Feministit käyttävät joskus "mansplaining" -termiä lähinnä sanoakseen että ovat eri mieltä sellaisella jännittävän dogmaattisella tavalla että se toinen on väärässä. Joskus termi on kuitenkin äärimmäisen osuva. Jos katsotaan vaikka Sedu Koskisen lausuntoa Toimi Kankaanniemen seksiviestikohuun voidaan huomata että jossain on ongelma. Koskisen mielestä miehet tekevät Kankaanniemen tapaisia asioita koko ajan. Tämä on argumentointia jossa "pojat ovat poikia (ja niin ovat monet keski-ikäiset miehetkin)". Selvästi tässä yritetään tehdä tavallisesta eettistä.
Kuitenkin jos katsotaan yhteiskuntakritiikkiä niin jopa vihainen perussuomalainen tietää mitä tarkoittaa "yksittäistapaus josta ei saa yleistää". Toki he usein käyttävät tätä ironisessa mielessä. Mutta rikollisten yli- ja aliedustuksia tarkkaillessaan jokainen Homma -aktiivikin tietää että jos jokin asia on tilastollisesti yleistä se on ongelema. Ja vaikka minulla olisi mitä erimielisyyksiä MV -lehdestä tietonsa saavaien ja samalla "Helsingin Sanomia" "Pravda" -lehdeksi kutsuvien hompanssien kanssa niin tässä heillä on ilmiselvä ajatusten kultajyvä. ~ Feministit puhuvat rakenteista. Jos jokin ärsyttävä ilmiö on "normaalia" jonkin ihmisryhmän parissa kyseessä on relevantti ongelma. Riippumatta siitä onko kyseessä kulttuurinen ja mahdollisesti geneettinen erityispiirre. Ongelmat ratkaistaan ohjaamalla rakenteita. Ja näin feministeiltäkin löydetään ajatuksen kultajyviä. Joka on peräti sama kultajyvä kuin hommafoorumilaisilla.
1: Monet uskonnolliset käytänteet ovat yleisiä ja normaaleita ja niistä ei tahdo päästä eroon. Kristityt näkevät tämän "sinä että ollaan oleellinen osa kulttuuria". Moni uskonto harjoittaa erilaista varsin ikävää toimintaa ja he perustelevat "miksi se on heidän dogmiensa mukaista". Minä näen tämän jonain jossa kuopan pohjalla jumissa oleva pyytää isompaa lapiota jotta voisi kaivautua syvemmälle ja nopeammin. Normalisointi ei ole kovin hyvä strategia kusipäisyyden oikeuttamisessa.
Eli vaikka käsitettä "mansplaining" käytetään usein väärin, on selvää että sillä on joskus merkitystä. Tässä mielessä voi olla relevanttia luoda myös "womansplaining" -ilmiö. Feministit nimittäin toivat tietoisuuteeni uutisen jonka tarkoituksena on parantaa rakenteellista epätasa-arvoa. Ja tämä ei ole sitä materiaalia jota yleensä tulee vastaan. Aiheena oli perheväkivalta jossa miehet ovat uhreina. Uutisena oli juuri se että törkeän väkivallan kohteena on useammin mies kuin nainen. Tätä esitettiin koska heteronormatiivinen sukupuolistereotypia usein on tehnyt miehien kohtaamasta väkivallasta tabun. "Otat sä naiselta pataan" -maskulinismi hätäpuhelimissa on ongelma. Usein tietysti tässä väkivaltakysymyksessä korostetaan sitä että toinen mies sortaa toista miestä ja nainen pelastaa miehen mieheltä. Mutta tässä tapauksessa feministit korostivat naista väkivallantekijänä.
Tämä on tärkeää koska feminismiä on syytetty siitä että se ei tutki perheväkivaltaa kuin naisnäkökulmasta. Ja toiseen suuntaan on ollut valitusta perheväkivallan tutkimisen sukupuolisokeudesta. Tästä saa helposti nostettua tilaa womansplainingille. Jos naisten ongelmiin keskittymistä relevantisoi koristelee argumenteilla siitä että "miesten kokema väkivalta on marginaalista ja vie huomion naisten kokemalta väkivallalta" on kyseessä sellainen womansplaining jolla on merkitystä. Mutta tällä kerralla asia oli tältä osin kunnossa. En törmännyt tälläiseksi tulkittavaan.
Mutta kyllä vastaan silti tuli womansplainingia joka on sitä vain kenties. Siinä missä miesten tekemiä rikoksia kuten raiskauksia tai sukupuolista häirintää, lähestytään yleensä vain valta-analyysillä tuli tällä kertaa vastaan se että ilmiö haluttiin biologisoida. Selitys oli että koska nainen on keskimäärin heikompi kuin mies, niin hän sitten joutuu kompensoimaan tätä fyysistä eroa aseistuksella. Tämä on toki totta. Ja itse asiassa esimerkiksi se että naiset useammin pahoinpitelevät lapsia kuin miehet voidaan selittää vallankäyttötematiikan lisäksi sillä että sukupuolirooleissa naisten tehtäväksi nähdään lasten hoivaaminen.
Tosin. Feministit aikasoisen usein näkevät itsesuojelukeinojen jakamisen uhrin syyllistämiseksi ; Eli jos kerrot että pitää välttää tiettyjä alueita ja pimeitä pusikkoalueita, he kokevat että tässä sanotaan sama kuin "on sinun syysi jos sinut raiskataan". (Yhteys tuossa muodossa toteutuu kuitenkin vain joskus.) Tässä tulkintakulmassa naisten tekemä väkivalta sitten oikeutettaisiin ja tehtäisiin ymmärrettäväksi. Tulkintakulma on toki ymmärrettävä mutta sitä kuitenkin moititaan aika harvoin tuossa itsesuojeluvinkkien kohdalla joten sen täytyy olla feministien sisäisessä logiikassa hyväksyttävä.
Probleema tässä on sitten se, että jos alkaa näkemään tälläisillä kriteereillä womansplainingia niin sittenhän sitä kyllä näkee. Mutta se on luonteeltaan vähän samanlaista kuin juuri itselle kohdistetut jumaliset viestit maahan pudonneissa lehdissä. Ne kertovat enemmän tulkitsijasta kuin tulkittavasta. Valitettavasti nämä ongelmat näyttävät konkretisoituvan mansplaining -sanan käyttämisen kanssa. Ei ole tavatonta että jos lähtee puhumaan miesten epätasa-arvosta perheasioissa niin feministi kertoo että se on mansplainingia ja red herring joka vie huomion pois naisten palkkaepätasa-arvosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti