Pyhät Vangit : Eli miten näen MBTI -luokitelman hyödyttävän jossain

Eero Koskela kertoi blogissaan tärkeän asian vangeista. "Olen tällä hetkellä myös osa-aikaisena vankilapastorina tämän vuoden loppuun asti. No vankiloissa on usein fiksumpaa porukkaa kuin siviilissä. Pojat sentään kunnioittaa yleensä pyhiä arvoja ja Jumalan valtakunnan työntekijöitä. Kuulijakuntakin on monesti otollisempi kuin siviilissä Näinhän se on kun eletään yltäkylläisyydessä ei tarvita Jumalaa mutta kun tipahtaa pohjan läpi alkaa viimeistään kaipaamaan." Ajatus on tietysti varsin kummallinen. Sillä voitaisiin ajatella että ihmisellä olisi jonkinlainen persoonallisuustyyppi. Ja että vankilaan joutuminen olisi jonkinlainen indikaattorin siitä että ovatko nämä henkilöt fiksumpia ja asiallisempia kuin muut. Väitänkin että Eero Koskelan kohdalla ainoat jotka ovat samaa mieltä tästä psykologisesta profiilista ovat vangit itse. Tuore psykologinen tutkimus tältä vuodelta kertoo todellakin että vangit kuvaavat itseään keskivertoa mukavammiksi.

Syyksi vankien itseluokitukselle ajatellaan kahta asiaa ; Lake Wobegon -efektin mukaan suurin osa ihmisistä imartelee itseään. Suurin osa kokee olevansa keskivertoa parempia otettiinpa mittariksi mikä tahansa. "Many studies have shown that people tend to exaggerate their own positive characteristics and abilities. A popular example is the finding that most drivers think they are a better-than-average driver. This suggests there are many sub-standard drivers cruising our roads in the belief they are unusually gifted at the wheel. Similar findings apply for literally hundreds of traits, all of which supports the idea of a widespread, self-serving "better-than-average effect". Toinen on sitten aivan puhdas Dunning-Kruger -efekti jossa erityisen huonotaitoiset yliarvioivat itseään koska eivät edes tiedä miten ignorantteja he ovat. "Past research on intellectual performance has shown that it is weaker performers who most over-estimate their own ability."

Tämä ihmisen huonous itsereflektiossa on tärkeä asia jos mietitään psykologista luokittelua. En luota niihin luokitelmiin jotka nojaavat hyvin vahvasti ihmisen itsetuntemukseen. Asioita on mitattava osaamisella ja koettelulla. Tässä mielessä olen ottanut kantaa blogissani persoonallisuustesteihin aikaisemmin. Minua on pyydetty harkitsemaan kantaani MBTI -testiä kohtaan. Kenties siksi että olen aikaisemmin ottanut tähän varsin kovasanaisesti kantaa. Olen aikaisemmin antanutkin MBTI -mittarille huutia. Ja tarvittaessa aika ilkeäsävyisesti. Minulla on ollut syyni. Teen niistä lyhyen tiivistelmän alle, korostaakseni sitä lähtötilannetta josta olen asiaan kiinnittänyt huomiota.
1: Se on itsereflektiopohjainen sen sijaan että mittaisi kyseisiä taipumuksia. Näin ollen se on hieman kuin älykkyysosamäärätesti jossa ei kysyttäisikään älykkyyshaasteita vaan jossa kysyttäisiin eri sanavalinnoin että "koetko itsesi fiksuksi". Ja itsereflektion kohdalla on sitten se, että jos itsereflektio on huono, testin tulos on arvoton. Ja jos itsereflektio on hyvä, itse asiassa tiedät tuloksen jo etukäteen.
2: Validiteetti on osassa testin jaotelmissa kyseenalainen koska yhteen kysymykseen samalla tavalla vastaaminen ei johda kasvaneeseen todennäköisyyteen vastata kysymykseen. Moni toki korostaa että MBTI ei ole "sellainen testi", mutta kun jokainen sosiaalinen tilanne on itse asiassa valintatilanne jossa "kysytään". Joten on ihmeellistä että miten testin tulos sitten korreloi näidenkään kysymysten kanssa.
3: Reliabiliteetti on vaihteleva. Joka kertoo siitä että aihetta testaavan taidot ovat hyvin keskeisessä osassa. Havaittu vaihtelu kertoo että testi mittaa jotain ja mittaajan taidoilla on oleellisen tärkeä osa tässä. (Internettestiin tuskin siis kannattaa mennäkää!) Samalla se kertoo että tässä on menossa monta menijää ja testaajia tulisi kontrolloida paremmin. Yksi syy suureen vaihteluun johtuukin varmasti testin suosiosta.
A: Epäsuoremmin testiä sitten sovelletaan tilanteissa joihin se soveltuu hieman omituisesti. Testi mittaa asenteita ja taipumuksia, mutta tästä päätellään usein sellaisia asioita kuin taito. Esimerkiksi INTJ on yht'äkkiä sopiva asiantuntijatehtäviin. Toki näiden välillä on varmasti korrelaatioita. Mutta se on sen verran epäsuoraa että se on samaa kuin päättelisi kädenvääntöjoukkueen jäsenet ainoana tietonaan henkilöiden sukupuoli.
B: Testi perustuu jungilaisuuteen johon en luota. Toisaalta testi on jo varsin vanha. Psykologiassa tiedon puoliintumisaika on yleensä noin 5 vuotta. Tämä ei toki suoraan sano että testi on huono, mutta se vihjaa että se ei kenties ole aivan cutting edge. Että kenties on olemassa parempia testejä joita käyttää sen megasuositun sijasta.
C: Testi on varmasti saanut suosiota siitä että kaikki sen tuomat kuvaukset ovat positiivisia. Tämä yhdistää myös muita suosittuja ehdottomasti eipsykologisia luokitelmia. Positiivinen kuvaus imartelee. Tämän aiheena ei sitten enää ole "testi ei toimi" vaan "yliarvostus".
D: MBTI -testin testaaminen ja kehittely toimii hyvin rajoitetuilla foorumeilla. Kritiikkiin on yllättävän usein tapana vastata diagnosoimalla kriitikko. (Parhaimmillaan antamalla hänelle MBTI -luokitelma joka selittää miksi hänellä on sellainen asenne.) sen sijaan että osoitettaisiin että testi on laadukas. Tämä ei toki suoraan sano että testi on huono, mutta se vihjaa että piirit ovat taipuvaisia ns. nihilaatioon (kritiikin olemassaolo ennustetaan ja tämän kautta kritiikki irrelevantisoidaan) ja echo chamberoitumiseen (keskustelua käydään vain samanmielisten kesken omissa piireissä).
*: Ja niin edespäin.

En kuitenkaan tässä lähde moittimaan testiä. Sillä vaikka periaatteessa tuo vankien itsereflektion puute paljastaa jotain oleellista siitä miten ihmisiltä itseltään ei kenties ole järkevintä kysyä, niin se kuitenkin paljastaa jotain muuta. Nimittäin sen, että Lake Wobegon efekti heijastelee kykyjen ja ominaisuuksien sijasta arvostuksia. Ja arvostukset voivat olla tärkeä tieto ihmisestä. ; MBTI -mittarissa kysytään asioita jotka eivät ole kovin laajakirjoisesti "hyvä vastaan paha". Tämä näkyy erityisen vahvasti siinä että kaikki tulokset nähdään positiivisina ja kuvataan sellaisina. MBTI -testi ei ole älykkyysosamäärätesti siinä mielessä että siinä ei voi epäonnistua.

Ja tätä kautta testi on todennäköisesti erinomainen mittari kuvaamaan ihmisen arvostuksia. Esimerkiksi T-F -väli kertoo arvostaako ihminen enemmän ajattelua vai tunteita ja J-P linja sitä arvostaako hän harkitsevaa vai spontaania elämäntyyliä. Tämänlaisessa testi voi olla oikein hyväkin. Ja tässä ei edes haittaa se että jaotelmat ovat arkijärjen mukaisia sen sijaan että niiden rajat ja luonne olisi haettu vaikkapa etsimällä isosta kysymysaineistosta keskenään korreloiva alueita ja ottamalla nämä klusterit toisiinsa liittyviksi persoonallisuuspiirteiksi. Tässä mielessä pidän MBTI -mittaria jossain määrin perustellumpana kuin aiemmin.

Siksi suhtaudun MBTI -testien tuloksiin hieman kuten noiden vankien haastatteluun. Ei vangeilta saatu vastaus kerro että he (a) olisivat erityisen kyvykkäitä sosiaalisuudessa ja mukavuudessa tai (b) että heillä olisi taipumusta sosiaalisuuteen ja mukavuuteen vaan että (c) he ovat ihmisiä ja he arvostavat sosiaalisuutta ja mukavuutta siitä huolimatta että eivät ole siinä hyviä asenteiltaan tai kyvyiltään.