Usein jos filosofeille annetaan tehtäväksi kysymys miten tiedetään onko joku robotti vai ei, he ehdottavat vaikeita testijärjestelmiä ja vaikkapa Turingin testiä. Tai sitten menevät mahdottomuusteemaiseen filosofiaan jossa tärkeintä on että vastausta ei voida antaa.
Mutta kun kysyy kahdeksanvuotiaalta, tämä tietää että pitää vain leikata pää irti. Robotit voivat selvitä tämänlaisesta, ihmiset eivät. Toki tässä on mahdollista että osa roboteista on liharobotteja. Mutta silti voidaan sanoa että jos oletuksena on teoria että ihminen on ihminen, on tämä teoria mahdollista falsifioida kurkunleikkuulla. (Ja jos kysymyksenasettelu on määritelty dikotomiseksi jossa on vain vaihtoehdot ihminen ja robotti, niin sitä vahvemmin tämä tieto on kunnon tietoa siitä onko robotti...) Näin ollen koejärjestely tuottaa todella tietoa. Ei täydellistä tietoa. Mutta selvästi sellaista tietoa jota voi kutsua jopa tiedehenkiseksi - ellei peräti täysin tieteelliseksi - lähestymistavaksi kyseiseen ongelmaan.
Aikuiset ihmiset eivät välttämättä mieti episteemisiä kysymyksiä episteemisinä kysymyksinä vaan lataavat mukaan eettisiä taustaoletuksia. Kuten oletukset siitä, että ihmisten toivotaan jäävän henkiin ja että ne robotit ne enemmänkin halutaan tuhota.
Itse tosin olen hieman turhautunut kun ihmiset katsovat liikaa videoita. Ystävät tuppaavat viemään toistuvasti hiukkaskiihdyttimeen eivätkä mieti sitä miten vaivalloista on koota itsensä sulasta lammikosta uudestaan ja uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti