Feministi vaietkoon Tapanilasta?

Tapanilan paljon kohutusta joukkoraiskauksesta tuli lievä tuomio. Yhdeksi tuomion alhaisuuden syyksi annettiin juuri se, että kohinaa oli käyty paljon. En tiedä miten sosiaalisesta häpeästä ja medianäkyvyydestä on tullut osa rikollisen kompensaatiota. (Minua paremmin tietävät sanovat "Rikoslain 20 luvun §7"..) Ja onko tällä laajempia seurauksia esimerkiksi seksiviestikohujen, dopingskandaalien ja vastaavien kohdalla? Ja saammeko pian perinteiset häpeärangaistukset takaisin ; Niissähän rangaistuksesta osa tai kaikki hoidettiin häpeäpaalussa eikä sakolla tai vankeudella.
1: Itse en olisi pienentänyt raiskaustuomioita julkisuusmyllyn vuoksi. Päin vastoin, sehän on syy suojella tekijöitä. Yleiseen oiekustajuun liian löysä rangaistus yhdistettynä siihen että tekijöiden asuinpaikat ja pärstät ovat olleet julkisesti esillä ties missä oikeistolaisissa blogeissa ovat yhdistelmä joka miltei kannustaa "lynkkaamiskulttuuriin". (Ja nettiä katsellessa raiskauskulttuuri on mutkikas asia. Mutta raiskaajien ja pedofiilien lynkkaamiseen faniutuneita löytyy jopa huolestuttavia määriä.)

Liian kevyt tuomio on innostanut monia keskustelemaan asiasta vakavasti ja paheksuen. Näkemyksiä on ollut paheksunnasta vihaisuuteen ja yli. Ja jostain syystä feministien lausuntoja asiaan on jääty erityisesti kaipaamaan. Monista tilanne on näyttänyt siltä kuin feministit olisivat ongelmissa. Että Tapanilan joukkoraiskaustapaus on feministille vakavan kognitiivisen dissonanssin paikka. Hieman kuin olisi luonnonsuojelija joka näkee kun harvinainen eläin syö harvinaista kasvia. Ei tietäisi mitä tehdä.

Vesa Linja-aho kirjoittikin pian puolustusta siitä miksi hän ja muut feministit ovat hiljaa. Hänestä keskustelussa huomio on siirtynyt rasistiseen öyhöttämiseen. "Feministit eivät pidä meteliä asiasta, koska: ei kannata, ja siitä taas rasistit saavat syyttää ihan itseään. Aiheesta on turha kirjoittaa, koska kaikki siitä kirjoittaminen ruokkii rasistista vaahtoamista sen sijaan että keskusteltaisiin miten raiskausten määrä saataisiin vähenemään – eli kirjoittamisen haitat ovat moninkertaiset hyötyihin verrattuna, joten on parempi jättää kirjoittamatta."

Samuli Pahalahti tarttuu tähän, hän ymmärtää asian ilmeisesti vain puoliksi. Hän korostaa sitä että (a) Tapanilan raiskaustapaus on raiskauskulttuuria ja (b) feministit ovat yleensä kovia paheksumaan sosiaalisessa mediassa. "Tapanilan tapauksessa on kyse raiskauskulttuurista. Sellaista feministit ovat yleensä vastustaneet, mutta jostain syystä aihe ei ole noussut tässä yhteydessä keskusteluun heidän puoleltaan." ... "feministejä harvemmin pidättelee mikään, jos mediaan nousee jokin asia, mistä he eivät pidä. Hyvin usein seurauksena on säälimätön paskamyrsky, jossa hyökätään kaikkia mahdollisia kanavia pitkin syyllisten kimppuun."

Minuakin kieltämättä hieman ihmetyttää vaikeneminen. Mutta Pahalahti ei selvästi ole ymmärtänyt että
1: Tämän Tapanilan raiskauskohun kohdalla keskustelu on leimautunut siihen että haukutaan maahanmuuttajia. Eli jos vastustaa raiskausta niin lausunto tässä leimallisesti menee vastustamaan maahanmuuttoa. Itse asiassa tapauksesta on vaikeaa sanoa yhtään mitään ilman että se muuttuu joksikin jolla voidaan tukea jotain aivan muuta. Kaikki Pahalahden esittämät esimerkit kohuista taas ovat sellaisia että kun feministi ajaa asiaa niin hänen ajamansa asia ajaa feministien asiaa eikä sada jonkun aivan muun jengin laariin.
2: Toisaalta Pahalahti ei tiedosta että tässä raiskauskeskustelussa näkökulma on toisaalta, kenties feministien vaikenemisen vuoksi, mielenkiintoinen. Se, että tietyt näkökulmat ovat puuttuneet on (entisestään) korostanut siitä että keskustelu on siirtynyt vankeusrangaistukseen. Kun liberaalit ovat hiljaa, äänessä ovat vain konservatiivit. Ja he taas korostavat ylipäätään muutenkin sitä että pitää saada kovempia tuomioita. Feministit ovat vaahtoamassa mutta Pahalahden esimerkeistä voi huomata että ne eivät keskity vankeusrangaistusten pidentämisiin vaan niissä itse nettikirjoittelu nähdään välineeksi muuttaa rakenteita. Ja tässä sivutuotteena tulee häpeää niille jotka feministejen aatemaailmaa vastaan rikkovat. Pahalahden esimerkeille ei ole vaadittu kovempia rangaistuksia. Itse asiassa ajattelu siitä että rikosoikeudellinen tuomio ja sen pituus ovat sama kuin teon vähättely ovat eri asia. Konservatiiveille nämä ovat helpommin sama asia. Toisaalta feministit ja muut saavat syyttää itseään siitä, sillä he ovat olleet hiljaa.

Ja sitten se tärkein kysymysosio raiskauskulttuurista.
1: Miten niin Tapanilan joukkoraiskaus on raiskauskulttuuria? Voisin lähteä asiaa kohti jo siitä että usein feministit käyttävät termiä niin epämääräisesti että en tiedä onko sillä heille mitään sen kummempaa sisältöä kuin se että se liittyy raiskaukseen ja on jotain asennetta jota feministit eivät aatemaailmaansa hyväksy. Mutta täsmennän että joskus raiskauskulttuurista on validia puhua. Tällöin keskustellaan aika harvoin siitä että miehille opetetaan machokulttuuri jossa naista saa raiskata. Sen sijaan korostetaan shamingia, jossa raiskatulle kerrotaan miksi hän oli teoillaan ansainnut tai tehnyt raiskauksen todennäköiseksi. (Tästä löytyy hyviä esimerkkejä YLE:n kirjoituksessa jossa selitetään miksi ilmapiiri on sellainen että raiskatun kannattaa olla hiljaa.) Eli raiskaus olisi jotenkin raiskatun vika. Joka helposti onkin raiskauksen vähättelyä. Tapanilan joukkoraiskauksen kohdalla ei ole löydettävissä kirjoittelua jossa raiskaajien tekoa olisi puolusteltu tai jossa olisi selitetty että uhri olisi jotenkin ansainnut kohtalonsa, kun ei ollut ymmärtänyt että julkinen kulkuväline on uusi puska. Ei. Ainut syy jolla Pahalahti tuomitsee teon on se, että hän olettaa että maahanmuuttajat ovat islamilaisia ja että islamilaisessa kulttuurissa raiskaukseen jotenkin kannustettaisiin. Pahalahti ei ole näyttänyt että tätä liittyisi maassamme oleviin islamilaisiin. Raiskauskulttuuri -heitto voidaankin tässä liittää siihen mitä Linja-aho kommentoi. Asiat väännetään maahanmuuttokriitikoiden parissa olevien teemoihin ikään kuin mahdollisimman huomaamatta joskin perustelematta eli väenväkisin, typerästi ja idioottimaisesti. (Jos väite on tosi, se pitää jotenkin perustella. Pahalahti ei tee tätä logiikan eikä sitä tukevan fakta-aineistojen ja lähteiden kautta.)
2: Olen luullut että tässä puhutaan Tapanilan joukkoraiskaustapauksesta eikä jossain Tapanilan joukkoraiskausilmiöstä ; On tavallaan erikoista että tämä tuomio nähdään hyvin erikoisella tavalla. Itse olen opiskellut jonkin verran tieteenfilosofiaa ja tältä pohjalta olen Tapanilan joukkoraiskauksen kohdalla ihmetellyt jo sitä että miten ihmeessä sen pohjalla on tehty laajoja päätelmiä. Tietääkseni joukkoraiskaukset ovat harvinaisia. Niiden kohdalla on kuitenkin korostettu että joukkoraiskaukset ovat yleisesti, eivätkä vain tässä kyseisessä tapauksessa partikulaaristi, maahanmuuttajien tekosia. Miten niin pienikokoisesta otoksesta tehdään laajoja päätelmiä siitä että tilanne ei mene pelkän hajonnan piiriin? Tämän tuomion kohdalla ihmetyttää enemmän. Sillä tätä on koettu mokutuskulttuurin tuotokseksi. Se ikään kuin kuvastaa jotain suurempaa maan linjaa. Miten tämä päätelmä tehdään? (Mihin otoskoko 1 riittää noin niinkun tieteellisen validisti?)

Toki itse pidän feministien hiljaisuutta huonona asiana. Vesa Linja-ahon puolustuspuhekin vihjaa että hiljaisuuden syy on väärä. On tavallaan jätetty keskustelukenttä muiden haltuun, koska pelätään jotain joka vaatii vain tarkempaa muotoilua. Jos ongelman voi ratkaista argumentoinnilla ja retorisilla ratkaisuilla, viestinnällä, ei sitä pidä käyttää kuin se olisi jokin olotila.
1: Toki keskustelun maailmankuvaistaminen on kiinnostavaa. Feministit eivät ole suurella linjalla puolustaneet tuomion keveyttä. Vaikeneminen on luultavsti enemmän häpeän asia, eli juuri sitä että siitä ei pidetä joka tarkoittaa että se ei ole liberaalien tai feministienkään linjan mukainen mutta tästä ei haluta puhua koska muut asiat. Mutta silti esimerkiksi "Takkiraudassa" sitä kuvataan "Tapanilan junaraiskaustapauksesta on nyt jaettu tuomiot, ja ne olivat, mitenhän sen nyt nätisti sanoisi, varsin edistysmielisiä ja liberaaleja." Mikä on kuvauksena varsin kiinnostavaa. Miksi "Oi Kurjulaiset Kultamunatkin" tietävät että "Toisaalta monikulttuurisuus voi kuitenkin edelleen Suomessa hyvin. Tapanilan joukkoraiskauksesta nimittäin annettiin kolmelle syylliseksi todetulle ehdolliset tuomiot." Asiaa katsotaan selvästi näkökulmasta joka korostaa ns. "kulttuurisotaa". Ja yhteyksiä liitetään sen verran toistuvasti ja ikään kuin ilmiselviöinä että asia hämmentää. Asian maailmankuvallisuutta korostaa tietenkin sekin että Bandidoksen tiloissa tehdyssä raiskauksessa tuli ehdollista, tuomio pysyi hovissa, ja asia ei herättänyt syvää kiinnostusta juuri missään. Ei ole yllätys että "Takkirauta", "Oi Kurjulaiset Kultamunat", "Aleksanterin ratkaisu" ja monet muut blogit ovat reagoineet Tapanilan joukkoraiskaukseen mutta eivät Bandidokseen. Koska tosiasiassa nämä asiat ovat maailmankuvaistuneet. Tekijöiden identiteetti on tärkeänä osana maailmankuvasotaa, ja tärkeintä on saada tukea omalle joukolle internetkeskusteluissa. Eettisyys on tässä prosessissa korkeintaan sivutuote.

Vaikenemisstrategia on samanlaista poteroihinkaivautumita, kuin (1) se ihmeily joka saa oikeistolaisen floodaamaan innolla "vaihtoehtouutiskanavalleen" jokaisen rodullisen tekemän myymälävarkauden ja muun pikkurikkeenkin, mutta joka saa sitten vähättelemään oikeistolaisten tekemiä kirjastopuukotuksia false flag -operaatioina. (2) Tai sitten se, että monikulttuurisuutta vastustava korostaa sananvapautta ja uskonnonvapautta, tajuamatta että jos ihmisillä on sananvapaus ja uskonnonvapaus se tarkoittaa sitä että he valitsevat erilaisia mielipiteitä ja uskontoja. Josta seuraa monikulttuurisuus. Ja siksi tässäkin on ihmeellisiä vaikenemisia ja äänekkäitä asioista huutamisia joissa ei tunnu olevan sisäistä koherenssia. Syntyy ilmapiiri jossa Muhammadpilakuva on tärkeä osa sananvapautta mutta homosaatio pitäisi saada kuriin.

Tässä poteroitumisessa perusongelma on siinä että monilel tärkeintä on olla oikealla puolella ja ennen kaikkea oikeita tyyppejä vastaan. Ja jos vastustaa jotain ilmiötä sitä pitää vastustaa kaikilla tavoin. (Itse näen taas että jokaisen asian takana on monta asiayhteyttä. Ja lähes kaikissa asioissa on hyviä asiayhteyksiä ja huonoja asiayhteyksiä. Se onko asia hyvä vai huono on kokonaisuuskysymys kuin jokin essentiaalinen ominaisuus. Ja siksi ei ole järkeä siinä että jos vaikka vastustaa maahanmuuttoa niin pitäisi vastustaa sitä joka ikisessä kohdassa ja jos jossain yksityiskohdissa on mielipide-ero niin tämä ei olisi jotain mokuttamista. Paitsi tietysti siinä mielessä että kaikki mielipiteenvapaus on jonkinasteista mokuttamista.) Tästä syntyy jotain jossa moraali, oikeudenmukaisuus ja reiluus on vaihdettu jengiin. Oikea yhteisö-oikea identiteetti - oikea mielipide -linjamaksi jossa ei katsota mitä kukakin tekee vaan sitä mitä kukakin edustaa.

Toki Vesa Linja-aho on sittemmin korostanut sitä linjaa että tosiasiassa feministit puhuvatkin asiasta. Vaikeneminen on ollut illuusio "Naisasialiitto Unionin pääsihteeri kommentoi heti samana iltana Uudessa Suomessa – se oli vain mennyt ohi" ... "osittain vain hitautta: nyt on kesä ja feministeilläkin on muuta tekemistä kuin istua koneen äärellä kirjoittamassa blogeihinsa. Feministi Anna Kontula kirjoitti Facebook-seinälläni että häntä haastateltiin eilen useaankin otteeseen aiheesta. Ainakin yksi niistä on tullut jo ulos." Tämä olisi tietenkin uskottavampaa jos hän ei olisi ennen selittänyt miksi feministit eivät puhu asiasta.

---

MAAHANDULOGAIN YOUCO RAISCASI
- TUOCAA HIRTTOLAWA.