Jos katsomme viime päivien tapahtumia voidaan huomata että Päivi Räsänen esitti radiossa lausunnon jossa sukupuolineutraali avioliitto on YK:n ihmisoikeusjulistusten vastainen. Hän sanoi "Jos ajatellaan vaikkapa YK:n julistuksia, jotka on ihmisoikeuksien tällaisen universaalin tulkinnan kannalta merkityksellisiä, niin siellä lähdetään siitä, että jokaisella on oikeus… jokaisella miehellä ja naisella on oikeus solmia avioliitto, eli siinäkin avioliitto määritellään miehen ja naisen väliseksi liitoksi." Tähän saatiin sitten YK -johtajalta vastaus. "Radcliffen mukaan avio-oikeutta käsittelevän 16 artiklan sanamuotoa ei tulisi lukea "kuin piru Raamattua". -Ei todellakaan ole oikein sanoa, että avio-oikeuden ulottaminen samaa sukupuolta oleville pareille olisi ristiriidassa julistuksen kanssa - tai että vain miehen ja naisen välinen avioliitto olisi kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan laillinen" Johon Päivi Räsänen kommentoi että "En missään vaiheessa sanonut enkä tarkoittanut sitä, että tasa-arvoinen avioliittolaki olisi ihmisoikeusjulistuksen vastainen. En ole todellakaan sanonut sellaista, enkä niin ajattele."
Ajatus on hyvin erikoinen, sillä jos ensimmäisen linkin haastattelua avaa on selvää että siinä alustetaan asia seuraavalla tavalla "Mutta täytyy nyt tarkentaa, että tää on nyt teidän tulkintanne kyllä tästä ihmisoikeuksien julistuksesta." Johon Räsänen nimenomaan selittää että "Ei ole. Mä voin lukea senkin, mulla on sekin mukana. Se on ihan selkeesti siellä todettu. Eli YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa sanotaan näin, että täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia." Ja tätä vielä oikein erikseen vahvistetaan kysymällä Räsäseltä että "Mutta on teidän tulkintanne, että se tarkoittaa tässä sitä, että heillä on vain keskenään tämä oikeus, solmia se avioliitto." johon Räsänen vastaa "No sitähän sillä ilman muuta tarkoitetaan." Ilman muuta on siis nyt jotain jota hän ei ole tarkoittanut.
Osa ihmisistä on jopa suuttunut siitä että Räsästä näin vainotaan. Että hänhän on sanonut vain mielipiteensä. Valitettavasti heidän näyttää olevan vaikeaa tajuta että Räsänen ei ole tässä sanonut mielpidettään vaan esittänyt kannanoton joka on täysin juridinen. Hän väittää miten laki menee. Ja tämä ei ole mielipideasia. Jos väitän että Suomen lain mukaan jumalanpilkasta on kuolemantuomio en esitä mielipidettäni vaan teen virheen. Sama ongelma on tietenkin myös Tapio Puolimatkan lausunnoissa. Luultavasti Päivi Räsänen onkin kopsannut arvon kasvatustieteen professoria ajatellen että tämänlaatuinen akateeminen mies on pätevä lähde. Valitettavasti tässäkään kohdassa lapsen oikeudet YK:n lakien mukaan eivät ole mielipidekysymys. Ja jos väittää että nämä lait rikkovat lasten tai aikuisien oikeuksia, niin silloin väittää että ruotsi rikkoo kansainvälistä lakia ja lietsoo kansainvälistä konfliktia (toki varsin harmittoman tahon kanssa, mutta joka tapauksessa). Ja asiavirheiden kohdallahan on täysin asiallista ajatella että vastuu virheestä on virheen tekijällä.
Tämä kaikki on tietenkin äärimmäisen viehättävää. Sillä Päivi Räsäsen ja Tapio Puolimatkan virheiden kohdalla on vastassa omituista käsienheiluttelua. Virheistä ei kummankaan puolella, havaitusti, kanneta vastuuta kunnolla. Molemmat ovat jääneet kiinni vahvoista väitteistä, vakavista syytöksistä ja hillittömistä faktantarkistamisen puutteista. Ja kumpikin teeskentelee kuin he olisivat täydellisiä ja virheettömiä. Heidän tekstinsä on siis hieman kuin Jumalan sanaa. Jos niissä on virhe, vika on tulkitsijassa. Tämän vuoksi niistä on tietysti tullut suosittua hengellisten ihmisten tulkintamateriaalia.
Räsänen itse asiassa näyttääkin tekevän jotain jota kirkko ei tee. Hän esittää lausuntoja joissa on jokin sisältö. Hän esittää lausuntoja joiden tosiasiaväitteet on tarkistettavissa ja jopa falsifioitavissa. Jopa tavalla jossa puolustukset ovat sen sortin ad hoc -saivartelua ja käsien heiluttelua että tavallinenkin ihminen tajuaa sen olevan typerehtimistä. Että tuo saivartelu vaatisi täysin uuden suomen kielen ja siltikin lausunnosta menisi kaikki arvo jos nämä kielenkäytön muutokset hyväksyttäisiin.
Tämä taas nähdäkseni puuttuu kirkolta. Ja näin Räsänen ja Puolimatka molemmat tarjoavat meille jotain mielenkiintoista ja relevanttia pohdittavaa. Pohdinnat ovat kenties huonoja mutta niissä on sentään sisältö. Minua tietenkin viehättää myös se minkä Relander huomasi. Minua ei kuitenkaan, kenties monia yllättävästi, innosta se että kirkosta eroaa väkeä. Minua innostaa se että Räsäsen typerät lausunnot saavat ihmiset miettimään asioita tavalla joka aktivoi heitä tekemään arvovalintoja. Tässä ilmapiirissä on aivan hiton sama mikä tämä päätös on. Vaikka liittyisivät kirkkoon innommalla. Tämänlainen aktivoituminen kertoo siitä että Räsänen onnistuu jossain jossa keskimääräinen lehden pääkirjoitus, valtionkirkon arvomongerruket, Relanderin kirkon toimintaan kannustaminen tai vaikka minun blogeaminen eivät onnistu. Ne saavat ihmiset ensin miettimään ja sitten myös toimimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti