James Richard on pankkirosvo. Pankkirosvoihin on helppoa liittää ties mitä tarinoita. Mutta Richards oli hyvin omanlaisensa. Hän ryösti, kohteliaasti, pankilta yhden dollarin jotta pääsisi vankilaan. Syynä oli se, että terveydenhuolto vapaana miehenä oli kallista. Richards siis tunnusti Maslown tarvehierarkian ja tavoitteli perustavien tarpeidensa tyydyttämistä päämääräsuuntautuneesti. Hänen tekemänsä rikos oli absurdi, mutta lain kirjaimen mukaan pankkiryöstö on pankkiryöstö.
1: Tämänlaatuinen strategia muistuttaa hieman sitä, että asunnoton ensin menisi ravintolaan, söisi siellä, sitten kieltäytyisi maksamasta. Sitten tulisivat poliisit ja hän joutuisi putkaan. Putkassa olisi katto pään päällä. Sitten kun putkan ovet aukeavat, jalat voisivat kantaa kohti seuraavaa ravintolaa.
Tämä tarina paljastaa sen, miten sosiaaliturva on itse asiassa varsin erikoinen asia. Olen itse asiassa hieman ihmeissäni siitä miten sosiaaliturvaa käsitellään siten kuin työttömyys olisi jonkinlainen ammatti. Vastikkeellinen työttömyyskorvaus tulisi siis siitä että oltaisiin professionaalisia työttömiä ja tehtäisiin suoritteita. Menneinä aikoina tarjolla oli kaikenlaisia "tötterötöitä" jotka eivät tuottaneet rahaa ja joihin tungettiin sitten niitä yksinkertaisia ihmisiä. Kokonaisuuden kannalta tuottamaton työ ei hyödytä yhteiskuntaa, joten periaatteessa tötterötyön tekijät voisivat olla vain kotonaan, tuottaa saman hyödyn yhteisölle ja saada siitä rahaa.
Mutta kenties kaiken taustalla on ongelma siitä mitä työ itse asiassa on. Bertrand Russell on tarjonnut tähän mielestäni osuvimman yleiskuvauksen. "Work is of two kinds: first, altering the position of matter at or near the earth’s surface relatively to other such matter; second, telling other people to do so. The first kind is unpleasant and ill paid; the second is pleasant and highly paid. The second kind is capable of indefinite extension: there are not only those who give orders, but those who give advice as to what orders should be given." Eli työ on perimmiltään sitä että jotain muuttuu. Tässä työ on joko sitä että muutetaan asiaa itse, tai sitten ohjataan alaisia tai muita vastaavia ihmisiä tekemään muutoksia. Muiden komentamisesta saa enemmän palkkaa ja ensimmäisen työ on vastaavasti inhottavampaa. (Ja sitten ovat konsultit jotka, no ei niistä vastuuttomista metapomoista ota perkelekään tolkkua. Ei vaikka on keksinyt koko ammattikunnan alhaisimman omakavioisesti.)
Russell olisi varmasti huvittunut kuullessaan tuoreesta tapauksesta. "Tärkeässä yrityksestä" työskentelevä mies tajusi että kiinalaiset tekisivät hänen työnsä halvemmalla, itse asiassa merkittävän paljon halvemmalla. Ja sen sijaan että hän perustaisi AY -liikkeen ja rajoittaisi yritystoimintaa, hän teki sen mitä jokainen kunnon yritteliäs kapitalisti tekee. Eli ryhtyi johtamaan omaa työtään. Hän palkkasi kiinalaiset tekemään oman työnsä, maksoi tästä heille kiinalaisten vaatiman palkan, piti palkkaylijäämän itsellään ja sai pitää valtaosan alkuperäisestä palkstaan tekemättä käytännössä yhtään mitään. Käytännössä hän kävi aamulla ottamassa työtehtävänsä, palautti ne illalla, ja tässä välissä hän sitten kulutti aikaansa katsomalla kissavideoita. (Viisi tämänlaista ja kokonainen työtunti on kasassa.) Hauskinta asiassa oli se, että kiinalaiset tekivät työt varsin hyvin ja mies erityismainittiin ja kiitettiin tuotteliaisuudestaan.
Tämä kissavideoilla tienaaminen muistuttaa Nassim Talebin "Musta joutsen" -kirjassa esittämää jakoa jossa on suorittava työ jossa tuotetaan asioita, ja jossa tuotos on sidottu suoraan siihen tehtyihin työtunteihin. Ja sitten on sellainen, jossa eletään eksponentiaalisessa maailmassa. Tässä maailmassa käy helposti kuten aikanani demonstroin perhosveitseni avulla. Suorittava työ siirretään köyhiin maihin ja tehdään mahdollisimman halvalla. Siihen päästäkseen ei koulutusta tai oikein mitään muutakaan tarvita. Palkka on sidottu puurtamiseen ja kukaan ei pysty nousemaan rahassa "kertaluokkaa isompiin tulotasoihin" pelkällä ahkeruudella. Johtava taso sen sijaan on sellainen, että siellä palkka on irtautunut työstä ja helposti useankin eri paikan omistaminen johtaa siihen että rahaa kertyy. Erot kasvavat eksponentiaalisesti ja jopa rikkaissa on omia ökyökyrikas -luokkiaan joissa rahaa on kertaluokkia enemmän kuin muilla megarikkailla. Tähän pyörään pääsee vaikeasti mukaan, ja sitten kun siihen on päästy, "ollaan helposti liian suuria kaatumaan".
1: Itse asiassa tässä kohden voidaan huomata että kissavideomies voisi tehdä enemmän. Teetättäessään oman työnsä mies irtautti palkkansa työstä. Mutta hänelle kuitenkin jäi hitusen vähemmän käteen. Erikoista olisikin, jos jokin alhaisen tason pomo kehittäisi palkkajärjestelmän jossa hän ostaisi itselleen paikallisia työntekijöitä jotka saisivat marginaalisesti suurempaa palkkaa kuin kiinalaiset (30% jonka kokonaispalkasta saisi). Tätä kautta hän voisi korostaa että hänen firmansa työllistää paikallisesti. Hän voisi sitten irtauttaa kaikkien näiden työtehtävät ja teettää ne kiinassa. (20% kokonaispalkasta.) Hän voisi periaatteessa palkata satakin näitä ja hän saisi kivan firman jossa hänen taskuunsa vuotaisi 50% kaikkien kokonaispalkasta, joka vastaisi 50 kertaista alkuperäistä yhden miehen palkkaa. JA hän työllistäisi sata ihmistä jotka katsovat työkseen kissavideoita. Ja tulos tehtäisiin kiinalaisessa nyrkkipajassa. Toki tässä systeemi vaatisi hieman organisointia. Mutta 50 kertaisella palkalla voisi palkata kirjanpitäjän tai sihteerin tätä tehtävää varten ja vielä jäisi rahaa ylikin. 48 kertaa perustekijän palkan verran.
Valitettavasti "Tärkeä yritys" ei paljasta nokkelan työnvälttelijän nimeä. Mutta se paljastaa hyvin oleellisen osan ns. vapaasta markkinataloudesta. Useinhan vapaata markkiantaloutta korostetaan sillä että johtajakin on palkkansa ansainnut. Ja tässä korostetaan sitä miten paljon työtä johtaminen vaatii. Tämä argumentaatio on ollut tarpeen jotta voitaisiin irtautua Karl Marxin ajatuksista joissa "lisäarvo" oli usein huiputusta. Marxilla nimenomaan suorittava taso oli työntekoa, se jossa asia muuttuu. Ja johtaminen on yleensä vain jonkinlaista loisimista. Kissavideoilla tienaaminen on itse asiassa varsin konkreettinen esimerkki siitä miten juuri tämänlainen on aivan mahdollista. Ja itse asiassa oikein mikään uusliberaalissa talousmaailmassa ei estä tämänlaista tyhjällä tienaamista. Uusliberalismissa työ ja vapaa-aika määrittyy suoraan sitä kautta mitä jää viivan alle, ei suoraan sillä mitä syntyy tai saadaan aikaan. Ja vaikka usein sidos onkin olemassa, se ei suinkaan ole välttämätöntä. Lisäarvo kun ei oikeastaan vaadi mitään asioiden muuttamista.
Tässä kulmassa on vaikeaa nähdä missä vaiheessa alkaa ns. sosiaalihuollon nyhtäminen. Laajassa mielessä Richard oli tehnyt havainnon yhteiskunnasta. Hän käytti systeemiä ja ansaitsi terveydenhuollon suorittamalla performanssitaidetta pankissa. Viihdetähtien megasuuria palkkoja ei yleisesti ottaen ole moitittu, ja megapalkat johtuvat juuri siitä että tähtien työ on etääntynyt palkasta. (Esimerkiksi sitä kautta että tallenteet mahdollistavat työsuoritteen olennaisen osan kopioinnin ja levittämisen, jolloin DVD -levyjen painaminen on sitä manuaalista maailman muuttamista, kun taas tähdet elävät suorittamisesta irtautuneessa erikoisessa maailmassa jossa palkat eivät tunne normaaleja ylärajoja. Ja esimerkiksi sen takia että viihdetähden brändi tuo itsessään lisäarvoa vaikkapa siihen että hän pukeutuu joihinkin tiettyihin kenkiin.)
Erään vitsin mukaan talouden tulonmuodostus on ollut sellainen, että ennen mies toi rahan kotiin ja vaimo huolsi taloa. Sitten naiset ovat vapautuneet tuomaan rahaa kotiin saman verran kuin mieskin. Kunnes tuli internet ja rahan talouteen on tuonut kissa joka on tehnyt kameran edessä hassuja asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti