Euthyfronin dilemma on perinteinen tapa käsitellä Jumalan ja hyvyyden suhdetta. Siitä saadaan kuitenkin vedettyä melko erikoinen twisti kohti kaikkivoipuuskysymyksiä.
Perinteisesti se on esitetty muodosa "Päättävätkö jumalat, mikä on hyvää, koska se on hyvää, vai onko hyvää siksi että jumalat päättävät niin?" Ja jos ensiksi mainittu mielipide on oikein, se osoittaa, että hyvä on riippumaton jumalista. Jos jälkimmäinen pitää paikkaansa, on hyvän käsite teennäinen, jumalat vain sanovat mitä jumalat vain sanovat.
Mutta tästä seuraa kaikkivoipuuskysymys;
1: Jos ajattelemme perinteistä God Command Theorya, jonka mukaan Jumalan käsky on se mikä määrittää hyvyyden. Tällöin Jumala ei voi olla kaikkivoipa koska hän ei voi tehdä ihmiskunnalle käskyä joka olisi epäeettinen. Jumala olisi kyvytön antamaan käskyä joka olisi sisällöltään epäeettinen. Toki Jumala voisi käskeä meitä uskomaan darwiniin ja syömään lapsia, mutta tämä muuttaisi nämä asiat hyvyydeksi. Koska Jumala sanoo mitä Jumala sanoo.
2: Jos taas moraali on jokin itsenäinen moraalilaki jota Jumala enemmänkin kanavoi meille, niin silloin olisi olemassa jotain jolle Jumalan toimet olisivat alisteisia. Ja joka olisi olemassa Jumalan ulkopuolella ja tämän yläpuolella. Toisin sanoen jos Jumala voisi olla paha, häntä arvioitaisiin jollain moraalilailla jolla olisi valta Jumalan yli.
Molemmat yhdessä vihjaavat siihen suuntaan että kaikkivoipuus ei ole Jumalan ominaisuus, olipa tilanne miten tahansa. Tämä ei toki kumoa teismiä. Mutta se on haaste kaikille teistisille malleille joissa toteutuu sekä se, että (1) moraalisutta on olemassa, että se että (2) Jumala on kaikkivoipa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti