Sympatiani Päivi Räsäselle

Avioliittolainmuutos meni läpi, ainakin alustavasti sellaisella merkittävällä tavalla. Ihmiset juhlivat Helsingissä. Tiettävästi eräässä vaiheessa päivää oli ollut joukko kiittäviä ihmisiä (N="tuhansia") ja vastapuolella oli sitten lainmuutoksen vastustajien lauma (N=15). Ihmiset olivat yleisesti ottaen iloisia. Itse olen, epäluonnollisesti, tyytyväinen lopputulokseen. Tosin tämä oli myös yllätys sillä rehellisesti sanoen olin melko varma siitä että kansalaisaloite ei ole edes keino saada asioitaan läpi. Jouduin siis tässä kohden, en nyt suoraan pettymään, mutta ainakin epäonnistumaan. Kerta ei ole ensimmäinen.

Olisi helppoa ähätellä ihmisille. (Teinkin itse asiassa niin.) Mutta tosiasiassa en ole järin ihastunut muiden ihmisten ns. butthurtista. Ja kun homot ovat asialla, on "peppukipeyttä" uskovaisten puolella. (Ikään kuin asiaan kuuluvasti.) En pidä ihmisistä. Mutta en millään sadistisella tavalla. Vaan sillä tavalla että en jaksa heitä. Ainut sadistinen taipumus joka minulla on koskee kostamista. Ja kostaminen on aina henkilökohtaista. Tilanne meneekin enemmänkin niin että haluan enemmän olla rauhassa ja kiukutella kun tätä ei tehdä kuin nauttia muiden pahasta mielestä.

Katsoin Päivi Räsästä. Hän esitti haastattelussa olevansa "pettynyt". Tämä ei tietysti ole kovin yllättävää. En tietenkään ole tässä haastamassa demokratiaa, korostan vain että se, että massat ovat tässä tietyn asian puolella on tietty tulos. Vaihtoehtoisia poliittisia järjestelmiä on kokeiltu esimerkiksi maassa jossa on huonolaatuinen tuhrittu lippu. Kehotan siis ihmisiä elämään tämän uuden tilanteen kanssa - niin me erimieliset teimme elämässämme eiliseen saakka. Ja ilmeisesti vielä vähän aikaa tästä eteenpäinkin. (Muutosprosessi vie jonkin verran byrokraattista viivettä.) Kuitenkin Räsäsestä oli tuossa jutussa muutakin kuin mielipide. Siinä oli kuva. Ecce homo, katso ihmistä, on tässä siitä hyvä että teksti kenties etäännyttää. Mutta kuva ei. Räsäsen ilme on hyvin mielenkiintoinen. Se on hyvä esimerkki kuvajournalismista. Minä en osaa ilmeitä kovin hyvin, mutta tästä ilmeestä minäkin näen että mieli on paha. Sellaisella on tapa tarttua. En voinut muuta kuin kokea sympatiaa Räsästä kohtaan.

Toisaalta samalla syntyi laajempikin tunne samastumisesta. Joka ei ole minulla niin hirveän yleistä. Tiedostin että Räsäsen mielipiteenvapautta tai muuta oikeutta ei tässä olla tallaamassa. Häntä pikemminkin iskee se, että hänen mielipiteensä on ikään kuin sosiaalisen yleisen paineen alla. Häntä murehduttaa jokin "yleinen erimielisyys" johon hän ei voi kuitenkaan mennä mukaan. Siitä voi syntyä vahva osattomuuden ja kuulumattomuuden kokemus. Se, että sinulla on teknisesti lupa olla erimielinen ei tarkoita että tämänlainen yleisen mielipiteen paine ei voisi vaikuttaa.

Toisin sanoen Päivi Räsänen on surullinen siitä että hän on nyt pari tuntia vieraillut siinä maailmassa missä minä olen elänyt enemmistön ajasta koko elämääni. Minä asun tuossa tilassa. Ja Päivi Räsäsen aatetoverit ovat toistuvasti ja mielellään ylläpitäneet asennetta jossa tätä asetelmaa pyritään ylläpitämään ja vahvistamaan. Jokaisen kerran kun yksikin uskonmies selittää että "ilman Jumalaa ei ole moraalia" ja tekee tämän tukien "kulttuurin vallitseviin arvoihin" ja "kristilliseen maahamme" se on sama kuin kansanäänestyksen sateenkaarilippua heiluttavan lausunto siitä että homojen avioliittoon pääsemättömyys on ihmisoikeusrikos.

Tämänlaisten lausuminen ei tietenkään ole rikollista eikä se itse asiassa riko oikein mitään filosofisempiakaan oikeuksia vastaan. Mutta kyllä se silti tuntuu pahalta. Etenkin kun sitä tulee toistuvasti mediasta ja muualta. Kenties tätä ei voi selittää, kenties se täytyy kokea. Ja nyt Räsänen aatetovereineen on saanut mukavasti omakohtaisesti, kenties ensimmäisen kerran elämässään, kokea miltä tämä tuntuu käytännössä. Minä tiedän, ja kokeneena en voi sanoa muuta kuin että ei käy kateeksi heille. En voi sanoa muuta kuin että kuulumattomuuttani Suomen kansalaiseksikin on kyseenalaistettu niinkin merkittävien mielipideasioiden kuin "Suvivirren laulattamisen välttämättömyys" on heitelty. Ja että tässä on onnistuttu sen verran hyvin että en koe että minulla on edes olemassa mitään relevanttia viitekehystä jota voisin kutsua ideologiseksi kodikseni. Miekkailu on lähimpänä. Mutta se nimenomaan ei ole aatteellinen vaan tekemistä ajava paikka. Sen verran voin sanoa että siitä syntyy hyvin jännittävä olo. Sellainen jossa olet "pettynyt" kunnes et enää ole koska siihen turtuu ja sitten se on olotila. Ja tämä olotila ei kuiski mitään lohdun sanoja.

Minun luonnettani on usein moitittu. Päivi Räsäseltä tulisi nyt, juuri nyt, kysyä sitä miten ilolla hän olisi rientämässä kiinnostuneen hymyillen kuuntelemaan maailman tärkeimmistä asiasta, joka on hyvä ja eettinen. Eli kuuntelemaan homojen puheita ja osallistuttamaan hänen lapsensa jokavuotiseen pridekulkueeseen jonka läpi kuljettuaan hänen lapsensa saisi todistuksensa. Ja jos tämä ei innosta niin lapsella on vakaumuskenvapaus jäädä juhlan ajaksi kotiinsa ja saada läpyskänsä postissa. Tervetuloa meidän elämäämme, kerrankin.

Tekisi mieleni vihjata Räsäselle ja hänen aatetovereilleen siitä että kultaisen säännön mukaan kristitty kohtelee toisia kuin toivoo itseään kohdeltavan. Ja että minun on siksi aivan terveellistä olettaa että kristityt ovat aiemmin noudattaneet tätä periaatetta. Eli minun tulisi kohdella heitä kuin heidän aikaisempi toimintansa olisi maksiimi jota kaikkien tulisi noudattaa Ja jolla heitä itseään tulisi kohdella sitten kun yleisen mielipiteen tuulet kääntyvät.

Ja vihjaan että vahvaa projisoinnin henkeä - eli omalla mitalla saamisen henkeä - voi havaita Arto Lehkamon lausunnosta "Jos homolaki tulee voimaan alkaa silloin kristittyjen vainot tässä maassa. Kristittyjä tullaan laittamaan vankilaan Raamatun mukaisten mielipiteittensä johdosta. Saarnaajia tullaan kontrolloimaan, mahdollisesti jopa Raamatun kirjoitukset vaaditaan muutettavaksi. Massachusettissa astui voimaan sama laki ja tulokset olivat murhaavat. Myös Suomessa lain kannattajat ja edelleen vaalijat tulevat tekemäään aivan samoja juttuja kuin mitä Massachusettissa tehdään. Julkisuutelua ravintoloissa ja jos joku puuttuu tilanteeseen tai paheksuu, syrjintäkortti heilahtaa heti ja sakot tai vankila odottaa. Tämä ei ole fiktiota vaan täyttä totta tuossa osavaltiossa. Ihmiset eivät todellakaan tajua millaiseen kontrollivaltioon Suomi joutuisi jos tämä laki menisi läpi. Tämä laki esitellään " asiana joka ei ole keneltäkään pois," mutta totuus on täysin toinen. Tämä laki muuttaa kaiken alkaen esiopetuksesta ja jatkuen aina yliopisto-opetukseen asti. Todellista mielipiteen vapautta ei tuolloin enää olisi. Kaikki asiat olis kierrätettävä SETA:n kautta. Tuon piskuisen järjestön sormien lävitse, jolla on alle 2000 jäsentä! Kansa ei halua tätä lakia. Tuoreen mielipidemittauksen mukaan tätä lakia vastustaa yli 70% kansasta. Taitaapa olla lähempänä 75% tuo luku nyt. Ei homoliitoille, on kyllä suvaitsevaisuudelle!"

Ja että kaikki tästä poikkeava on armeliaisuutta, tätä minulle poikkeuksellista arvoa. Jota en edes arvosta, koska se on kristittyjen eikä minun arvoni. Että minä arvostan hyvää muistia. Mutta en voi. Sillä tämä asettaisi minut samalle tasolle kristittyjen kanssa. Sellaiselle tasolle jossa kaiken maailman uskonhihhuleita kohdellaan Lehkamon profetioilla pelkän pikkumaisen koston vuoksi. Siksi toivon aivan oikeasti sympaattisesti voimia Päivi Räsäselle. Itse toki sitten jatkan elämääni maireasti tässä uudessa maailmassa. Lauleskellen. Kenties vittumaisesti. Mutta sympatialla.