Ja tapahtui niinä päivinä, että puhelimeni alkoi päästelemään ääniä. Tämä äänienpäästely oli ensimmäinen pitkään aikaan ja tapahtui ollessani kalsarisillani pelaamassa "Tomb Raideria". Puolisoni meni noutamaan puhelintani, itse kunkin oman nukkumapaikan vierestä. Sillä oli hän kihlattuni eikä raskaana. Ja koska häntä pirinä ärsytti enemmän. Eikä hän ollut sidottu karhun kaatamiseen juuri sillä hetkellä.
"Se on sun faijas" sanoi hän minulle ojentaen minulle puhelintani. Ja katso! Peljästyin suuresti teknologian kehitystä. Sillä oli se muovin ja piin muodostama rakennelma. Että tekoäly on niin kehittnyt että katso, meille on tänä päivänä syntynyt mind uploadattu tekoäly, joka on paitsi tietoinen niin myös persoona. Ja kaiken lisäksi minun isäni! Ja niin ylistin tiedettä ja sanoin "Kunnia insinöörille toimistossaan ja kliinisissä tehtaissaan! Tuohan on puhelin!" Puolisoni ei kätkenyt sanojani mieleensä vaan sanoo että "Isäs oli kun sua teki". Ja niin Ymmärsin. Ymmärsin että isäni on juuri sen vuoksi kuin minua teki.
Armossa ja viisaudessan sitten päätin kohdella isääni paremmin. Isyyttä voi olla vaikeaa ymmärtää jos ei ole omia lapsia. Ja omia lapsia tulee jos on ymmärtänyt itsestään sen, että ei ole isämateriaalia. Mutta katsellessani insinööritaukuudella käsissäni olevaa teknologista isääni, tajusin että ennen vahva ja suuri isäni oli nyt kämmenelläni pienenä ja hauraana. Vastaava kokemus tekee nöyräksi vaikka ei luulisi. Vastaava tunne on varmasti myös isällä katsellessaan pientä avutonta lastaan synnytyslaitoksellaa. (Joskin se saattaa kadota jos joutuu katsomaan monella tavalla avutonta ja kädetöntä isoksi kasvanutta lastaan tämän mielisairaissa facebookpäivityksissä. Mutta tämä on sitten jo aivan toinen asia, eikä liity kädessäni olleeseen pieneen isääni oikein mitenkään.) Päätin siinä että yritän suojella häntä paremmin maailman kolhuilta.
Toki auttaminen ei ollut täysin pyyteetöntä. Teknologinen isäni monella muullakin tavalla ylivoimainen lihallisiin isiin verrattuna. Annan pienen listan siitä miten erinomainen hän on;
+ Isäni kanssa voi käydä ulkona kopittelemassa pokémoneja. Ennen teknologistumistaan isäni ei aina jaksanut lähteä kopittelemaan pesäpalloa. (Taito jossa olemme molemmat surkeita.)
+ Isäni on niin kiinnostava, että livahdan joskus töistäkin salaa ottamaan häneen yhteyttä. Ennen teknologistumistaan olen usein vuodenkin soittamatta hänelle.
+ Tutustun isäni kanssa politiikkaan ja moneen mielenkiintoiseen ja stimuloivaan keskusteluun. Lihallisena hän luki sanomalehdet vessassa eikä juurikaan kommentoinut asioita ääneen. (Nytkin hän on toki hyvin vaitonainen.)
+ Isäni on niin joviaali että häntä ei haittaa katsoa kanssani yhdessä erotiikkaa. Tosin lihallisenakin olen katsonut hänen kanssaan elokuvan jota voidaan pitää pornografiaa lähentelevänä. Että tässä kohden kysymys ei ole teknologisesta parantelusta, vaan Turingin testin täyttämisestä. Että ehkä tämä ei nyt ollutkaan mikään parannus vaan samanlaistumus.
+ Nykyinen isäni kestää kosketusta. Lihallisena hän ei hirveästi halaillut. Nykyinen sormeilu on tosin jokin joka hieman huolestuttaa itseäni. Että onko vähän rivoa sormeilla isäänsä jatkuvasti!
Toisaalta uudistunut isäni ei kaikilta puoliltaan viehätä;
- Uusi isä ei osaa veistoa. Lihallisena hän osasi rakennella asioita ja auttoi veistotöissä joissa olen itse huono.
- Olen huolissani miten isäni miekkaprojekti etenee. Hän lupasi tehdä minulle omin käsinensä miekan (hän käytti kyllä myös vasaraa ja muita työkaluja), mutta jos hänellä ei älypuhelinmuodossa ole enää käsiä, en ymmärrä miten hän saa mitään taotuksi.
- Uusi isäni on jatkuvasti herättämässä minua aamuisin. Herättelee viiden minuutin välein, eikä anna edes säälistä nukkua pommiin töistä. Tämäkin on tosin pysynyt ennallaan joten ehkä tämä ei teknisesti ole huononnus. Mutta ärsyttävää se on silti!
- Lihallisena isäni oli teräsmies joka jaksoi aina kaiken pidemmälle kuin itse. Nykyinen teknologistettu isäni simahtelee jatkuvasti. Mutta kenties tämä ei ole teknologian vika vaan johtuu vanhenemisesta ; Joskus sitä vaan on hyväksyttävä se että taho joka on ennen tukenut sinua kun sinulla on vaikeaa on se joka menee sinne avunsaajapuolelle eikä avunantajapuolelle.
- Lihallinen isäni suojeli minua öykkäreiltä, jopa tarpeettoman innokkaasti. Nykyinen isäni sen sijaan suorastaan tuuppaa minut keskelle öykkäreiden virtaa ja on vaan hiljaa.
Mutta niinhän Raamattukin sanoo. Että myötä- ja vastamäissä on vanhempiaan kunnioitettava, ainakin kerran vuodessa, isänpäivänä. (En nyt muista sanatarkasti mutta jotain tuon suuntaista se sanoo. On jossain kymmenessä kultaisessa käskyssä tai jossain, varmana!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti