Lehtiä lukiessa näkee paljon uutisia murhista ja tapoista. Itsemurhista ei sen sijaan kovinkaan usein lueta. Tämä saattaisi johtua murhien ja itsemurhien määrästä. Eli siitä että itsemurhia tapahtuisi vähemmän kuin murhia. Tämä sopii normaalin ihmisen intuitioon. Harva haluaa kuolla, moni haluaa puolustaa itseään. Ja suuri määrä ihmisistä pelkää ryöstäjiä ja murhamiehiä. Se, että uutiset rummuttavat jatkuvasti murhia saa tietysti näyttämään että maailma on paha paikka - ja kokemaan että yhä hullummaksi menee.
Mutta ei. Pelon yleisyys ei tarkoita samaa kun pelätyn ilmiön yleisyys. Tilastokeskuksella on rikostilastoja. Ja niiden joukosta löytyy kätevä taulukko jossa näkee kätevästi eri vuosien rikostapauksia. Poliisin tietoon on esimerkiksi vuonna 2012 tullut kohtaan "Tappo, murha, surma" luku "89". Itsemurhat löytyvät muualta. Vuodelta 2012 luku on "873". Luvut on tuossa valittu vain siksi että saadaan esille sama vuosi. Muunlaisenkin kombon voisi hakea koska suuruusluokat ovat kuitenkin aivan eri tasoilla. Itsemurhia tapahtuu tasaiseen tahtiin aivan älyttömän paljon enemmän kuin erilaisia hengenriistorikoksia yhteensä.
Syy on siis muualla. Ja nämä syyt saattavat unohtua kun uutisia
katselee. Sillä niissä näkee tarinan joka kuohuttaa. Murha tuntuu
epäreilulta. Tämä tunnekuohu myy. Kostonhimo ja oikeustaju kolkuttavat.
Itsemurhat taas ovat surullisia asioita ja niiden kohdalla joutuu
vakavasti miettimään sellaisia kysymyksiä kuin että mitä lukija itse
olisi voinut tehdä toisin jotta yhteiskunnassa ei niin moni haluaisi
kuolla. Ja tämä ei herätä mitään kostonhimoa tai oikeustajua, vaan se
suoraan sanoen loukkaa - tai sen nykyisillä itsemurhatilastoilla ainakin
pitäisi loukata - uutisia lehdestään tai netistään lukevaa. Tämänlaiset syyt saattavat todellakin unohtua.
Mutta tilastoja katsellessa on hyvä sentään huomata että parannusta tapahtuu. Tilastokeskuksen taulukoita katsomalla näkee jo silmämääräisesti että sekä itsemurhat että murha/tappo/surmat ovat viime vuosina olleet laskusuunnassa. Mutta suuruusluokat ovat hämmästyttävät. Itsemurhia tapahtuu aivan hirvittävän paljon useammin. Ja mikä erikoisinta, kun katsotaan kuolintapoja, Suomalainen mies tykkää ampua itsensä hengiltä. Duodecimissa oli muutaman vuoden takaa juttu jossa "Valtaosa ampuma-aseiden aiheuttamista kuolemista on itsemurhia. Vuonna 2009 Suomessa kuoli 181 henkilöä ampuma-aseella tehtyyn itsemurhaan. Näistä 96 % oli miehiä. Ampumalla tehdyt itsemurhat ovat Suomessa selvästi yleisempiä kuin muissa Pohjoismaissa. Samana vuonna ampuma-asetta käytettiin Suomessa henkirikoksen välineenä parissakymmenessä tapauksessa."
Kun ase tappaa, on aseen tappoluvut niin että vain yhdeksäsosa kohdistuu
muuhun kuin aseen käyttäjään itseensä. Suhdeluku on siitä mielenkiintoinen tematiikka, että se nostaa esille sen ironian missä joku ampuu itsensä hengiltä sillä aseella joka on ostettu jotta voitaisiin suojella itseä ja perhettä. Aseen kohdalla oleellista on huomata, että sen oleellisuus itsemurhan kohdalla on se, että pillereillä itsemurhassa onnistuminen on vaikeampaa. Ja sillalta hyppääjiä voidaan puhua ulos teoista. Moni itsemurha on tunnekuohussa tehty joten uusintaa ei välttämättä kaikilla yrittäjillä tule. Aseen kanssa vain harvoin tulee vastaavaa tilaisuutta.
Tilastojen valossa jos haluaa puolustaa henkeään tuliaseella, tehokkain keino on jättää ase liikkeeseen. Ne, jotka taas näkevät itsemurhan perimmäisenä ihmisoikeutena. No, heitä kannustan ostamaan sen aseen.
Mene uimakouluun jotta et huku, sanoivat. Sitten kuitenkin uimareilla on yliedustus hukkumiskuolemissa. Koska he ovat koko ajan vedessä. Koskaan ei ole urheilun välttäminen enemmän pidentänyt elämää!
15 kommenttia:
Would Banning Firearms Reduce Murder and Suicide? A Review of International Evidence
http://www.law.harvard.edu/students/orgs/jlpp/Vol30_No2_KatesMauseronline.pdf
International correlations between gun ownership and rates of homicide and suicide.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1485564/
Lukaisepa nuo...
Olin tähän saakka arvostanut sinua asiantuntijana mutta tämä kirjoitus oli mielestäni lähes ala-arvoinen. Kun lähdetään vahvasti tunteella faktoja vastaan niin uskottavuus kärsii varsin rankasti.
Kommentissasi oli lyhyyteensä nähden paljon asiaa. Kommentoitavaakin tuli. Lähinnä moitetta. "Olin tähän saakka arvostanut sinua asiantuntijana" Bad for you. Olen asiantuntija lähinnä tuotantoeläinjalostusasioissa. Edes kognitiotieteessä, jossa minulla sentään on yliopisto -opintoja, en ole asiantuntija. Miekkailuasioissa olen innokas amatööri. En ole peitellyt tätä. Olen jumalauta internetajattelija. Sellaisen asettaminen "asiantuntijaksi" vihjaa yleiseen suhteellisuudentajuttomuuteen. "mutta" Vihaan tätä kusipäistä rakennetta. "En ole rasisti, mutta", kertoo että tulossa on rasismia. "en ole feministi mutta" kertoo että seuraavaksi tulee feministinen narraatio. On harvoja asioita joilla minua voisi ärsyttää enemmän. (Se vaatisi "ei millään pahalla, mutta" -rakenteen. JOka muuten on samaa päätyyppiä.) "tämä kirjoitus oli mielestäni lähes ala-arvoinen." Tämäkö se on se ala-arvon paikka. Tietääkseni olen tässä blogissa säännöllisesti kirjoittanut aiheista jotka eivät kiinnosta ja näkökulmista joita kohtaan tunnen jopa sääliä. Eli kirjoitan säännöllisesti tekstejä joiden kanssa en ole yksimielinen ja joiden lopputuloksia pidän epä-älyllisinä. Joille yritän tästä huolimatta tehdä hyvän casen jotta kykenisin irtautumaan ns. maailmankuvistani ja vastaavista. Ja toisaalta opettaisin lukijoilleni ns. kriittistä ajattelua.
Eikä "asiantuntijuuskaan" toisaalta toki tarkoita "virheettömyyttä". Disagree with this and lose all your credibility -asenne on toki tuttu Intelligent Designin kannattajien ja muiden pseudotiedehörhöjen puolelta. Toki ymmärrän että jatkuva perseily on tärkeä tekijä arvioitavissa minkä kanssa ainutlaatuista elämäänsä haluaa haaskata. Kaikki ei todellakaan ole lukemisen arvoista, eikä jokainen ihminen ole kohtaamisen arvoinen ainutlaatuinen lumihiutale. Suurin osa blogeista, blogauksista ja ihmisistä on rasittavia kusipäitä. Ja tärkein mitä voimme elämällämme tehdä on se, että valikoimme ne kusipäät joiden kanssa elämä on säällistä. Edes joskus. Että siinä mielessä ymmärrän kommentointitarpeesi ja hyväksyn sen takana olevan eetoksenkin.
Kommenttiin liittämiesi linkkien kautta voidaan kuitenkin huomata että näyttää siltä että et ymmärtänyt koko blogaukseni ideaa tai sisältöä. En väittänyt että aseen omistaminen lisää tai vähentää murhatilastoja tai itsemurhatilastoja. Näkökulmani ei ollut yhteiskunnallis-utilitaristinen. En siis pyrkinyt minimoimaan murhia tai itsemurhia lainsäädännöllisin ratkaisuin. Aiheeni oli ihan toinen. Voit aivan itse päntätä asian suoraan siitä blogauksesta. Onnea yritykseen, tekstini on lyhyt. Löydät kyllä. Sinun antamasi linkit taas käsittelevät sitä ja vain sitä mitä tuossa sanoin että "tekstini ei sanonut sitä".
Minä käsittelin sitä ironiaa että aseen ostaminen perheen puolustamiseksi olisi ironista koska sillä tehdään todennäköisemmin itsemurha kuin tapetaan joku toinen itsepuolustukseksi. Ja tämä tulos on ns "suoraan luvuissa" jotka annoin. Vaikka tuliaseiden kanssa kuolevat olisivat kaikki itsepuolustuskuolemia, niin silti useampi kuolee ostamaansa aseeseen kuin tappaa jonkun toisen. Katsoin asiaa siis "aseen näkökulmasta". Mielestäni varmistin tätä laittamalla blogin loppuun uimarivertauksen. En siinäkään väitä että uimataito heikentäisi vedessä selviämiskykyjä. Uimataito korreloi hukkumisen kanssa ihan muista syistä. Jos ei tällä alleviivaamisella tule tämä selväksi, niin ihmettelen minkälaisille ihmisille annetaan nykyään valtaa luokitella yhtään mitään asioita "ala-arvoisiksi" tai "epä-älyllisiksi" tai vastaaviksi. (Toki se, että asia ei mennyt jakeluun on jotain jonka koen jonkinlaiseksi epäonnistumiseksi. Koska tämä "kulma" oli tavallaan se juttu jonka halusin esiin nostaa. Tämä on siis samaa linjaa sen kanssa kun joskus mietin että miksi ihmiset paitsi kokevat, niin myös todella ovat, siinä pidemmässä ja/tai hitaammassa jonossa. Ei koska maailmassa on kirous vaan koska pitkissä jonoissa on useampia ihmisiä. Ja hitaissa jonoissa vietetään enemmän aikaa. Tämän blogauksen aiheena on ironia siitä että tuliaseiden kohdalla puhutaan usein itsepuolustuksesta ja muihin kohdistuvasta väkivallasta kun tuliase on relevantti lähinnä itsemurhan välineenä. Missä se onkin erinomainen.)
Tämä virheesi on toki ymmärrettävää, oikeasti. Sillä aihetta on politisoitu vahvasti. En kuitenkaan ymmärrä miten minusta saisi uskottavan aseidenkieltäjän. Harva miekkailija halunnee kieltää vaarallisten esineiden omistamista. Minä olen muutoinkin tässä blogissa pikemminkin ajanut sitä linjaa että henkilö tietää että en halua tappaa häntä lähinnä sitä kautta että hän on tällä hetkellä hengissä. Minun maailmani on Hobbesin maailma jossa kuka tahansa voi tappaa kenet tahansa. (Ja btw. tässä maailmassa "kunnioitus" näkyy esimerkiksi siinä että noudattaa blogini kommentointikäytänteitä eli peittää anonyymiytensä vaikka pseudonyymillä. Minun isän ei tarvitse käyttää nimimerkkiä koska tunnistan hänet tyylistä. Anonyymiydenkielto on kyllä suoraan blogini kommentointikäytänteissä. Ai, et jaksanut lukea niitä? Mitä helvetti se "kunnioitus" oikein on? Jokin abstraktio?)
"Kun lähdetään vahvasti tunteella faktoja vastaan niin uskottavuus kärsii varsin rankasti. Abso fucking lutelly. Tunteilu taisi vain nyt olla jossain muussa päässä. Minulla ei ole hirveästi emootioita tuliasekysymyksessä. Minusta tuliaseet ovat banaaleja verrattuna teräaseisiin. (Joka on henkilökohtaisiin mieltymyksiin viittaava esteettinen kannanotto.) Toisaalta pidän banaaleista asioista. So there. Kiitos kommentistasi. Jos vaikka seuraavalla kerralla onnistaisi paremmin. Sillai vaikka ilman että tekstini väitetään sanovan jotain mitä se ei sano. Vaikka sillai että "epä-älyllisyydeksi" syyttäminen onnistuisi muutoin kuin olkiukonrakentamisella
Kommentoijan ilmeinen into olla palaamatta asialle viittaa eikeskustelevaan asenteeseen. Ei siinä mitään.
En toki odota mitään käytöstapoja käyttäytymisen alimmalta askeleelta. Suorapuheinen kusipää kun täräyttää suoraan termin "ala-arvoinen". Kohtelias taas jättää sellaiset väliin ja pistää suoraan asian ilman tunteenomaisia retorisia nimityksiä. Moraalinen paskiainen sen sijaan öyhöttää itselleen mukaeettisen oikeutuksen sanomalla sen mitä kusipää sanoo mutta ilman että tunnustaa avoimesti ja rehellisesti omaa kusipääluonnettaan. Että "en ole kusipää kun täsmennän alkuun että en ole kusipää, mutta" No, kyllä sinä olet ja se siitä.
Ja joo. Olen avoimesti kusipää ja sanon tämän aivan suoraan. En teeskentele "en halua olla ilkeä, mutta". Tottakai on mukavaa röyhyttää takaisin ylpeilevälle paskiaiselle joka syyttää logiikkavirheestä mutta tekee itse logiikkavirheen tässä syytösprosessissa.
Kusipää olisi siitä hyvä että jos hän nimittelee toista ilman syytä, ja epäonnistuu prosessissa niin homma menisi kivasti ja rehdisti eteenpäin. Ei turhia anteeksipyytelyjä tai selityksiä, leikataan sormi irti ja mennään eteenpäin. Ei sitä nöyristellä pidäkään. Mutta kyllä sitä kannattaa jonkinlainen vastuu sanomisista kantaa.
Mutta niinhän se on. mitä voimme elämällämme tehdä on se, että valikoimme ne kusipäät joiden kanssa elämä on säällistä. Edes joskus. And still. There. You. Are.
Murhatuksi tulemisen pelko : Eli onko järkevää ostaa tuliase suojaksi? Ilman muuta on järkevää. Samoin yrittää pitää huolta siitä että ei joudu tilanteisiin missä voi tulla murhatuksi. Tämä on varmasti vaikeaa jos joku suunnittelee sinun murhaamista mutta harva tuollaisen suunnitelmaan kohteena oleva tuollaisesta tietääkään.
Jos jollain on taipumuksia tehdä itsemurha hän tekee sen jokatapauksessa, oli se ase saatavilla tai ei. Jos on ns. valinnan varaa niin onhan se ase varmasti mukavampi kuin ripustautua köyteen, viiltää ranteet tai istua autossa jossa tulee pakoputkesta letku sisään. Kaikilla ei ole varaa maksaa matkaa sveitsiin ja edellytyksiäkään saada siellä "hoitoa". Voisihan sitä tietysti laittaa partakoneenterät ja köydetkin luvanvaraisiksi?
Tai moniko on ostanut aseen itsemurha mielessä? Taitaa jäädä tilastot tuon osalta vajavaisiksi ja kehään ilmestyy mutuilu...
Voi hyvä helvetti. Sinä olet todella T-Y-H-Ä. Et edes oikeinkirjoituksen arvoinen. Et siis vielä tuon kommenteissani tekemän täsmennyksen jälkeenkään tajua että mitä tilastoilmiötä tämä blogaus käsitteli ja mitä se ei.
Kuten sanoin, se löytyy tekstistä.
"Suhdeluku on siitä mielenkiintoinen tematiikka, että se nostaa esille sen ironian missä joku ampuu itsensä hengiltä sillä aseella joka on ostettu jotta voitaisiin suojella itseä ja perhettä." Jos sinulla on kotona ase, ja aseella kuolee joku, niin se ase kuuluu tilastollisesti tiettyyn ryhmään eikä toiseen. Ja tämä on hämmästyttävää. Mutta totta.
Tämä on totta samalla tavalla kuin uimareista hukkuu useampi kuin eiuimareista. Tilastollisesti uimataito auttaa vedessä selviämisestä mutta uimarit ovatkin niin saatanan paljon vedessä että pienempi todennäköisyys aktivoituu.
Nostin Hobbesin maailman esiin nimenomaan korostaakseni että en kannata mitään asesensuureja koska ne ovat obsoleteja. Keinot löytyy aina -kulmasta, you know.
Mutta ei. Sinä tulet tänne "korostamaan uimataidon antamia vedessäselviämistodennäköisyyksiä" ja vittuilemaan että minä olisin meistä kahdesta se joka mutuilee ja on tyhmä. Seuraava redundanssi poistetaan.
Anonyymit paskat jotka eivät pyynnön jälkeenkään tajua että kommentteihin voi laittaa vaikka nimimerkin tai nimen siihen tekstin yhteyteen KUN SE ON KOMMENTOINTIVAATIMUS TÄSSÄ BLOGISSA eli se että anonyymiä kommenttia ei vain poisteta suoraan on ARMELIAISUUTTA. (En minä estä synnin tekemistä vaan kerron mikä on syntiä. Jos syntiä tekee niin on epäkunnioittava idiootti.)
Että voisitko blogata ensimmäisen tähän blogaukseeni liittyvän aihen tai vaihtoehtoisesti siirtyisit kertomaan tähän tilastolliseen ilmiöön riippumattomasta poliittisesta asiastasi jonnekin muualle. Sillä minun maailmassani moraalittomia paskiaisia ärsyttävämpiä ovat sellaiset ihmiset jotka katsovat aihetta eivätkä sisältöä. Tämä on kuitenkin tieteenfilosofiaan liittyvä teksti. Jonka kirjoitin siksi että tilastotulkinnassa on epäintuitiivisia piirteitä. Sinä demonstroit tässä lähinnä että tämä epäintuitiivisuus on vallitseva asiantila eräillä. Ja miten Dunning-Kruger voi estää tiedostamatta yhtään mitään edes lisäinformoinnin avulla.
"Valtaosa ampuma-aseiden aiheuttamista kuolemista on itsemurhia." Ei kai se ampuma-ase sitä kuolemaa aiheuta vaan se joka vetää liipasimesta? Eihän veitsikään itsenäisesti hakeudu valtimoon... Miten muuten uinti liittyy aseisiin? Aseethan ei pysy pinnalla jos ne heittää veteen.
Kuolemilla on aina myös ns. mekaaninen kuolinsyy. Ja ampuma -ase on yksi kuolinsyy. Veitsi toinen. Mutta tunnut yhä olevan pihalla ja toistat samaa virhettä jonka olen jo demonstroinut täysin. Määritelmänuudelleenkikkailu on muutenkin siitä halveksuttavaa että kun sanon että "ampuma-aseen aiheuttaa kausaalisyy X" niin sinä et ole se joka määrää että mitä sanoja käytän. Kyllä sanon sitä kausaalisyytä mitä tarkoitan enkä sitä minkä joku voi leikkaa-liimata siihen päälle. Teleologia on ihan erikseen eikä se ole oikeasti tämän blogauksen aihe edelleenkään.
Se, että väkisin siirrät asekeskustelun vakiintuneeeseen intentiokeskeiseen utilitaristiseen narraatioon jossa perimmiltään tutkitaan tilastollisesti sitä kannattaako aseet kieltää vai sallia on ärsyttävää koska mikään näistä kolmeasta asiasta ei pätkääkään koske tämän blogauksen aihetta.
Tekisi mieleni sanoa että antamasi argumentit ovat "True but irrelevant". Mutta ne ovat kuitenkin enemmänkin "True but out of topic". Eli sillä on kosketusta asekieltoargumentaatioon mutta ei tähän blogaukseen. Ymmärrän siis arugmenttisi enkä ole niiden kanssa erimielinen sanan oikein missään relevantissa mielessä. Mutta tähän asiaan ne eivät osu.
Tämän blogauksen takana oli eräs nettiradio-ohjelma. Se oli nimetty jotenkin siten että "Statistics prove you're wrong about everything". Siinä haastateltiin tilastotieteilijää joka puuttui baseballiin. Sen statistiikassahan katsotaan tiettyjä onnistumisprosentteja yleisesti ja niistä tehdään tarinoita. Tilastotieteilijä sanoi että kun numeronmurskaajanörtit sitten laittoivat luvut koneelle niin selvisi että näiden keskeisten asioiden rooli oli mitätön. Tärkeämpiä oli vähemmän huomiota saaneet asiat.
Toki luvut ja keskiarvot olivat tosia. Tässä mielessä statistiikka on statistiikkaa. Mutta näkökulma muuttaa paljon. Tästä oppii sen että tilastotieteessä oleellista on se, että mihin lukuja sovelletaan. Ei se että luvut ovat olemassa.
Hupaisaa oli että kun hän oli ottanut tämän asian esiin oli kommenteissa näkökulma väännetty väkisin niihin sankareihin. Huomiotaherättävää oli se, että narraatiolla selitettiin miten tilasto voisi kenties vihjata johonkin ihan muuhun. Tämä asenne läpipaistaa tässä kommentistossasi.
Toki tässä otin käyttöön vähän toisen tempun, myös samassa ohjelmassa esiintyneen. ("joskus kuulin radiossa" ei toki ole mikään asiallinen lähde, jonka vuoksi en sitä nyt tässä hirveästi mainostanut itse tekstissä). Aiheena oli toki edelleen pesäpallo, mutta siinäkin esilletuli se että on erikoisia asioita jotka ovat "yleisessä" ja sitten toiset luvut kuvaavat "yksityistä".
Tämä on toki tunnettua tilastotieteessä. Uimarien hukkumista koskeva tilastollinen esimerkki on tässä klassinen esimerkki. Yksilötasolla hyvä uimataito ikään kuin kätkeytyy aktiivisimmilla uimareilla korkeampaan kuolleisuuteen. Isompien riskien hommissa samat jutut pomppaavat varmasti pystyyn. (Väkivaltaisia itsepuolustuslajeja harrastavat ovat muita useammin hakkaamisruhjeilla.)
Sinulla näyttää olevan mielessä jonkinlainen ajatus siitä että aiheella on tietty näkökanta jolla on relevanssi. Tosiasiassa tieteellisessä ajattelussa on niin että on useita näkökantoja joista jotkut ovat relevantteja jos tavoitellaan tiettyjä asioita. Mutta kun tämä tavoite muuttuu ja lukuja katsotaan pelkkinä lukuina niin tilanne näyttää hyvin erilaiselta.
Väittäisinkin että jos tässä blogauksessani on jokin vika, niin se on se että se on pinnallinen. Siinä pyöritellään yhtä varsin kepeää tilastollista ilmiötä ja siitä tehdään ikään kuin jonkinlainen leikki. Mitään sovellustahan siinä ei tarjota käytännön elämään. Kunhan se sanoo sen että jos sinulla on ase, niin on todennäköisempää että sillä tehdään itsemurha kuin että sillä tehdään murha. Joka on suoraan numeroissa. (Jota toki yritit piilottaa keksimällä narraation siitä että itsemurhaa ei juuri koskaan tehdä aseella joka on vuosia sitten ostettu harrastuskäyttöön joka tietysti muuttaisi tilastoja. Mutta kuten radio-ohjelman vieras korosti, niin lukujen kiistossa tätä perustelua ei usein esilletuoda sidotusti lukuihin, eli sinäkään et esittänyt tilastoa joissa aseidenostointentiot olisi listattuna. Vaan sen sijaan viitataan siihen että olisi tilaa Simpson's paradoxille. Ja kuten matemaatikko sanoi : Aina on tilaa Simpson's paradoxille. Siksi tilastotieteissä käytetään nollahypoteesia, jossa jakauma on tasainen ellei muuten pystytä erikseen tietämään. Koska ilman tämänlaista mistään ei voitaisi sanoa mitään. Kun asioita sovelletaan matemaattisen maailman sijasta empiriisiin asioihin joihin liittyy epätietoa ja sattumaa niin täydellisen todistuksen sijaan etsitään tietämistä puuttuvalla informaatiolla.)
Samalla korostuu se että usein mielikuvissa on narraatio - joka joko vastaa tai ei vastaa todellisten aseidenostajien perimmäisiä intentioita - joissa ase on itsepuolustusväline. Itse asiassa tämä osittain jopa vaivaa asekeskustelua. Minun on miekkailijana pirun omituista ajatella että miekanosto olisi "aiotko puolustaa itseäsi, tehdä murhan vai tehdä itsemurhan". Kun ne ovat kuitenkin enimmäkseen koriste-esineitä tai harrastustyövälineitä. ; Nähdäkseni tuliaseetkin on metsästystä, tarkka-ammuntaa, koriste-esineenä pitämistä, nurkassa lojumista ja kavereille elvistelemistä varten pääsiassa ostettu. Eli todelliset intentiot tuskin vastaavat tätä mielikuvissa olevaa "tarinaa väkivallasta".
Kontribuutiosi näyttää siltä että olet suuttunut kun antamani numero ei ole relevantti siihen asiaan mitä tarkoitat. Mutta kun en esittänyt numeroa tuossa tarkoituksessa, sillä ei ole hevonpaskan väliä. Olen kuitenkin iloinen että jätin tämän artikkelin pinnalliseksi. Sillä jos olisin lähtenyt soveltamaan konseptia joka ei selvästi mene edes itsenään jakeluuun niin olisin ns. kusessa. Jos lukija ei ymmärrä edes matemaattisen työkalun taustaideaa eikä sitä saa taottua päähän, miten hän kykenisi ymmärtämään kun sitä käytetään luovasti? Ei mitenkään!
Eli lyhuesti ; Tällä antamallani numerolla on eksistentiaalinen ällistys. Se, että otetaan sattumalta kuka tahansa aseenostanut. Hänellä on ase.
Kuvitellaan että jos tämä ase tulee tappamaan jonkun, niin mitä tyyppiä se aseväkivalta todennäköisesti on. No. Se on tilastojen valossa ilmiselvästi itsemurha.
Ja toisalta : Jos olet osamassa asetta joka mainostaa täsmentämättömän faktan että joku on kuollut sitä käyttäessään on todennäköisempää että se kuolema on itsemurha kuin murha. (Tosielämässä voisi tietysti valehdella, mutta tämä nyt on tälläinen ajatuskoejuttu.)
Tämä on suoraan numeroissa. Eikä sillä ole kilinvitunkarvan väliä sillä mitä univerasaalille kokonaisuutta koskevalle väkivaltatilastolle käy jos useampi tai harvempi ostaa aseen. Joka taas on sitä mitä sinä olet halunnut kartoittaa. Minä en. Tässä mielessä jos blogissani on vika ja ala-arvoisuus se ei ole huono perustelu ja huono matematiikka - kuten väität - vaan nimenomaan se että sen aihe ei ole kovin merkittävä yhteiskunnallisesti ajatellen tai muutoinkaan. Eli tekstini on enemmänkin pinnallinen tai irrelevantti kuin väärä. Mutta kommenttisi on sen sijaan matemaattisesti väärä ja huonoa perustelua koska se rakentuu olkiukon varaan. Olkiukon josta peräti pidät kiinni varsin järkähtämättömästi. Sellaisella tavalla että hävettää seurata sitä sivusta.
Yksityisestä ei pidä vetää yleiseen eikä yleisestä yksilölliseen. Näkökulmanvaihdoskysymyksissä ei ainakaan. Ja syyt ovat tilastotieteellisiä.
On todennäköisempää että jos itsemurhan tekijällä olisi käytössään aseen sijasta esim. annos pentobarbitaalia niin hän olisi valitsisi sen. Valitettavasti useammin on ollut saatavilla ase pentobarbitaalin sijaan. Edelleen kyllä se tekijä on se liipasimesta vetäjä ja tilastoja kikkailemalla sekä erilaisia väittämiä esittämällä saa kaikennäköisiä hauskoja juttuja aikaiseksi kuten yllä on luettavissa.
Banaani heilahti. Syy. Toistuva blogin kommentointisääntöjen rikkominen pyynnöistä huolimatta.
Lisäksi raivostuttavan idiootti. Ei edelleenkään ymmärrä tilastotieteen ja soveltamisen näkökulmia ja sovellusalueita. Rautalankaa annettu riittävästi. Ei väliä onko trolli vai idiootti.
Ja muille. Sillä ei ole mitään väliä "minkä itsemurhantekijä valitsisi todennäköisemmin". Kun tilastotieteen näkökulma jonka tähän nyt valitsin oli ihan toinen.
Se, että jokaisella yksittäisellä aseella on todennäköisempää että sillä kuollaan itsemurhan kautta kuin joku muu tappaen. Mutta tämän lisätoistaminen on toisaalta tarpeetonta. Teen sen silti.
Anon kommentti: "...Jos jollain on taipumuksia tehdä itsemurha hän tekee sen jokatapauksessa..." on edesvastuuton ja alentava.
Pelkästään koettu halu ja ajatus tarpeesta tehdä itsemurha on traumatisoiva. Anon kommentti pitää sisällään väitteen että itsemurhia ei voi estää ja että ihminen joka on itsemurha ajatusten vaivaama on teeskentelijä - jos hän ei suorita onnistunutta itsemurhaa.
Anon kommentti on paitsi totuuden vastainen myös täysin sydämmetön, vailla ihmisyyttä ja myötäeloa.
Sydämettömyydestä tai myötäelosta minulla ei ole varaa urputtaa.
Mutta itsemurhien kohdalla on todellakin niin että niitä tehdään aika usein myös hätäisesti. Toki ymmärrän että pitkäaikainen itsemurhahaaveilu on todellakin jotain joka "lopulta vain tapahtuu". Itsellänikin on suisidaalisia taipumuksia jotka voivat aktivoitua joten kyseessä on tavallaan "vain ajan kysymys". Mutta että tämä olisi kaikki itsemurhat, niin ei ole. Itsemurha ei ole vain "yksi teko". Osa on depressiosta ja osa tehdään impulsiivisesti.
Owens D, Horrocks J, House A: "Fatal and non-fatal repetition of self-harm: systematic review." (2002) kertoo kuitenkin oleellista. Siinä käsitellään nimittäin toistuvuutta. Itsemurhaa yrittäneet ja epäonnistuneet yrittävät melkoisen todennäköisesti uudestaan. (Ja tuliaseilla yrittäneet onnistuvat useammin kuin millään hirressä roikkumisella tai ranteenviiltelyllä) Mutta eivät kaikki. Itse asiassa vaikka itsemurhan yrittäminen todellakin satakertaistaa mahdollisuuden että henkilö yrittää itsemurhaa uudestaan niin loppujen lopuksi itsemurhia yrittää sen verran harva että lopputuloksena vain 10-15% itsemurhaa yrittäneistä lopulta kuolee itsemurhan kautta. (Suominen, "Completed Suicide After a Suicide Attempt", 2004) Toki joku anonyymihkö kommentoija voisi sanoa että itsemurha olisi ollut vain matkalla, mutta onnettomuusauto, sydänkohtaus tai alzheimer iski ensin.
Mutta kaiken kaikkiaan itsemurha on täynnä myyttejä.
Lähetä kommentti