I am ja jerk - or is someone jerking me?

Minulla on merkittävän usein nukahtaessa eitahdonalaista nytkimistä (hypnic jerk). Ilmiö ei ole mitenkään merkittävän harvinainen. Ja yleisesti ottaen se on lähinnä koominen. Ilmiön takana on se "arkielämässäkin ilmiselvänä otettu asia", että tietoisuus ja ruumiin hallinta unessa on erilaista kuin valveilla. Tai kuten Tom Stafford asian asettelee, "Nobody knows for sure what causes them, but to me they represent the side effects of a hidden battle for control in the brain that happens each night on the cusp between wakefulness and dreams."

Eilen illalla yritin valmistautua nukkumaanmenoon. Minua huvitti haeskella selkounia (lucid dreaming), pitkästä aikaa. Sopivan mielentilan löytäminen ei tuntunut vaikealta, jotkin asiat vain ovat vähän kuin polkupyörällä ajo. Oli hyvin erikoista nukahtaa, koska pystyin jollain tasolla olemaan tietoinen siitä mitä tapahtuu. Ja sitten kävi se, mitä ei koskaan aikaisemmin ole käynyt. Eli tämä sopiva mielentila kohtasi tämän nytkimisen.

Kokemus oli hyvin erikoinen, koska nimenomaan yritin olla nytkimättä. Ja tuntui että omalla tahdollani oli vaikutusta. Oli kuitenkin ponnisteltava. Ja siltikin tuntui että selkärankaan ja selkään kasautui jännitystä johon sai helpotuksen vain antautumalla nytkeelle. Lisäksi asiaa vaikeutti se, että kun sitten kivenkovaan päätin että nyt keskityn vain siihen että nytkin vain kun haluan, niin pian huomasin nytkiväni ja koin halunneeni tämän vaikka olin juuri ihan itse päättänyt toisin. Enkä voinut tietää onko tämä lyhytjännitteisyyttä vai konfabulointia. Kokemus oli sen verran omituinen että siitä ei voinut muuta kuin nousta.

Mielestäni tämä yksittäinen tilanne on sellaisenaan hyvin mielenkiintoinen ajatuskoe vapaan tahdon kohdalle. Monet kompatibilistit määrittelevät vapaata tahtoa sellaisella tavalla että se hieman eroaa monien muiden tavasta nähdä vapaa tahto. Tässä vapaa tahto rinnastuu autonomiaan. Johonkin josta Schopenhauer sanoi "Man can do what he wills but he cannot will what he wills." Eli vapaa tahto tarkoittaa sitä että voi tehdä mitä haluaa, ei sitä että päättää mitä haluaa. Oli selvää että tuossa tilanteessa sekä nytkiminen että sen vastustaminen olivat peräisin omista aivoistani. Silti kyseessä tuntui olevan jonkinlainen hyvin syvällinen konfliktitila.
* Itse unen ja valveen välinen konfliktitila on jo itsessään jonkinlainen kina. Molemmat, sekä uniminä että valveminä ovat "minä". Mutta ilmeisesti jotenkin oleellisesti eri tavoilla.
* Refleksitasolla ei ole välttämättä mitään tunteita. Esimerkiksi nukahtamisnytkintä on liitetty ajatukseen siitä että nukahtaminen tuntuu putoamiselta ja siihen reagoidaan reflekseillä kuten puusta putoava lisko tai muu mönkijäinen. Heilutetaan jotta voidaan tarttua johonkin, mihin tahansa.
* Päätös olla nytkimättä taas on enemmänkin tunteita ja päätöksentekoa. Useinhan nämä irrotetaan toisistaan, mutta juuri tässä kohden ne tuntuvat relevanteilta yhdistää. Entä jos tunteet ovat reflekseille hieman samaa kuin tietoinen ja työläs tietoinen analyysi on intuitiivisille päätöksenteoille? Eli ne tekevät samoja asioita mutta tietoisuus otetaan käyttöön vasta kun ongelmat ovat sellaisia että niihin ei ole totuttu tai ne ovat jotenkin muutoin niin hankalia että "nopea riittävän hyvä ratkaisu ei riitä".
* Halutessa sitä voisi kenties luoda lisäkonfliktia tunteiden ja järkeilyn välillä. Tämä lajityyppi on suosittua kulttuurissamme, joten selvästi näidenkin välille saadaan rakennettua jotain.
* Lisäksi olisi päätettävä milloin "vapaa tahto" on oma päätös ja milloin sitä voi ylipäätään sanoa konfabuloiduksi? Onko tälläistä eroa ylipäätään olemassa?

Kun mietitään mitä vapaa tahto on, joudutaan selvästi ottamaan kantaa hyvin moneen kysymykseen. Jos ei muuten niin sen vuoksi että voitaisiin vastata niin yksinkertaiseen kysymykseen kuin siihen että mitä helvettiä minä oikein puuhasin eilen nukahtaessani...