Joitain ajatuksia eri aseilla leikkimisestä

Kävimme miekkailutunneilla melko epätyypillistä asiaa ; Sitä, miten kamppaillaan tilanteissa joissa vastustajalla on erilaiset aseet. Fiorella oli asiaan useitakin paikkoja joita kävimme sellaisenaan. Ja hieman soveltaenkin. Tämä oppitunti oikein alleviivasi joitain asioita jotka minulla oli aiemminkin. Ja joka tuntuu olevan monille HEMA:n ulkopuolella hitusen epäselvä.

Esimerkiksi kuulin miten larppaajat olivat halunneet erästä miekkakoululaistamme opettajakseen. He halusivat - paitsi tunteja kerran kuussa, pihalla koska heillä ei ollut varaa vuokrata tiloja ja ilmaiseksi - että oppia olisi monista eri aseista. He halusivat eri kerroilla eri aseita jotta voisivat hyvin pärjätä niihin liittyvissä tilanteissa.

Päämotiivina noissa piireissä näyttääkin olevan se, että erilaisia leluja on ostettu - usein tietämättä niiden taistelukelpoisuudestakaan - ja näillä halutaan leikkiä. Pelkkä pitkä miekka tai mikä tahansa muu vastaava nähdään liian monotonisena. Pitää saada paljon variaatiota aseissa. Ja halutaan monipuoliseksi taistelijaksi ilman sen vaatimaa työtä.

Tai sitten ajatellaan että aseissa on aivan erilaiset taidot ja siksi pitää kokeilla erilaisia aseyhdistelmiä jotta voisi olla hyvä. Monissa roolipeleissä on vahva henki jossa on erikseen taito "kirveelle" ja "miekalle". Ja etenkin larppaajilla näyttää olevan tämänlainen ajatus tosielämäänkin. Mutta maailma näyttää todellakin olevan yllättävän vahvasti klassinen ADD, jotain jossa on yleinen (siinä pelissä levelin) määrittämä taistelutaso jota lähinnä koristellaan "proficiencyillä".

Kun nyt sitten käytimme variaatiota tunnilla, opin sen että jos siinä on suora kova varsi ja etäisyys, kaikki loppu on soveltamista. Väitänkin että jokainen joka on vähänkin pidempään harrastanut HEMAa osaa taistella paremmin millä tahansa aseyhdistelmällä kuin kerran kuukaudessa nurtsilla leikittelevä larppari vuosienkaan monipuolistelun jälkeen.

Esimerkiksi kun aluksi käytin kahta nuijaa ja tikaria keihästä vastaan, minun oli vaikeaa torjua nuijalla koska siinä ei ole kädensijaa joka suojaisi. (torjunta meni usein sormille.) Mutta varsin pienellä kokeilulla ja varioinnilla opin, että voin käyttää niitä toisenlaisia torjuntoja. (Tämä ei vaatinut suurta määrää työtä, toisin kuin miekalla vastaavien juttujen tekeminen.) Samoin hilparia on turhaa pysäyttää miekalla taistelemalla impaktia vastaan. Mutta sen voi kuitenkin torjua sivuun, aivan kuten miekkaakin vastaan. Tikarilla ja miekalla tikarimiehen kannattaa houkutella miekkamies sitoutumaan hyökkäykseen ja sitten reagoida tähän. Tässä voidaan tarvita puoliaskeleita tai muuta epätyypillistä. Mutta ne ovat kuitenkin kuriositeetteja jotka tehdään siksi että aseiden ulottuvuuksissa on eroja.

Toisaalta tässä syntyi hieman sellainenkin ajatus että kaikilla aseilla on jokin heikkous. Ja niillä on etäisyys jolla ne ovat erityisen käteviä. Tältä pohjalta kehitin jopa pienen demonstraation. Se koskee sauvoja;
* Sauva on tunnetusti oivallinen väline. Miekkamiehet tietävät kammota sitä. Se on nopea ja siinä on hyvä ulottuvuus. Se on jossain määrin ultimaattinen turpiinvetoväline.
* Kuitenkin se on itse asiassa varsin heikko siltä osin että se ei ole kovinkaan letaali ase. Sillä voi tappaa lyömällä toista päähän. Mutta muutoin se ei ole niin vaarallinen. (Sillä voi aikaansaada murhaavaa sisäistä verenvuotoa, mutta HEMA -kontekstissa se, että vastustajasi kuolee viikon kuluttua tuskallisen kuoleman ei auta siihen että hän on halkaisemassa päätäsi seuraavien sekuntien aikana.)
* Ja kas näin, voimme miettiä miten teemme sauvasta kovan. Laitamme siihen pistävän teräosan ja kutsumme sitä keihääksi. Se on kuin sauva jossa on metallia. (Keihäästä tulee pistely mieleen, mutta sillä voi lyödä tylsää puuta naamaan aivan kuten sauvallakin.) Pisto on vaarallinen. Sauva on nopea ja siinä on hirveä ulottuvuus. Mutta toisaalta kärjellä ei sitten voikaan iskeä kovin vaarallisesti. Monesti olisi kätevää lisätä leikkaavia teriä tai muita vastaavia osia.
* Ja jos teemme aseesta hilparin tai muun vastaavan vempeleen, syntyy monikäyttöinen ase joka on vaarallinen. Siinä on pistoa, viiltoa ja sillä voi tehdä edelleen samanlaisia tekniikoita kuin sauvan kanssa. ongelmana on se, että kärkiosaan tulee painoa. Tämä tekee aseesta joko hitaan tai sitten asia korjataan lyhentämällä pituutta. (Yleensä on tehty jälkimmäinen. Hilparit ovat yleensä lyhyempiä kuin keihäät ja sauva.)

Aseilla on nopeus, ulottuvuus ja vahingon vaarallisuus. Nämä kaikki ovat ominaisuuksia jotka vaikuttavat hyvinkin mutkikkaasti toisiinsa. Ja usein ne hankitut edut syövät jotain. Kokonaisuus on jossain määrin kompromissi. Ja erikoistuminen tai monikäyttöistäminen vaikuttaa siihen mitä tekniikkavalikoimaa yleensä käytetään. (Ja tämän vuoksi niillä on erilaiset edut. Hilpari on hyvin ylivoimainen tikaria vastaan kaksintaisteluareenalla, mutta tilanne on oleellisesti erilainen jos taistelu käydään puhelinkopissa.)

Mutta perusongelmat ovat sitten universaaleja. ; Ja siksi jos olet miekkaillut, tiedät että miten toimit kun sinulla on kova suora esine ja vastapuolella on kova suora esine. Vaikka se olisi hahmolomakkeessa "keihäs".