Valtaistuinpelistä

On yleistä tietoa että suurin osa fantasiakirjallisuudesta on hirvittävän huonoa. Fantasia on lajityypeistä se, joka kerää C. S. Lewisin kaltaisia uskonnollisen allegorian levittäjiä, joiden ateistinen vastine on Philip Pullman. Fantasia on lajityyppi jossa on paljon kliseitä. Nämä kliseet ovat jossain määrin lajityypin turma. On tietyllä tavalla hävettävää että Tolkien teki rikkaan matkakertomuksen jota lajityyppi on sittemmin toistanut niin että suuri osa kirjoista koostuu erilaisiin paikkoihin menemisestä ja erilaisten arkkityyppi-kliseiden kohtaamisesta.

En ole seurannut George Martinin kirjoihin perustuvaa "Game of Thronesia". Olen odottanut että se on sitä tavallista tylsää fantasiaa. Suosio ei ole minulle mainos. Ja saamieni kommenttien perusteella olen odottanut sitä sarjana joka keskittyy saippuaoopperamaiseen juonitteluun, jossa keskitytään tarinan sijasta yllättäviin käänteisiin. Olen toki nähnyt siitä muutamia jaksoja sieltä täältä, mutta tätä sarjaa ei selvästi voi katsoa tällä tavalla. Kaikki vaatii kontekstia. Esimerkiksi näin prinssin myrkytykseen päättyvän hääjakson ilman kontekstia ja esityksessä ollut kääpiöiden taisteluesitys oli vain hölmöilyä. Kun edeltävät tapahtumat oli tiedossa, siinä oli yllättävän paljon kaikenlaista. (Tosin sarjassa on  jo jakso-sieltä-toinen-täältä -näkökulmassa erinomainen kääpiö.) Itse asiassa sarja on niin hyvä että se menestyisi vaikka se jättäisi tissit näyttämättä. (Joskin toivon että ei.)

"Game of Thrones" on maineeltaan sarja jossa ei saisi ottaa suosikkeja koska ne tuppaavat kuolemaan. Sarjasta kertovat korostavat usein yllättäviä kuolemia. Joka luo mielikuvan siitä että sarja nojaisi tämän yllätyselementin varaan. Tosiasiassa sarjaa ei kuitenkaan tuoteta pelkästään kehittelemällä juonenkäänteitä ja käyttämällä tšehovin aseita.
* Pieni katsominen kertoo pinnallisuuden korotaminen ei ole epäuskottavaa. Sarjaa katsoessa esimerkiksi nähdään maahan pimpin muotoon aseteltuja jäätyneitä ruumiita, alastomuutta, insestiä, dekapitaatiota, toista insestiä, lapsensurman yrittämistä. Ja tämä oli vasta ensimmäinen episodi.
* Sarjan tehoelementit näyttävät olevan iskulausemaiset motot (Winter is Coming!), tissit, Ja vähänkin tarkkaavaisempi (esimerkiksi valvetila riittää) katsominen paljastaa että Martinilla on jotain hyvin erikoista kikkeleitä ja niiden irtileikkaamista kohtaan. Sarjassa on väkivaltaa, kastraatiota, insestiä, homoseksuaalisuutta, homoinsestiä, tissejä ja mother fucking lohikäärmeitä..

Sarja siis toki käyttää pinnallisia tehokeinoja. Sarjassa esimerkiksi tapetaan ihmisiä kesken klassisen kostojuonikehittelyn. Hahmot eivät saa ikään kuin klassista juonta ratkottua. Mutta tämä on vain pintaa. Hyvin usein hahmot kuolevat vasta kun ne ovat jollain tavalla virittäneet osansa tarinassa. Esimerkiksi Ned Starkin kuolema voidaan nähdä sitä kautta että hän oli tehnyt roolinsa ja hänen elossapysymisensä voisi itse asiassa jopa haitata tarinaa.
* Tosin tarinaa oikeasti haittaa se, että hahmoja on niin paljon että tosiasiassa muistan tyypit rooleinaan. "Palovammatyttö", "insestikuningatar", "Sipulisalakuljettaja", "kääpiö", "lumipalloleikkiä leikkivä punapää"...

Näin tarkemman seuraamisen jälkeen voin sanoa että sarja näyttää siltä että sen kohdalla on ensin suunniteltu maailmaa. Ja tätä paljastetaan hieman. Koko ajan on tunne siitä että asioiden takana on suurempia tapahtumia ja asioita. Syynä on se, että hahmoihin on panostettu ja myös maailmaa on suunniteltu enemmän kuin olisi pelkän kirjan tuottamiseksi tarpeen. Tästä syntyy luonnollisesti näppärä rinnastus Tolkieniin joka paitsi kirjoitti paljon Keski-maan historiasta, niin myös esimerkiksi suunnitteli kansoille kielet ja kulttuurit.

Jos joku hahmo kuolee, se on yleensä pienempi hahmo. Tai sitten se on suurempi hahmo joka on saanut tarinallisen osuutensa kerrottua ; Tästä ainoana poikkeuksena on Jon Snown kuolema. Joka ei ole itse asiassa ilmiselvyys. Muutoin "Game of Thrones" onkin sarja jossa kuka tahansa keskeinen hahmo voi kuolla. Kunhan on Ned Stark. Ned Starkin ystävä. Ned Starkin vaimo. Ned Starkin poika. Ned starkin miniä. Ned Starkin perhekoira joka on kyllä teknisesti helvetinmoinen susi ... Muutoin kuolleeksi keskeiseksi hahmoksi pääsee likimain vain päätymällä Arya Starkin tappolistalle. (Lukuunottamaatta kääpiöille vittuilua joka ei ole koskaan hyvä ajatus.)

Se, miten paljon tarinankerronnallista piilotietoa ladataan asioihin, on kenties demonstroitava jotenkin. Sarjan maailmaa syväluotaavat faniteoriat ovat niin runsaita, että jo niiden olemassaolo paljastaa sen miten paljon "Game of Thronesin" maailmaan mahtuu. Tähän liittyen otan esille oman näkemykseni tarinan syvästä juonesta. Se voi olla väärä. Mutta jo se että tämälaisen tulkinnan pystyy tekemään annetusta aineistosta vihjaa siihen että maailma on rikkaampi kuin kasa kliseitä levittelemässä tissejä, yllättäviä kuolemia ja kastraatiovitsejä.

You know nothing, Jon Snow.

Jos mietitään Jon Snowta hän on ollut selvästi hyvin keskeinen hahmo. Häntä esitellään Starkien äpäränä. Jolle ei ole annettu Starkin nimeä. Jon Snown äidistä ei kerrota oikein mitään. Eddard "Ned" Stark ei kuitenkaan vaikuta hahmolta joka siittäisi vahinkolapsia. (Oli sitten miten Boromir tahansa hän.) Lordi Stark on hahmo jota ajaa kunnia, jopa typeryyteen asti. Hänen suhteensa vaimoonsa on kaikkea muuta kuin huono. Stark kertoo kuningas Baratheonille että Jon Snown äidin etunimi on Wylla. Mutta ei suostu täsmentämään tai kertomaan naisesta edes hänen ulkonäköään. Tarinan mukaan Stark oli atistellut Baratheonin rinnalla ja elänyt yhden yön huuman. Ja ottaa sitten syntyneen äpärän hoiviinsa. Myöhemmin Stannis "palovammatytön isä" Baratheon kuvaa että tämänlainen käytös ei osuisi Starkin luonteeseen.

Onkin todennäköistä että Jon Snown äiti on kuningas Baratheonin elämän syvin rakkaus, Lyanna Stark. Nainen joka kuoli. Jon Snown isä sen sijaan on Rhaegar Targaryen. Mies joka oli perimässä rautavaltaistuinta. Em. "juoppokuningas" Baratheonin vihollinen. Sarja esittää Rhaegarin ja Lyannan välille syvän intiimin suhteen. Jopa virallinen historia kertoo että Rhaegar olisi kidnapannut Lyannan. Ja tähän liittyi Robert's Rebellion jonka tarkoituksena oli saada Luanna takaisin. Kidnappaustarina on vahva. Mutta ei uskottava kun kuulee Rhaegarista kerrottuja tarinoita. Hän on jopa "bordellihemmo" Baelishin turnajaiskuvaelmassa kaunis ja ritarillinen. Ja jopa tässä tarinassa hän antaa turnajaisvoiton, sinisiä kukkia, vaimonsa sijasta ... Lyanna Starkille.

Tämä yhteys on siis jotain jota edes "voittajien kirjoittama historia" ei ole voinut pyyhkiä pois. Lyannan pelastajat löysivät naisen kuolevana. (Kenties synnyttäessään lasta tai lapsia.) Tämän jälkipyykissä Robert Baratheon nousee valtaan ja ryhtyy siihen mitä osaa parhaiten, juoppokuninkaaksi.
* Tuossa vaiheessa kuollutta Rhaegaria kehutaan rohkeaksi ja hyveelliseksi, etenkin sarjan erityisen hyveelliset hahmot kehuvat häntä menneistä kertoillessaan. Kerrotaan että Rhaegar taisteli hyveellisesti, Rhaegar taisteli rohkeasti ja Rhaegar kuoli. Kerrottiin että hän piti laulamisesta eikä taistelusta ja että hän lauloi ja sai siitä rahaa ihmisiltä. Ja hän käytti näitä rahoja hyväntekeväisyyteen ja hauskanpitoon ja muihin kivoihin asioihin.

Jos kidnappaustarina on jäljellä, on huomattava että tarinoita on varmasti haluttu pyyhkiä. Mutta "kidnappaus" on ollut niin merkittävä Koska Jon Snow sotkisi virallisen kruununperimysjärjestyksen. Lisäksi kuninkaan henkilökohtainen rakkaus Jon Snown äitiin johtaa varmasti haluun tappaa lapsi. Joka varmasti sotisi Starkin vahvaa periaatteellisuutta vastaan. Toisaalta Jon Snow olisi myös hänen kauhistuttavimman vihollisensa jälkeläinen joten tässäkin mielessä kuninkaalla voisi olla henkilökohtaisiakin kaunoja asian korjaamiseksi. Kuolleen sisaren kunnian puolustaminen sopisi kuvioihin.

On hyvä huomata miten Jon Snow saa erikoisia miekkoja kokeneilta vartiomiehiltä, niiltä jotka ovat riittävän vanhoja voidakseen tietää asioita. Lisäksi voidaan katsoa miten hän saa ensimmäisen tuotantokauden alussa toppuuttelua kun hän haluaa vannoa valan yövartiomiehiksi. Hän kun joutuu heittämään lisääntymisen sikseen. Hänelle vihjataan että kenties jos hän tietäisi niin hän kenties suhtautuisi asiaan eri tavalla. Kenties tämä on syvempi vihjaus kuin pelkkä vihje siitä että neitsyys on kunnioitettava ja helppo pitää jos ei tiedä miten kivaa paneminen on. Mutta mitäpä Jon Snow tietäisi?

Because the night is long and full of terrors.

Tämä sotkee monia asioita. Sillä sarjassa on vahvasti toistuva teema jäästä ja tulesta. ("Ice and fire"). Teema vaikuttaa siltä että maailmassa on vastakkaisia voimia. Kun talvi tulee, tulee pimeää ja kylmää. Tulee esimerkiksi jääzombieita ja kuolleet muuttuvat sellaisiksi.

Toisaalta maailmassa on myös varsin viheliäinen tulta palvova uskonto. Jonka jumala R'hllr on siitä hieno että hänen nimessään herätetään kuolleita, taistellaan leimuavilla miekoilla, nähdään tulevaisuuteen tuijottamalla liekkejä. Ja tuotetaan varjoassassiinejä kiusaamaan ylikasvaneita naisritareita. Uskonto jossa ihmisiä poltellaan roviolla ja korostetaan että tuli antaa valoa ja lämpöä, mutta miten valo heittää varjoja ja voidaan tehdä kauheuksia. Samalla kun asiat ovat joko hyviä tai pahoja.

Voidaan nähdä että nämä ovat kilpailevat puolet. (Mikä on siitä ikävää että kummallakaan puolella ei haluaisi olla.) Tärkeää on että uskonto on selvästi legitiimi verrattuna vaihtoehtoon, seitsemään Jumalaan. Joista ei oikeastaan tiedetä muuta kuin nimet/ammatit hääseremonian kautta. (Tosin näen että sarjan tärkeimmät hahmot ovat näiden roolien edustajia. Ja heidät tiedetään tärkeiksi koska he ovat näiden roolien mukaisia.) Maailman "pappi, lukkari, talonpoika, kuppari..." ei kuitenkaan tee ihmeitä. Sen uskonnon suurin mahti näyttäytyy suurvarpusessa joka vaikuttaa lähinnä jonkinlaiselta Savonarolan analogilta.

Väitän että tulen jumaluudella on oleellinen merkitys jääzombieita vastaan taistelussa. Ja siinä missä suuri osa kansasta lähettää pikkurikollisensa muurille vartioimaan ja päättävät tehdä tärkeämpiä asioita (henkilöstä riippuen, insesti, homoseksuaalisuus, homoinsesti, kastraatio, tappaminen) tulen palvojat ovat oikeasti keskittymässä huomiota tähän. Talvi on todellakin tulossa. Ja siihen pitää varustautua. Kenties keinoja kaihtamatta.

Tulen kautta saadaan viestejä, vihjeitä ja profetioita. Ja näkisin että Stannis Baratheon on tärkeä koska hänellä on kaukaisia Targaryen -sukulaisia. (Tällä suvulla on selvästi erityinen suhde tuleen. Todellinen edutaja ei kuolisi edes sulaan kultaan. Ja voi nousta roviolta alastomana lohikäärmeiden kanssa. Lohikäärmeiden jotka syöksevät tulta.) Näkisin että tähänastisten jaksojen perusteella julma tulen ylipappi, "iilimatopervoilija" Melisandre ei ole kovin kummoinen profeetta. Hän saa selvästi jotain aitoja vihjeitä tuleen tuijottaessaan. Mutta hän yllättyy ja selittelee monessakin kohdassa aivan ilmiselvästi. Jos tässä kontekstissa mietitään minkä vuoksi Stannis tekee niitä omituisia rituaalejaan on siinä että Melisandre tietää pelastuksen merkit. Hän tietää millä ehdoin "Messias/pelastaja" on. Ja sen sijaan että hän kiertäisi maailmaa ja näkisi kuka toteuttaa vihjeet, hän sen sijaan yrittää rakentaa väen väkisin niin että Stannis toteuttaa ennustuksen lupailemia asioita.

Melisandren motiivit ovat tuntuneet omituisilta. Hän oli hyvin pitkään ja syvästi Stannisin hovissa. Ja hän poistui paikalt hyvin äkkiä juuri ennen Stannisin perikatoa. Joku voisi ihmetellä mikä poliittinen agenda tässä on ollut taustalla. Onkin luultavaa että syy ja motiivi tempulle ei ole poliittinen. Hän etsii pelastajaa ja yrittää luoda sellaisen. - Tällä on tietenkin syvä merkitys koska Jon Snown äidin suhde takaa että hän on Targaryanien sukua. Se selittää miksi hän saa miekan jolla jostain syystä voi tappaa jääzombieita. (Hänkin varmasti toteuttaa seikkailuissaan niitä ennustuksia mutta ilman pakottavaa yrittämistä. Ne ovat tunnusmerkkejä eikä jotain reseptejä pelastajalle.)

Tämä profeetallisuus on tietenkin siitä omituista että viimeisin tuotantokausi päätyi johonkin joka äärimmäisen vahvasti vaikuttaa Jon Snown murhalta. Jos tämänlainen kasa taustahistoriaa poistetaan, olisi Jon Snown kuolema todella yllättävä. (Ja vihjaisi että kenties maailman pelastaa jäältä tummatukkaisen miehen sijasta blondi tyttö.) Itse tosin uskon vielä toistaiseksi, että Jon Snow pelastuu jotenkin erikoisesti. Sillä sarjassa ei ole kysymys satunnaisista kuolemista. Tosin jos Snow kuolee oikeasti, kyseessä on joka tapauksessa - vaikka oma tulkintani olisi vääräkin - television historian antiklimaattisimmista päähenkilöiden kuolemista.

---

On erikoista miten sarjassa Winterfell on käännetty koko ajan Talvivaaraksi. Kas kun Jon Snowta ei ole nimetty Pekka Peräksi. Joka kyllä ei tiennyt kovin paljoa.