Seurakuntavaaleja mainostettiin tänä vuonna melko runsaasti. Vaalit olivat selvästi osallistumisvaalit. Kehotettiin äänestämään ahkerasti. Kerrottiin että nyt olisi mahdollisuus vaikuttaa. Jori Mäntysalo esimerkiksi ihmetteli että "Tänään se odotettu Suuri Päivä sitten on koittanut. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuoden 2014 suurin mainoskampanja huipentuu. Ja millainen kampanja: nettisivuilta roskakorien kylkeen on mainostettu, ettei suorastaan painostettu: äänestä, äänestä!" Äänestysaktiivisuuteen kannustaminen on toki tervettä. Mutta nämä vaalit näyttävät olleen näkyvämmin mainostettuja kuin monena muuna kertana. Kirkko on yrittänyt petrata ja aktivoida.
Kuitenkin tänään on sitten uutisoitu tämän aihepiirin parissa lähinnä kahdesta asiasta. Seurakuntavaalien äänestysprosentti jäin 15.6 prosenttiin. Se on laskenut hirvittävän epäsuosituksi teoksi. Ja sitten toisaalta on uutisoitu että kirkko luopuu yhteisöverotuksesta. "Purnaus yhteisöveroa kahmivasta kirkosta jäänee piakkoin lopullisesti historiaan, kun kirkko luopuu yhteisövero-oikeudestaan. Mikäli eduskunta hyväksyy keväällä uuden rahoituslain, kirkolle tilitetty yhteisövero korvataan valtionrahoituksella, jonka suuruus on 114 miljoonaa euroa vuodessa." Mikä on toki hieman erikoinen tapa kuvata asia. Sillä se on sama kuin selittäisi että kirkko luopuisi miljoonatuloista sitä kautta että se luopuisi jäseniensä kirkollisverottamisesta. Mutta sitten se saisi prosentin kokoisen siivun kaikkien verotuksesta uskontokunnasta riippumatta.
Ainakin minua tämänlaatuiset veroasiainmuutokset ärsyttävät siinä mielessä että niissä uskonto ottaa itselleen vahvemmin sellaisen aseman jossa se on poliittinen ilmiö joka imee olemassaoloonsa käyttämät rahat kaikkien rahoista. Yhä vähemmän vaikuttamisvaltaa. Koska maailma on opettanut lähinnä sen että niin kauan kuin raha on varmaa, kirkossa pyritään viettämään turvallisia virkapäiviä ilman että mikään muuttuisi. Ainut keino saada jotain vipinää on kirkosta eroaminen. Eikä tässä prosessissa pidä ajatella hurksaasti eronneiden sielujen suremista. Ei siellä selvästi mitkään sielut kiinnosta vaan ne kirkollisverorahat.
Molempien pikku-uutisten takana on oikeastaan saman ilmiön eri puolet. Verotuksen kohdalla haetaan ennen kaikkea vakautta. Kirkkoon tulee kenties jopa vähemmän rahaa mutta sen määrä on varmempaa. Joka tarkoittaa likimain sitä mitä yllä urputin ; Kirkko saa varmaa rahaa. Molemmat pikku-uutiset kertovatkin oikeastaan siitä että kirkko lähestyy yhä enemmän ja enemmän valtionkirkkoa sellaisesta kulmasta jossa ei ole lainkaan tilaa kansankirkkoideaalille. Siinähän peruskaava on "Kansankirkko toimii koko kansaa varten ja kansan kanssa. Terminä se kuvaa kirkon tehtävää. Nimitystä käytetään kirkkokunnista, joihin kansan enemmistö kuuluu ja joilla on lakiin perustuva erikoisasema. Suomessa kansankirkkoja ovat evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko. Niiden juhlat ja tavat ovat osa suomalaista perinnettä. Kansankirkolla on joskus tarkoitettu samaa kuin valtionkirkolla. Valtionkirkko on järjestelmä, jossa valtio määrää ratkaisevasti kirkon asioista. Kirkko voi kuitenkin olla kansankirkko, vaikka sillä ei olisi virallista asemaa valtiossa." On yhä tärkeämpää korostaa sitä että kirkko voi olla valtionkirkko olematta kansankirkko. Sillä matala äänestysprosentti kertoo että moni asia ei ole tältä osin kunnossa ; Muutosmahdollisuuteen ei uskota, oman äänen valtaan ei uskota, eikä ihmisiä kiinnosta kirkon asiat. (Enkä ihmettele yhtään miksi ei.)
Tähän rahantulon laihenemiseen on sitten liittynyt erikoisia asioita.
Leikkaamistarpeesta onkin keskusteltu viime aikoina tavallista enemmän. Minua, kirkosta eronnutta, on jopa moitittu siitä että kirkko on joutunut potkimaan köyhiä vuokralaisiaan pois, ja nämä ovat nyt joutuneet tavallisille kaupungin markkinoille. Tämä toki liittyy varojen vähenemiseen. Mutta toisaalta kirkko on sitten rakennellut Kamppiin kalliin kappelin, ei ole leikannut johtohenkilöidensä palkkausta. (Minusta kirkossa voisi olla palkkayläraja 3000 euroa kuukaudessa, johon laskettaisiin autoedut ja muut.) Eli leikkaaminen kertoo itse asiassa kirkon priorisointipuolesta. Samalla on kuitenkin korostunut se, että on jouduttu kasvokkain niiden ivojen ja pilkkojen kanssa mitä on ollut "ateistit ei tee hyväntekeväisyyttä" -asian kohdalla. Vapaa-ajattelijoiden (jäsenmäärä 2000) on verrattu valtionkirkon tekemään hyvään työhön (jäsenmäärä 4.1 miljoonaa). Olen tähän ennenkin sanonut että tulojen suuruus vaikuttaa varmasti toiminnan laajuuteen. Ja nyt kirkon puolella on tämä asia oikein konkretisoitunut. Jos vapaa-ajattelijoiden on kyettävä ilman varoja toimimaan niin kyllähän sitä kirkko pystyy. Heillähän on Jumala puolellaan ja hyvä tahto kristittyjen kesken, joten tässä pitäisi olla paljon vähemmän vaikeuksia kuin vapaa-ajattelijoilla. (Tai sitten iva ja pilkka on ollut halpamaista käytöstä johon kristityn ei pitäisi alentua.)
Mielenkiintoista tässä debatissa jatkon kannalta onkin lähinnä se, että tähän asti kirkkokeskustelu on soutanut kaksoisstandardissa. Valtionkirkkoutta vastaan taistellaan argumentilla jossa korostetaan että "Seurakunnat pitävät rekisteriä jäsenistään. Tiedot Suomen koko väestöstä kirjataan väestötietojärjestelmään, jota ylläpitää maistraatit ja Väestörekisterikeskus." Mutta kun yhteisöverotusta on perusteltu, on korostettu usein sitä että kirjanpitoasia on tärkeä. "Kirkon yhteisöverosta saama osuus on tukea yhteiskunnallisesti tärkeiden tehtävien hoitamisesta. Niihin lasketaan hautaustoimi, kirkonkirjojen pito ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpito." Hautaamisen rahoittaminen on ollut myös tärkeä argumentti yhteisöverotuksen tärkeydelle. Samalla kun eikristityt saavat sitten toistuvasti kuulla miten pitäisi olla kiitollinen siitä että hautamaksuja ei koroteta heille. Eli raha hautaamiseen olisikin tosiasiassa jostain muualta. On mielenkiintoista katsoa miten tämä keskustelu muuntuu. Tuskin mitenkään, sillä tosiasiassa tämä maksetaan tavallisten ihmisten varoista. Ennen yhteisövero oli jotain joka koottiin vahvemmin kuluttajalta. Nyt maksaja on veronmaksaja. Kulutuksesta tuloihin. (Jotka varmasti ns. korreloivat. Koska tuhlaamiseen tarvitaan ns. fyffeä.) Muuten yhteisö maksaa vakaumuksesta riippumatta, kenties raha kulkee vain hieman eri taskujen kautta.
6 kommenttia:
Itsehän olen jossain spekuloinut, että tämä yhteisöveronmaksun siirto suoritettavaksi suoraan valtion budjetista on ensimmäinen askel virallisen kirkon ja valtion erolle. Voin toki oli tässä asiassa väärässäkin, mutta tuosta minusta oli tuntunut.
Muuten sanoisin vain, että olisi vain oikeudenmukaista, että ihmiset äänestäisivät jaloillaan ja jättäisivät virallisen kirkon. Kyllä niitä kirkkoja ja seurakuntia on halukkaille virallistenkin kirkkojen ulkopuolella.
Ja Suomessa on sitä paitsi tällä hetkellä kolme luterilaista kirkkoa, ja lisäksi on Vapaakirkko, joka on syntynyt pitkälle luterilaisen teologian pohjalta.
Katos, kirotusvire.
"ensimmäinen askel virallisen kirkon ja valtion erolle"
Jaa, miten? Itse olen käsittänyt että verollemeno on antiteesi yksityistämiselle. Jos kirkko maksaisi veroa valtiolle eikä kassavirta olisi toisensuuntainen, niin sitten ehkä.
Tämä nimenomaan vahvistaa sitä että valtio ja kirkko ovat yhtä erityisen vahvasti. Kirkon autonomiakysymys tosin saattaa tulla kysymykseen. Mutta tämä on teokratiakirkkoa. Ja sinänsä olet oikeassa ; Nykyinen "kansankirkko" on siitä kummallinen että sillä on valtaa päättää omasta oppisisällöstään ja sillä on iso näkyvyys poliittisissa rituaaleissa. Ja uskonnolla saa argumentoida politiikassa. Joten valta on vain yhteen suuntaan. Mutta valtionkirkko on sitten vähän eri asia kuin teokratia, onneksi.
Ajattelin, että verollemenon kautta syntyy ennen pitkää suurempi vastaliike.
Ja sitten on toinen asia se, että vähemmän uskovaiset virallisen kirkon jäsenet pääsevät myös vaikuttamaan jossain määrin kirkon toimintaan seurakuntavaalien kautta. Ja tätä kautta pääsee normaali kansallinen politiikanteko myös vaikuttamaan siihen.
Mutta odotan asian tervehtymisen alkamista. Siihen voi kyllä mennä vielä 20 vuotta.
Sanonpa vielä jotain.
Tämä rahantuloväylä on Ad hoc -ratkaisu siihen, että monet ovat olleet tyytymättömiä yhteisöveron osan luovuttamiseen suurimmalle viralliselle kirkolle. Ja jatkossa, kun eletään edelleen valtion budjetin rahoittamisen ongelmissa, suora budjettirahoitus virallisimmalle kirkolle kerää yhtä kiihtyvää kritiikkiä.
Ainakin toivon olevani oikeassa.
Aa, sinä ajattelet seurauksia ja ennustat tulevaa. Minä katson vain kriteeriattribuutteja nykytilasta. Sinä katsot tulevaisuuteen, minä nykyisyyteen. Hyvä että selvisi.
Lähetä kommentti