Moraalista ja tuuliviirikäyttäytymisestä

Viime päivinä internetissä on kovasti korostettu sellaista henkeä jossa tasa-arvoista avioliittolakia kannattavat ovat suoraselkäisiä. Tässä korostuu se että on hyvä kunnioitta ihmisiä, jotka pysyvät siinä, mihin ovat sitoutuneet (jopa valan lausumalla). Kunnioitusta taas eivät saa he, jotka pyörivät tuuliviirin lailla mielistellen valtavirtaa joko oman tai yhteisön nimissä.

Tämä asenne on toki monellakin tavalla kiinnostava. Näissä nimittäin on vähintään implisiittinen, usein myös eksplisiittinen, vihjaus siitä että konservatiiviset asenteet pysyvät mutta liberaalit vaihtelevat. Näkemys on kiinnostava sillä vakaumuksen pysyvyys ei tosiasiassa katso puoluekantaa. Tai totuutta. Ihminen voi olla jääräpäisesti väärässä. Puolueesta riippumatta tapahtuu dogmaattisuutta. Eivätkä kaikki mielipiteenmuutokset ole muodin seuraamista tai tuuliviirinä olemista. Päin vastoin ; kriittisyys ja asioiden harkinta ovat klassisen argumentoinnin ja todistamisen ytimessä. Siinä juuri pitää olla valmis muuttamaan mielipidettään että ei muutu halveksittavaksi sofistiksi joka ensin päättää mitä asiaa puolustaa ja sitten puolustaa tätä asiaa keinolla millä hyvänsä.

Onkin hieman huvittavaa että minä olen muuttanut mielipidettäni monessakin asiassa. Mutta minua ei syytetä tuuliviireilystä niiden kohdalla. Paitsi jos ne ovat "liberaalejen yleisiä mielipiteitä". Näin ollen se, että olen aikaisemmin jopa äänestänyt vasemmistoa kun taas nykyään saatan äänestää keskustalaista presidentinvaaleissa (jopa kierroksella jona hän ei ole ehdolla). Kukaan ei sano että olisin "tuuliviirikepulainen". Mutta heti jos esiin nousee uskonnottomuus, se on hirveää tuuliviireilyä jossa olen vaihtanut mielipidettäni elämäni varrella. Samoin tuuliviirinäkemystä heitetään esimerkiksi nyt tässä tämän hetken - toivottavasti ei enää kauan - muodikkaassa homojen avioliittoasiassa. En muista että olisin tässä koskaan vaihtanut mitään mielipidettäni. On vaikeaa ymmärtää miten tämä sitten olisi jotain mielipiteenvaihtelua.

Toisaalta koen että esimerkiksi keskustan kohdalla puoluekantaan vaikuttaa varmasti se, että olen opiskellut maatalousalaa, se että erään aiemman työpaikkani johdossa oli fiksu ja miellyttävä johtaja joka nykyään puuhaa keskustapuolueessa sen "nuorekkaassa siivessä". Ja niin edespäin. Sen sijaan koen että mielipiteeni uskonnottomuuden kohdalla on ollut jossain määrin myös älyllisyysvetoista. Joka tietenkin pahentaa koko kimaran varsin omituiseksi.

Mutta sitten on hyvä huomata että Jumalakin näyttää olevan tuuliviiri. Tässä yhteydessä on nimittäin puhuttu myös ns. objektiivisesta moraalista. Tämän ajatuksen takana on se, että Jumala on määrännyt lakeja jotka ovat samoja tänään kuin muulloin. Toisaalta kristityt kannattavat usein sellaistakin näkemystä jossa moni etenkin vanhan testamentin laki ei koske nykypäivää koska lait on annettu sen yhteiskunnan kontekstissa.

Eli jos juutalaisessa kulttuurissa on sian syöminen ollut kiellettyä, se on voinut olla terveysasia. Nykyään tätä ongelmaa ei ole. Samoin kuin ei Raamatusta löytyvää ohjetta jossa paskominen neuvotaan suoritettavaksi tietyllä tavalla ; Kyse on selvästi hygieniasta joten WC toimii paremmin kuin se, että mennään kuopalle. Katkarapujen syömiskielto voi olla kuriositeetinomainen temppu jolla testataan kuuliaisuutta. Ja siksi sitä ei pidä ottaa universaalina lakina..

Erikoisinta kyllä tästä on esimerkkinä käytetty jopa "Älä tapa" -käskyä joka viittaa kyllä ikuiseen periaatteeseen. Mutta josta voidaan tilanteen koittaessa joustaa. Esimerkiksi sodan kohdalla ihmiset voisivat tappaa, mutta sen sijaan arkielämässä ei. Tai kuten Sami Liedes asian ilmaisi "Totta kai oikea toimintatapa riippuu kontekstista. Tietyn ihmisen tappaminen voi olla oikeutettua sodassa mutta ei rauhan aikana. Ei tässä mielestäni ole mitään relativismi" Moni pitää tämänlaista kaksoisstandardina mutta kristittyjen mukaan moraaliasiat ovat samanaikaisesti objektiivisia että tällä tavalla joustavia. Paitsi homoseksuaalien avioon meno. Joka on väärää ja pahaa kaikkialla ja aina. Toisin kuin ihmisten ampuminen sodassa.

Mistä ei voi oikeastaan päätellä kuin yhden asian. ; Homoseksuaalisuus on kristillisen etiikan mukaan ilmiselvemmin vakavampi synti kuin tappaminen. Isompi synti on laajakirjoisemmin paha. Katkarapujen syöminen ei ole kiellon läsnäollessakaan jättisuuri rike, eikä mikään anteeksiantamaton kuolemansynti vaan pieni rike. Joten ei ihme että se on ollut voimassa vain hyvin rajatussa kulttuurissa tiettynä tarkasti rajattuna ajanhetkenä. Pieni rike peittyy ja katoaa usein kontekstin muuttuessa.

Siksi Jumala voi antaa kulttuurisidonnaisia komentoja kansanmurhiin, mutta ei homoseksuaalien avioliittoon. Siksi William Lane Craigilta saa oppeja siitä miten tietyt "Raamatussa" mainitut kansanmurhat olivat aivan eettinen asia, niin hyvä että ei niitä oikeastaan saisi kutsua kansanmurhiksi vaan oikeutetuksi elävään voimaan kohdistuvaksi hyökkäykseksi ja niihin liittyviksi tahallisiksi oheistappioiksi) koska tappaminen ei ole yhtä väärin. Mutta mitään tekosyytä millekään "homoliitolle" ei ole eikä voi tullakaan koska sen kohdalla laki on aina ja kaikkialla sama ; Ja nyt meillä on käsissämme Jumala jolla on ollut edessään vaikeita valintoja syntejä asetellessaan. Että kun hän on miettinyt että hänen täytyy nyt valita synneistä sellaisia kuin "katkarapujen syöminen", "homoseksuaalisuus", "orjuus" ja "tappaminen" niin hän on asettanut ne järjestykseen jossa orjuutta kielletään vähemmän kuin katkarapujen syömistä, ja joissa tappaminen on vähemmän laajakirjoinen ja syvä synti kuin homoseksuaalisuus. Ja tätä pitää sitten pitää objektiivisena moraalina, ehdottomana hyvyytenä.

Tai sitten jos tämä näkemys objektiivisesta moraalisuudesta ei omasta mielestä voi pitää paikkaansa, niin jäljelle jää vain se vaihtoehto että Jumala on tuuliviiri. Se vaikuttaa tulkintoihin. Kun näkemys vaihdetaan ei se että Liedes kertoo että "Jumala on antanut erikseen määräyksiä tietyissä historiallisissa tilanteissa" olekaan mitään laajemman kokonaisuuden katsomista. Vaan sitten moraali onkin vahvasti aikariippuvainen. Jumalan moraalikäsityksensä kääntyilevät kuin tuuliviirillä, komentonsa muuttuvat. Moraali ei olekaan objektiivista vaan kulttuurisidonnaista ja tilanensidonnaista. Sama normi ei pädekään tänään, huomenna ja eilen. Koska tänään voi vaikka syttyä sota ja tappaminen on sitten ihan oikein ja moraalista, hyvää ja autuaallista. Kun tänään se taas on ehdottoman väärin ja rikollista ja muutoinkin paheellista. Ja jos näin on, niin ei minua voi pitää pahana siksi jos olisinkin tuuliviiri. Jos jopa kaikkitietävä Jumala muuttaa mieltään niin miksi en Häntä imitoisi?