Paheksuntaa omien himojen rajoissa?

Töissämme keskusteltiin asiasta jonka olin maininnut blogissani vähän aikaa sitten. Itse olen ollut asiasta diskreetti ; Minua ei viehätä keskustella asiasta johon liittyy ihmisiä joita tunnen ; He saavat luvan olla paikalla jos ovat sosiaalipornon kohteina. (Tuntemattomista sen sijaan kyllä puhun selän takana ties mitä. En ole pyhimys. Muita sitten pyrin haukkumaan päin naamaa ja kehumaan selän takana. Se on lyhytjänteisesti huono mutta pitkällä tähtäimellä erittäin hedelmälliseksi osoittautunut tapa.)

Syynä oli se, että tästä Naturan opiskelijajärjestön hyväntekeväisyysseinäkalenterista oli tehty juttu iltalehteen. (Myös "facebookystäväni" nimi oli mainittu siinä aivan nimeltä.) Asiasta keskusteltiin muutoin työpaikallamme. Ja minulla oli varsin erikoinen hetki kun tajusin että olin asialla ennen iltalehteä. Olotila on varsin kummallinen koska siinä oli mukana samanaikaisesti "omaa ajankohtaisuutta" hivelevä ennen. Että sitten se iltalehti, joka ei lähteenä nyt niin hirvittävästi kannusta.
1: Tunnustan tilanneeni kalenterin, sillä sellainen on mahdollista tehdä. Tämän lisäksi olen tilannut juuri tuoreesti mikroskoopin. Joka ei liity näihin kuviin mitenkään, mutta asia on silti hauskaa mainita. Suurennuslasi olisi tosin vielä hauskempi kuin mikroskooppi.

En ottaisi asiaa muutoin esiin, mutta työkavereideni ilmapiiri oli hyvin kannustava. Keskustelun aiheena ei itse asiassa ollut kalenteri. Se oli metakalenteripuhetta. Sillä keskustelua herätti ennen kaikkea ne ihmiset jotka paheksuvat tätä kalenteria. Niitäkin on ollut. (Itse osasin odottaa tätä, koska vaikka tämänlainen onkin mielestäni kusipäistä niin ihmiset ovat usein kusipäitä ; heck, olen itsekin monessa kohden sellainen.) Moni ajatteli että on turhaa paheksua. "Ei tässäkään työpaikassa ole varmaan ketään neitsyttä töissä." Ja että moni varmasti ajattelee niinkin että haluaisi uskaltaa mutta ei ole sitten jotenkin rohjennut.

Tässä keskustelussa työkaverini nosti esille ajatuksen jonka laitoin tämän blogauksen otsikoksi. Hänen mielestään moitteissa korostuu helposti juuri se että asia jotenkin selvästi innostaa. Eli tässä ei paheksuta kalenteria vaan niitä tunteita joita tämä kalenteri näissä ihmisissä ja heidän housuissaan herättää. Tälle asenteelle annettiin jopa symboli joka oli minusta mainitsemisen arvoinen koska se oli aika hauska. (On toki epäluovaa lainata toisten ideaa sellaisenaan, mutta miksipä ei jos idea on hauska?) Esimerkiksi asetettiin "Tom of Finland" -postimerkeistä tehty parodiakuva jossa Päivi Räsänen on editoitu mukaan kuvaan. Kuva on tehty pieteetillä : Räsänen on kuvassa hyvin Tom of Finlandin piirrostyylisenä. Värimaailma on sama. Räsäsen asemointi on hyvä. Ja joko kuva on tehty jostain hänen valokuvastaan tai siihen on muuten hyvin onnistuttu jotenkin vangisemaan oleelllisen hyvä "päiviys". Kuvassa Räsäsen katse on arvioiva tavalla jossa on hieman vaikeaa sanoa onko kyseessä inho, paheksunta vai himo. Luultavasti ne kaikki.
1: Myönnän : En ole itsekään aivan immuuni tämänlaiselle housutunnetiloille. Olen monessa suhteessa yllättävän "ujo koulupoika". Joskin rivomielinen ja rivopuheinen sellainen. En kuitenkaan tee tästä muiden vikaa. Ja kenties siksi en moralisoi vaan panikoin näiden tekijöiden puolesta. ; En tavallaan halua että he kärsivät siitä että maailmassa on sellaisia ihmisiä kuin minä. Että he eivät kenties ole miettineet loppuun asti ja toimivat spontaanisti ignoranssissa ja eiharkitusti. Eli he eivät olisi rohkeita asioita harkitsevia ihmisiä. Mikä on tavallaan loukkaavaa epäilyä. Mutta kertoo koko lailla paljon siitä miten ajattelen ihmislajista noin ylipäätään.

En ole yleisesti ottaen hirvittävän innostunut tämänlaisista rakenteista. Ne ovat jonkinlaista argumentiksi naamioitua asennevammaisuutta ; On helppoa sanoa että "jos moittii vitsiä se on osuva" tai "jos haukkuu kristinuskoa uskoo oikeasti Jumalaan". Mutta jossain laajennetussa mielessä näissä ajatuksissa on usein jotain perää. on pakko sanoa että jos provosoituu vitsistä niin se vitsi jotenkin loukkaa joksikin tärkeäksi näkemää asiaa. Ja jos moittii kristinuskoa niin siinä uskonnossa näkee joko yhteiskunnallisen tai asenteellisen vian jota pitää tärkeänä. Ja jos reagoi opiskelijakalenteriin niin se kertoo jostain, ei välttämättä erektiosta vaan kenties vain siitä että jotkut moraaliarvot kiristävät sädekehää päässä monta astetta liikaa. ; Että kyllä siitä jotain voi rajata. Moralismi kertoo aina jotain moralistin ihmiskuvasta.