Jos USA:lla olisi jokin symbolinen alkoholijuoma, se todennäköisesti olisi Fish House Punch. Kyseessä on Philadelphiassa 1700 -luvun loppupuolella kehitetty juoma josta esimerkiksi George Washington piti. Siihen on muutamia keskenään hieman eriäviä reseptejä. (Keskustelua siitä mikä on virallinen ainesosa ja mikä koristelua ovat usein syynä näihin eroihin.) Myös mittasuhteissa on jonkin verran eroja. Esittelen tässä niistä lähinnä yhden reseptin. Sillä se on sekä käytetty resepti, mielestäni toimiva, että sitä kautta saan loppublogaukseeni parhaimman väännön symbolisesti. (Resepti on yksi mutkikkaimmista. Joskin ei virallisimmista.)
Ainekset (kohtuu isoon määrään):
1 kuppi sokeria.
3½ kuppia vahvaa mustaa teetä. (Ei maustettua teetä.)
6-8 sitruunan kuori raastettuna.
6-8 sitruunan mehu. (Kätevää kun sitruunan numerot ovat samansuuruisia.)
3 kuppia tummaa rommia.
1½ kuppia konjakkia. (Parempi konjakki on parempaa.)
¼ kuppi persikkabrandyä.
¼ kuppi arrakkia.
ripaus muskottipähkinää
Tekotapa.
Keitetään teetä. Otetaan sokeri ja sekoitetaan siihen sitruunankuoret. Tähän kaadetaan arrakkia, joka sytytetään. Poltetaan jonkin aikaa, kaadetaan päälle mustaa teetä. (Viimeistään tässä vaiheessa sammuu juoma, vasta myöhemmin juoja.) Kaadetaan mukaan kaikki muu. Annetaan maustua varttitunnin verran. Raavitaan päälle muskottipähkinää mausteeksi. Nautitaan kylmänä, mielellään jäiden kanssa. (Juoma ei näytä kiinnostavalta mutta sitä jostain syystä nautitaan usein läpinäkyvästä kupista, kupista jossa on aika usein myös korva.)
Mitäpä miettiä tästä syntyvällä krapulalla?
Kuin katsotaan tätä juomaa, voidaan huomata että siinä on aika paljon erilaisia osia. Ja nämä osat eivät ole samoilta alueilta. Eivätkä varsinkaan Philadelphian alueelta. Arrakki on tropiikin paloviinaa (pohjana kookos, riisi tai sokeri.) Rommi vie mielikuvat Karibian alueelle. Brandy taas on imagoltaan mannermaista, viitaten vahviten Saksan ja Ranskan alueille. Sitruuna taas on ollut perinteisesti Etelä-Euroopan ja Kiinan alueiden hedelmä. (Tosin sitä oli viety kasvamaan Amerikkoihin jo Kolumbuksen aikana.) Tämä tekee juomasta melko globaalin. On selvää miksi tämänlaisia ei ole kehitetty varhaiskeskiajalla. Ainekset vaativat hyvin laajaa kaupankäyntiä.
Tee ja muskottipähkinä ovat tässä kuitenkin se symboli johon on hauskaa tarttua. Ne ovat jotain jotka liittyvät mielikuvissa vahvasti Brittiläiseen imperiumiin vaikka ne ovat Euroopan kannalta periaatteessa aika eksoottisia tuotteita. Kun Bostonissa oli omanlaisensa teejuhlat, on tässä juomassa teeosansa kautta vielä hieman alleviivaavampia lisävivahteita. (Kas kun ei hittovie kiniiniä tungeta tähän juomaan!) Nämä voisivat viitata siihen että juomassa ei olekaan globalisaatiota siinä mielessä että maailma olisi vapaa vaan juuri sitä kautta että maailmassa on globaalia valtaa.
Tälläisestä liiasta vallasta voi saada päänsä kipeäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti