"Beowulf" kuvaa miten hallitsija antaa lahjaksi hienon miekan. Englanninnos kertoo että "so was on the surface of a bright gold with runic letters rightly marked, set and said for whom first was wrought the sword, the costliest of iron, with twisted hilt and variegated like a snake." Toisaalla "Kormac's saga" kertoo Skofnung -miekasta, jonka terään hengittämällä näkyy miten käärme kiemurtelee terässä. Kuva haihtuu pian ja tätä pidetään jonkinlaisena taikuutena.
Tämänlaiset vihjeet kertovat suoraan ns. damaskiteräksestä tehdyistä aseista. (Tai laajemmin puhutaan pattern weldingistä, mutta damaskiteräs on käsitteenä useille tutumpi.) Valmistusprosessissa erilaisia metallilaatuja kiedotaan ja taotaan yhteen. Syntyy kerrosmainen rakenne jossa voi olla kovia ja joustavia kerroksia peräkkäin. Tämän katsotaan luovan hyvälaatuisen terän.
Menetelmä on työläs, ja sitä on käytetty esimerkiksi japanissa katanamiekkojen valmistamisessa. Toisaalta sen laatu on ymmärretty myöhemminkin. Ranskan hallituksen hyväksymä miekkatehdas Chatelleraultissa käytti 1819 sitä tehdessään miekkoja. Kerrostamisen määrät oli tarkasti standardoituja. Kahdeksantoista kerrosta terästä, joita käänneltiin kolmekin kertaa. Tällä luotiin hyvää ja kestävää terästä. Ja mikä merkittävintä, viikinkien on tiedetty tunteneen tämän valmistusmekaniikan. Esimerkiksi Sutton Hoon viikinki-laivahaudasta löydetystä miekasta on jäljellä vain ruostetta, mutta sen röntgenkuvien kautta tiedetään että se on valmistettu tämänlaisesta metallista.
Mutta jos katsotaan käärmekuviointia, niin esille tulee jotain muutakin. Kerrostamiseen on useita eri tapoja. Kaikista yksinkertainen tapa on se, että kerroksia taotaan littanaksi. Ja käännetään ja taotaan littanaksi. Ja käännetään. Tässä syntyy pintakuviointi joka muistuttaa hieman puuta. Mutta tätä prosessia voidaan tehdä monella tavalla. Terästä voidaan käännellä ja vääntää mutkille ja yhdistää näitä. Lopputuloksena syntyy erikoisia kuvioita. (Miekkafanaatikoissa on jopa hifistejä joiden mielestä folding, eli pelkkä taittelu ei ole mitään pattern weldingiä. Se on teknisesti kuitenkin yksi, se yksinkertaisin, pattern weldingin muoto.) Käärmeen tyylinen siksakkuvio vaatii tämänlaisia hieman mutkikkaampia tekniikoita. Ne ovat siis esteettisiä. Ja ne ovat lisänneet aseen arvoa koska niitä on ollut vaikeampi tehdä.
Aseiden kuviointi ei kuitenkaan jää tähän. Periaatteessa näiden aseiden kanssa on voitu tehdä kahta eri strategiaa. Ensimmäisessä valmiin aseen terää käsitellään jollain hapolla. Tämä tuottaa erilaisia patinoituneita kerroksia joiden värisävyissä eri kerrokset näkyvät selvästi. Patinan väri riippuu käytettävästä haposta. Kullanvärinen patina onkin varmasti ollut suosittu. (Se on suosittu nykyäänkin.) Mikä tekee kullanvärisen raudan Beowulfin seikkailuissa hieman uudella tavalla järkeväksi. Toinen vaihtoehto on ollut nimenomaan hioa terä aivan sileäksi, jolloin pintakuviointi ei mainosta itseään. Mutta hengittämällä terään pintakuviointi tulee kuitenkin esiin. Joka taas on tismalleen se mitä Kormacin saaga kertoo. (Itseäni juuri tämänlainen piiloluksus viehättää.)
Itse kuitenkin otan taistelukäyttöön tarkoitetut tämän tyyppiset viikinkimiekat pienellä varovaisuudella. Tähän on muutamia syitä.
1: Ensimmäinen asia on se, että huonosti tai vajaasti tehty "kerrosteräs" on itse asiassa hauraampaa kuin käsittelemätön. On itse asiassa vaikeaa valmistaa miekkaa jossa ei olisi jossain kohdassa kahden kerroksen välillä jonkinkokoinen rako. Esteettistä terää voi kuitenkin käyttää edustustehtävissä vaikka sen sisärakenne olisikin vähän huonompikin. Ennen teknologia ei ollut sillä tasolla että onnistuminen olisi jotenkin välttämätöntä. On uskottavaa että epäonnistuneempikin miekka on kaupattu, jos vaikka sitten hieman halvemmalla hinnalla. (Ja jos vika on terän sisärakenteessa se ei välttämättä näy ulospäin mitenkään joten tämä voi olla kannustava ostos.) Tätä kautta jokaista laatumiekkaa kohden on voinut olla useitakin astetta epäonnistuneempia miekkoja.
2: Aseita on tiettävästi annettu perinnöksi sukupolvelta toiselle. Ja miekkojen kohdalla on ymmärrettävä että taistelukäytössä niihin tulee stressiä ja ne hajoavat. Edustusmiekat sen sijaan voivat olla ikuisia.
3: Kuka haluaa riskeerata kalliin edustusmiekan taistelussa jos suunnilleen saman surmaamistehon saa edullisestikin? Siis vaikka ase olisi toiminnallinenkin. Soturi voi omistaa montakin eri miekkaa, yksi on edustustilaisuuksiin ja vallan ja mahdin osoittamiseen. Toinen taisteluun. (Vaikka toki käyttömiekkakin voi olla edustava ja hienolla aseella voi pätkiä päitä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti