Olen kirjoittanut vähän - mutta kuitenkin kirjoittanut - tankotanssista. Mieleeni on jäänyt vahvasti se, että feministien parissa harrastus tuomittiin partiarkaattisena naisen esineellistämisenä. En oikein ymmärtänyt miten tämä on mahdollista, ilmeisesti syynä oli tankotanssiin liittyvät mielikuvat ja sen historia. Sittemmin en ole voinut olla hämmästelemättä sitä miten moni feministi kuitenkin samanaikaisesti pitää burleskia emansipationarisena. Tai oikeastaan ymmärrän. Oikeasti minun on vaikeaa ymmärtää sitä, miten tankotanssi voi samanaikaisesti olla ehdottoman naista alistavaa ja burleski on kuitenkin vapauttavaa. Senkin historia kun on kaikkea muuta kuin ei-esineellistävä.
Molemmat vaativat taitoa. Molemmilla on moralisminkyllästämä "enemmän tai vähemmän likainen historia". Ne ovat vaikeita. Ja ne voidaan nähdä kompleksisena tissien heiluttelun taitona.
Mutta vähänpä minä toisaalta ymmärrän. Voidaan nimittäin nähdä että hyvin monia urheilun muotoja yhdistää tietty "seksillä leikkiminen". Olen esimerkiksi lukenut suomalaista kirjallisuutta jossa yhtenä aiheena oli se miten kirjan miehet katsoivat televisiosta kaunoluistelua ja miettivät missä asennossa luistelijan pimpero on missäkin asennossa. "Rusettiluistelu" on kuitenkin selvästi katsojiensa rivomielisyyttä eikä jokin lajin ominaisuus.
Ilmeisesti katseen kohteena voi olla monella tavalla. Ilmeisesti esiintyjällä voi olla monia kokemuksia siitä miten hän on esitystään tekemässä. Ja jokin näiden yhdistelmä tekee kaikesta järkevää. Kenties. Mutta jos näin on, minä en ymmärrä sitä. En jaksa tuomita tuonlaisia asioita joten avaan oven kaikenlaiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti