Eric Williams on kirjoittanut orjuutta koskevan kirjan "Capitalism & Slavery". Otsikon voisi luulla olevan markkinavoimien vastainen teos. Mutta se oikeastaan lähinnä tarkastelee kapitalismin ja orjuuden välistä suhdetta. Merkittävää ja erikoisat on, että Williamsin näkemyksen mukaan kapitalismi oli sekä vahva orjuutta ylläpitävä voima että syy sille miksi orjuus loppui. Kirjan aiheena on tavallaan brittien orjuuden taloushistoria.
Orjuus ei ollut vain halpaa työvoimaa, vaan siihen liittyi työllistävää vaikutusta joka teki orjuusalasta hyvin merkittävän työllistäjän. Esimerkiksi kahleisiin ja lukkoihin tarvittiin monenlaista tuotantoa aina malmin louhimisesta lukkoseppiin. Sama koski tietenkin esimerkiksi sokerinjalostusta, laivastoa ja vastaavia. Tässä mielessä yhteiskunnasta tuli sellainen että se tarvitsi orjuutta ylläpitääkseen systeemiä joka sitten ylläpiti orjuutta. Orjuus ei siis koskenut vain orjuutta vaan se oli liitoksissa laajasti talouselämässä. Ja tämä taas väritti koko yhteiskuntaa.
Toisaalta Williams huomautti että orjuuden kumoutumisen takana oli se, että se lakkasi olemasta taloudellisesti kannattavaa. Ja tämä itse asiassa on mielenkiintoinen siinä mielessä että tahot jotka ennen puolustivat orjuutta alkoivat tämän jälkeen arvokeskustelemaan orjuutta vastaan. Tätä ennen jopa samat tahot saattoivat puolustaa orjien käyttöä viittaamalla siihen miten orjuudesta luopuminen romauttaisi taloutta. (Huomiotaherättävää oli myös se, miten etenkin ne tahot joille orjuus ei ollut taloudellisesti kannattavaa hakivat taloudellista etua sitä kautta että kilpailijat eivät voisi tuottaa orjilla, jos kilpailijoilla orjuus oli vielä taloudellisesti kannattavaa.)
Liberaaleilla on tapana ajatella, että moraali ja moralismi on se joka ohjailee ihmisiä. Tästä syntyy sellainen tilanne että ajatellaan että esimerkiksi orjuutta harrastavien ihmisten tulisi ymmärtää miltä orjista tuntuu ja tämä korjaisi heidän toimintansa. Samoin rasismin voidaan ajatella johtuvan siitä että ihmiset pelkäävät turhaan ja avomielinen keskustelu poistaisi nämä pelot.
Moni ei usko tämänlaiseen. Jos kuvitellaan yhteiskunta jossa on yhteiskuntarakenteet. Ja olet tässä yhteiskunnassa orja. Koet jatkuvasti diskriminaatiota. Tai väkivaltaa joka voi olla joko konkreettista väkivaltaa tai rakenteellista väkivaltaa. Toisin sanoen orjilla tuomioita tulee asioista joista muita ei tuomita, ja tuomiot ovat pahempia. Heidän on muita ihmisiä vaikeampi ansaita elantoa jossa on minkäänlainen elintaso.
Kun yhteiskunnassa on tämänlainen tilanne, voidaan viitata vaikka Gandhiin, jonka mukaan oli melkolailla sama ammutaanko ihminen vai ajetaanko hänen elinolosuhteensa sellaiseksi että hän kuolee nälkään. Gandhin näkemys on siitäkin mielenkiintoinen että kun katsotaan kansanmurhien historiaa, yksi oleellinen osa kansanmurhaa on ollut se, että sen on haluttu näyttää joltain muulta kansainvälisen oikeuden silmiin. Siksi esimerkiksi kuolemanmarssit joissa kuolee valtava määrä ihmisiä voidaan kuitata "emme ottaneet mukaan tarpeeksi ruokaa, virheitä tapahtuu". Väkivallan ja rakenteellisen väkivallan erolla ei usein tässä tasossa ole merkitystä. Paitsi kiemurtelullisesti.
Liberalismissa rakenteellisen väkivallan syy nähdään olevan ensi sijassa moraalinen. Toki tämä on siinä mielessä totta että perimmiltään nämä kysymykset ovat etiikkaa. Mutta samalla he ajattelevat että moraalisuus ja moraaliin vetoaminen ovat niitä keinoja joilla tilanne ratkaistaan. Tämä tarkoittaa sitä, että liberaalilla on luottamus systeemiin. Siihen, että voidaan keskustella ja systeemiä rikkomatta korjata ongelmia niin että siitä tulee hyvä.
Tässä kohden liberaalius eroaa oleellisesti vasemmistolaisesta ajattelusta. Nykyään vasemmistolaisuutta ja liberaaliutta pidetään synonyymeinä. Mutta niiden välillä on ero. Vasemmistolaisessa ajattelussa on vahvemmin henkenä se, että osa väkivallasta on systeemissä joka ylläpitää itseään. Ja tätä kautta systeemiin ei voi luottaa sellaisenaan. On kenties jopa tehtävä vallankumous jossa rikotaan systeemi jotta voidaan rakentaa tilalle parempi järjestelmä.
Tässä ajatellaan että yhteiskunta luo tietyt rakenteet joita se tukee luomalla systeemisen väkivallan tai jopa suoranaisen väkivallan tukemaan tätä. Moraaliargumentit rakentuvat yhteisölle usein after the fact. Tai ne vähintään saavat tai menettävät suosiota merkittävästi sen mukaan tukevatko vai vastustavatko ne näitä rakenteita. Moralismi on siksi jotain jolla yritetään hoitaa oiretta sairauden sijaan. On turhaa odottaa että rauhanomainen arvokeskustelu yksinään ratkaisisi onglemia koska onglemat ovat seurausta siitä minkälaisia systeemisen väkivallan, kiusaamisen ja vähättelyn rakenteita järjestelmässä on. On jopa väärin luottaa keskusteluun koska se voi taata sen että entiset ongelmat jatkavat olemassaoloaan tulevaisuudessa. Sillä rakenteet säilyvät ja siirtävät näitä asioita eteenpäin.
On mielenkiintoista ottaa esille ajatus siitä että joissain systeemeissä itse järjestelmä on ongelma. Ja niiden sisällä on turhaa keskustella koska se ei tule muutamaan mitään. Tilanne on ympäripyöreä ja toivoton. Sellainen joka tulee mieleen kirkon arvokeskustelussa vastaan tulevat hymistelyt siitä että tietyt asiat tietenkin kovasti halutaan saada mukaan kirkkoon, mutta "aika ei ole vielä kypsä". Mikä on kaunis tapa sanoa että et kenties elinaikanasi saa tätä asiaa mukaan kirkkoon. Tämänlaista järjestelmää ei tietenkään voida muuttaa arvokeskustelulla, vaan on kenties aivan järkevää pahastua ja sanoa että "boikotin uhalla ilmoitan, että parempi olisi että aika olisi kypsä, koska herran tähden minä ainakin olen".
Tällöin ei tietenkään olla modernin maailman liberaaleja joista monikulttuurisuus ja eri kulttuurien yhteistyö toimii aina. Ja jonka mukaan ongelmat ovat vain pelosta ja väärinkäsityksistä johtuvia. Tällöin muistutetaan että kenties vallankumouksen tai arvokeskustelun sijaan tuleekin vaikuttaa maailmaan sillä ainoalla tavalla jolla siihen vaikutetaan. Eli iskemällä Kaikkivaltiaaseen ja Kaikkien Yhteisesti Jaettuun Arvoon, rahaan.
Kirjoittaja ei ole halukas kuolemaan ideologiansa tai muun puolesta. Siksi ei kannata lähteä tökkimään. Sillä niin kauan kuin näin voi olla mahdollista että hän on jossain tilanteissa valmis tappamaan. Jos sen vaihtoehtona on kuolema.
1 kommentti:
Voitaisiin sanoa, että liberalismin mukaan ihminen on luonnostaan hyvä tai ainakin sillä lailla järjellinen, että järki voi ohjata ihmisen pois hänen pahoista tavoistaan. Ja voitaisiin sanoa, että vasemmistolaisuudessa pahuus on järjestelmän ominaisuus. Kun järjestelmä muutetaan, ihmiset kykenevät toteuttamaan todellista luontoaan ja he ovat sitten hyviä. Molempien aatekokonaisuuksien ihmiskuva on perimmältään optimistinen. Ja itse sanoisin, että liian optimistinen. Se on ristiriidassa evoluutiopsykologian kanssa eli nämä aatteet ovat pohjimmiltaan jossain määrin jopa kreationistisia.
Lähetä kommentti