Jasi Kuokkanen kirjoitti blogiinsa siitä miten hänestä tasa-arvoinen avioliittolaki ei ole ihmisoikeuskysymys. Ja hän kertoi myös että hän ei pidä lainmuutoksesta. Ja että tämän mainitseminen ääneen on poliittinen itsemurha. Huomautus on tarpeen muutamaakin kautta. Tärkein niistä on se, että kun katsotaan viimeaikaista keskustelua on näyttänyt olevan pikemminkin niin että Päivi Räsänen on ottanut kantaa homoliittoihin viittaamalla YK:n ihmisoikeuksiin. Tapio Puolimatka on viitannut samojen läpysköiden kautta lasten oikeuksiin. Molemmat ovat vastustaneet homoavioliittoja. Minustakaan lain kohdalla kyseessä ei ole ihmisoikeuskysymys sanan täydessä YK -hengessä. Ei suuntaan eikä toiseen.
Olen toki lainmuutoksen puolella. Mutta vähän samalla tavalla kuin Tom Kärnä on sitä vastaan. Eli kohtuudella. Yksi syy on se että olen lopen kyllästynyt tähän koko aiheeseen. Se ei lopu ennen kuin lainmuutos tulee täyteen. Tämä on kasvanut merkitykseltään yhä suuremmaksi. Joskin olen alusta lähtien ollut sitä mieltä että tämä tavoiteltu muutos pitäisi saada. Tietty junnaus käy hermoilleni syvästi.
Luottamukseni muutokseen on tosin hyvin vähäistä. Olen pienissä määrin lyönyt nimellisistä summista rahaa erinäisten tahojen kanssa siitä että laki ei mene läpi. Laki on toki toiveiden mukainen. Mutta se mitä minä toivon ja se mitä odotan eduskunnan ja muiden ihmisten ja maailman toimivan on aivan eri asia. Useimmiten aivan eri asia. Monista tämänlainen on pikkusormen antamista Saatanalle. Ja kenties se onkin sitä. (Joskin epäilen koko olennon olemassaoloa syvästi.) Mutta minä en kai olekaan klassista suvaitsevaistoa vaan paatunut moraaliton darwin -natsi. (Mikä on haastavaa kun otetaan huomioon että en ole natsionalisti enkä sosialisti, joten mikä on se osa kansallissosialismissa joka osuu kohdalle?) Lieneekin syytä tarjota jonkinlainen Ei Kakkaa, Hermunen -palkinto Mika Niikolle joka esitti että "avioliittolaki halutaan muuttaa mielikuviin vetoamalla." Se, että moraalia koskeva arvoasioista hoidetaan arvoilla ja tähän liittyvillä mielikuvilla on varsin itsestäänselvä. Eipä Niikko itsekään oikein osaa uskontoriippumattomasti kaivaa tukea asioihin uskontonsa ulkopuolelta, antaa mitään objektiivista empiiristä testiä homoliitoille.
1: Tosin näitä arvoja eivät oikein mitenkään voi olla sellaiset että "niiden lapsia kiusataan". Koska minusta nyt kiusaajille ei pidä antaa periksi ja muokata maailmaa heidän mukaansa. Se jos jonkun ideologian kasvattamat lapset ovat yhteiskelvottomia mulkkuja on pikemminkin syy kieltää näiltä tämän ideologian kannattajilta lisääntyminen. Se mitä itse opin kiusaamisesta on se että kiusaajia pitää rangaista. Ja niin kauan kuin yhteiskunta ei tee sitä muutoin, heille pitää kostaa. (Koska ei rankaisua ole itsellekään. Sitä peliä voi pelata molempiin suuntiin.)
Saisinko jakamattoman huomionne?
Tästä huolimatta otan esille vielä yhden argumentiston. Se on sikermä. Teen tämän siksi, että kenties jokin mielipiteenmuodostus on niin skitsofreenista että ei ole enää edes maailmankuva, että kenties tarvitaan vielä kolmas tyyppi. Jokin joka on sen julistamisen alapuolella olevaa ryönää. Jotain jossa ideologian tapainen koherentisoija puuttuu. Jossa on vain asia ja agenda jota vastustetaan keinolla millä hyvänsä. Jolloin tietysti irtaudutaan arvoista ja ideologioista ja maailmankuvasta. Ja isketään kiilaa kaikkeen siihen jonka perusteella sananvapautta yleensä arvioidaan ja arvostetaan. Että mielipide joka on maailmankuvassa on kulttuuria, koherentti ja kaunis ajatusjärjestelmä. Tai jotain muuta "jonkinlaisen älyllisen hyveen mukaista" yritystä jakaa jotain joidenkin muiden ihmisten kautta (oma ideologiakin yhdistää ja on jaettava piirre).
Otan tässä kuitenkin esimerkin. Se nojaa kuitenkin siihen että vaikka arvoja voi olla monenlaisia, niin kenties niiden kannattaisi kuitenkin olla sisäisesti koherentteja. Ja miettiä sanomisensa aivan loppuun asti. Otan tästä Tomi Karttusen tekstin. Hän on lähtenyt siitä että politiikka ei ole arvoneutraalia joten moraaliin nojaavat asiat kuten uskonto tulevat väistämättä mukaan. Olen itsekin sitä mieltä että moraaliasioita voidaan päättää ties millä perustein. Kunhan ymmärtää että julistus vetoaa mutta ei perustele. Eli jos julistaa niin vihjaa että erimielisen arvopohja ei kiinnosta eikä tämän toisen mielen muuttaminen innosta. Että tässä puhutaan vain samanmielisille, saarnataan kuorolle.
Hän esittää kuitenkin myös argumenttilistan. On mielenkiintoista katsoa tätä listaa ja miettiä hieman siitä tapahtuvia seurauksia. Esimerkit on haettu englannista jossa asiaan liittyviä puolia on mietitty. Monikansallisessa "argumentoinnissa viitatiin erityisesti seuraaviin näkökohtiin": Mielipide ei siis ole yksilön vaan monta viisasta on laittanut ajatukset yhteen. Lopputuloksen pitäisi siis kuvastaa jonkinlaista erityisen älykästä kristittyjen oppineiden mielipidettä. (En jaksa uskoa että englannissa Jeesus olisi erilainen kuin Suomessa. Tai jos Raamattu onkin aivan eri niin on aika erikoista relativismia tämä kyllä klassiseen kristinuskoon verrattuna vähintään. )
"1) Englannin kirkko pitäytyy opillisesti, Kristuksen opetuksen mukaisesti, siihen, että avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto." Tämä on mielestäni aivan asiaankuuluvaa. Jos sinun uskontosi käskee että homous on syntiä niin kenties et tee sitä lailliseksi. On tosin vaikeaa nähdä miksi tämä olisi väistämätöntä koska aviorikos on syntiä eikä sitä ole kriminalisoitu. Argumentissa on jotain järkeä mutta se on tätä kautta itse asiassa kohtuullisen heikko. Suomessa asiaan vaikuttaa myös se että avioliitto ei luterilaisuudessa ole sakramentti. Kaste ja ehtoollinen ovat. Näin ollen Jumala ei tosiasiassa ole erikoispyhittänyt avioliittoa yhtään mihinkään. Suomi on luterilainen. Tosin uskon sen olevan kirkon aktiviien puolella kovaa vauhtia matkalla copy-paste -kalvinismia. Sen verran pakotetusti niissä piireissä lainaillaan ulkomaisten julistajien materiaalia niin apologetiikassa kuin kreationismissakin.
"2) Vaikka avioliitossa ei olisikaan lapsia (iän, biologian tai valinnan vuoksi), avioliitto instituutiona on kuitenkin suuntautunut kohti lisääntymistä. Miehen ja naisen erilaisuus on osa sitä, mikä antaa avioliitolle ainutlaatuisen sosiaalisen merkityksen." Tämä on itse asiassa mielenkiintoinen argumentti. Tosin voidaan sanoa että avioliitto ole sosiaalisesti yhtään mitään muuta kuin sitä minkä merkityksen ihmiset sille antavat. Ja tälle on vain yksi mittaustapa. Sosiaalinen merkitys ei löydy Raamatusta vaan demokraattisessa kansanäänestyksessä. Mielestäni tässä homoasiassa äänestys olisikin kenties se ainut - ja poliitikkojen kannalta monesti paras - tapa ratkaista asia. Poliitikot kun joutuvat elämään kannattajakuntansa kanssa ja tässä tapauksessa esimerkiksi Soini on tiettävästi kovasti painottanut että jos kannattaa lainmuutosta niin äänestää silti puolueen kannan mukaan. Näille ihmisille Soinin tahdon rikkominen voi olla ns. poliittinen itsemurha. (Mikä on ajatuskena erikoinen koska moni korostaa että jos dissaa lainmuutosta niin sitten kiusataan. Näköjään kiusaaminen onnistuu paremmin ns. ryhmän sisäisenä vallankäyttönä.)
"3) Laki pohjautuu näkemykseen heteroseksuaalisten ja homoseksuaalisten suhteiden sosiaalisesta identtisyydestä. Kuitenkin ei myöskään sukupuolten välistä tasa-arvoa tai vammautuneiden tasa-arvoa ajeta pelkästään kieltämällä erilaisuus. Tasa-arvoisuus ei välttämättä merkitse samanlaisuutta." Tämä argumentti on sitten omituisin asia ikinä. Hyvin monella tasolla.
* Yleensä ottaen homoseksuaalien avioliittoa vastustavat ovat de facto ihmisiä jotka pitävät homoseksuaalisuutta huonona elämäntapana. Syntinen, likainen ja lapsille vaarallinen. On paha nähdä tätä tasa-arvoisena. Erilaisuus on joskus myös eriarvoisuuden symboli. Musta iho oli erilaisuutta ja segregaatiossa heitä kiusattiin. Ja näin erilaisuudesta tuli eriarvoisuutta. On itse asiassa vaikeaa ellei mahdotonta ylläpitää eriarvoisuutta ilman jonkinlaista erilaisuutta. Jos piinattavaa ryhmää ei tunnista jostain heitä on pirun vaikeaa esimerkiksi systemaattisesti vainota.
* Myös filosofisesti lausunto on erikoinen. On toki aivan totta että erilaisuus ei tarkoita eriarvoisuutta. Punatukkaiset ovat erialisia kuin blondit, mutta he ovat yleensä tasa-arvoisia. Kuitenkin käytännössä tässä ei puhuta ominaisuuksista vaan oikeuksista. Ja oikeudet eivät ole ominaisuuksia. Voidaan itse asiassa sanoa että tasa-arvo on hyvin pitkälle samanoikeuksisuutta. Erioikeudet joudutaan yleensä perustelemaan harvinaisen hyvin. Esimerkiksi lapsilla on vähemmän oikeuksia ja velvollisuuksia koska he ovat älyllisesti keskenkasvuisia ja tekemisiltään kyvyttömiä. Pedofiilien oikeuksia rajoitetaan koska he assaultaavat lapsia. Ja niin edes päin. ; Suomessa tämä on itse asiassa tajuttu ja täällä käytetään usein argumenttia siitä että nykyinen laki on tasa-arvoinen koska kaikilla ovat samat oikeudet. Jokainen saa mennä naimisiin vastakkaista sukupuolta olevien kanssa. Toki tällä on se erikoinen puoli että esimerkiksi segregaation aikana tehdyt rajoitteet joissa tummat eivät saaneet mennä valkoisten kanssa naimisiin olivat nekin aivan tasa-arvoisia. Tuokin vihjaa tiettyyn vajauteen argumentissa. Mutta englantilaisten vammaisuus on tässä kyllä jo aivan omalla tasollaan. Eriarvoisuus on aina erioikeuksisuutta. Se että ollaan samanarvoisia on juridisesti juuri sitä että vaikka on erilaisia ominaisuuksia niin siitä huolimatta molemmilla on samat oikeudet ja velvollisuudet.
"4) Englannin kirkko yhteisönä, jonka laki on osa maan lakia, tarvitsee erityistä lainsäädäntöä, jotta sen itsemääräämisoikeus säilyy samalla tasolla kuin muut kirkot ja uskonnolliset ryhmät." On varsin omituinen väite esittää että jokin tietty uskonto tarvitsee erityisoikeudet ollakseen jotenkin samanarvoinen muiden kirkkojen ja uskontojen kanssa. Tosiasiassa se että kaikilla uskonnoilla on samat oikeudet tekee kaikista uskonnoista samanarvoisia. Toki tässä on tietysti kyse muusta. Pysyvyyden varmistamisesta eli vallasta jossa kirkko on suhteessa uskovaisiin. Eikä siitä että uskovaiset vain valitsisivat uskontonsa ja liittyisivät siihen. Uskonnonvapaus saattaa uhata vakiintuneita uskontoinstituutioita tavalla joka ei muutoin ole mahdollista. Mutta ei tämän tilanteenmuutoksen tarvitse tarkoittaa sitä että kirkon itsemääräämisoikeus olisi huonompi kuin niillä jotka nyt sitten vain ovat suositumpia ihmisten kanssa. Se että kirkon valta vähenee ei tee siitä heikkoa uhria. Se pikemminkin osoittaa että se on tähän asti ollut valtaa käyttävä öykkäri. Joka ei sitten kestä kun ihmiset vuosisatojen perinteiden jälkeen hakkaavat takaisin. (Tai eivät edes hakkaa. Ovat vain tukematta. Kuin lihaksensa menettänyt kiusaaja joka itkee sen perään että kukaan ei enää pelosta maksa hänelle suojelurahaa. Reilua on tämä. Entinen kiusaaja pitäisi asettaa itse elämään omien aiempien käytöstensä mukaan hautaan asti.)
"5) Meillä on jatkuvana huolena, että ehdotettu laki ei tarjoa riittävää suojaa kristittyjen uskonnolliselle vapaudelle ilmaista näkemys, että avioliitto voi olla vain miehen ja naisen välinen liitto." Tämä on argumenttina sama kuin väittäisi että aborttikeskustelu loppuisi siihen päivään kun aborttilait on saatu läpi. Tai väittäisi että tällä hetkellä on ongelmia esittää kantoja siitä että homoseksuaalien pitäisi päästä naimisiin koska he eivät tällä hetkellä pääse naimisiin. En tiedä mitä englanissa sekoitetaan ehtoollisviiniin. Mutta minä haluan sitä kyllä itselleni nautittavaksi. Sen verran mielenkiintoista pöhinää tämä kohta oli.
"6) Laki olettaa, että avioliiton "tasa-arvoisuutta" ajatellen sukupuoli on merkityksetön. Tämä logiikka rikkoutuu kuitenkin Englannin olosuhteissa jo siinä, että avioliiton "jääminen täyttymättä" ja "aviorikos" jäävät voimaan perusteina päättää eri sukupuolta olevien puolisoiden liitto." En ymmärrä tätä kohtaa ollenkaan.
* Ovatko britit todella rakentaneet sellaisia järjestelmiä joissa ollaan vähän kuin tiettyjen piirien uskovaiset. Ne jotka suojelevat vaginaneitsyyttä ja siksi suosivat oraalista seksiä tai anaaliseksiä. Koska se ei ole "oikeaa syntiä". En tiedä mitä heille pitäisi sanoa. Tai tiedän. Nähdäkseni laukeaminen ja seksin harrastaminen onnistuu homoseksuaaleiltakin. Kirkkoviisat voisivat kysyä tätä vaikka riviuskovaisilta jotka mielellään kauhistelevat miten perverssiä ja likaista paneskelua homoilla on.
* Toisaalta kun otetaan tässä kohta 3 ja sovelletaan näihin argumentteihin itseensä. Niin eihän se että kristityillä on eri oikeudet ilmaista uskoaan ole mitään eriarvoisuutta. Koska eihän erilaisuus tarkoittanut eriarvoisuutta. Ja tämä erilaisuus koski myös oikeuksia. Sama ongelma on itse asiassa rajusti mukana myös tuossa kohdsassa 5).
"7) Englannin kirkon kouluissa opetetaan uuden lain mukaista käsitystä avioliitosta, mutta jää epäselväksi, miten ne voivat tuoda opetuksessa esiin asiaan liittyvää uskonnollista eetosta." Eli jos uskovaisilla on vaikeuksia esittää omia asioitaan ja heillä on vaikeuksia omassa pedagogiassaan niin muut joutuvat lainsäädännössään joustamaan sen vuoksi? Tämä on nähdäkseni uskovaisten inkompetenssia. Opettelisivat opettamaan. Tosin tässäkin on syytä miettiä että mikä epätasa-arvo tässä on. Koska kohta kolme. Ovat itse pistäneet sen validiksi tuohon listaan. Joten sen täytyy olla vahva, väkevä ja pätevä. Eiväthän papit lähde esimerkiksi minua ärsyttämään haaskaamalla aikaani roskaan joka ei kestä edes ala-arvoisinta kriittistä analyysiä. Kaikkien kohtien täytyy siis olla top noch. Älyllisen kristityn kerman tuottamaa laatuaineistoa. joten kohta 3 sopii kaikkeen oiekuksista ja tasa-arvosta ja reiluudesta sanottuun. Aina. Muutenhan se ei olisi listassa. Koska älyllisyys nyt ylipäätään nojaa sellaisiin perustasoihin kuin että logiikka on rakenne ja päätelmä on pätevä samoilla ehdoilla.
Hämmentävää, eikö?
Mielestäni hämmentävintä on se miten tämä argumentti on kooste. Siinä on ikään kuin kasattu kaikki mitä homojen avioliittoa vastaan voidaan sanoa. Ja sitten ei ole mietitty miten nämä kohdat sopivat yhteen. Kokonaisuus ei ole koherentti. Omat käytetyt argumentit heikentävät omia toisia kohtia. Kokonaisuus ei ole järkevä. Mikä viittaa siihen että mistään kovin jäsennetystä tai laadukkaasta maailmankuvasta ei voi olla kysymys. Se, että joukko viisaita koulutettuja kristittyjä tuottaa tämänlaista vihjaa syvemmästä ongelmasta. Siitä että tätä parempaa ei luultavasti edes ole. Ja se kertoo jo sellaista tarinaa että sen pahempi näiden viisaiden miesten uskonnolle.
Kykenen ymmärtämään jos homoseksuaalien avioliittoa vastaan on mielipide. Ja että tähän nojaa sitten vaikka uskonollisilla arvoilla. Julistamisessa on siinäkin kuitenin perustana maailmankuva. Ja tässä on syytä olla koherentti. Sillä keskustelun ja julistuksen allakin on vielä jotain. Jotain joka ei ole enää maailmankuvallista arvojen jäsentämistä ja mielikuvien ilmaisua. On kyseenalaista onko kyseessä enää edes mikään mielipide. Kenties tätä pitää kutsua jonkinlaiseksi mielibidéksi. Jossa on jäljellä ilmaisu ja perustelujen kuoret mutta ei mitään arvostettavaa sisältöä. On kyseenalaista onko väliä sillä saako näitä sanoa kaikkialla ääneen. (Kiroiluakin haluavat rajoittaa, esimerkiksi kirkossa. Ja siellä saarnoja kuunnellessa minun tekisi mieli kirota ääneen kaikista koviten. Toki kristillisesti.)
Tosin näitä mielibideilijöitä kohtaan uskallan sanoa uuden puolen. Se on kaunis muistutus siitä että sananvapauteen kuuluu myös sananvastuu. Se että avoimesti omalla nimellään vastustaa tätä asiaa on aktivismia. Ja aktivismia voi tehdä monella tavalla. Jos on asiallinen voi jäädä esiin hyvänä vastustajana. Mutta en olisi silti rajoittamassa mielibidéilijöidenkään äänessäoloa. Sillä he jäävät esiin jonain aivan muuna. Ja tämä voi esimerkiksi tarkoittaa sitä että henkilö jää ikävällä tavalla mieleen. Ja tässä kohden itselläni on tapana muistuttaa siitä että kenties armeliaisuus on kristittyjen hyve. Mutta minä en ole kristitty. Minun hyveeni on hyvä muisti.
On selvää että kun sanoo ääneen mielipiteitä, että se vaikuttaa myös omaan imagoon. Johon voi olla noloa reagoida sitten vaikka 20 vuoden kuluttua. (Tiedän tämän omakohtaisestikin.) Internet ei unohda. Enkä minäkään. Mielibidéily voi olla sosiaalinen itsemurha. ; Esimerkiksi julistan että anglikaaninen kirkko on nyt tilanteessa jossa pyytävätpä he minuta apua yhtään mihinkään, ties miten hyvään asiaansa, koskaan missään niin en anna latiakaan heidän tuekseen. Kieltäydyn tukemasta heitä lehtikirjoittelussa vaikka mikä tulisi vastaan. Mitään anteeksiantoa ei ole eikä tule. Ainut tapa korjata tai muuttaa tämä asia on palata menneisyyteen ja poistaa tuon kirjoituksen kirjoittaminen. Niin kauan kuin tähän ei pystytä ovat rahahanat ja aikani täysin suljetut. Kun riittävän moni tekee tämän, kirkko on enemmän tai enemmän pulassa. Sillä jostain syystä kaikkivaltiaalla on ollut omituisia vaikeuksia ylläpitää kirkkorakennuksiaan ja instituutioitaan ilman rahaa. (Joka on kyllä ällistyttävää, kun miettii.)
Mielibidéilijät eivät aja asiaansa tai osallistu sananvapauden käyttöön - kuten tekevät vaikka Kärnä tai Kuokkanen vaikka he ovatkin kanssani erimielisiä - vaan he ovat kiusaajia. Eikä maailmaa tarvitse muuttaa heidän öykkäröintinsä mukaan. Maailman tulisi tosin reagoida heidän öykkäröintiinsä. Riippumatta siitä kummalla puolella he sattuvat olemaan. Voittajien vai häviäjien. Moraalisesti Oikeassa Olevian vai Moraalikurimuksessa Rypevien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti