En ole ajamassa uskontopolitiikkaa jossa uskonnon näkyvyys katukuvassa sensuroitaisiin. (Joitakuita saattaa järkyttää mutta en ole edes antiteisti. Ymmärrän tosin jos tältä tuntuu, sillä monien on hyvin vaikeaa erottaa uskovaisia ihmisiä ja uskontoinstituutiota teismistä. Mikä on ymmärrettävää koska uskovat ja kirkkoinstituutit ovat se paikka joissa teismi tiemmä elää eikä sitä tietääkseni ole koskaan havaittu missään näiden em. kohteiden ulkopuolella.) Itse asiassa olen jopa ajanut sitä että uskontosensuuri lisäisi uskontojargonin käyttöä koska sillä voitaisiin ikään kuin kieltää uskonnosta puhuminen.
Mutta jos sekularismi tarkoittaisikin sitä, että uskontoa käsiteltäisiin aivan kuten mitä tahansa muutakin asiaa. Että uskonto ei vaikuttaisi työnsaantiin eikä uskonnoista rangaistaisi. Jos sekularismi tarkoittaisikin vain vapautumista uskonnon ja politiikan erityiskytköksistä. No cencorship, indifference. Tämä voisi tarkoittaa käytännössä esimerkiksi seuraavia asioita. Asioita joista osa toteutuu maassamme jo. Osa ei.
* Tällöin uskonnolliset järjestöt maksavat veroa, ei siksi että niitä rangaistaan vaan koska kaikki muutkin järjestöt maksavat veroa.
* Uskontoa saa käyttää poliittisessa demokraattisessa puheessa argumenttina, koska aivan kaikkea saa. Politiikassa ei ole kiellettyä vedota äänestäjien kauneustajuun ja kalastaa ääniä vaikka hiusten värillä. Toki moni voi ajatella että kun hiustenväri tai uskonto tulee esille, olisi asiasisältö loppunut. Ja nämä monet olisivat oikeassa. Toivottavuus ei tässä kuitenkaan olisi syy sensuuriin. Se, että jokin ei ole ihanteellista ei ole mikään syy kieltää sitä. (Itse asiassa jopa joitain haitallisia asioita, kuten tupakointia, sallitaan vaikka ne ovat pahaksi.)
* Esimerkiksi lasten ympärileikkaus uskonnollisin syin olisi aivan yhtä oikeutettu kuin lasten ympärileikkaus minkä tahansa päähänpälkähtämisen vuoksi. Tässä rajoitteet olisivat lääketieteen ammattitaitoa koskevat. Eli jos juutalaisilta ei vaadita lääkärin tai terveydenhoitajan tutkintoa, niin sitten ympärileikkauksia saisi tehdä kuka tahansa ilman näitä tutkintoja. (Jos haluaa rabbin leikkaavan uskonnollisella rituaalilla, niin se on mahdollista.) Jos yleinen ympärileikkaus ei ole hyväksyttävää, ei sitä voi juridisesti oikeuttaa uskonnollakaan.
* Julkisissa juhlissa kulttuuri ymmärretään ihmisten tärkeinä pitämäksi asiaksi. Perinne on osa kulttuuria mutta se ei ole sama kuin kulttuuri. Ja uskonto on osa kulttuuria eikä mikään laulu ole "kulttuuria mutta ei uskontoa". Suvivirrellä on samat oikeudet kuin ateistien lauluilla. (Olipa kyseessä laulun kieltäminen tai salliminen) Ainut syy kieltää asioita koskevat niitä ikärajoja joita tiettyjä sanoja ja aiheita (seksi, väkivalta, huumeet...) näyttää ympäröivän. Uskonto ei ole syy korottaa tai laskea näitä ikärajoja.
...
Eli jos sekularismi määritellään hieman uusiksi niin siinä mielessä minustakin saataisiin kiivas sekularisti. Osittain tähän minua kannustaa se, että uskonto näyttää olevan jotain jota (a) ihmiset vaihtavat melko lailla harvoin (b) ja joka liittyy tilastollisesti melko vahvasti siihen mitä uskontoa vanhempasi ja kotipiirisi noin muuten on harjoittanut. Lisäksi (c) usko ja uskonto näyttää olevan jotain jota ei harrasteta at will. Eli ihminen ei päätä uskontunteistaan vaan voi korkeintaan harjoittaa ja elähdyttää sitä mikä hänellä on. Joka rinnastaa sen rakkauselämään jonka kohde ja alkaminen eivät ole omassa hallinnassa.
Tämä johtaa siihen että uskonto on vähemmän "vapaa valinta" kuin moni muu asia ja se rinnastuu sen tyylisiin asioihin kuin ihonväri. Kantia mukaillen näihin tulisi suhtautua siten että jos sanomme että jotain pitäisi tehdä niin se tulisi myös voida tehdä. Eli ihmisen eettisyyttä ja ihmisarvoa ei voida sitoa asioihin joihin ihmisillä ei ole autonomiaa, tai jossa autonomia on voimakkuudeltaan rajoittunutta. Moni ymmärtää Kantia sen verran että he pitävät rasismia hyvinkin pahana asiana, ja vastustavat sitten vaikka islamia tai kristinuskoa innolla sen vuoksi että nuo ovat hankittuja ja ylläpidettyjä ominaisuuksia. Itse en näe uskontoa niin hankittuna ominaisuutena kuin he. (Ihminen voi kuitenkin olla päättämättä kivittää vääräoppisia vaikka olisikin islamilainen, näin muslimit itse ovat kertoneet. Joten uskonto ei tälläisissä oikeuta yhtään mihinkään privileegioon.) Tässä mielessä, juridisesti, uskontojen hölmöys tai eihölmöys on irrelevanttia. Sillä uskontoa tulee koskea ne rajoitteet joilla ihmisten käytöstä juridisesti ohjaillaan muutoinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti