihin.

Mutta kristillinen kalenteri meillä on. Emil Antonin kirjoitus "Seurakuntalaisessa" tietyllä tavalla vahvistaa tätä viestiä. Hän kirjoitti pelkästään toukokuusta. "Korkein kunnia kuuluu tietysti kolmiyhteiselle Jumalalle, ja onkin aivan huikea juttu, että sekulaari suomalainen kalenterimme pränttää punaisella kuun viimeisen päivän kohdalle sanat "Pyhän Kolminaisuuden päivä". Mietipä sitä, jälkikristillinen Suomi, mietipä sitä." Ensinnäkin maamme ei ole sekulaaria nähnytkään. Ja toisekseen jos maamme todella on jälkikristillinen niin sitten Antonin kannattaisi olla varovainen. Sillä kristinuskon edustajana hän ei taatusti halua että ihmiset niin tekisivät. Mitä esimerkiksi pitää sanoa wapusta? "Aloitetaan alusta eli vapusta, joka keskivertosuomalaiselle on lähinnä työn tai sitten ihan vaan dokauksen juhla. Alun perin kyse oli 700-luvulla eläneestä lähetystyöntekijästä ja nunnaluostarin johtajasta pyhästä Walburgista eli Valpurista, joka sittemmin suomalaisten suussa muuttui Valpuksi ja lopulta Vapuksi. Ruotsissa vappuaattoa kutsutaan Valborgsmässoaftoniksi eli Valpurin messun illaksi." Se tarkoittaa sitä, että päivää on glorifioitu ideologisesti.

Toki näistä ei pidä tehdä liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Sillä muutoin päädytään helposti siihen mitä feministit sanoivat taannoin. Sosiaalisessa mediassa levisi meemi joka korosti sitä miten vähän kunniapatsaita naisista on tehty. Aleksis Kivi saa oman patsaan mutta silloin kun naisesta tehdään patsas hän on alaston "Mantan" tyylinen ratkaisu. Suurnaisille ei ole patsaita. Tämän nähtiin kuvaavan nykyajan tasa-arvon puutetta. Itse näen että asia ei ole täysin näin. Näen että patsaissa on hirveä yliedustus 1800 -lukua ja sitä edeltäviltä ajoilta. Joten tosiasiassa patsaat kertovat noiden aikojen tasa-arvosta. Ja siitä että olemme kenties irtautuneet sankarinpalvonnasta, paitsi ehkä feministit joilla on vielä tärkeää luoda itselleen identiteettiä viittaamalla historiassa vaikuttaneisiin suurnaisiin.

Mutta relevanttia vallankäyttöäkin Antonin esiintuomassa kuitenkin on.

Kalenterimme on vapaapäiviä myöten kristillisyyden läpitunkemaa. Osa tästä on varmasti historiallista jo unohtunutta materiaalia jota ei voi kutsua painolastiksi. Kun Anton käsittelee ihmisten nimiä, kuten "Hemminkiä", hän nostaa esiin taustaa josta on etäännytty vahvasti. Esimerkiksi minullekin on kerrottu huvittuneesti että on aika kovaa että näinkin kristillisellä nimellä varustettu tyyppi vastustaa omaa kulttuuriperinnettään. On totta että "Tuomo-Tuomas" -rinnastus on varsin apostolilisin linkein sävytetty. (Joskin nimi joka sopii skeptikolle.) Ja "Mikael", tuo toinen nimeni ja synkeä salaisuus, on sitten pönäkämmin arkkienkeli-jeesustelullinen. Mutta en ole antanut nimeäni enkä edes pidä siitä. (Sen pitäminen ennallaan on tottumus-käytännöllisyys-byrokratianvihaamiskysymys.) Eikä kristillisyyttä ole välttämättä ajateltu nimeä valitessa niin paljoa. Ja jos onkin se kertoo minua edeltävän sukupolven arvoista. Eikä tämä ole velvollisuus totella ja olla samaa mieltä asioista - ei edes "vanhempien viisauden kunnioituksen" nimellä tai muutoin uudelleenmäärittelykikkailemalla. Eikä näin ole edes vanhemmistani. ; Jossain määrin voidaan jopa sanoa että minua ei kastettu kristityksi vaan minut kastettiin kristilliseen perheeseen.

Mutta tosiasiassa kalenterilla on paljon valtaa. Siihen vedoten itse asiassa melko tavallisesti luodaankin tarinaa kristillisestä Suomesta. Joka on käytännössä tapa jakaa ihmisiä Oikeisiin Suomalaisiin ja dhimmi/paaria -luokkaan. Henkenä on juuri se että kun kalenteri on kristillinen niin tämä perinteen ja taustan osoittaminen on jotenkin relevanttia oman identiteetin rakentamista. Joka tarkoittaa sitä että ideologian valtaa, etenkin rituaalivaltaa, siirretään kalenterin voimalla sukupolvelta toisille tavalla jonka kyseenalaistamisesta on tehty by definition "sivistymättömyyttä" ja "vajaata ihmisyyttä".

Tämä halveksunta näkyy siitä miten kristityt voivat selittää että ateistin pitää muuttaa Pohjois-Koreaan ; Siinä on taustalla sama Kristillinen Suomi -teoria jota kalenteri tukee. Ja kalenteriasiaan suoraan osuen kyse on siitä miten selitetään että jos on ateisti niin sitten ei pitäisi viettää joulua ja pitää joulua vapaana. Joulu siis nähdään jonain joka kuuluu kristityille ja sen pitäminen vapaana ei kuulu ateisteille ollenkaan, muuta kuin jonain säälin osoituksena. Muutenkin korostetaan vapaan ja levon merkitystä jonain jonka ateisti kiistäisi.

Erikoiseksi tämä asia menee siitä että jos ajat tosissasi joulun perumista eli sitä että saat tehdä jouluisin töitä, on reaktio sama - ellei pahempi - kuin ajatus kauppojen ja muiden liikkeiden sunnuntaiaukioloista on herättänyt. Ateistikaan ei saisi tehdä töitä. Ja kristitty pahastuu jos asiaa muutetaan. Tällöin voidaan olla valmiita jopa tunnustamaan se, että kalenterissa on ideologista valtaa. Henki on tällöin suunnilleen sama kuin Erkki Hännisellä joka esitti Antonin blogauksen kommenteissa että "Parempi että Jeesus määrää elämisemme tahdin kuin vaikkapa joku Rakastettu Johtaja, Loistava Toveri.." Joka osuu melko tarkkaan klassiseen "muuta Neuvostoliittoon" (sittemmin "Pohjois-Koreaan") -perinteeseen. Ajatus on siitä omituinen että periaatteessa ei tarvittaisi mitään vapaapäiviä kaikille pakottavaa tahoa. Jos meillä kaikilla olisi tietty määrä vapaita jotka saisimme jakaa sitten haluamallamme tavalla, ei tarvittaisi "hyvää kristittyä" eikä "Loistavaa Toveria" tekemään sitä ironisuutta mitä molemmissa konsepteissa tuntuu olevan läpitungettuna ihan nimeen asti. 

Toisaalta vapaata perustellaankin sitten objektiivisena. Jonain joka itse asiassa suojelisi ateistia ja jonka ateisti voisikin löytää vaikka ei uskoisikaan Jumalaan. Silloin voidaan esittää kuten Antonin blogauksen kommenttien puolella sanotaan Annikki Salo selittää "Turha on ihmisten taistella Jumalan luomistyötä vastaan, sillä Hän Itse kutsui valkeuden ja näki, että valkeus on hyvä ja Hän erotti valkeuden pimeydestä (1Ms.1:3,4). Hän asetti päivän ja yön, ajat ja aikakaudet meille ihmisille elämän suojaksi; on työn ja on myös levon aika. Mutta tärkein aika on meille armon aika, että etsisimme Jumalaa elämämme ja iankaikkisuusosamme parhaaksi." ... "Synti ja kapina Jumalaa vastaan vahingoittaa mielemme ja ruumiimme tasapainoa. Sillä Jumalan armossa ja totuudessa on meillä lepo ja rauha." Tässä ilmapiirissä on hauskaa elää. Jos haluatkin tehdä jouluna työtä niin törmäät siihen että olet suoraan väärässä.

Asiaa mutkistaakin oikeastaan juuri se, että ihmisen sisäinen kello noudattaa rytmiä. Mutta se ei ole kaikilla identtinen. Se mitä keskitetty kalenteri - olipa se sitten kristillinen kalenteri tai ranskan vallakumouskalenteri - tekee on se, että se pakottaa ihmiset keskiarvoon. Ja tämä keskiarvo sopii monille melkoisen huonosti. Biologisen rytmin poikkeaminen on esimerkiksi yksi mielialahäiriöiden takana oleva vaikutin. (Jos sisäinen kellosi on 25 -tuntinen, kuten joillakuilla on, on joka ikinen päivä kuin talviaikaan siirtyminen normaalille ihmiselle.) Lisäksi voidaan huomata että tosiasiassa ihmisillä on sisäisen kellon vuorokauden pituuden lisäksi valveprofiili. Osa on yökukkujia ja osa aamuvirkkuja. Ja tässä mukana on "biologinen komponentti". Yhteiskunta on selvästi viritetty aamuvirkkujen tahtiin.

Itse olen joutunut elämään tämän kanssa. Teini-iässä minulla alkoivat nukkumisongelmat - jotka tosin saattavat liittyä sivutuotteena muihin mielenterveydellisiin ongelmiin jotka olivat minulla tuolloin "haasteena". Ne ovat jatkuneet nykypäivään asti. Kysymys ei ole vain siitä että "viihdyn koneella yömyöhällä" koska kun ongelmat alkoivat minulla ei ollut mitään "yöviihdettä". Sittemmin olen täyttänyt "aiemmin tyhjät yön tunnit" jollain. Joka taas on hyväksi siinä mielessä että on asioita joita en kestä. Ja yksi niistä on tylsyys. Jota teini-iän yön pimeät tunnit taas tarjosivat "aivan riittävästi". Onkin kiinnostavaa että tämä alkoi kun olin kristitty. Ja tätä ei pidetty hengellisenä ongelmana ja kehotettu vaihtamaan ideologiaa. Nyt saan kuitenkin melko usein kuulla vihjauksia siihen suuntaan että jos rukoilee ja ottaa Jumalaan yhteyttä niin tämänlaiset ongelmat korjautuvat. ; Pitkät yhtäjaksoiset lomat tuottavat minulle oikeita palautumisongelmia ja haluaisinkin pätkiä vapaani aivan toisin kuin kulttuuri pakottaa. Hyötyisin tasaisemmasta vapaiden pätkimisestä. (Toki tässä on omaa osuutta siinä määrin että voisin kuluttaa lomat siihen että nousisin työskentelemään täsmälleen kuten silloin kuin olisin töissä. Mutta se sotkisi koko lomien idean. Joka on se, että välissä olevina taktisina vapaapäivinä nukutaan muutoin kertyvät tunti-univelat pois.) Tällä hetkellä tämä ei tietenkään ole kovin suuri ongelma koska en juurikaan nuku. Selviän muutamalla tunnilla yössä. Mutta menneisyys opettaa että tämä voi olla väliaikaista. 20 -vuotiaana tarvitsin jopa 10 tuntia unta päivässä. (Joskin kykenin valvomaan 75 tunnin valvontamaratoneja joka nykyään ei luosta.)

Puolustuspuheet eivät vakuuta.

Kristityt ovat usein puolustaneet asioita. Joulukysymys on siitä kiinnostava että vaikka kuukausi voidaan sitoa kuun liikkeisiin, ei joulu ole mikään taivaankappaleiden asento. Saati että sitä olisi sidottu ihmisen biologiseen kelloon. Joulu on kulttuurinen konsepti joka pitää pitää erossa vuodenajoista ja vuorokaudenajoista ja biologisesta kellosta. Voi olla että päivärytmi on biologinen ja että ihminen tarvitsee lepoa jaksaakseen. Mutta joulu on tietty partikulaari päivä. Ja kuuluu aivan toiseen määrittelyluokkaan.

Tehokkain vasta-argumentisto näyttää pitävän sisällään ns. kaiken kattavan vapaa markkinatalousidean. Joka tarkoittaa sitä että jos kristityt eivät pidä kiinni vapaapäivistä, niin sitten ihmisiltä leikataan kaikki vapaa pois. Mutta pelkona tuntuu olevan se, että markkinatalous nyhtäisi köyhien selkänahasta vapaat pois. Ja jos vapaapäivä ei olisi intressein tuettu ideologinen päivä niin sitten se ei olisi enää vapaapäivä kauaa.

Tämä on toki hupaisa ajatus sillä se voidaan sitoa tämän hetken valtionkirkon toimintaan. Kirkkomme harrastaa rituaalivaltaa olemalla läsnä eduskunnan toimissa, koska "siitä on luontevaa olla paikalla", toisin kuin wiccojen menot jotka eivät jostain syystä ole "luontevaa läsnäoloa". Kirkko toki esiintyy köyhien ja heikkojen auttajana. Mutta se enemmänkin elää siitä että systeemi on huono kuin siitä että systeemi on hyvä. Se ei korjaa köyhien ongelmia vaan tarjoaa laastaria. Ja mitä huonompi systeemi on, sitä enemmän tämä laastari näyttää siltä että tässä tehdään hyvää kylmässä markkinatalouden mylläämässä maailmassa. Ja näin markkinatalouden ongelmille ei tehdä mitään.

Kirkko rapsuttelee vallanpitäjiä ja paikkaa pahimpia vuotoja. Ja näin ollen ei yllätä että tällä hetkellä on keskusteltu vapaapäiväkysymykestä. Arkipyhien rooli on ollut keskustelunalaista toimintaa. Ja tähän liittyen Arkipyhiä koskien on tuoreesti otettu kantaa. Se painottaa päivien historiallisuutta mutta tunnustaa että näyttö vapaiden hyödyistä on heikko. Toisaalta se pitää päiviä arvokkaina.

Tässä yhteydessä on tunnustettu että ideologiavaltaa on läsnä. "Seurakuntalainen" näkee takana arvomaailmaa koskevan maailmankuvakysymyksen. "Arkipyhien siirrolla osoitetaan, määrääkö reaalitalous vai syvälliset arvot". Sanavalinta ei toki ole neutraali (minulta tai seurakuntalaiselta) mutta selvästi kalenteri ja ideologinen valta nivotaan yhteen ja tunnustetaan että kalenteri on vallankäyttökysymys ja jotain muutakin kuin pelkkä objektiivisen-ilmiselvän-neutraali "ihmisen luonnollinen rytmi". (Tässä kiinnostavaa onkin että jos reaalitalous ajaa hyödyn maksimoimista niin silloin tunnustetaan että vastakkain on hyöty ja uskonnon arvot. Joka lähtökohtaisesti kyseenalaistaa sitä että Jumalan sanan määrittämää rytmiä vastaan sotiminen todella haittaisi ihmistä ja yhteiskuntaa.)

Maltillista linjaa edustaa Heikki Leppä joka on korostanut että "En toivo kummankaan päivän siirtämistä lauantaille teologisista syistä. Jos suomalainen yhteiskunta päättää, että nämä päivät ovat työpäiviä, niin se päättää. Ja silloin kirkko järjestää omat juhlansa sen reunaehdon puitteissa." Asiaan on liittynyt esimeriksi ortodoksisen puolen jyrähdys ; Juha Molarin lausunto "Kirkko ei tarvitse loppiaisen ja helatorstain vapaapäiviä." Yleinen kanta näyttääkin olevan se, että kirkko ei puolusta vapaapäivien lukumäärää vaan se taistelee pelkästään vapaasta johon liittyy rituaalivaltaa. Toisaalta esityksissä toistuvana teemana näyttää olevan se, että jos päivät eivät enää ole viikon keskelle osuvia vapaapäiviä niin sitten asiat hoidetaan iltajumalanpalveluksina. Toisin sanoen kirkko ei puoluta näitä vapaita kynsin hampain. Joka on toisaalta positiivinen asia. Kirkko ei instituutiona selvästi käytä kontrollivaltaa kovin ahkerasti, se lähinnä ajaa symbolisia rituaalisia oikeuksia jotka ovat yhteiskunnan "kallista koristelua" eikä "syvärakenteissa olevaa vallankäyttöä".

En voi sanoa tähän muuta kuin sitä, että minä haluaisin että yhteiskuntamme muuttuisi 24/7 yhteiskunnaksi. Joka ei tarkoita että ihmiset eivät nukkuisi eivätkä olisi vapaalla. ~ Sen sijaan tavoittelen sitä että vaikkapa juutalaisen ei olisi pakko pitää jouluna vapaata ja pelata omien juutalaisten pyhäpäiviensä työnteon kanssa ; kun elämme monikulttuurisessa maailmassa olisi omituista antaa kaikille kaikkien uskontojen päivät vapaaksi. Silloin ei olisi montaa päivää töitä. Tämä viehättävä ajatus johtaa kuitenkin siihen että kaikilla yksittäisillä kulttuureilla vapaita on itse asiassa maltillinen määrä. Joten voitaisiin tehdä niin että laki säätäisi vapaapäiväkiintiön josta sitten saisi itse varata itselleen sopivat vapaat.

Ajassa harmittaakin kaikki.

Omalta kannaltani tilanne on siitä kenkku että näyttää siltä että "kaikki argumentit eivät näy aina". Kokonaisuus näyttää siltä että ensin joku selittää että maamme on kristillinen koska kalenteri. Sitten kun "huono kansalaisuus" -kulma tunnustetaan asiattomaksi ja uskonnonvapausajattelun ja demokraattisen yhteiskunnan perusasenteiden vastaiseksi korostuukin se että ei pitäisi pitää ollenkaan lomaa. Ja sitten kun haluaa pitää pyhäpäiviä töissä niin sitten kaiken takana onkin objektiivinen biorytmi eikä mikään kulttuuri ja mielipideasia joka olisi ideologista tai kristillistä vaan joka on tältä osin neutraalia ja koskettaa siski uskonnotontakin. Kukaan kristitty ei ole koskaan kiva näissä asioissa.

Strategiat ovat luonnollisesti keskenään ristiriidassa. Mutta ne ovatkin aina ristiriidassa siten että sitä on "hakattavana" ja "haastettuna". Ihan kuin tavoitteena olisi bashata uskonnottomia keinolla millä hyvänsä välittämättä siitä onko tästä uskonnottomien vastustamisesta syntynyt kokonaisuus mitenkään koherentti tai rationaalinen.