"I told them I was a postmodernist and deconstructionist just like them, but aiming at
a slightly different target."
(Philip Johnson)
"Nietzsche lyhyesti" -blogissa on tuore kirjoitus jossa mietitään Nietzschen ennustamia yhteiskunnan etiikkakäsitysten muutoksia. Sitä lukiessa päällimmäinen olo ainakin itselläni oli juuri se että Nietzscheä koviten kritisoivat tuntuvat ottavan siinä mainittuja asioita hyvinkin tosissaan. On jännittävää huomata miten Nietzschen mukaan ensin kristillinen moraali luo kriittisen moraalia arvioivan ilmapiirin joka tuhoaa kristillisen Jumalan. Josta seuraa kyymistymistä koska "Kärsimys on pahasta, joten maailma on paha. Seurauksena on masennusta ja yleistä kyynistymistä. Kyse ei ole kuitenkaan vielä nihilismistä, pikemminkin schopenhauerilaisesta pessimismistä, jolloin arvot rakentuvat negaation ja pettymyksen kautta. Arvoja ohjaa tällöin edelleen kristillinen maailmankatsomus." Nietzschen ihanteessa tätä seuraa syvä negatiivinen ja huono nihilismi "Kolmas ja ratkaiseva vaihe on syvän nihilismin vaihe. Kolmannessa vaiheessa ihmiset eivät enää langeta tuomiotaan maailmalle, vaan ottavat sen vastaan sellaisena kuin se on. Tässä vaiheessa ei jakseta enää reflektoida, koska reflektointi on lähinnä turhaa. Elämä yleensäkin muistuttaa lähinnä vitsiä, jolle pitää jaksaa naureskella tai jos ei naureskella, niin pitää jaksaa ainakin jotain, koska pitää vaan jaksaa. Tässä vaiheessa aidot päämäärät tuntuvat katoavan." josta yli-ihminen sitten ponnistaa yli, noustaan hyvän ja pahan tuolle puolen. "Nietzschelle tuo kolmas vaihe degeneratiivisen kehityksen päätepiste, mutta samalla eräänlainen kriittinen välivaihe, joka saavutetaan väistämättä. Tämän kehityskauden jälkeen kristillinen maailma tuhoutuu Nietzschen mukaan omaan mahdottomuuteensa ja Zarathustran viitoittama uusi aika alkaa."
Tätä kaikkea lukiessani mieleen tuli se, mitä dekonstruktio tarkoittaa filosofialle. Tässä erityisenä kimmokkeena on se, miten asioiden sisältö voidaan tuoda esiin vähemmän negatiivisen kuuloisena kun niitä kutsutaan eri nimillä. "Nietzschen kuvaaman nihilismin ilmentymiä voi peilata nykyaikaan jaottelemalla nihilismin käsitteen pienempiin osiin. Jaotellaan nihilismi siis neljään eri osioon, jotka ovat: Epistemologinen nihilismi: kieltää tiedon ja totuuden mahdollisuuden olemassaolon. Poliittinen nihilismi: kaikkien vallalla olevien poliittisten, sosiaalisten ja uskonnollisten järjestelmien tuhoaminen toimii tulevaisuuden edistyksen ehtona. Eettinen nihilismi tai moraalinen nihilismi: torjuu absoluuttisten moraalisten tai eettisten arvojen olemassaolon. Eksistentiaalinen nihilismi: elämällä ei ole tarkoitusta, merkitystä tai arvoa." Monia näitä asioita kutsutaan relativismiksi, jota taas pidetään lempeytenä. Puhutaan maailmankuvallisuudesta.
ID, dekonstruktiosta oikopolkua pitkin nihilismiin.
On tavallaan yllättävää huomata että relativismia usein moittivista kristityistä löytyy jotain jännittävää. Jos katsotaan Intelligent Designiä, voidaan suoraan sanoa että se on perustaltaan kreationismia joka on siirtynyt skientismistä dekonstruktiota ja maailmankuvallisuutta soveltavaan näkökantaan. Ennen kreationistit selittivät että luonnontieteet eivät tunne evoluutiota. Nykyään taas korostetaan että evoluutio nojaa darwinismin maailmankuvaan. Ja mikä jännittävintä, tätä tehdään aivan avoimesti. Phillip Johnson, Intelligent Design -liikkeen perustaja, onkin kertonut dekonstruoineensa darwinismia. Ja siksipä hänen "Darwin on Trial" -kirjansa arvioinneissakin kehutaan myötämielisesti että "Over the course of 213 pages, Johnson systematically deconstructs the key arguments proffered in favor of the causal efficacy of natural selection and random mutation (to the exclusion of agency) while subjecting the underlying naturalist philosophy to similarly withering critique." Dekonstruktio esitetään positiivisessa sävyssä. Tämä on sinänsä yllättävää että viimeksi eilen luin ID:n kannattajan kyselevän etiikkakysymyksissä että eihän keskustelukumppani ole sentään relativisti. Sävy oli negatiivinen. Vaikka ID dekonstruoi darwinismia nimenomaan maailmankuvana joka on laajempi kuin pelkkä kysymys evoluutiosta. Mikä on hyvä esimerkki siitä miten nykyään kritisoidaan korostetusti identiteettejä eikä homoudessa tai muussakaan enää moitita itse aktia vaan tämä laajennetaan jonkinlaiseksi kokonaisemmaksi elämäntavaksi. Sitä voi kutsua ihmisten kokonaisvaltaisemmaksi kiusaamiseksi. Darwinisti ei ole vain tyhmä ja väärässä, hän on myös paha. itse asiassa ID on hyvin suurelta osin nimenomaan eettinen kannanotto. Kuten Hector Avalos korostaakin "One understands nothing about creationism unless one understands that it is meant to be a system of ethics. That is why the assault on evolution has always included a lengthy history of moral judgments against evolution. Perhaps none of these judgments has been more accusatory than the idea that Darwinism led to the Holocaust. Such an idea is trumpeted in many creationist venues, including books and blogs." Jos tätä ei tiedosta, koko argumentaatio tästä seikasta voisi näyttää turhalta ; Sehän olisi oikeassa ollessaankin vain puhdas ad hominem jossa johtopäätöksen toivottavuus määräisi lopputuloksen toivejatteluna. Ja jossa idea on väärässä koska sen kannattajilla on epämiellyttävä habitus. Vain kun käsittää että kysymys on maailmankuvista ja identiteetistä voi käsittää suunnilleen mitään siitä miksi mitäkin tapahtuu.
Tämä johtaa tietenkin siihen että evoluutiota arvioidaan juuri siksi että se on moraalisesti epämiellyttävää. Tämä ei viittaisi nihilismiin vaan siihen että oltaisiin hyvinkin vahvasti siinä aivan ensimmäisen järkytyksen vaiheessa. Siinä jota "Nietzsche lyhyesti" -blogissa on kuvattu sanomalla että "Tieteellinen omatunto sanoo, että ihminen on apinan jälkeläinen, ikuista sielua ei ole olemassa, ihminen leijuu mittaamattoman avaruuden laidalla ja kaikkeuden viimeinen piste entropia, ei ikuinen paluu. Tieteellinen omatunto on paljastanut, että totuus on ruma. Olisi kivempi kuulla olevansa maailmankaikkeuden napa, joka elää ikuisesti. Antagonismi piilee juuri tässä. Emme voi ilman varauksia ja psyykkistä prosessointia hyväksyä elämämme viimekätistä merkityksettömyyttä, mutta emme voi samaan aikaan hyväksyä kreationistisia taruja Jumalan ihmistä varten luomasta maailmasta."
But it got worse. Asia nimittäin liittyy siihen miten Barbara Forrest on analysoinut ID:n epistemologiaa. Maailmankuvan korostaminen on käytännössä väistämättä johtanut relativistiseen suuntaan, postmoderni "non-epistemology" paistaa läpi. Jonka ei pitäisi yllättää ketään sen jälkeen kun tiedostaa sen että Derridan dekonstruktioajatus on postmodernismille tyypillistä. Ja (ID)kreationistit tunnetusti osaavat varsin mallikkaasti huutaa sen heikkouksista ja nihilismistä. Kunhan kritiikin kohteena on vaikkapa liberaali ajattelutapa tai feminismi. Robert Pennock onkin kirjoittanut aiheesta otsikolla "The Postmodern Sin of Intelligent Design Creationism". Se alkaa hauskalla huomiolla siitä mitä naturalismin kritiikki yhdistettynä dekonstruktioon perimmiltään tarkoittaa "That Intelligent Design Creationism rejects the methodological naturalism of modern science in favor of a premodern supernaturalist worldview is well documented and by now well known. An irony that has not been sufficiently appreciated, however, is the way that ID Creationists try to advance their premodern view by adopting (if only tactically) a radical postmodern perspective." Myöhemmin hän kertoo että "Why a ‘‘bastard’’ child? Because IDC is the offspring of an illicit affair. Given their
views about the exclusivity of religious truth, for most ID Creationists (IDCs), creationism
and postmodernism were co-habitating but never truly married; this was a match that could
never be made in heaven"
ID -opilta on luonnollisesti turhaa odottaa sisäistä ristiriidattomuutta. Siksi darwinismia moititaan maailmankuvalliseksi käyttäen postmodernia välineistöä. Kun taas omaa oppia kuvataan hyvinin objektiivisesti. Dekonstruoinnissa vältetään usein sitä että korostetaan tämän prosessin postmodernia puolta. Hienot termit ja informaatio -sanan ylikäyttö antavat teknis-tieteellisen kuvan. Samanaikaisesti dekonstruktio tekee sitä mitä se kreationistien itsensä tietämien mukaan tekee feminismissä ja monessa muussakin. Se tarjoaa keinoja aktivismille ja siihen liittyvälle kohkaamiselle. Ja tekee sitä sellaisella tavalla joka vaikuttaa rationaaliselta. Olenkin aikaisemmin kuvannut sitä miten ID suorittaa haukkumista piilottamalla ad hominemit sivistyssanojen taakse. Tämä on sitä osoita jota tehdään postmodernismin keinoin. Ja jos minua ärsyttää feminismissä tietyt piirteet, niin ne johtuvat siitä että niissä tehdään tätä samaa.
Asiaa voi kenties demonstroida hieman erikoista kautta.
Jos otamme William Lane Craigin "God Command Theoryn" tarkastelun alle, voidaan huomata että hän on hyvinkin jotain joka kuvaa sitä ensijärkyttyvää tunnelmaa jota Nietzsche kuvasi. Että ateismin suhde moraaliin on musertava. Hän korostaa objektiivisen moraalin tärkeyttä. Ja korostaa että jos ateistit ehkä käyttäytyvätkin moraalisesti niin heidän moraalillaan ei ole perustaa (foundation). Metaeettinen pohja naturalisteille puuttuisi. Hän sitoo tämän ajatukseen Jumalallisesta käskystä. Jumala komentaa asioita ja ihmiset tietävät tämän. Ja näin teistisellä ihmisellä on objektiivinen moraali kun taas ateisti joutuu pitämään moraalisuuttaan jonain irrationaalisena puolena elämässään ja kokemusmaailmassaan.
Tämä ajatus on ID:n kannalta melko musertava. Sillä se ensinnäkin korostaa että sen tieto ei ole empiiristä. Se on tietoa termin laajimmassa mielessä. William Dembski on arvovallallaan selittänyt että "As for your example, I’m not going to take the bait. You’re asking me to play a game: “Provide as much detail in terms of possible causal mechanisms for your ID position as I do for my Darwinian position.” ID is not a mechanistic theory, and it’s not ID’s task to match your pathetic level of detail in telling mechanistic stories. If ID is correct and an intelligence is responsible and indispensable for certain structures, then it makes no sense to try to ape your method of connecting the dots. True, there may be dots to be connected. But there may also be fundamental discontinuities, and with IC systems that is what ID is discovering." Behe taas on kuvannut Doverin oikeudenkäynnissä että tiede on hyvin laajasti määritettyä "Under my definition, a scientific theory is a proposed explanation which focuses or points to physical, observable data and logical inferences. There are many things throughout the history of science which we now think to be incorrect which nonetheless would fit that - which would fit that definition." Naturalistien vika on siis lukkiutuminen ja rajoittuneisuus. Tietoa pitää siis käyttää laajimmassa mahdollisessa merkityksessä. Joka on luonnollisesti juuri se mihin maailmankuvallisuuden korostaminen ja pluralismi -sanan ylikäyttö viittaavat. Ollaan juuri postmoderismin ytimessä.
Mutta mikä onkaan ID:n tärkein perusteesi? Niitä on kaksi. (1) Intelligent Design ei ota kantaa siihen mikä Suunnittelija on. Se voi olla jokin Jumala. Se voi olla jopa avaruusolento. (2) Designin havaitsemisessa ei tiedetä mikä on Suunnittelijan intentio. Se on pelkkä todennäköisyyteen liittyvä arvio josta ei voida sanoa yhtään mitään siitä mitä Suunnittelija on tavoitellut tai halunnut. Tämä estää tietysti naureskelut siitä miten maailma on epätäydellinen tai paha. Näihin ei oteta kantaa joten tämänlaiset ongelmat voidaan ohittaa "ei ID:n kannalta relevanteiksi". Joten nämä kysymykset eivät sitten vaivaa kreationisteja kun niitä ei tavallaan saa kysyä.
Sen seuraus God Command Theoryn kannalta on järisyttävä. Jos ID:n perusväitteet ovat tosia, se esittää että käsitys siitä mikä Jumala on kyseessä ja mitä tämä haluaa eivät ole tietokysymyksiä. Näin ollen moraali voi olla metafyysisesti objektiivista mutta ID:läisillä ei ole mitään pääsyä tähän. Se ei ole tiedon kysymys joten kaikki sortuu elämän kannalta moraalirelativismiin. Ei ole tiettyä uskontoa tai mitään moraalisuutta joka voitaisiin tietää moraaliseksi. Näin siis jos uskotaan ID:n väitteet ja toistetut kannanotot sen sijaan että heitä pidettäisiin valehtelevina koijareina. (Mikä on nähdäkseni varsin kyseenalainen premissi.)
On jännittävää miten Craig on ollut muodissa ID -kreationistien parissa. Se on tietysti tarjonnut välineen jonka avulla on voitu moittia evolutionisteja nihilisteiksi ja arvotyhjiöpaskiaisiksi jotka ovat joko moraalittomia tai sitten uskovat eiempiirisiin asioihin. Tämä kätevä lelu on innostanut niin paljon että ei ole haluttu ajatella mitä se tarkoittaa oman ideologian kannalta. (Osasyy on varmasti se, että moni ID:läinen on de facto nuoren maan kreationisti jolle dekonstruktio on vain strateginen PR -kikka. Mikä on muistutus siitä kyseenalaisesta premissistä jonka aiemmin mainitsin.)
Mutta kenties tässä on jotain.
Olen ollut noin yleensä huomaavinani sen että ihmisten ideologia painaa yllättävän vähän. Temperamentti näyttää painavan enemmän. Kusipää ateisti kääntyy kusipäiseksi kristityksi - tai toisinpäin. Ideologioita korostetaan mutta ne näyttävät olevan aika merkityksettömiltä. Tästä näyttää kuitenkin olevan kaksi poikkeusta. ID -kreationistit ja kalvinistit. Näistä ihmisryhmistä ei käytännössä koskaan tule muuta kuin kusipäisiä kakaroita. (Riippumatta heidän iästään.) Nuoren maan kreationisteista on mahdollista löytää asiallisia ja leppoisia ja jopa mukavia tyyppejä. Kaikki ID:läiset sen sijaan vaikuttavat olevan jonkinlaisia ihmislajin virhekappaleita. (Ilman ainuttakaan poikkeusta, joka minun otoksellani alkaa olemaan hämmästyttävää!)
Olen ajatellut tämän johtuvan siitä että ID olisi ytimeltään kieroiluideologia. Että sen jäsenet eivät ole nuoren maan kreationisteja. Paitsi ne jotka ovat. Kuitenkin voidaan nähdä että on aivan mahdollista että kyseessä todella on ihmisjoukko joka uskoo mitä sanoo. Että he vilpittömästi ja rehellisesti eivät pidä esimerkiksi uskoa Jeesus Kristukseen Jumaluutena tieteellisesti perusteltuna millään niissä sanan tieto ja tiede laajoissa merkitysksissä joka heillä on käytössä muutoin.
Ehkä he todella uskovat että Jumalan tahtoa ja armoa ei ole perusteltu, että ne ovat eitiedettyä sosiaalis-maailmankuvallista illuusiota. He uskovat että ihmiset ovat koneita. Ja jos darwinistit uskovat että ihmiset ovat eläimiä, he uskovat että ihmiset ovat koottavia masiinoita. Jotenkin tämä on vielä eksistentiaalisesti onttouttavampaa. Apinan kiduttamisesta tulee sääli. Mutta jos ihminen vertautuu taskukelloon tai autoon, voi mieleen tulla "Uncommon Descentiin" ID -tieteen portinvartijaksi hyväksytyn Dave "DaveScott" Springerin sanoja "Actually it makes me feel like doing some pain experiments on PZ Myers. I don’t believe he feels pain. All the blood and screaming from my fists pounding his face to a pulp would be nothing more significant than an automobile engine leaking oil and bearings making noise from lack of lubrication." Tämä on uskottavaa jos ID koostuu vilpittömistä ja rehellisistä protestiajattelijoista jotka haluvat dekonstruoida ja kyseenalaistaa vallitsevia oppeja ja pistää niiden eettiset sisällöt jyrkkään uudelleenarvioon tavalla jossa niiden ideologisuus nostetaan selkeästi esiin.
Joko näin tai sitten ID on todella noussut hyvän ja pahan tuolle puolelle. Tilaan jossa on pelkkä yli-ihmisen "der Wille zur Macht". He purkavat tätä tahtoa sitten esimerkiksi pyrkimyksissään vaikuttaa kouluopetukseen. Tämä teoria on uskottava heti jos ID on valehtelijoiden kerho. Vaihtoehtoja näille kahdelle ei oikein näytä olevan. Joka on melko kiinnostavaa jos ajatellaan että Nietzsche todella ennusteli tulevaa tilaa. Kun jopa aktiivikristityt näyttävät tälläisiä nihilismin tai yli-ihmisyyden merkkejä se vihjaa että Nietzschen ennustuksissa oli jotain oleellisesti oikeaa.
Ironisinta lienee se, että ID -läiset moittivat darwinismia. Ja myös Nietzsche moitti sitä liian apollonisena oppina. Hän näki sen liiaksi kristinuskoa korvaavana maailman ymmärrystä ylikorostavana oppina, ei kristinuskosta vapautuneena tai ideologiattomana. Myös ID korostaa että darwinismi on maailmankuva joka yrittää korvata ei-naturalistisen ihanuuden jonka nimeä he eivät suostu sanomaan ääneen Jeesus Jeesus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti