* Toivottu kuin lampaan kanssa naimisiin menevä homoseksuelli.
* Ironinen kuin simpanssin kanssa sekstaava darwinisti.
* Tasa-arvoinen kuin lapsiin sekaantuva kääpiö.
Sikälimikäli äänestystuloksilla on oikeasti mitään syvällistä merkitystä, niin jos minulla olisi jotkin pyhät arvot, niin nämä vaalit olisivat oksentaneet ja paskantaneet niiden päälle ja sen jälkeen perseraiskanneet ne ; Olen aina ollut sitä mieltä että olen erinomaisen nerokas ja suurin osa ihmisistä on idiootteja. Nämä vaalit ovat vahvistaneet näkemystäni. Vaalit siis tukivat ja vahvistivat itsetuntoani. Tai ainakin egoani.
Toisaalta on huomattava, että vaaleissa menestyi sekä liberaalilla etiikalla että konservatiivisella politiikalla. En näe näiden yhdistämistä kovin helppona. Yllättävintä oli kuitenkin se, että lopputulos oli sen laatuinen että olen itse asiassa hieman tyytyväinen siihen, että äänestin Päivi Räsästä. Sillä vaalejen lopputuloksessa oli kysymys siitä että vaikka en pidäkään Keskustaa niin huonona puolueena kuin sen maine on - missä on hyvin tarkasti asetettuja sanoja - niin keskustan voitto oli sen verran suuri, että olisin ollut pettynyt mittasuhteisiin. Tämä on merkittävää koska olisin todennäköisesti muutoin äänestänyt Keskustaa. (Jälleen.) Se on minulle sopivan ihanteeton, opportunistinen ja idealismin sijaan arvot myyvän strateginen. Sille on kysymys eduista ja niiden jakamisesta, ei mistään objektiivisesta moraalinäkemyksestä jonka alle alistaa koko Suomi. (Paitsi ilmeisesti poikkeuksena keskiolut, jonka takana on wanha kehno moralismi. Olut vetää minut itseni ripulille, mutta teko on silti minusta ylettömän kummaisa. Ei minun tarvitse ymmärtää miksi jokin oikeus on. En minä kykene ymmärtämään miksi ihmiset homoilevatkaan. Eikä se silti ole minulta pois.)
Olenkin siksi hieman yllättäen Jori Mäntysalon ajatusten kannoilla. Hän on alleviivannut sitä, miten uskonnollinen vakaumus menee helposti asioiden yli niin uskovaisilla kuin ateisteillakin. Kirjoitin tähän liittyen jopa melko pitkän tekstin Uuden Suomen blogiini. (Todellisuus ei anna samanlaisia saavutuksia, Trophyja, kuin PlayStation 3. Mutta tuon koko tekstin lukemisesta voisi antaa sellaisen.)
Tätä kautta voisin sanoa viimeisen, vaalien kannalta hieman myöhässä olevan, kannanoton vaalikoneisiin. Nykyään voidaan jopa sanoa että vaalikoneet ovat algokratiaa. Vesa Linja-aho kirjoitti siitä miten vaalikoneista puuttui monia monista tärkeitä kysymyksiä. On selvää miten tällä on vaikutusta lopputuloksiin. Perinteinen tapa seuloa - etenkin vallinneessa ympäripyöreässä hengessä - tietoja puolueista on taas ollut liian aikaavievää ja muutoinkin tuskaista.
Itse näkisin että vaalikoneisiin pitäisi unohtaa myös koko "yhden puolueen ajatus". Keskustan liian suuri menestys korosti sitä, miten keskusta on minulle hieman kuin libertarismi. Pidän molempia pienessä määrin oikein hyvinä. Ne parantavat kokonaisuutta. Mutta eivät enemmistönä ollessaan. Silloin puolue muistuttaa Elias Koskimiehen "Korusähkeitä" -kirjan opettamasta : "Joten jos olet saanut keskustan jäsenkortin vaikka et kuulu puolueeseen - muista että olet osa suurempaa hyvää. Sinut on kutsuttu mukaan. Olet osa yhteisöä, joka kulkee läpi Suomen pitkänä kahisevana lietelannalle tuoksahtelevana kähmintäjonona."
Siksi olisikin iloista jos vaaleissa saisi äänestää siten että saisi ehdottaa puoluejakoa jossa on ikään kuin isommasta paikkajaosta. Yksi ihminen-yksi puolue -äänestysjärjestelmä kun ei huolehdi kokonaisuudesta.
4 kommenttia:
Kävin nyt maanantaina hakemassa kirjastosta tuon Koskimiehen kirjan. Aloitan sen lukemisen joskus tiistai-iltana tai sitä seuraavana yönä.
Hyvä kun vihjasit täällä tuosta Uuden Suomen blogistasi. Kurkistin sinne ja luen joskus sitä tarkemminkin. Pikalukuna katsoen siellä on hyvää tekstiä.
Yksi asia sieltä hyppäsi esiin. Kommentoin sitä nyt tässä lyhyesti.
"Olen itse ollut toistuvasti vaivautunut siitä miten uskovaiset suosivat nimenomaan yksityistä viestintää."
Minun täytyy olla tyhmempi kuin olen tai sitten väärää genreä, koska en ole ymmärtänyt edelleenkään, että yksityisviestit ovat joidenkin mielestä pahempia kuin julkinen ilkeily. Olen ihan vakavissani pitänyt sitä vain kohteliaampana, omalla nimellä tapahtuvana vastuullisempana toimintana kuin negatiivisten asioiden sanominen nimettömänä julkisesti tai jonkun yksityiskohdan jauhaminen blogissa. Olen pitänyt blogeja ensisijassa keskustelualustuksina.
En ole kyllä noita yksityiskeskusteluja kovinkaan harrastanut. Joskus lähetin joillekin joulukirjeitämme, näyttääkseni reallife-tilannettamme yksipuolisemman sananvaihdon ohessa, mutta lopetin, kun yllätyin eräästä vastauksesta. Siitä muuten kirjoitin kerran blogissanikin. Kun nyt kurkistin sinne, muistin, että siellä oli sinunkin kommenttisi. Siitä osa:
"Mutta yksityisviesteistä on tosiaan tullut privaatteja. Julkinen ei merkitse juuri mitään ja niissä voi sanoa mitä vain. Siksi on hyvä katsoa onko niin läheinen että voi tulla kylään. Jos ei, yksityisviesti on nyrkkisääntöisesti huonoin mahdollinen ratkaisu. "
Luulen, että näissä tapauksissa ei ole välttämättä aina kyse mitenkään "uskovaisten virheistä", vaan eri sukupolven ja eri ihmisryhmän kohteliaisuuskäsitteistä. Meitä on niin monenlaisia - netissäkin.
Viittaamasi teksti on siitä hauska, että se on itse asiassa yllättävän metodologinen. Kysymys ei ole etiketistä. Kysymys on manipulaatiomenetelmistä. Sillä kokeeko kulttuuri jonkun toimintatavan kohteliaaksi vai ei.
...ei ole hirveästi väliä. Sillä joko strategia manipuloi ihmismieltä tai sitten ei. Etiketti voi vihjata jopa siihen suuntaan että joissain kulttuureissa manipulointi on syväkoodattu itse järjestelmään. Mi ei ole kaunis asia.
Lähetä kommentti