Helsingin Sanomissa oli henkilöhaastattelu Tarja Koivumäestä joka oli ryhtynyt Pride -aktiiviksi. Erikoista on se, että heteronormatiivinen avioliitto oli murtunut ja Koivumäki oli ryhtynyt pesunkestäväksi lesboksi. (Aina kun sanon "pesunkestävä lesbo" en voi olla miettimättä sitä eilapsille tarkoitettua internetin materiaalia jossa on lesboja ja pesusieniä..)
Tämä herätti tietysti kommentteja jotka löytyvät HS:n tapaan suoraan jutun alta. "Mainota, että neljän lapsen kotiäitiys isossa pohjois-helsinkiläisessä omakotiltalossa on mahdollista kouluttamattomallekin naiselle, vaikka taustalle tarvitaankin mies kustantamaan se. Artikkeli jättää häveliäästi kertomatta sen mitä miehelle jäi käteen tuosta vahvasta panostuksesta perheeseensä." ja "Sääliksi käy itsensä löytäneen rouvan ex-miestä. Ja tavallaan myös lapsia. Ei liene helppoa huomata, että hetkessä omasta puolisosta ja äidistä on tullut homo. "Hetkessä" on varmasti perheen näkökulmasta oikea määre, jos äiti siirtyy elämään naisen kanssa yhdessä vain kuukausi siitä, kun lähti vielä heteroseksuaalina taiteiden yöhön."
Minä kun olen luullut että juuri tämäntapainen on se, mihin homoseksuaaleja nykyään kannustetaan. Olen nimittäin käsittänyt että homoseksuaalejen vastustus nojautuu pääasiassa perhe -sanan hokemiseen. Perhe on lapsenkasvatusta varten. Avioliitto taas on tämän perheen sinetti ja se on tehty pääasiassa lasten suojaksi. Avioliitossa on kysymys lapsen oikeudesta biologisiin vanhempiinsa, lapsen oikeudesta isään ja äitiin. Olen myös kohdannut sellaisia lauseita kuin että nykyinen avioliitto on tasa-arvoinen koska jokaisella homolla ja lesbolla on oikeus mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa - eli tasa-arvoisesti aivan kuten heteroseksuaaleillakin. Sen lisäksi on puhuttu sukupuolielinten funktiosta joka on biologinen tosiasia. Ja se ei nojaa nautintoon joka syntyy orgasmissa vaan nimenomaan siihen kuka voi käynnistää lisääntymistoiminnot, joka tiettävästi ei vaadi rakkautta tai sitä että mies saa säännöllistä avioseksiä ja hoivaa itselleen ja täysille kiveksilleen. (Ei vaikka ajatus pesunkestävistä lesboista tekisi mitä hänelle!)
Samoin on huomattava että avioero ei voi olla ongelmateemana kysymyksessä. Koska avioerojen kohdalla ei argumentoida samaa heteroseksuaalejen kohdalle. Ei korosteta sitä miten säälitään miestä joka nyt jää sitten ilman ties mitä vaikka on kuinka panostanut perheeseen. Itse asiassa usein korostetaan että avioero olisi jotenkin oleellisesti eri asia eikä kuuluisi näihin lesbokysymyksiin mitenkään. Se on synti mutta laadultaan erilainen synti, vähemmän vakava synti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti