Sam Parnia on kuolemisen asiantuntija. Ja filosofin silmissä mielenkiintoinen mies. Hän on tullut suurelle yleisölle tutuksi esimerkiksi lausunnoistaan joiden mukaan kuolema ei olekaan yksisuuntainen. Lääketiede kykenee siis tuottamaan kuolleistaheräämistä. Ja jos vanha sanonta esittää että riittävän kehittynyttä teknologiaa ei voi erottaa taikuudesta, ei riittävän edistynyttä lääketiedettä voi erottaa ihmeistä. Parnian esitykset vaikuttavat usein liioittelevilta, mutta hän on ehdottomasti hyvä tutkija jolla on myös meriittejä.
Iltalehti sitten lähti uutisoimaan Parnian tuoreimpia. Otsikointi oli varsin erikoista. Siinä korostettiin sitä miten oltiin saatu viitteitä "kuolemanjälkeisestä elämästä" - tämä laitettiin oikein otsikkoon asti. Kuitenkin kun katsotaan mitä tutkimuksessa on sanottu, on selvää että tulkinta on hyvin vaikeasti perusteltavissa. Sillä tosiasiassa sydänpysähdyksen kokeneiden potilaiden oli havaittu havaitsevan ympäristöään todenmukaisesti. "Tutkimuksessa todettiin, että sydämenpysähdyksen kärsineistä ja onnistuneesti elvytetyistä potilaista jopa 40 prosenttia kuvaili kokeneensa jonkinlaista tietoisuutta aikana, jolloin he olivat kliinisesti kuolleita." ... "Tutkijoiden mukaan potilaiden kokemukset eivät vaikuta olleen hallusinaatioita, sillä heidän kertomuksiensa perusteella potilaat kykenivät tekemään todenmukaisia havaintoja ympäristöstään myös kuolleena ollessaan." Löytö on toki mielenkiintoinen, sillä kuuluisan giljotiineihin liitetyn tarinan takana on sen verran perää että aivojen tietoisuuden on ajateltu todellakin pysyvän pystyssä ilman verenkiertoa noin 30 sekuntia. Nyt ajat vain ovat olleet paljon pidempiä. Iltalehden lisäksi esimerkiksi Telegraph on kertonut uutisoinnin suunnilleen samalla tavalla.
Toki ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä on kiinnostava. Toki kiinnostavaa on myös se, miten moni käytti tätä todisteena siitä että nyt voitaisiin ohittaa koko ateismi-teismi -linjan mietintä ja siirtyä käsittelemään sitä mikä uskonto on tosi. Sillä hyvin usein sitä saa kuulla että luonnontiede ja lääketiede eivät voisi tutkia yliluonnollista ja tiede on lähtökohtaisesti rajallista ja voi vain epäonnistua elämän tärkeiden mysteerien äärellä. Ja nyt nämä samat ihmiset ovat kuitenkin innoissaan siitä että tiede on ratkaissut tämän mysteerin ja että uskonnottoman skeptikon pitäisi vaan niellä asia sellaisenaan.
1: Kenties se olisi jopa hyväksi. Kuulun siihen ihmiskunnan enemmistöön joka kärsii enemmän epätietoisuudesta kuin epämiellyttävästä varmuudesta. Mutta jonka stressityyppi ajaa nimenomaan epävarmuuden puolelle. Ei ole sattumaa että olen agnostikko ja epäonnistumiseen keskittynyt. Ja samalla olen tunnettu suuresta egostani ja kyvystäni heittäytyä varmuuteen ties missä aina jääräpäisyyteen asti.
Kuitenkin jos asiaa katsotaan vähänkin tarkemmin, ei tässä tosiasiassa ole todistettu yhtään mitään tuonpuoleisesta tai yliluonnollisesta. Itse asiassa oikeastaan ainut joka liittää nämä tilanteet yliluonnollisuuteen on vahvistusharha. On totta että tämänlaisten kokemusten ympärille on rakennettavissa tarina yliluonnollisesta. Mutta todisteeksi tämä kelpaa samaan tapaan kuin ne shamaaniaikoinani kuulemani asiat unien ja hallusinaatioiden reaalimaailmallisuudesta. (Eli hallusinaatiot eivät ole harhoja vaan portti aktuaalisiin todellisiin asioihin.) Se, että näitä tarinoita voidaan kyhätä ei tarkoita että havainto olisi evidenssiä.
Esimerkiksi aivan ilmiselvä vasta-argumentti on se, että tosiasiassa aivoissa on todellakin paljon selvittämättä. Ja näin fysikalisti kykenee selittämään että aivojen toiminnasta on nyt opittu jotain uutta. Että neuronien toiminnasta ja tietoisuuden säilymisestä tehdyt odotukset ovat olleet liian varovaisia. Että oikeasti aivojen tietoisuuden säilyminen on paljon kestävämpää kuin ennen on luultu. Tämä "naturalistisenkin tarinan olemassaolo" vihjaa siitä että "naturalismia" ei ole näillä kokemuksilla mitenkään falsifioitu.
1: Kyseinen havainto ei ole mitään missä testattaisiin kahta kilpailevaa koulukuntaa, ja josta vain toinen selviäisi. Joten tämä ei ole mitään evidenssiä jolla testattaisiin sitä että toinen teoria olisi huono ja toinen hyvä.
2: Eikä se toisaalta myöskään ole mikään yliluonnollisen falsifiointitesti : Jos kuolemanrajakokemuksia ei olisi, tai jos osuvia tietoja ei olisi havaittu, ei yliluonnollinen teoria olisi kaatunut. Joten havainto ei korroboroi, vahvista tai tue teoriaa yliluonnollisesta.
+: Koska havainto ei ole korroboraatiota yliluonnolliselle eikä evidenssiä joilla naturalismin ja supernaturalismin etuja punnittaisiin, jäljelle jää vain vahvistusharha ja tarina. Tämä tuo uskottavuutta yliluonnolliselle psykologisin, ei todisteellisin, syin. Ihminen joka haluaa uskoa yliluonnolliseen varmasti helposti menee mukaan tämänlaatuiseen.
Voisikin vihjata että Sam Parnian ammattitaito on tässä eräänlainen red herring. Se, että hän on hyvä tutkija antaa uskottavuutta sille, että tässä havaittu tietoisuuden säilyminen minuutteja sydänpysähdyksestä on uskottava. Mutta tämä ei tietysti anna tukea niille tarinankerrontatavoille jota media, siis iltalehti ja telegraph, ovat kietoneet tilanteen ympärille. : Valitettavan usein journalismissa mennään postmodernismiin, siihen että kerrotaan tarinoita joissa suhde faktoihin on ... sanotaanko kohteliaasti että ... irrallinen.
"Psychology Today" on kuvannut tätä mainiosti ottamalla esiin sen, miten Jeffrey Dahmerin ympärille on kiedottu tarina jossa kylvetään paljon rinnastuksia Hannibal Lecteriin. "Indeed, Jeffrey Dahmer has become a source of popcorn entertainment in the popular culture just like Hannibal Lecter. The news and entertainment media have blurred the distinction between reality (Dahmer) and fiction (Lecter) over the years. The two are now interchangeable in the minds of many people." Tämä on johtanut siihen että Dahmer -persoonasta on etäännytytty ja aihe on sensationalisoitunut. "The news media dehumanized and sensationalized Jeffrey Dahmer, and presented him as a stylized super predator and cannibal." Ja tämä ei ole kovin perusteltua, mutta lehdet tekevät mikä myy, eivät kirjoita sitä mikä on täysin totta ja faktuaalista. "The author E.L. Doctorow argued that “there is no longer any such thing as fiction or nonfiction, there is only narrative.” This statement is certainly true." Postmoderni Totuuden Narrativisoituminen on tätä kautta jotain joka koskee erityisesti lehdistöä.
On toki selvää että Parnian tutkimus on paljon myyvempi jos puhutaan tuonpuoleisesta. Mutta tosiasiassa tutkimuksen tieteellinen arvo on siinä että siinä on havaittu jotain joka pakottaa meitä muuttamaan näkemyksiämme. Ei siitä että fysikaalinen maailma on kaikki mitä on. Vaan siitä että miten kauan ja miten vähällä hapella aivomme voivat vähän aikaa tulla toimeen. Parnian tutkimuksen suurimmat löydöt koskivat havaitsemiskykyämme, eivät sitä onko meillä vai eikö meillä ole sielua. Mutta niin kauan kuin lehtien ostajat ovat huonoja tieteessä ja mielenfilosofiassa he ostavat mieluummin sensationalisoidun tarinan. Ja niin kauan kun he niin tekevät he palkitsevat päätoimittajia ja journalisteja siitä että he kyhäävät tarinoita sen sijaan että kertoisivat mikä siinä löydössä oli oikeasti kiinnostavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti