Ylläoleva traileri "Assassin's Creed:Rogueen" oli ilmestyessään kiinnostava. Itsenään se on toki varsin höpö. Mutta sillä oli vaikutusta pelaajien kesken. Se nimittäin kertoi muutakin, kuin että kyseinen peli korostaa badasseryä tavallista pelisarjan edustajaa(kin) enemmän. Siinä ollaan temppeliherra. Sarjan tarkkasilmäiset fanit näkevät tämän temppeliherruuden jo trailerin ensimmäisestä kuvasta. Vaatteiden koristelussa ei ole käytetty assassiinien merkkiä. Sen sijaan templarien ristejä löytyy. Viimeistään miekanvalinnan kohdalla yhteys oli selvä. Ja veljiin viittaaminen korostaa sitä että assassiinit viittaavat järjestöönsä "brotherhoodina" - vaikka seassa onkin paljon naisia. Traileri antoi tilaa ajatukselle että temppeliherruus hylättäisiin, että miekka heitetään maahan. Mutta pian varmistui että peliä pelataan nimenomaan temppeliherrana.
Osa sarjan faneista oli shokissa ja osa peräti järkyttyi. Heistä templarit edustavat jonkinlaista äärimmäistä pahaa. Heille assassinoinnin yhteydessä tapahtuvat puheet ovat vain osoitus siitä miten hairahtuneita ihmisiä he ovat. Itse kuitenkin olen edustanut sitä tulkintatapaa missä tämä "limbossa" tapahtuva keskustelu on jotain vähintään puolimystistä. Ihan jo senkin takia että salamurha tehdään usein tilanteessa jossa ympärillä on vihamielistä sakkia. Sitten keskustellaan pitkäkin aika tyhjällä taustalla. Ja sitten palataan pieksemään se vihamielinen sakki ja pakenemaan paikalta. Olen jopa pitänyt näitä "limbokohtauksia" äärimmäisen rehellisyyden hetkinä. Jossa kuolevalla ei ole menetettävää. Tilanteena jossa ei ole valehtelua. Tämä rakenne on mielestäni aina sävyttänyt pelisarjaa eri puolia ymmärtävään suuntaan. Ymmärtäminen, tässä mielessä, on vähintään puolet tarinasta. Siksi en ole niin yllättynyt siitä että pelissä on osa joka on tehty temppeliherranäkökulmasta.
Jotain vanhaa, jotain sinistä. Mutta ei mitään kovin uutta.
Koska peli ilmestyi viime torstaina olen ehtinyt jo pelaamaan sitä hyvän tovin. (Viikonloppuna valtaosa ajasta meni tähän.) Olen saanut koko pelistä läpi 38%. Joka on melko paljon. Ei kuitenkaan riittävästi jotta voisin sanoa että miten tarina lopulta etenee ja mikä on sen statement. Kuitenkin olen pelannut sitä sen verran paljon että voin sanoa siitä jo jotain. (En tosin sitä onko Shay Cormac perimmiltään kaksoisagentti vai ei. Pelissä on joitain viitteitä siihen suuntaan.)
Mielestäni "Rogue" on hyvin kiinnostava pelisarjan osa. Sillä "Unity" on tehty selvästi yrityksenä siivota pelisarja ja uudistaa sitä. Pelisarja on jo sen verran pitkä että se kärsii jo jonkinlaisesta edeltävien osien taakasta. "Rogue" on kuitenkin selvästi jotain aivan muuta. Siinä yritetään ottaa kaikki irti siitä taakasta. Jopa kun peli latautuu voidaan kuulla musiikkia joka on itse asiassa sikermä jossa on yhteennivottu suositumpia pätkiä aikaisempien osien suosituimmista musiikeista. Tämä koosteisuus jossa tutut hahmot ja muut otetaan täysillä esiin on kenties loukkaus niille konservatiiveille jotka käyttävät vielä "Playstation 3":sta (Kuten minulle.) Mutta tätä kautta tämä peli itse asiassa nivoo yhteen vanhoja pelejä. Ja jossain määrin tämä peli on "assassin's creedein assassin's creed ikinä". Jos olet pitänyt aikaisemmista osista, pidät tästä osasta. Sillä tässä tehdään samaa. Ja tämä kaikki johtaa siihen että joudutaan syventämään samaa. (Joka tarkoittaa informaatiota ja suoria väitteitä vihjailun sijasta. Pelisarjan hippieshitiin tottuneille tämä on yllättävän piristävää.)
Jopa pelin uudistukset ovat näennäisiä. Katso ; Annamme sinulle hienon ja koristellun ilmakiväärin. Se toimii juuri kuten aikaisempien osien puhallusputki. Katso : Annamme sinulle hienon Benjamin Franklinin kehittämän kranaatinheittimen. Ja se tekee täsmälleen samaa mitä Ezio teki kranaateilla "Revelationissa". (Jopa sen reach on sama.) Kaikissa edellisissä osissa assassiinit ovat kävelleet ja taistelleet omalla tyylillään. Shay kävelee ja taistelee tärmälleen samalla tavalla kuin Edward Kenway. Kaikki on vain vähän tyylikkäämpää. Ilmakivääri on hienon näköinen. Ja kahden samanmittaisen miekan sijaan käytössä on tyylikäs miekka-tikari -kombo. (Joka johtaa tosin hieman omituisiin taistelutilanteisiin kun vastustaja kuolee tikariin joka ei edes yllä tämän ihon pintaan asti. Koska Edward Kenwayn kohdalla tikarin sijalla oli pidempi miekka.)"Black Flagin" hieno meritaistelusysteemi toistuu tässäkin - joskin paranneltuna. Kaikki on samaa mutta vähän tyylikkäämpänä ja hienompana. Tuttuja nimiä toistetaan. Aikaisemmin implisiittisiä yhteyksiä paljastetaan eksplisiittisesti. Maailma on äärimmäisen tuttu.
Tarina on kuitenkin kiinnostava ja uusi.
Pelisarja on hieman omituinen. Se selvästi on jotain jonka ostat lähinnä jos olet sarjan tuttu jo aiemmin. Kuitenkin siinä on tutoriaalit. Ensimmäiset tehtävät vilkkuvat näppäilyohjeita. Ne ovat pelimekaniikkaohjeita jotka on naamioitu peliksi. Tämä on tietyssä määrin ärsyttävää koska pelin ensimmäisten minuuttien täytyisi jotenkin oleellisesti koukuttaa peliin. Toisaalta tämä tutoriaali tutustuttaa mainiosti pelin keskeisiin hahmoihin ; "Black Flagin" ongelmista on siis opittu. "Rogue" on vielä fragmentaarisempi kuin merirosvoilu, mutta "Black Flagissa" hahmoja oli hirveä määrä ja heihin ei oikein tutustutettu. Vaati toisen pelikerran jotta tiesit kuka on kukakin (ja reilusti yli puolet heistä oli joskus oikeasti eläneitä merirosvoja). Toisaalta tutoriaali on rakennettu siten että Shayn asema ja muu tulee hyvin esille. Tämä pelillisesti ärsyttävä osuus on tarinankerronnallisesti yllättävän vahva.
Itse asiassa Shay Cormac vaikuttaa olevan pelisarjan kompleksisin sankari. Aikaisempia hahmoja on pyritty jollain tavalla tekemään miellyttäväksi. Ezio oli hauska naistenmies, Connor oli jäyhä ja tyylikäs eetikko, Edward oli räyhäkäs merirosvo. Shay Cormac taas on kompleksinen juuri siksi että hänessä yhdistellään elementtejä. Sikermäinen luonne joka kuvaa koko peliä voidaan nähdä joksikin joka on pakottanut hahmoon jotain syvyyttä. Hänen assassiinina olonsa on selitettävä. Hänen kääntymisensä templariksi on selitettävä.
 | |
| Kaikki maailman proletaarit, pettäkää veljeskuntanne ja iskekää vihollisianne tikarilla. Selän takaa, parkourilla. |
1: Joka nivotaan siihen suureen tematiikkaan jota Abstergo Industry kannattaa niin paljon että väärensi "Liberationissa" suurella työllä Avelinen menneisyyden. Ja josta ACIII Desmond jutteli isänsä kanssa. Assassiineista kääntyy säännönmukaisesti temppeliherroiksi. Mutta toisin päin kääntymisiä tapahtuu harvoin. Kun ihminen antaa vapautensa itseään korkeammalle päätäntävoimalle hän harvoin lähtee muuttamaan mieltään. Vapaus taas mahdollistaa mielenmuutokset. "Rogue" on siitä hankala että siinä on selvästi mahdollisesta editoinnista kertovia, "Liberationista" tuttuja häiriöitä myös limbokohtauksissa. Joka on minusta dramaattista ja törkeä pyhäinhäväistys templareilta jos lopulta varmistuu että tämä editointi pitää paikkaansa.
Siinä missä toinen temppeliherrahahmo, Haytham Kenway, oli suoraviivainen ja brittiläisellä ja kohteliaalla tavalla julma mies, on Shay tarkoituksella laitettu statuksettomaksi kansanmieheksi. Hänet on valittu irlantilaiseksi siirtolaisten jälkeläiseksi joka on varttunut "The Gangs of New York" -elokuvan kuvaamassa ympäristössä, jossa systeemin tallaamaksi joutuminen herättää templar -vastenmielisyyksiä. Köyhien on helppo vihata systeeminvartijoita.
Hän on vihannut temppeliherroja koska he kohtelevat köyhiä väärin. Toisaalta hän ei pidä assassiineista koska Lissabonin maanjäristys. Tämä maanjäristys aiheutetaan "ensimmäisen kansakunnan" teknologialla vahingossa, assassiinit tavoittelevat asioita välittämättä riskeistä.
 |
| Tämä tulee tapahtumaan! |
Cormac onkin kuvattu hahmona joka on enemmän kiinnostunut luokka-asioista ja köyhien oikeuksista. Tämä tavallaan sopii huonosti niin templareihin kuin assassiineihinkin. Viisaus tai järjestys tai vapaus eivät ole ne pääasiat. Ne ovat rikkaiden luksusta. Siksi peli onkin jakanut symboliikkansa kiinnostavasti.
Laivan nimessä merkitys.
Shayn laiva on "Morrigan". Kuten aikaisemmissakin pelisarjan osissa, laivan nimi on tärkeä. Connorin "Aquila" viittasi kotkaan, Edwardin "Jackdaw" naakkaan. Nämä lintuvertaukset ovat tärkeitä symboleita pelisarjassa. Siksi ei ole yllättävää että laivan nimi ei ole pelkästään laivan nimi. ; Morrigán on irlantilainen taistelun, hedelmällisyyden ja sodan jumala. Ja jumaluus joka kykeni näkemään tulevaisuuteen, ja joka yleensä ennusti pahoja asioita. Morrigan kykeni muuttumaan korpiksi. Näin siinä on yhteys lintuihin. Laivaa on kuitenkin korostettu hyvin pakanallisin symbolein. Tämä on tärkeää sillä oikeaoppiset temppeliherrat ovat käyttäneet monoteistisien uskontojen symboleita. Tämä viittaa että Cormac on erilainen. Myös koristelujen sävyt ovat synkempiä. Coolefektit ovat tässä mielessä huipussaan. Badasseryn estetiikkaa on hiottu äärimmilleen.
 |
| Morriganin Morrigan -keulakuva. |
Tämän kaiken yhteys Cormacin hahmoon on erikoinen. Cormac ei tarkoituksella petä assassiineja vaan hän varastaa esineitä. Ja joutuu sen vuoksi jahdatuksi. Ja vasta tämän jälkeen hän oppii että temppeliherrojen tavoitteet voivat sopia yhteen hänen omien arvojensa kanssa. Hän varastaa esineet koska muut eivät näe yhteyttä Lissabonin maanjäristyken ja artefaktien välille. Cormac ennustaa että assassiinien tulevat pyrinnöt vaarantavat valtavan määrän ihmisiä ja että tämä katastrofi ei ole saadun tiedon ja vallan arvoisia. Mikään temppeliherrojen voittaminen ei ole sen arvoista. Samoin Cormac selvästi ensin taistelee ja sitten saa voimansa "synkeistä ja pahoista asioista".
1: Tosin on vaikeaa sanoa lypsääkö hän assassiineja vai templareita. Peli on siitä riemastuttava että temppeliherrojen laajat resurssit tarkoittavat sitä että kaikkien aikaisempien pelien ansaintalogiikat ovat käytössä. Rinnakkain. Kun laivasi seilaavat ja tekevät kauppaa ulkomailla, omistamasi kaupat lähempänä lataavat rahaa pankkitilillesi. Ja voit metsästää ja myydä. Ja iskeä laivoihin. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Siinä missä aikaisemmissa peleissä on joutunut säästämään tai odottelemaan, tässä pelissä resurssit käytetään lähinnä siten että päivitettäviä asioita on hirveä määrä.
Häntä kuvaa hahmona sublimointi. Siinä missä sarjan aikaisemmat sankarit heijastavat hyveitään ja Haytham on paha koska on niin viileä ja kylmä kuvaa Cormacia nimenomaan se, että hänellä on synkkiä puolia jotka hän valjastaa hyväksi näkemiensä asioiden ajamiseen. Morrigan on nähty hyvin samanlaiseksi hahmoksi kuin kristillisen perinteen sukkubus -demoneita. Ja siksi on mielenkiintoista että laivan koristeluvaihtoehdoissa on jotain jota pelisarjan aikaisemmissa osissa ei ole ollut ; Itse näen että susi on cool mutta osalle sofistikoituneista pelaajista tarjotaan tässä varsin alleviivattu "Oikea Morrigan"..
 |
| Morrigan on "shadow queen", ja jos laivan päivittää täysin kaikin mahdollisin boostauksin saa trophyn "Phantom Queen" |
Muutoin : Paranoija on voimaa.
Peli on muutoin vähän kuin mikä tahansa assassins creed. Paitsi että siinä missä "Revelations" -sarjassa oli puukotusyrittäjiä harvoin, tässä niitä on koko ajan. Koska pelissä metsästetään assassiineja, on tietysti selvää että myös niitä löytyy puskista ja katoilta, niiden tavallisten tollojen vartioiden lisäksi. Tässä pelaaminen on kiinnostavaa. Perinteiset kaasutukset eivät esimerkiksi toimi täysin varmasti koska assassiinit ovat tottuneet liikkumaan kyynelkaasussa. Pelaamisen kannalta kiinnostavaa on että assassiineja ei tunnisteta valkoisista kaavuista ja hupusta. He piileskelevät ja naamioituvat.
1: Itse en voinut olla miettimättä sitä että assassiinit eivät tapa kansalaisia koska he eivät voi tietää onko siinä veljeskunnan jäsen valeasussa. Näitä valeasutehtäviä pelisarjassa on ollut jonkin verran mutta ei kovin runsaasti. Tässä pelissä piileskely ja naamioituminen ovat yleisiä tapoja.
Pelaamisen kannalta on kiinnostavaa että näiden salamurhaajien lähelläolo kuuluu hiljaisena supinana. Tämä sekoittuu joskus pelin muihin taustaääniin kuten heinäsirkkoihin. Jotenkin tämä lietsoo paranoijaa pahemmin kuin se että mitään tämänlaista ennakkovaroitusta ei olisi. Hirmu hiljainen supina on juuri sen tyylinen että sitä hieman arvailee että "onkohan tuo sitä vai ei". Lähelläolo ei riitä vaan lisäksi on etsittävä ja löydettävä. Eagle visionin käytön - ja sen että oikeaan suuntaan on katsottava melko kauan että piileskelijän huomaa - tärkein tehtävä onkin löytää näitä piilottelijoita riittävän nopeasti. Jos tässä ei onnistu saa kuulla jonkun monista onelinereistä. (Ja saa hirmu paljon vahinkoa ellei peräti kuole pois.)
Peli on tässä vaikeudeltaan kuitenkin varsin maltillinen. (Olisin toivonut jopa hieman haastavampia.) Kuitenkin se lietsoo paranoijaa tavalla joka ei ole tuttua aikaisemmista peleistä. Sama henki on saatu myös merelläkäymiseen. Siinä missä "Black Flagissa" iskettiin laivoihin tässä pelissä muut laivat iskevät sinuun. Siksi ei ole ihme että Cormacin silmät on kuvattu omituisen pälyileviksi. Paranoiakin on pelissä sublimoitu. Tosin sen seurauksena on se, että mitään ei usko olevan sitä miltä sen näyttää. Ja tässä maailmassa "nothing is true". Vaikka toisaalta tämä oli se toinen slogan josta haluttiin irti. Ja se toinen. Se "everything is permitted". Siitä ei voi sanoa muuta kuin että puskassa piileskelevien pelkureiden hirttäminen nuoratikoilla puuhun sen jälkeen kun heitä on myrkyttänyt berserkeiksi ei ole koskaan missään aikaisemmassa AC -pelisarjan pelissä ollut yhtä hauskaa ja helppoa ja badasseryesteettistä.
Pelin pohjoismaaviittaukset ovat tässä mainitsemaani laajempia. Ja joskus ne huvittivat minua. Ei riitä että viikinkihenkisyyttä on korostettu. Mukana on jopa Otto Berg, nykyajan Abstedgo industryn työntekijä. Jonka lapsi on sairas tavalla johon vain temppeliherroilla on hoito. Hän kokee tulevansa kiristetyksi ja hän lausuu sanan "PERKELE". Ihan puhtaalla ja kauniilla suomen kielellä! Se on englanninkielisessä tekstityksessäkin pelkästään muodossa "PERKELE".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti