Tämä. On. Internet.

Pasi Sillanpää kirjoitti blogiinsa tekstin siitä miten hän haluaa olla epäkorrekti. Tekstin sisältö on sen sorttista, että se tuo mieleen vertailukohtia menneisyyteen. Maailmaan ja aikaan jota ei enää ole mutta johon minut on vielä kasvatettu.

Tässä vanhassa maailmassa oli niin että jos joku kutsui itseään nöyräksi, laajasti elämänkokeneeksi ja viisaaksi neuvojaksi tai toisinajattelijaksi, hän ei ollut sitä. Aidosti nöyrä ei sano olevansa nöyrä, koska asian tiedostaminen saisi ylpistymään. Laajasti elämänkokenut viisas tietäisi että ihmiset eivät ohjaudu neuvomalla.

Ja toisinajatteluaan alleviivaavat ovat oikeasti erikoisuudentavoittelijoita jotka, noin karkeasti sanoen, yrittävät vain olla erilaisia salatakseen sen pikkuseikan ettei heillä ole aivoja. Useilla toisinajattelijoilla myös menevät sekaisin se, että ollaan jotain mieltä (opinionated) siitä että ollaan jotain ajattelijoita (thinkers). Ja usein toisinajattelijoilla on myös jokin marginaali-ideologia jonka ajatuksia he seuraavat hyvinkin kliseisesti niin että jos tietää heidän mielipiteistään olennaiset ja tietää mihin ideologiaan he ovat sidoksissa, voi arvata heidän muutkin näkemyksensä. Eli toisinajattelija on toisinajattelija vain jos unohdetaan sanaparista toisinajattelu sekä sana "toisin" että "ajattelu".

Nykyaikana epäkorrektius on vastaava asia.

Ne jotka korostavat olevansa epäkorrekteja noudattavat hämmentävän kliseisiä ja perinteisiä arvoja. Heillä on kuppikuntia joissa voivat jakaa mielipiteitään keskenään. Ja tässä kontekstissa häiriö ja tätä konsensusta hämmentävä kommentoija on sananvapauden este. Kuin Pasi Sillanpään herrakerho, joka päättää naisista että "Ei oteta, koska sen jälkeen emme enää voi puhua vapaasti."

Tämä taho korostaa olevansa jokin hovinarrin jatke. Pasi Sillanpään tapaan sanoo "Poliittinen epäkorrektius on keino kanavoida mielipiteitä. Se on ikiaikainen keino nostaa naurunalaiseksi vallitsevia uskomuksia ja käsityksiä oikeasta ja väärästä. Hovinarreista alkaen yhteiskunnan valtaa pitäville henkilöille ja ryhmille on esitetty asioita sarkastisesti, kärjistäen ja väännellen. Kärjistämällä ja vääntelemällä ihmiset ovat saaneet paksunahkaiset päättäjät hermostumaan tai vähintäänkin epävarmoiksi. Itsestäänselvyydet on haastettu ja monta itsestäänselvyyttä on murskattu. Murskaamisen kautta on syntynyt entistä parempaa." Ja huolena on se, että "Itse näen, että värikkään kielen kieltäminen ja vahvan retoriikan hylkiminen johtaa entistä suurempaan vastakkainasetteluun. Kun mitään ei saa sanoa, viha kanavoituu ja kapseloituu pieniin ryhmiin ja vihan poistaminen epäonnistuu."

Näissä epäkorrektien puheissa onkin aina tämänlainen hämmentävä jännite. Omia kuppikuntia suojellaan epämiellyttäviltä mielipiteiltä. Omaa ryhmää suojataan kun taas erimielisten tulee kestää kaikenlaista. Nykyajan epäkorrektius onkin usein malliltaan  sellaista että ihminen haluaa haukkua muita mutta hänen omia käsityksiään ei saa kyseenalaistaa. Näin sitä koetaan että vastapuolen moittiminen on hyvä silloin kun moititaan vaikka suvaitsevaiston ajamia asioita. Mutta sitten jos erimielisyyttä esitetään provokatiivisesti omasta mielestä vääristä asioista niin "esimerkiksi puhuminen miesten ja naisten polkupyöristä on historiallinen vääryys, joka vihdoin pitää korjata. Olen pahoillani, mutta edelleenkin pidän tuota keskustelua miesten ja naisten polkupyöristä esimerkkinä siitä, että vain itsetarkoituksellisesti etsitään epäkohtia." Aivan kuin jako miesten ja naisten polkupyöriin ei olisi kulttuurinen konventio jota on opetettu itsestäänselvyytenä.

Onkin hämmentävää elää maailmassa jossa virallisesti kannatetaan niin voimakkaasti epäkorrektiutta. Mutta jossa kuitenkin ollaan sellaisia että kritiikin saaminen muuttuu vainoamiseksi. Esimerkiksi jos sanoo jotain homovastaista ja saa siitä ärhäköitä kommentteja, tätä ei nähdä epäkorrektiutena vaan vainona. Se on aina yhtä söpöä kun joku kirjoittaa nettiin laajalevikkisen lehden suuresti luetun uutisotsikon alle kommentoiden, että hänellä ei ole sananvapautta. (Esimerkiksi kaikista niistä maahanmuuttokriittisistä kommenteista olemassa ovat ilmeisesti vain ne jotka haastetaan oikeuteen..)

Mutta tämä tietenkin sopii maailmaan jossa tilanne on se että kun omaa mieltä olevat ovat oppositiossa, niin silloin pitää olla poliittisesti epäkorrekti ja valtaa vastaan. Mutta sitten kun ei olla, niin ei saa kritisoida ja olla torppaamassa ahkeraa tekemistä. Koska vaaleissa se paljon puhuttu Kansa on puhunut, pulinat pois. Kansa ei äänestä väärin. Äänestivät valtaan nykyisen hallituksen ja aiemmat. Ja ne on kyllä haukuttu.

Tämä ei ole mitään yllättävää.

Hikipedian ylläpitäjänä olenkin tottunut siihen että toimintaamme ovat moittineet ennen kaikkea (1) lestadiolaiset ja (2) toisaalta juuri omaa poliittista epäkorrektiuttaan alleviivaavat tahot, kuten kansallismieliset maahanmuuttokriitikot. Heidän puolellaan tulee lausuntoja joiden mukaan parodia-artkkeli Marco de Witistä ei kuulu siihen mitä hikipedia on projektina. (Which is golden.) Eihän heille voi opettaa muuta kuin sen, että jos Simo Häyhä -juttu on liian provokatiivinen joidenkin makuun ja se pitäisi sensuroida tai jopa poistaa, niin kirjoitamme tilalle pahemman mustasta kuolemasta ja venäläisiltä poskeen ottamisesta.

Tämä mielestäni demonstoi sitä mitkä tahot eivät salli itselleen vitsailua. Saatan esimerkiksi mainita että Antti Tuisku on naureskellut itsestään tehdylle hikipedia -artikkelille mediassa. Ja Henry Laasanen on ottanut osaa itseensä kohdistuneiden vitsien keksimisessä ja tekemisessä. Tämä kertoo siitä että heillä on harvinaislaatuisen terve sietokyky. Itseen kohdistuvat erimielisyydet, provokatiiviset verbaali-iskut ja vastaavat mittaavat aidosti sitä miten hyvin ihminen kestää ja arvostaa.

Älkää ymmärtäkö tätä väärin (ymmärtäkää tämä oikein).

Näen että kuppikunnilla on suuri rooli kun puhutaan mielipiteiden kokonaiskirjosta. Kritiikki voidaan esittää argumentatiivisesti mutta ainakin osa siitä koetaan myös sosiaalisena ja emotionaalisena paineena. Ja tämä vaikuttaa jokaiseen ei-sosiopaattiin ja ei-psykopaattiin käytöstä ohjaavasti. On tavallaan tervettä jos se naisen läsnäolo todella tukkisi suita. Niitä omia räväköitä mielipiteitä kun ymmärrettäisiin jollain tavalla hävetä. Tai ymmärretään vähintään että räväköille mielipiteille on olemassa konteksti. Koko elämä ei ehkä ole yksi suuri narrin showesitys eivätkä myöskään kaikki ihmiset ole narreja. Minun on vaikeaa ymmärtää miten kansainvälistä politiikkaa tekemään pyrkivät hahmot jotka pitävät kunnianosoituksena sitä että eivät harrasta kohteliaisuutta. ("I do not do politeness.")

Lisäksi olen mielestäni samoinajattelija. Usein minua moititaan oudoksi. Mutta mielestäni olen aivan normaali. Toki minulla on jonkinlainen luonnehäiriö joka tekee minusta ärsyttävän. Kuten kanssani uskontoasioista vääntänyt kristitty Sami Liedes on minusta sanonut, hän ei usko että minä olisin järjestämässä kenenkään lynkkajaisia. Mutta sen sijaan olen uskottavasti itse lynkkausjonossa pääsisipä hirmuvaltaan suunnilleen mikä tahansa suuntaus. Tämä on mielestäni kohteliaasti, kenties jopa tarpeettoman kohteliaasti, sanottu. Mutta toisaalta tästä voi sanoa sen verran että jos minun asenteella ja aatemaailmalla oltaisiin eletty menneisyydessä niin olisin esimerkiksi ranskan vallankumouksessa ollut todennäköisimmin Girondisti. Heistä ei tykätty. He olivat periaatteessa kuninkaanvaltaa vastaan mutta heidät tappoi kuitenkin vallankumoukselliset.

Tähän liittyen minulla on vaihtelevan kohtelias tapa poltella siltoja takaani, edestäni ja joskus jopa altani. Tästä on ollut seurauksia. (Esimerkiksi hikipedian ylläpitäjänä olen ollut tilanteessa jossa vähemmistövaltuutettu on lähettänyt kollektiivillemme ukaasia sakoista jotka koskevat tekstiä jota en ole kirjoittanut tai edes lukenut.) Yleensä en tässä kohden ole kuitenkaan sanonut että tämä johtuisi siitä että minua vainottaisiin. Pelkkä vastuuseen tai vaikeuksiin joutuminen ei ole vainoa. Kritiikki on sananvapautta eikä sensuuria. Turhat mielipiteet naisten- ja miesten polkupyöristä ovat mielipiteitä. Valitan vasta kun tämä menee kohtuuttomuuksiin kuten työpaikan alta soittamiseen tai väkivallalla uhkailuun. Sillä minä en ole mikään munaton ruikuttava pelle joka leikkii jotain pikku provokaattoria ja sitten itkee kun veri vuotaa nenästä jota sieltä on omin pikku toimin kaiveltu. (Ja voi että olenkin sitä sieltä kaivellut.)

Lisäksi tietenkin on hyvä ottaa esille jos ylilyöntejä tulee. Sillä jos vihollinen suuttuu narriudesta ja ylilyä, on tämä ylilyönti hyvä napata talteen ja jakaa mahdollisimman monelle. Ei sensuroiden vaan nimenomaan jakaen mahdollisimman laajalle jotta mahdollisimman moni näkee ja voi päätellä minkälaisia ihmisiä nämä ylilyöjät ovat. Tämäkään ei ole sensuuria vaan maksimaalista sananvapautusta.

Vihjaan vielä senkin verran että on turhaa pitää itseään provokaattorina ja epäkorrektina vain siksi että sanoo jotain joka ärsyttää jotakuta. Netti on täynnä aivan kaikesta pahastujia. (Toisissa ideologioissa, kuten maahanmuutokriittisissä tätä hienohelmaisuutta jossa uhriutuminen ei ole sidoksissa vastapuolen hirviömäiseen väkivallan uhkaan ja vastaavaan vaan siihen että ollaan itse kovin herkkänahkaisia ja pahastutaan siitä että jollakulla on väärä lakialoite politiikassa ja maassa on asioita jotka ärsyttävät häntä itseään. Liity kuule kerhoon. Ainiin, teillähän onkin se toisinajattelijoiden kliseitätoisteleva kuppikuntakerho jo. Unohtakaa että sanoin mitään!) Täällä on myös trolleja jotka tekopahastuvat ties mistä ja tekevät ties mitä muuta. (Uskokaa miestä joka on kirjoittanut suuren osan vauvafoorumin sisällöstä!) Te ette teknisesti ottaen ole mitään ainutlaatuisia lumihiutaleita. Tämä. On. Internet.