Uusi lakialoite ; Koska pitäähän ihmisellä olla prinsiippejä

Luin "Helsingin Sanomien" otsikon "Vihreät nuoret ajaa seuraavaksi kolmannen sukupuolen tunnustamista". Tai tavallaan en. Sillä mieleni olivat jossain omissa maailmoissaan ja luin otsikon ensin että "Vihreät nuoret ajaa seuraavaksi kolmannen poissuljetun tunnustamista". Mikä hämmästytti koska tämä väärinluettu otsikko viittasi logiikassa tunnettuun ns. kolmannen poissuljetun lakia (principium tertii exclusi). Sääntö on hyvin klassista logiikkaa. Siinä yksinkertaisesti sanotaan että väitelause on joko tosi tai epätosi. Eli jos jokin asia on joko A tai eiA, on esitetty väitelause kolmannen poissuljetun lain mukaan aina tosi.

Olin hieman huvittunut siitä minkälaisia banderolleja tätä väärinlukemaani lakialoitetta ajavat vetäisivät. Olisi kiinnostavaa tietää mikä rangaistus olisi rikoksesta logiikkaa tai loogisia periaatteita vastaan ; Vaaditaanko rikoksesta sakkoa vai vankeutta. Olisi huvittavaa kuunnella kuinka väkijoukot huutaisivat "A tai ei A ... A tai ei A!" tai "Ei kolmatta pyörää totuusarvoille!" ja vastaavia. Joku piirtelisi kuvia. Kankaalle maalatut totuustaulut heiluisivat lippuina tuulessa. Joku heijastaisi periaatetta eduskuntatalon seinälle. Ilmassa olisi suuren kansanjuhlan tuntua.

Sitten minua ei oikeastaan huvittanut. Sillä on hämmästyttävää miten ihmiset ovat emotionaalisesti sitoutuneita ajamaan tiettyjä asioita mutta eivät toisia. Periaatteessa demokratiassa voidaan vetää kansalaisaloitteita aivan mistä tahansa asiasta. Periaatteessa jos Jumalan säännöt voivat ohjata lakia, niin miksi ei logiikan lait? Miksi moni innostuu ajatuksesta "Suomi on kristillinen maa" mutta kukaan ei samalla tasolla intoudu siitä että "Suomi on looginen maa"? Demokratia nojaa enemmistön mielipiteeseen. Kuulemma ihmisten mielipiteitä voi ohjailla hyvinkin radikaalisti. Mutta silti ihmisiä ei jostain syystä houkutella eivätkä he houkutu heittelemään lakialoitteita loogisten järjestelmien aksioomista käsin. Ja mitään muuta syytä tähän ei ole kuin yleinen mielipide. Mikä on kaiken kaikkiaan aika hämmentävää.

---

Tämä analfabetiani vei minut takaisin niihin sfääreihin mistä olin tulossakin. Ei minulla ole mitään sanottavaa tuohon varsinaiseen lakialoitteeseen.

Moraalista ja tuuliviirikäyttäytymisestä

Viime päivinä internetissä on kovasti korostettu sellaista henkeä jossa tasa-arvoista avioliittolakia kannattavat ovat suoraselkäisiä. Tässä korostuu se että on hyvä kunnioitta ihmisiä, jotka pysyvät siinä, mihin ovat sitoutuneet (jopa valan lausumalla). Kunnioitusta taas eivät saa he, jotka pyörivät tuuliviirin lailla mielistellen valtavirtaa joko oman tai yhteisön nimissä.

Tämä asenne on toki monellakin tavalla kiinnostava. Näissä nimittäin on vähintään implisiittinen, usein myös eksplisiittinen, vihjaus siitä että konservatiiviset asenteet pysyvät mutta liberaalit vaihtelevat. Näkemys on kiinnostava sillä vakaumuksen pysyvyys ei tosiasiassa katso puoluekantaa. Tai totuutta. Ihminen voi olla jääräpäisesti väärässä. Puolueesta riippumatta tapahtuu dogmaattisuutta. Eivätkä kaikki mielipiteenmuutokset ole muodin seuraamista tai tuuliviirinä olemista. Päin vastoin ; kriittisyys ja asioiden harkinta ovat klassisen argumentoinnin ja todistamisen ytimessä. Siinä juuri pitää olla valmis muuttamaan mielipidettään että ei muutu halveksittavaksi sofistiksi joka ensin päättää mitä asiaa puolustaa ja sitten puolustaa tätä asiaa keinolla millä hyvänsä.

Onkin hieman huvittavaa että minä olen muuttanut mielipidettäni monessakin asiassa. Mutta minua ei syytetä tuuliviireilystä niiden kohdalla. Paitsi jos ne ovat "liberaalejen yleisiä mielipiteitä". Näin ollen se, että olen aikaisemmin jopa äänestänyt vasemmistoa kun taas nykyään saatan äänestää keskustalaista presidentinvaaleissa (jopa kierroksella jona hän ei ole ehdolla). Kukaan ei sano että olisin "tuuliviirikepulainen". Mutta heti jos esiin nousee uskonnottomuus, se on hirveää tuuliviireilyä jossa olen vaihtanut mielipidettäni elämäni varrella. Samoin tuuliviirinäkemystä heitetään esimerkiksi nyt tässä tämän hetken - toivottavasti ei enää kauan - muodikkaassa homojen avioliittoasiassa. En muista että olisin tässä koskaan vaihtanut mitään mielipidettäni. On vaikeaa ymmärtää miten tämä sitten olisi jotain mielipiteenvaihtelua.

Toisaalta koen että esimerkiksi keskustan kohdalla puoluekantaan vaikuttaa varmasti se, että olen opiskellut maatalousalaa, se että erään aiemman työpaikkani johdossa oli fiksu ja miellyttävä johtaja joka nykyään puuhaa keskustapuolueessa sen "nuorekkaassa siivessä". Ja niin edespäin. Sen sijaan koen että mielipiteeni uskonnottomuuden kohdalla on ollut jossain määrin myös älyllisyysvetoista. Joka tietenkin pahentaa koko kimaran varsin omituiseksi.

Mutta sitten on hyvä huomata että Jumalakin näyttää olevan tuuliviiri. Tässä yhteydessä on nimittäin puhuttu myös ns. objektiivisesta moraalista. Tämän ajatuksen takana on se, että Jumala on määrännyt lakeja jotka ovat samoja tänään kuin muulloin. Toisaalta kristityt kannattavat usein sellaistakin näkemystä jossa moni etenkin vanhan testamentin laki ei koske nykypäivää koska lait on annettu sen yhteiskunnan kontekstissa.

Eli jos juutalaisessa kulttuurissa on sian syöminen ollut kiellettyä, se on voinut olla terveysasia. Nykyään tätä ongelmaa ei ole. Samoin kuin ei Raamatusta löytyvää ohjetta jossa paskominen neuvotaan suoritettavaksi tietyllä tavalla ; Kyse on selvästi hygieniasta joten WC toimii paremmin kuin se, että mennään kuopalle. Katkarapujen syömiskielto voi olla kuriositeetinomainen temppu jolla testataan kuuliaisuutta. Ja siksi sitä ei pidä ottaa universaalina lakina..

Erikoisinta kyllä tästä on esimerkkinä käytetty jopa "Älä tapa" -käskyä joka viittaa kyllä ikuiseen periaatteeseen. Mutta josta voidaan tilanteen koittaessa joustaa. Esimerkiksi sodan kohdalla ihmiset voisivat tappaa, mutta sen sijaan arkielämässä ei. Tai kuten Sami Liedes asian ilmaisi "Totta kai oikea toimintatapa riippuu kontekstista. Tietyn ihmisen tappaminen voi olla oikeutettua sodassa mutta ei rauhan aikana. Ei tässä mielestäni ole mitään relativismi" Moni pitää tämänlaista kaksoisstandardina mutta kristittyjen mukaan moraaliasiat ovat samanaikaisesti objektiivisia että tällä tavalla joustavia. Paitsi homoseksuaalien avioon meno. Joka on väärää ja pahaa kaikkialla ja aina. Toisin kuin ihmisten ampuminen sodassa.

Mistä ei voi oikeastaan päätellä kuin yhden asian. ; Homoseksuaalisuus on kristillisen etiikan mukaan ilmiselvemmin vakavampi synti kuin tappaminen. Isompi synti on laajakirjoisemmin paha. Katkarapujen syöminen ei ole kiellon läsnäollessakaan jättisuuri rike, eikä mikään anteeksiantamaton kuolemansynti vaan pieni rike. Joten ei ihme että se on ollut voimassa vain hyvin rajatussa kulttuurissa tiettynä tarkasti rajattuna ajanhetkenä. Pieni rike peittyy ja katoaa usein kontekstin muuttuessa.

Siksi Jumala voi antaa kulttuurisidonnaisia komentoja kansanmurhiin, mutta ei homoseksuaalien avioliittoon. Siksi William Lane Craigilta saa oppeja siitä miten tietyt "Raamatussa" mainitut kansanmurhat olivat aivan eettinen asia, niin hyvä että ei niitä oikeastaan saisi kutsua kansanmurhiksi vaan oikeutetuksi elävään voimaan kohdistuvaksi hyökkäykseksi ja niihin liittyviksi tahallisiksi oheistappioiksi) koska tappaminen ei ole yhtä väärin. Mutta mitään tekosyytä millekään "homoliitolle" ei ole eikä voi tullakaan koska sen kohdalla laki on aina ja kaikkialla sama ; Ja nyt meillä on käsissämme Jumala jolla on ollut edessään vaikeita valintoja syntejä asetellessaan. Että kun hän on miettinyt että hänen täytyy nyt valita synneistä sellaisia kuin "katkarapujen syöminen", "homoseksuaalisuus", "orjuus" ja "tappaminen" niin hän on asettanut ne järjestykseen jossa orjuutta kielletään vähemmän kuin katkarapujen syömistä, ja joissa tappaminen on vähemmän laajakirjoinen ja syvä synti kuin homoseksuaalisuus. Ja tätä pitää sitten pitää objektiivisena moraalina, ehdottomana hyvyytenä.

Tai sitten jos tämä näkemys objektiivisesta moraalisuudesta ei omasta mielestä voi pitää paikkaansa, niin jäljelle jää vain se vaihtoehto että Jumala on tuuliviiri. Se vaikuttaa tulkintoihin. Kun näkemys vaihdetaan ei se että Liedes kertoo että "Jumala on antanut erikseen määräyksiä tietyissä historiallisissa tilanteissa" olekaan mitään laajemman kokonaisuuden katsomista. Vaan sitten moraali onkin vahvasti aikariippuvainen. Jumalan moraalikäsityksensä kääntyilevät kuin tuuliviirillä, komentonsa muuttuvat. Moraali ei olekaan objektiivista vaan kulttuurisidonnaista ja tilanensidonnaista. Sama normi ei pädekään tänään, huomenna ja eilen. Koska tänään voi vaikka syttyä sota ja tappaminen on sitten ihan oikein ja moraalista, hyvää ja autuaallista. Kun tänään se taas on ehdottoman väärin ja rikollista ja muutoinkin paheellista. Ja jos näin on, niin ei minua voi pitää pahana siksi jos olisinkin tuuliviiri. Jos jopa kaikkitietävä Jumala muuttaa mieltään niin miksi en Häntä imitoisi?

Kerho

- Hyvät hallituksen jäsenet, hyvät muut jäsenet, muut. Hyvät naiset, herrat ja muut sukupuolta ja sosiaalista asemaa kuvaavat käsitteet. Aloitan "Kuolleiden saivartelijoiden kerhon" ensimmäisen jäsenkokouksen. Olemme saaneet kuulla siitä että seuramme nimessä on joitain puutteita. Olemme omistaneet tämän kokouksen alkuosan tälle asialle.

- Kiitos, herra puheenjohtaja, olemme kiinnittäneet huomiota siihen että kuolleet eivät turinoi. Siksi seuran nimen huumoriarvo pitäisi hylätä. Jäsenvaatimuksissa ei mainittu mitään kuolemisesta. Ehdotankin tilalle nasevampaa ja osuvampaa nimeä "Elävien saivartelijoiden kerho".

- Nimiehdotuksenne on hyvä, mutta tahtoisin huomauttaa että monet meistä haluavat jatkaa kuollessaankin kerhoon kuulumisesta. Onhan esimerkiksi moni tiedemies Nobelisti ja kuollut. Emme ehdottomasti halua pyyhkiä jäsenemme historiaa kerhossa, jolla kenties tulee olemaan kunniakas tulevaisuus, vain sen vuoksi että hän sattuu kuolemaan. Siksi haluaisin että seuran nimeksi tulisi "Tulevaisuudessa kuolleiden saivartelijoiden kerho".

- Mutta jos minä kuolen tulevaisuudessa niin kuolemani jälkeen olen kuollut, en tulevaisuudessa kuollut. Ei. Olette aivan oikeassa. Olen kuolemanikin jälkeenkin tulevaisuudessa kuollut. Unohtakaa vastalauseeni. Kannatan tuota nimeä.

- Minua tuo nimi ei vakuuta. Siinä ensinnäkin oletetaan varsin kyseenalaisia asioita. Se on maailmankuvallisesti rajoittunut nimi, sillä siinä oletetaan että ihminen ylipäätään kuolee. Moni uskoo sieluun ja mielestäni kerhomme ei voi vain ohittaa tätä mahdollisuutta. Ateistit toki ovat yleensä hyviä saivartelijoita, mutta kerhoamme ei pitäisi rajoittaa tämänlaisilla. Ehdotan nimeksi "Tulevaisuudessa kehollisesti kuolleiden saivartelijoiden kerho."

- Minäkin olen sitä mieltä että ehdotuksessa on teologinen virhe. Tai ainakin mahdollisuus siihen, ja tämänlaisia yksityiskohtia olisi syytä harkita tarkemmin. Moni tekee vielä enemmän kuin uskoo sieluun. Moni uskoo että heidät kuoleman jälkeen herätetään uudestaan ikuiseen elämään. Olisi jotenkin epäreilua olettaa että taivaassa jouduttaisiin perustamaan ihan uusi kerho. Mielestäni on ilmiselvää että kun Taivaassa on äärettömästi aikaa, kaikki ennemmin tai myöhemmin kaikki tavallaan hienostuu saivarteluksi. Ajatelkaa kerhomme jäsenpotentiaalia tässä olosuhteissa! Lisäksi on syytä antaa tilaa sille mahdollisuudelle että Jehovan Todistajat ovat oikeassa. Heillähän valtaosa ihmisistä herätetään ikuiseen elämään nimenomaan kehollisina olentoina. Joten edellistä lausuntoa on syytä täsmentää. Lisäksi tulevaisuuteen painottaminen on virhe. Siinä ei oteta huomioon aikamatkustuksen vaikutuksia, kausaatiota ei tässä kannata sitoa liiaksi aikaan. Ehdotankin uudeksi nimeksi "Ainakin jonkin aikaa elossa olleiden saivartelijoiden kerho"

- Vastalause! Oletteko miettineet tekoälyn valtavaa potentiaalia? Moni on esittänyt että piankin joku ohjelmoi robotin joka selviää Turingin testistä. Kun sitä ei voi erottaa ihmistoiminnasta, on aivan mahdollisuuksien rajassa että myös tekoälyt saivartelisivat. Kaikki eivät ole vakuuttuneita että tästä testistä selviäminen tarkoittaisi elossaoloa, edes tietoisuutta. Emme toki halua rajoittaa jäsenistöämme. Emmekä unohtaa robottien saivartelulle tuomista aivan uusista mahdollisuuksista. Ja siksi on syytä korostaa että "Ainakin jossain vaiheessa saivartelevaan komputaatioon kyenneiden esineiden, eläinten, laitteistojen tai muiden asioiden - jotka kenties ovat kenties eivät ole tietoisia, eläviä tai älyllisiä - kerho".

- Ehdotuksenne on varsin ytimekäs ja täsmällinen. Mutta olemmeko varmasti ottaneet huomioon saivartelu -sanan pejoratiivisen luonteen. Olisiko asiallisempaa ja poliittisesti korrektimpaa muuttaa saivartelu johonkin toiseen muotoon. "Hiusten halkojain kerho" olisi lyhyt nimi. Ja voisi viehättää mutta sekin toisi liikaa mieleen parturikampaamot. Olisi kenties syytä kiinnittää huomiota "yksityiskohtiin takertumisen" puoleen. Että olemme jonkinlaisia detaljinikkareita. Ehdotan nimeksi "käsiteanalyysin detaljeihin runsaasti huomiota kiinnittäviä prosesseja soveltavien kerho".

- Olemme koko keskustelun ajan kiinnittäneet vahvasti huomiota sanaan "kerho". Olemmeko todella pohtineet tarpeeksi sitä että kerhotoiminta on yleensä harrastusluonteisen- ja vapaa-ajan pienimuotoinen työryhmä, joka voi olla vapaa-aloitteista tai jonkin instituution ohjaama ryhmä. Että olemmeko todella tämänlainen. Vai haluaisimmeko perustaa enemmänkin klubin, joka taas viittaisi sisällöllisesti samanlaiseen mutta astetta kunnioittavampaan ja herraskaisempaan, mutta maanläheisempään suuntaan? Ei. Kyllä kerho on minustakin oikea termi.

- Minä taas tahtoisin kiinnittää huomiota siihen että olemme tekemässä järjestöä. Jo koko "saivartelun" käsite on tässä yhteydessä haasteellinen. Sillä siinä oletetaan että kerhon jäsen jotenkin tuottaisi saivartelua. Kuitenkin kerhon kannalta on hyvä muistaa että jos jäsen kuolee aivoverenvuotoon heti jäsenkaavakkeen täyttämisen jälkeen hän ei välttämättä ehdi tuottaa saivartelua. Hänellä on kuitenkin ollut intentio saivarteluun. Olisi epäreilua kiistää häneltä postuumisti kerhon jäsenyys sellaisen seikan vuoksi mihin hän ei itse kykene vaikuttamaan. Ja etenkin jos tämä kuollut on nimekäs henkilö, tämä voisi olla haitallista kerhomme toiminnallekin. Minusta paras nimi tämänlaiselle kerholle on "Sopimukseen täysivaltaisten juridisten henkilöiden, terminikkarointiin intentionaalisesti suuntautuneiden ja jäsenkaavakkeemme alle käsin tai digitaalisella tunnisteella nimensä tai muun identifikaattinsa merkinneet ja täten itsensä meidän järjestömme luetteloihin itsensä rekisteröineiden kerho"

...

Lopulta kerho hajosi sisäiseen yksimielisyyteen. Kerhon jäsenet tunnettiin tästä lähtien yleisessä puheessa nimellä "Kuoliaaksisaivartelevien kerhona". Entisiä jäsenkokelaita ärsytti suunnattomasti se, että heillä ei teknisesti ottaen ollut mitään kerhoa jonka jäseniä he olisivat olleet, saati että tämä jäsenyys jota ei edes ollut olisi jotenkin laajentunut koskemaan sitä aikayksikköä johon nimitykseen valittu preesensmuoto viittaa.

Kun kaikessa on kysymys odotetetuista seurauksista...

Avioliittolain muutos aikaansai eroputken kirkosta. Tällä kertaa eroajat olivat pääasiassa näitä ... klassisemman ... mielipiteistön kannattajia. Etenkin arkkipiispa Mäkisen lausunnot ovat olleet innokkeena. Eroaminen on jossain määrin omituista koska Kari Mäkinen ei edusta kirkon virallista kantaa - itse asiassa kirkon virallinen kanta lakiin oli se että sitä ei pidä muuttaa. Eroaminen on jossain määrin omituista koska päätös ei koskenut sitä mitä kirkko tekee vihkimisensä kanssa. Mutta asia on ymmärrettävä koska luonnollisesti lain muutos, voimaan tullessaan, vaikuttaa julkiseen keskusteluun. Ja Mäkinen on sekä kirkon jäsen, että sen palkkalistoilla. Että edustaa suurempaa kirkossa vielä olevien ryhmittymää. Eroaminen on näin ollen perusteltua siinä missä muutoinkin. Pelkona ja lähdön syynä on selvästi ollut se että nyt kirkosta on tulossa homokirkko.

Näin reaktioita katsellessa ei oikestaan voi sanoa muuta kuin että näyttää siltä että oikeasti sukupuolineutraalia avioliittoa/tasa-arvoista avioliittoa ei oikeasti vastusteta. Sen sijaan vastustetaan sen kuviteltuja seurauksia. Paranoidia puolta edustaa ilmeisen suosittu Anne Lindellin kirjoitus jonka pääviesti on "Tämän lainmuutoksen hyväksyminen aloittaa vainojen ajan. Mikään ei ole sen jälkeen enää Suomessa entisensä." Samoin Sami Sami Sundström Suomen Turusta tiedottaa että kenties Jumala vainoaa kansakuntaamme niin että homorummuttajien ei tarvitse vaivautua "nyt avioliittolain mentyä läpi on siniristilipun periaatteita häväisty. Jumalan siunaava käsi ei ole välttämättä enää koko kansan päällä". Teksti käsittelee pääosin Venäjää, mutta kun tekstiä analysoi on vaikeaa sanoa ketkä edustavat tätä Venäjää. Liberaaleista puhutaan usein ja sitten toisaalta kerrotaan että "Nyt sota ei ole itärajalla. Sota on totaalista ja kattaa koko maan. Emme ehdi saada edes kutsua varuskuntaan kun vihollinen on jo täällä." mutta toiminta on kuitenkin luonteeltaan selvää. "Jokainen osaa käyttää vesuria tai Toyotan tunkkia muuhunkin kuin alkuperäseen käyttöön. Koska lait ovat nykyään väkivallan tekijän puolella, eikä uhrin puolella katson tarpeelliseksi käyttää hoksottimia. Aina poliisi ei ehdi paikalle ajoissa vaan heidän tullessaan tilanne on jo ohi. Haluatko sairaalaan hakattuna, tapettuna vaiko vankilaan puolustauduttuasi. Se on sinun päätös. Niin meitin nykylait toimii. Ihmiseltä on tässä yltiöliberaalissa humanistisessa yhteiskunnassa viety oikeus toimia itse." Toivon vain että en saa päähäni tunkista koska joku on ahdistunut kun on uskonut tämänlaisen uhkan luomisen.

Hieman vähemmän kiinnostavaa on tietenkin se astetta vähemmän paranoidi puoli jota esitetään eri paikoissa. "Takkiraudassa" lauotaan että "Homoavioliittolaki meni sitten läpi. Jäämme odottelemaan, milloin lakia vaaditaan muutettavaksi niin, että moniavioisuus, sukurutsa ja lapsiavioliitot hyväksytään. Voitte nimittäin olla satavarmoja siitä, että ei se tähän tule jäämään." "Unilaakson Turinoissa" kerrotaan että "Moniavioisuus tulee todennäköisesti olemaan yksi suvaitsevaiston seuraavista pyhistä lehmistä. Mikäli rappeutuminen jatkuu entiseen malliin, tullaan moniavioisuus hyväksymään parinkymmenen vuoden kuluessa. Avioliitto redusoituu yksilöiden väliseksi sopimukseksi, pieneksi yhtiöksi, jossa voi vapaasti päättää osakkaiden lukumäärän."

Ennen kuin mieleni tekee sanoa että "koirien enemmistö ei halua naimisiin Oinosen kanssa" korostan tässä enemmän sitä että näissä kaikissa on erikoinen "slippery slope" -rakenne. Slippery slopeja tulee taas usein käsitellä erikoisesti ; Ne eivät ole deduktioita. Kyseessä ei ole argumentti jossa johtopäätös seuraisi premisseistä. Sen sijaan ne ovat tulevaisuutta koskevia induktioita. Joiden taustalle oletetaan jonkinlainen toimintamekaniikka. Kysymyksessä on tulevaisuuden ennustaminen.

En tässä halua sanoa että moniavioisuusennustelu olisi yhtä sekapäistä kuin vainokortin paranoidi heiluttelu. En vihjaa että tässä paranoijassa ja liioittelussa olisi jokin yleinen ongelma joka koskisi arvokonservatiiveja. Että kaikki tämänhenkiset kannat ovat typerysten perseestä vedettyjä heittoja. Jotain jossa kaikki ovat idiootteja. Tai. Oikeastaan olen sanomassa täsmälleen tätä. Mutta vain tavallaan. Ja se tapa on hyvin omituinen. Joten hyvät arvokonservatiivit, älkää loukkaantuko vielä. (Loukkaantukaa vasta lopuksi. Tai älkää, ei se minun asiani ole.)

Seurauksia, seurauksia.

Homoavioliittoja ei selvästi kovin yleisesti vastusteta siksi että homoseksuaalisuus ja heidän avioliittonsa itsekseen olisi ongelma. Kaikki tietävät että homot ovat harjoittaneet seksiä esiaviollisestikin. Moni tietää että laki ei murra mitään sellaista arvoa tai instituutiota mikä ei olisi jo murtunut.
1: Osa toki pelkää avioinstituutin romahtamista kun käsitys avioliitosta on romuttunut. (Joka on myös seurauksia koskeva pelko.) Itse voisin sanoa että päinvastoin ; Tämän näkemyksen suosio sanoo sen että tämä avioliittokuva on jo muuttunut. Joten tämä avioliittolain torppaaminen ihmisten yleisten käsitysten suojelemiseksi on vähän kuin yrittäisi parantaa paiseruttoa hyvällä meikillä joka piilottaa iho-oireet. Syyt ja seuraukset menevät sekaisin.

Nähdään pikemminkin että se on mitätön, marginaalin marginaalia koskeva mitätön asia jolla on itseään suurempia seurauksia. "Emme tiedä miten BKT:lle tapahtuu" -tyylistä henkeä. Usein slippery slopeissa on aika kovaa ad hominemin sävyä. Ja tämä ei koske tätä aihetta vaan kaikkea. Minunkin on helppoa uskoa että kreationismin saaminen kouluopetukseen jyrkentäisi kivitysmentaliteettia. Se kertoo ehdottomasti jotain minun peloistani ja asennevammoistani. Mutta toisaalta se kertoo kenties myös jotain aitoa kaikesta fundamentalismista, myös kristillisestä.

Itse näen että lainmuutos tulee todellakin avaamaan uusia suuntia arvokeskusteluun. Esimerkikiksi minulle on sanottu kirkon suunnalta että homojen vihkiminen ei ole edes mahdollinen keskustelunaihe niin kauan kuin valtio on säätänyt avioliiton tietyllä tavalla. Kirkolla kun ei ole valtaa nousta lain yli. (Mikä on varsin hyvä asia.) Eri asia sitten on, tuleeko tämä muutos myös tapahtumaan. Kenties tulee kenties ei. Ja tämä kohta on se johon pitää sitten panostaa. Ei samaa sukupuolta olevien avioliittoa voi vastustaa siksi että se mahdollistaa jotain muuta. Jos jokin asia on ikävä, pitää panostaa tähän ikävään asiaan. Ei kaikkea tarvitse kieltää vain siksi että se avaa ovia johonkin muuhun. Ei Suomeen esimerkiksi tarvita kieltolakia vain siksi että alkoholin läsnäolo alkoissa tai olut ruokakaupassa voi ajaa alkoholismiin tai liian litkivään alkoholinkulutukseen yhteiskunnan tasolla. On kenties syytä ennaltaehkäistä ongelmia sen sijaan että vedetään paniikkinarusta ja estetään ns. ihmisten eläminen.
1: Jos ei muuten niin sen vuoksi että tämänlainen estely voi pahentaa asioita. Hamilo on tulevassa kirjassaan ehdottelemassa että konservatiivien suosio olisi johtunut siitä että liberaalien tapa käyttäytyä on ollut sensuroiva ja tuomitseva. Tämä on mahdollista ja voi iskeä vastaan ikävällä tavalla. Kenties homojen avioliiton vastustaminen lisäisi pökköä kun tukea pitäisi hakea kaikenmaailman pedofiileilta jotka "rapsuttavat selkää kunhan rapsutetaan sitten takaisin".

Keskustelua, keskustelua.

Minä edustan sitä kummallista ihmisryhmää jonka mielestä demokraattisessa älykkäässä yhteiskunnassa voidaan keskustella tabuaiheista. Olipa kyse sitten maahanmuutosta, siitä sallitaanko lakiin shariakivitys, pitääkö homot päästää naimisiin tai pitääkö lapset päästää naimisiin vihaisten lintujen kanssa. Se, että keskustelua käydään ja asioita lobataan on yksilötasolla varsin ärsyttävää mutta yhteiskunnan kannalta positiivista.

Siksi minusta on ihmeellistä että moni pitää uhkana "moniavioisuudesta keskustelun". Itse näen toki uhkana lähinnä sen että moniavioisuus menisi läpi. En pidä sitä relevanttina tai reaalisena. Jos huomenna avattaisiin avioliitto-oikeutta moniavoisesti se tuskin keräisi nimiä ja saisi lakia läpi. Esimerkiksi itse annan ääneni mielelläni homoseksuaaleille mutta en pedofiileille tai eläimiin sekaantujille. Itse asiassa edes nekrofiileille jotka kieltämättä tekevät jonkinlaisen "victimless crimen" kun heidän seksuaalisuutensa kohde ei kärsi.
1: Tosin tajuttoman paneminen on muuten tietääkseni raiskaus sekin.. Voiko polkupyörän siis raiskata? Minusta ei. Sillä cloppingkin on masturbointia, ei jotain jossa voi mennä naimisiin piirroshevosen kanssa.

Avioliitto kun liittyy minun mielessäni muutamaan teemaan (a) seksuaaliseen kypsyyteen (b) siihen että kyseessä on kahden juridisesti täysivaltaisen ihmisen välinen sopimuskysymys joka koskee laajalti omaisuuden jakoa ja vastuutehtäviä (c) jossa on kaksi tietoista osapuolta jotka osaavat sanoa mielipiteensä, koska kyseessä on sopimus sen on täytettävä yleiset sopimisen ehdot, kuten sen että sopimuksessa on kaksi juridisesti päätäntävaltaista osapuolta.

Moni sanoo että "samoilla argumenteilla" voitaisiin puolustaa homoutta ja kaikkia muita marginaalisen seksuaalisuuden suuntauksia. Osittain he ovat oikeassa ~  Karkeasti sanoen perversio on sellainen seksuaalisen ilmaisun muoto jolla ei ole riittävän laajaa ja hyvin rahoitettua tukiryhmää. On selvää että demokratiassa enemmistö päättää joten tosiasiassa massojen mielipide määrää mikä on juridisesti pätevä perversio ja mikä pahaa perversiota. (Toivottavasti minun omat heteroseksuaaliset perversioni pysyvät laillisina jatkossakin. Väistämätöntä tämä ei kuitenkaan ole. Jos siis kyse on aidosta demokratiasta.) Ja yleiseen mielipiteeseen voidaan aina vaikuttaa. Irrationaalinen ja väärä asia voi tulla hyvin suosituksi. (Katsokaa nyt vaikka uskontojen suosiota. Jos pidät omasta uskonnostasi, valitse jokin toinen suosittu uskonto. Et kai sinä niitä kaikkia kannata?)

Mielestäni omaa lähtökohtaani nämä syytökset eivät edes raapaise. Heillä on jokin yhden kahden kriteeriattribuutin dikotominen heitto joka yleistetään kaikkeen. Tämänlainen on tietysti yksinkertaista mutta ei kovin osuvaa. Paitsi jos analysoitava kohde on idiootti.
1: Mikä tosin tekee siitä aivan validin lähestymistavan, anteeksi nyt vain. Keskiverto ihmisistä ovat keskivertoa tyhmempiä. Ja tätä lukemaa hokevat eivät todella ymmärrä miten tyhmiä keskiverrot ihmiset ovat. Oma puolisoni ylittää Mensaneron rajat ja vaikka en pidä itseäni tyhmänä ihmisenä niin hän joutuu aika usein elämään sen kanssa miten vähin valoin minä oikeasti kuljen elämäni läpi. Toisaalta minä en jaksaisi elämää itseäni tyhmemmän kanssa. Puolisollani on hieno kärsivällisyys tässä kohden.

Jotta pedofilia olisi mahdollinen pitäisi lapsesta tehdä juridisesti täysivaltaisia. Jotta zoofilia tai nekrofilia onnistuisi pitäisi saada ruumis tai lammas sanomaan "kyllä". Näkemykseni ainut ongelma on nähdäkseni siinä että juridinen henkilö voi olla myös instituutti joten kenties joku voisi mennä naimisiin kirkon kanssa. Kunhan ensin varmistettaisiin että tämä kirkko on läpikäynyt puberteetin. Mutta ei ole sairastunut dementiaan.

Itse olen moniavoisuutta vastaan, ehdottomasti. Syynä tähän on oikeastaan vain yhteiskuntarauha. Perheinstituution erinomaisuudelle on tässä kyynisessä mallissa melko vähän tilaa. Ajan takaa yhteiskuntarauhaa joka perustuu siihen tosiasiaan että seksin kenties tärkein funktio on huvitus. Yhden lapsen politiikka kiinassa on johtanut ongelmiin kun avioon päsemättömiä miehiä on paljon. Mistä seuraa ongelmia yhteiskuntarauhallle. Eivätkä nämä miehet itke ja kapinoi sitä että heillä ei ole lapsia. He itkevät sitä että he eivät saa orgasmeja ja muuta parisuhdeläheisyyttä. Moniavioisuudella on riskinä tuottaa keskittymiä joissa osalla miehistä on monta naista ja osalla ei yhtään. Kiinan ongelmien suuntaan voi siis päästä toisenlaistakin kautta.

Yritän tällä sanoa lähinnä sitä että on miltei ilmiselvää että arvokeskustleua käydään jostain. Ja kun se ei ole homoseksuaalien asia, näkyvyyttä saa jokin toinen asia. Se, että uusia keskustelunaiheita ja moraalisia pohdintoja eri aiheista ilmestyy ei ole ongelma. Jos lakialoite avaa uusia keskustelunaiheita, niin se on aivan sama kuin selittäisi että lakialoite täytyy torpata koska se parantaa sananvapauden toteutumista ja lisää eri aiheista keskustelua. Tämänlaista on vaikeaa ottaa vakavasti. Itse asiassa voidaan sanoa että demokraattisessa maailmassa tilanne onkin se, että jos enemmistö ei kannata vaikka moniavioisuutta, niin ei tässä mitään ongelmaa ole koska ei kukaan ota tätä keskustelussa ehdotettua päätöksentekoon ja oikeuksienantoon asti. Ja jos kannattaa niin sitten se ei ole ihmisille ongelma ja ihmetyttää että mihin tässä vedotaan in first place, kun tämänlainen pelottelu ja varoittelu toimii jos ja vain jos enemmistö näkee asian pelottavana ja uhkaavana.

Tarinoita, tarinoita.

Kaiken kaikkiaan minusta on hyvä että asioista keskustellaan. Mutta kantani tähän homoseksuaalien avioliittoon ei tarkoita että minun tulisi nyt olla ajamassa jotain moniavioisuutta tai pedofiliaa tai avioitumista koirien kanssa. Minusta kirkkokin saa sisäisesti syrjiä keskenään ketä haluavat. (Kunhan eivät vaadi minulta rahaa tämän instituution pyörittämiseen verotuksen kautta tai muutoin. Tai penää sen perään että miksi en ole maksava jäsen heidän instituutiossaan.) Toki ymmärrän että näistä asioista tullaan keskustelemaan enemmän. Mutta minusta vain hoopo pelkää keskustelua. Viisas ihminen välittää lopputuloksista. ; Tyhmä ihminen tarttuu pedofilian pahuuteen ja yrittää siksi kieltää NAMBLAn jäseniltä mielipiteen ilmaisun. Viisas ihminen välittää lähinnä siitä että nämä lobbaajat eivät saa tahtoaan läpi.

Tässä mielessä slippery slope -asenne tietenkin kuvastaa pyrkimystä viisauteen. Mutta ei se kuitenkaan kovin viisasta ole. Olen hieman huvittunut siitä miten näiden ihmisten ennusteluissa pyörii sellaisia mittakaavoja kuin 10 vuotta ja 20 vuotta. He ennustavat yhteiskunnallisia asioita hyvinkin eksaktisti tulevaisuuteen. Itse en usko että minulla tai oikein kenelläkään muullakaan on oikeasti kykyä ennustaa tarkasti tapahtumia. Pörssikurssien romahdukset näyttivät taloustieteilijöiden kyvyt ennustaa yhteiskunnan nousuja ja tuhoja. Tai oikeastaan sen että näitä kykyjä ei ollut, koska taantuma on ollut syineen "ilmiselvä" vasta jälkikäteen. Nassim Taleb onkin kirjoissaan ollut syystä huvittunut siitä miten ihmiset eivät ymmärrä, mutta luovat jälkikäteen tarinoita joilla jo tapahtuneet asiat nivotaan yhteen. Ainut ongelma näyttääkin olevan siinä että nämä tarinat eivät sitten laajennu tulevaisuutta kohti. Eli niin että näillä tarinoilla voitaisiin ennustaa laadukkaasti tulevaa. Joka kertoo että tarinat ovat nimenomaan sitä. Tarinoita. Ihminen puhuu odotetuista seurauksista, kun todellisuudessa seuraukset ovat usein nimenomaan odottamattomia. Tulevaisuuden dystopioissa onkin erikoista ihmiseen luottamista. Että ihmisillä on kyky olla älykkäitä ja nerokkaita. Että tulevaisuus tiedetään ja seuraukset ovat järkevän ihmisen ulottuvilla ja ilmiselviä.
1: Tosin ilmeisesti vain sellaisella tasolla jossa tämä erityinen nerokkuus koskee tätä ennustelijaa itseään. Mikä on tietenkin huvittavaa sillä Lake Wobegon -efektin vuoksi 80% ihmisistä pitää itseään keskivertoa älykkäämpinä. Ja Dunning-Kruger -efektin vuoksi osa keskivertoa viisaammista pitää itseään keskivertoa tyhmempänä kun taas kaikista tyhmimmät ovat itsestään varmimpia. ; Toki myös hyvin älykkäät voivat tiedostaa tilansa. Ennusteet ovat ehdotelmia ja ennustelmia. Niitä on hyvä kehitellä ja jopa jakaa. Niiden liian vakavasti ottaminen on sitten se virhe mitä kannattaa välttää. Itsekin olen jopa tässä blogauksessa ehdotellut asioita. Keskustelun, en dogman, vuoksi.

Perimmiltään näitä tarinoita tarvitaan koska valot ovat himmeät, eikä tätä haluta tunnustaa itselle. Ihminen haluaa tavoitella viisautta vaikka on sikatyhmä. Tätä prosessia kutsutaan elämäksi. Elämään taas ei kutsuta, siihen työnnetään tai heitetään. Onneksi lopulta kaikille toivotetaan tervemenoa. Pahimpia uhkaillaan uskonnollisilla konsepteilla kauppiastyyliin, että "tervetuloa uudestaan". ; Mutta ei tarvitse olla ruudinkeksijä tajutakseen että maailma on ensikertalaisten käsissä. Lopputuloksen laatua tarkastellessa ei voi sanoa kuin että oikein muuta mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole.

Sympatiani Päivi Räsäselle

Avioliittolainmuutos meni läpi, ainakin alustavasti sellaisella merkittävällä tavalla. Ihmiset juhlivat Helsingissä. Tiettävästi eräässä vaiheessa päivää oli ollut joukko kiittäviä ihmisiä (N="tuhansia") ja vastapuolella oli sitten lainmuutoksen vastustajien lauma (N=15). Ihmiset olivat yleisesti ottaen iloisia. Itse olen, epäluonnollisesti, tyytyväinen lopputulokseen. Tosin tämä oli myös yllätys sillä rehellisesti sanoen olin melko varma siitä että kansalaisaloite ei ole edes keino saada asioitaan läpi. Jouduin siis tässä kohden, en nyt suoraan pettymään, mutta ainakin epäonnistumaan. Kerta ei ole ensimmäinen.

Olisi helppoa ähätellä ihmisille. (Teinkin itse asiassa niin.) Mutta tosiasiassa en ole järin ihastunut muiden ihmisten ns. butthurtista. Ja kun homot ovat asialla, on "peppukipeyttä" uskovaisten puolella. (Ikään kuin asiaan kuuluvasti.) En pidä ihmisistä. Mutta en millään sadistisella tavalla. Vaan sillä tavalla että en jaksa heitä. Ainut sadistinen taipumus joka minulla on koskee kostamista. Ja kostaminen on aina henkilökohtaista. Tilanne meneekin enemmänkin niin että haluan enemmän olla rauhassa ja kiukutella kun tätä ei tehdä kuin nauttia muiden pahasta mielestä.

Katsoin Päivi Räsästä. Hän esitti haastattelussa olevansa "pettynyt". Tämä ei tietysti ole kovin yllättävää. En tietenkään ole tässä haastamassa demokratiaa, korostan vain että se, että massat ovat tässä tietyn asian puolella on tietty tulos. Vaihtoehtoisia poliittisia järjestelmiä on kokeiltu esimerkiksi maassa jossa on huonolaatuinen tuhrittu lippu. Kehotan siis ihmisiä elämään tämän uuden tilanteen kanssa - niin me erimieliset teimme elämässämme eiliseen saakka. Ja ilmeisesti vielä vähän aikaa tästä eteenpäinkin. (Muutosprosessi vie jonkin verran byrokraattista viivettä.) Kuitenkin Räsäsestä oli tuossa jutussa muutakin kuin mielipide. Siinä oli kuva. Ecce homo, katso ihmistä, on tässä siitä hyvä että teksti kenties etäännyttää. Mutta kuva ei. Räsäsen ilme on hyvin mielenkiintoinen. Se on hyvä esimerkki kuvajournalismista. Minä en osaa ilmeitä kovin hyvin, mutta tästä ilmeestä minäkin näen että mieli on paha. Sellaisella on tapa tarttua. En voinut muuta kuin kokea sympatiaa Räsästä kohtaan.

Toisaalta samalla syntyi laajempikin tunne samastumisesta. Joka ei ole minulla niin hirveän yleistä. Tiedostin että Räsäsen mielipiteenvapautta tai muuta oikeutta ei tässä olla tallaamassa. Häntä pikemminkin iskee se, että hänen mielipiteensä on ikään kuin sosiaalisen yleisen paineen alla. Häntä murehduttaa jokin "yleinen erimielisyys" johon hän ei voi kuitenkaan mennä mukaan. Siitä voi syntyä vahva osattomuuden ja kuulumattomuuden kokemus. Se, että sinulla on teknisesti lupa olla erimielinen ei tarkoita että tämänlainen yleisen mielipiteen paine ei voisi vaikuttaa.

Toisin sanoen Päivi Räsänen on surullinen siitä että hän on nyt pari tuntia vieraillut siinä maailmassa missä minä olen elänyt enemmistön ajasta koko elämääni. Minä asun tuossa tilassa. Ja Päivi Räsäsen aatetoverit ovat toistuvasti ja mielellään ylläpitäneet asennetta jossa tätä asetelmaa pyritään ylläpitämään ja vahvistamaan. Jokaisen kerran kun yksikin uskonmies selittää että "ilman Jumalaa ei ole moraalia" ja tekee tämän tukien "kulttuurin vallitseviin arvoihin" ja "kristilliseen maahamme" se on sama kuin kansanäänestyksen sateenkaarilippua heiluttavan lausunto siitä että homojen avioliittoon pääsemättömyys on ihmisoikeusrikos.

Tämänlaisten lausuminen ei tietenkään ole rikollista eikä se itse asiassa riko oikein mitään filosofisempiakaan oikeuksia vastaan. Mutta kyllä se silti tuntuu pahalta. Etenkin kun sitä tulee toistuvasti mediasta ja muualta. Kenties tätä ei voi selittää, kenties se täytyy kokea. Ja nyt Räsänen aatetovereineen on saanut mukavasti omakohtaisesti, kenties ensimmäisen kerran elämässään, kokea miltä tämä tuntuu käytännössä. Minä tiedän, ja kokeneena en voi sanoa muuta kuin että ei käy kateeksi heille. En voi sanoa muuta kuin että kuulumattomuuttani Suomen kansalaiseksikin on kyseenalaistettu niinkin merkittävien mielipideasioiden kuin "Suvivirren laulattamisen välttämättömyys" on heitelty. Ja että tässä on onnistuttu sen verran hyvin että en koe että minulla on edes olemassa mitään relevanttia viitekehystä jota voisin kutsua ideologiseksi kodikseni. Miekkailu on lähimpänä. Mutta se nimenomaan ei ole aatteellinen vaan tekemistä ajava paikka. Sen verran voin sanoa että siitä syntyy hyvin jännittävä olo. Sellainen jossa olet "pettynyt" kunnes et enää ole koska siihen turtuu ja sitten se on olotila. Ja tämä olotila ei kuiski mitään lohdun sanoja.

Minun luonnettani on usein moitittu. Päivi Räsäseltä tulisi nyt, juuri nyt, kysyä sitä miten ilolla hän olisi rientämässä kiinnostuneen hymyillen kuuntelemaan maailman tärkeimmistä asiasta, joka on hyvä ja eettinen. Eli kuuntelemaan homojen puheita ja osallistuttamaan hänen lapsensa jokavuotiseen pridekulkueeseen jonka läpi kuljettuaan hänen lapsensa saisi todistuksensa. Ja jos tämä ei innosta niin lapsella on vakaumuskenvapaus jäädä juhlan ajaksi kotiinsa ja saada läpyskänsä postissa. Tervetuloa meidän elämäämme, kerrankin.

Tekisi mieleni vihjata Räsäselle ja hänen aatetovereilleen siitä että kultaisen säännön mukaan kristitty kohtelee toisia kuin toivoo itseään kohdeltavan. Ja että minun on siksi aivan terveellistä olettaa että kristityt ovat aiemmin noudattaneet tätä periaatetta. Eli minun tulisi kohdella heitä kuin heidän aikaisempi toimintansa olisi maksiimi jota kaikkien tulisi noudattaa Ja jolla heitä itseään tulisi kohdella sitten kun yleisen mielipiteen tuulet kääntyvät.

Ja vihjaan että vahvaa projisoinnin henkeä - eli omalla mitalla saamisen henkeä - voi havaita Arto Lehkamon lausunnosta "Jos homolaki tulee voimaan alkaa silloin kristittyjen vainot tässä maassa. Kristittyjä tullaan laittamaan vankilaan Raamatun mukaisten mielipiteittensä johdosta. Saarnaajia tullaan kontrolloimaan, mahdollisesti jopa Raamatun kirjoitukset vaaditaan muutettavaksi. Massachusettissa astui voimaan sama laki ja tulokset olivat murhaavat. Myös Suomessa lain kannattajat ja edelleen vaalijat tulevat tekemäään aivan samoja juttuja kuin mitä Massachusettissa tehdään. Julkisuutelua ravintoloissa ja jos joku puuttuu tilanteeseen tai paheksuu, syrjintäkortti heilahtaa heti ja sakot tai vankila odottaa. Tämä ei ole fiktiota vaan täyttä totta tuossa osavaltiossa. Ihmiset eivät todellakaan tajua millaiseen kontrollivaltioon Suomi joutuisi jos tämä laki menisi läpi. Tämä laki esitellään " asiana joka ei ole keneltäkään pois," mutta totuus on täysin toinen. Tämä laki muuttaa kaiken alkaen esiopetuksesta ja jatkuen aina yliopisto-opetukseen asti. Todellista mielipiteen vapautta ei tuolloin enää olisi. Kaikki asiat olis kierrätettävä SETA:n kautta. Tuon piskuisen järjestön sormien lävitse, jolla on alle 2000 jäsentä! Kansa ei halua tätä lakia. Tuoreen mielipidemittauksen mukaan tätä lakia vastustaa yli 70% kansasta. Taitaapa olla lähempänä 75% tuo luku nyt. Ei homoliitoille, on kyllä suvaitsevaisuudelle!"

Ja että kaikki tästä poikkeava on armeliaisuutta, tätä minulle poikkeuksellista arvoa. Jota en edes arvosta, koska se on kristittyjen eikä minun arvoni. Että minä arvostan hyvää muistia. Mutta en voi. Sillä tämä asettaisi minut samalle tasolle kristittyjen kanssa. Sellaiselle tasolle jossa kaiken maailman uskonhihhuleita kohdellaan Lehkamon profetioilla pelkän pikkumaisen koston vuoksi. Siksi toivon aivan oikeasti sympaattisesti voimia Päivi Räsäselle. Itse toki sitten jatkan elämääni maireasti tässä uudessa maailmassa. Lauleskellen. Kenties vittumaisesti. Mutta sympatialla.

Aitojen profetioiden tukemisesta

Lueskelin Rolf Dobellin "Selkeän ajattelun taito" -kirjaa. Joka on melko tavanomainen luettelointi psykologisista ajatusvirheistä jotka läpitunkevat arkemme. Siinä mainittiin muun muassa ihmisten vahvistusharha ja muiden syyttäminen ja yleinen asioiden sovittaminen itselle parhain päin. Otin tästä mielenkiintoisen sovelluksen profetioihin. ; Normaalistihan profeettojen koko maine ja toiminta ratsastaa nimenomaan sen varassa että epäonnistuneet profetiat ohitetaan ja unohdetaan. Onnistumisia sen sijaan luetteloidaan. Ja näin riittää että ihminen ehdottaa riittävän monta kertaa niin joku arvaus väkisinkin osuu oikeaan. Ja näin ihmisen mieli saa hänet uskomaan että hän on todella profeetta.

Tätä vastaan voidaan taistella. Siihen on hyvinkin käytettyjä temppuja. Niiden avulla psykologisia harhautumisia voi väistellä. Kokosin niistä profetiakysymykseen sopivan yksinkertaisen toimintaperiaattesikermän jota voisi jossain määrin sanoa minun ammatikseni.

Olen harkinnut profeettojen tukemista. Oikeiden profeettojen. Vääriä profeettoja en sen sijaan halua tukea ja petosmaakarit saavat joutua vastuuseen. Siksi ehdotan toimintaperiaatetta jossa profeetta ennustaa jotain, hänen on ennustettava jotain lähiaikoihin liittyvää mahdollisimman eksaktisti. Sitten profeetta antaa ennustuksen. Sen jälkeen tästä profetiasta tulee julkinen. Ensin se on "varmennettava profetia" ja sen jälkeen profetia luokittuu "vääräksi profetiaksi" ja "onnistuneeksi profetiaksi" jotka molemmat ovat sitten internetissä julkisesti näkyvissä profeettojen ja puoskarien nimet ja ennustelujen ja profetioiden sisältö mainiten.

Ja kun normaalisti epäonnistuneet profetiat unohdetaan niin tässä järjestelmässä epäonnistuneet profeetat maksavat vääristä eksakteista ennustuksistaan 2000 euroa per kipale. Koska Jumala ei epäonnistu ei riskiä tähän tietenkään ole. Jos taas onnistuu niin sitten saa erityisen luokituksen "aito ennalta tiedetty profetia". Eli ei tässä ole riskejä minullekaan. Paitsi maailmankuvan muuttamisen verran.

Tässä ytimessä on juuri se että profetia annetaan etukäteen, sitä ei voi siis vain kertoa jälkikäteen ja juhlia onnistumistaan. Toisaalta tässä profetiat luokittautuvat onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin näkyvästi. Näin ihmiset voivat huomata josko onnistuneet profeetat ovat myös epäonnistuneet usein. Rahamäärä on huima mutta ei älytön. Se on sellainen että ihminen joka ei luota ennustuksensa voimaan ei lähde sitä riskeeraamaan. Näin ollen ollaan varmoja että profeetta tietää ennustusta antaessaan että ennustus on aito ennustus eikä arvailua tai huijausta.

Itse profeetta Jouko Piho onkin ehtinyt kommentoida ehdotustani. "Tuomo Hämäläinen, profetiat ja raha eivät kuulu yhteen." Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Aito profeetta ei ole rahanahne. Siksi aito profeetta saakin näkyvyyttä. Jouko Pihon omasta toiminnasta tiedämme että profeetat eivät välttämättä välttele mediajulkisuutta. Sillä näkyvyys tuo pelastettuja sieluja oikeaan maailmankuvaan. Profeetta tarvitsee yleisön varoituksille. Sen sijaan väärät profetiat ja raha kuuluvat yhteen. Ja tässä kohden sillä tavalla että väärä profeetta maksaa. Oikea profeetta ei maksa joten niiden kohdalla kysymys ei ole rahasta.

Oma virallinen kantani jatkoa varten on se, että minua kiinnostavat kaikki ne profetiat joiden sanoja on valmis kertomaan asiansa näillä ehdoin. Jos näihin ehtoihin ei ole valmis, minua ei kiinnosta ja henkilö voi painua sanomansa kanssa muualle. Eihän hän itse edes luota siihen kun ei selvästi uskalla riskeerata. Toivoisin että mahdollisimman moni tulisi mukaan tämänlaiseen järjestelmään. Sekä maksavina profeetoina että maksua vaativana yleisönä. Maksetaanhan mainoksistakin.

Kuinka nollat jakavat.

"Takkiraudassa" oli kuvaus liberaalien dilemmasta. "Liberaalit tykkäävät muslimeista ja liberaalit tykkäävät homoista. Mutta muslimit eivät tykkää homoista. Tässä vaiheessa liberaali jakaa nollalla." Toisto on tehokeino. Ja kyseisen blogin pitäjä toistaakin tuota ajatusta melko paljon. Osa pitää tätä jonkinlaisena olkiukkona. Kommenteissa sanotaan että "Liberaalit eivät erityisemmin tykkää muslimeista, mutta heidän mielestään muslimin oikeus harjoittaa uskontoaan (vallitsevan lainsäädännön puitteissa) on vahvempi kuin konservatiivin oikeus kulkea kadulla joutumatta näkemään huivipäisiä naisia näkökentässään. Ruukinmatruunan "liberaali" on jonkinlainen olkiukko, vähän samaan tapaan kuin konservatiivi, joka vaatii homojen hirttämistä ja naisten äänioikeuden poistamista." Lausuja on anonyymi eikä täysin oikeassa. Itse muistan esimerkiksi ns. "Hetero Prideen" liittyen liberaaleista jotka ihmettelivät sitä että miten muslimimies voi olla vastustamassa homoseksuaaleja. Että hänen "pitäisi ymmärtää" että hän on natsien harjoittaman sumutuksen uhri.

On todellakin olemassa ihmisryhmä joka on liitoksissa hyvin tietynlaiseen postmoderniin liberalismiin. He ajattelevat että ihmiset ovat perimmiltään hyviä ja tukevat vähemmistöjä vain siksi että he ovat vähemmistössä. Tämä ryhmä on sitä liberalismia jonka jäsenet vastustavat usein sekä kristittyjä että uusateisteja. Sillä molemmat näistä edustavat jotain josta ollaan vapautuamssa. Uusateistit eivät saisi kritisoida esimerkiksi islamia, kuten vaikka Sam Harris ja Ayaan Hirsi-Ali ovat tehneet.

Kuitenkin samanaikaisesti hyvin monet uusateistit ovat nimenomaan sekulaari-liberaali-humanisteja. Asiasta saa jonkinlaisen pikadiagnoosin katsomalla vaikka ateistejen läpitunkemia palstoja ja ryhmiä facebookissa. Esimerkiksi "tahdon" -muokattu kuva facebookissa on hyvinkin yleinen. En ole itse "liberaali-liberaali", joten katson tätä hieman ulkopuolisena. Mutta selvästi tämä ryhmä eroaa vahvasti siitä miten "Takkiraudassa" asia esitetään.

Yksi syy on siinä että uusateismi on sekin itse asiassa äärimmäisen optimistinen näkemys. Tästä saa kenties esimakua Tom Kärnän kautta. Hän kutsuu "uuskreationismiksi" asennetta joka on varsin yleinen. "Klassisen liberalismin kipukohtien ohella pitäisin pahimpana asiana liberalismin aatteessa siihen sisältynyttä yltiöpositiivista ihmiskuvaa. Sen mukaan ihminen on järjen ohjaama rationaalinen olento ja pohjimmiltaan hyvä." ... "Kannattaisin liberalismin ohjaamista biologisen ihmiskuvan suuntaan, joka ottaa huomioon sen, että ihminenkin on evoluution tuote eikä ihmisen henki ole syntynyt siitä riippumatta." ... "Ihminen ei ole pohjimmiltaan hyvä, ja minusta on outoa, että monet uskonnottomat itseään liberaaleina pitävät nostavat ihmisen tuolla lailla jalustalle. Nimitänkin sellaista asennoitumista niin liberalismissa kuin sen ulkopuolella uuskreationismiksi."

Nähdäkseni mainittu positiivinen ihmiskuva on ilmiselvä johtopäätös jos hyväksyy Sam Harrisin "Moraalisen maiseman" argumentit. Harrishan on määritellyt objektiivisen moraalin sitä kautta että moraali on sidoksissa ihmisyyteen. Ja että tässä on elementtejä jotka nimenomaan eivät ole kulttuurisidonnaisia vaan peräti biologisia. Näin hän tekee moraalista empiiristä tavalla jossa humen giljotiini saa kyytiä. ; Logiikan kannalta asia on ilmiselvä. Jos moraali on yleisinhimillisyyden määrittämä ydin, ei ihminen voi olla muuta kuin hyvä.

Valitettavasti tämänlainen logiikka on lähinnä koherenttia. En olekaan jakanut Sam Harrisin määritelmää. Se on silmissäni ontologinen silmänkääntötemppu. Itse asiassa hyvin samantapainen kuin mitä teologiassa tehdään moraalin kanssa. Onhan William Lane Craig esimerkiksi määritellyt että Jumala on itse hyvyys ja että Jumala on hyvyys samalla tavalla kuin tiedämme että vesi on H₂O. Ja näin hän on päätellyt God Command Theoryn ytimen. Että kaikki mitä Jumala käskee on hyvää, jopa "Raamatussa" mainitut kansanmurhat. Koska kun hyvyys on määritelty noin niin miten muuten se voisi olla? ; Kun peruskysymyksen pitäisi olla siinä että miten Jumalan hyvyys on mielekäs tai eimielekäs kysymys siirretään ontologisella silmänkääntötempulla syrjään. Se on kysymys jota ei tavallaan saa kysyä koska peliin otetaan ilmasta sellainen määritelmä. Tässä ei voi oikeasti välttää tunnetta että tämä määritelmä on otettu käyttöön juuri siksi että voidaan välttää tuo epämiellyttävä kysymys.

Samoin ihmisten kanssa on todellakin hyvä ottaa huomioon se, että ihmisenä eläminen on aika läpitunkevalla tavalla kauhistuttavaa perseilyä niin esteettisesti, episteemisesti että eettisesti. (Joku voi ihmetellä että miten tyyppi jolla on minun egoni suuruinen ego voi korostaa perseilyä ; No ihan sen takia että juuri minunlaiset ihmiset kohtaavat sen miten oma ylpeys todella käy lankeemuksen edellä! Kun on riittävän suuri ego mutta tarpeeksi suuri kyky analysoida omia onnistumisia, niin eihän siitä voi seurata muuta kuin kokemusasiantuntijuutta!)

Tässä kohden uskallan kuitenkin vihjata Takkirautaan että kenties on hyvä huomata että vaikeudet ovat vielä erikoisempia. Moni liberaali nimittäin ajattelee hyvin samalla tavalla kuin minä ei-liberaalina. Nimittäin niin että islaminuskoisilla on oikeuksia ja homoseksuaaleilla on oikeuksia vaikka islaminuskoiset vihaavatkin ideologiassaan homoseksuaaleja. Ei tässä mitään paratiisia tarvitse odottaa. Kaikki liberaalit eivät odota riidattomuutta. John Lennonin "imagine" kuvaa hippisukupolvea johon moni X -sukupolven kasvatti on yksinkertaisesti liiaksi elämän kyynistämä.

Itsekin olen tästä hyvä esimerkki. Jos seuraa blogiani yhtään pidempään on huomannut että kerron kreationisteista että he ovat tyhmiä. Että he ovat ikäviä ihmisiä moraalisestikin. Että he ovat tieteellisesti väärässä, usein jopa tasolla joka vihjaa siihen suuntaan että "olisi tylsää selittää tyhmyydellä sitä, mikä selittyy myös ilkeydellä". Ja että kusipäisyyden lisäksi tässä liikehdinnässä on suuntauksia jotka käyttävät painostamista ja uhkailua vähintään kohtuullisen usein kommunikaatiopakeissaan. Olen silti antamassa heille sananvapauden, uskonnonvapauden enkä koskaan vaadi kyseisen ideologian ja siihen liittyvien instituutioiden kriminalisointia. En ala "jakamaan nollalla" vain siksi että annan oikeuksia ihmisille jotka hakkaavat ihmisryhmää jota kannatan (aka. minua itseäni). Sillä loppujen lopuksi tiedän että kun kreationisti piiskaa minua kyseessä ei ole se että minä jakaisin nollalla vaan siinä että nolla jakaa ideologiaansa.

Innovaatioista, verotuksesta ja korollaeläjistä

Takkiraudassa oli varsin erikoinen huomio erikoisesta poliitikon lausunnosta. Taustalla oli tekniikan alan yrittäjien huomio siitä että teknologia korvaa työvoimaa. Josta seuraa se, että harvalla on rahaa ostaa tuotteita. ; Ministerin ratkaisu oli ollut että sitten yrittäjiä täytyisi vain verottaa lisää. Ministerin kommentissa omituista oli juuri se että jos kukaan ei osta yrittäjien tuotteita, ei ole verotettavaakaan. Se on siis ratkaisuna sinänsä hyvin outo.

Ensin utopiasta.

Kykenen kuitenkin yhdistämään tämän asenteen tiettyyn tilanteeseen. Nimittäin siihen mikä on vallalla useilla ns. teknoutopisteilla. Sellaisilla optimisteilla kuin vaikkapa Esko Valtaoja. Tässä kuvataan usein maailma jossa koneet tekevät töitä ja ihmiset laiskottelevat. Työtä ei ole, mutta ei tällä ole väliäkään kun koneet tekevät kaiken ja tuovat eteen. Teoriassa tämänlaatuinen järjestelmä voitaisiin kenties jotenkin pystyttää ja ylläpitää. (En tosin tiedä miten moni kuvittelee että tämä olisi enemmän kuin jonkinlainen ajatuskoe. Mutta en olekaan teknoutopisti.) Tässä kontekstissa huomio voidaan aivan oikeasti vetää siihen että koneet muuttavat työn käsitteen. Ja tätä kautta palkkaamiseen liittyvät perinteiset ongelmat katoavat.

Useinhan on ajateltu että työttömän suurin ongelma on se, että hän vaatii työtä ja resursseja jotka ovat joltakulta muulta pois. Jos koneet hoitavat työt, there is really no harm. Siksi on aivan oikeasti syytä muuttaa palkkaamiseen liittyviä ajatuksia. Työttömät massat huvittuvat. Ja miksipä eivät huvittuisi kun koneet hoitavat työt. Tällä tavalla ei ole työttömien ihmisten ryhmää joka esimerkiksi yrittäisi murhata tai surmata tai varastaa "teknologiaa omistavalta luokalta". ; Eli päästään siihen mitä sosiaaliturva on käytännön tasolla. Eettisellä tasolla se voi olla humaania. Mutta kylmän opportunistisesti minusta työttömyyskorvausta maksetaan juuri sen takia että työttömät passivoituvat. Ettei heistä tule yritteliäitä epätoivoisia rosvoja ja rikollisia. (Nälkäänsä ihminen ryhtyy vaikka kannibaaliksi. Tai ainakin liian suuri prosentti heistä. Itse todennäköisesti ryhtyisin. Tämän tiedostaminen ei ole eettisessä mielessä miellyttävää, mutta se on rehellistä.)

Tässä teknoutopiassa on kuitenkin joitain omituisuuksia joita en malta olla moittimatta. Pidän ongelmana sitä että ns. ikiliikkujaa ei voida tehdä. Ihmismäärä kuluttaa energiaa. Ja jos ihmisten määrä kasvaa he kuluttavat entistä enemmän energiaa. Laiskojen ihmisten kansoittamaa - tai ainakin pääasiassa laiskojen ihmisten kansoittamaa - teknoutopiaa vaivaa se ongelma että energia on tässä äärimmäisen alttiina ns. yhteismaan tragedialle. Koska palkkatyötä ei ole olisi vaikeaa kuvitella miten estetään tilanne jossa se että itse jättää energian käyttämättä ei tarkoittaisi sitä että joku toinen ei käyttäisi sitä. ; Kuten Markus Kajon "Kettunen" asiaa ilmaisi vanhassa sketsissään. Että säästääkö naapuri. Ei. Sen sinun säästämän sähkön ja veden kuluttaa.
1: Tämä vaatii siis rajoittavia elementtejä. Todennäköisesti tässä rajoitettaisiin myös lisääntymistä jotenkin. Kenties helpoin tapa hoitaa asiat olisi se, että lisääntyminen annettaisiin niille jotka ovat valmiita tekemään sitä vähää työtä joka on pakko tehdä. Mistä seuraisi kyllä mielenkiintoisia evolutiivisesti koska se tukisi sitä että jokainen haluaisi mukavan elämän sijasta nimenomaan tehdä töitä, ihan väen väkisin. Minkä jälkeen moni varmasti kyseenalaistaisi sen että tarvitaanko niitä koneita mihinkään ylipäätään. Joku muu tietysti laittaisi vain kiintiöitä ja keskushallintaa. Joka taas altistaa kaikille niille ongelmille joita ns. "ei hajautetut järjestelmät" kohtaavat. Tämänlaisissa ratkaisuissa on usein suuria ja merkittäviä ja yllättäviä riskejä. Sellaisia jotka ovat toteutuessaan vakavia. Nassim Talebin mukaan tämänlaiset yhden kortin varaan rakennetut systeemit ovat ikään kuin jotain joiden kaatuminen on käytännössä vain ajan kysymys. Ne ovat kenties suuria mutta ne ovat hauraita. Siksi lisääntymisvaihtoehto on minusta relevantimpi. Tai ainakin seurauksiltaan minusta jotenkin humoristisempi. Ja arvoa se on huumoriarvokin.

Toinen asia on sitten astetta käytännönläheisempi.

Se on se, että tosiasiassa Takkiraudassa oleva systeemi näyttää minusta säätelymenetelmältä joka nimenomaan ennaltaehkäisee sitä ongelmaa mitä luddiitit pelkäsivät. On toki selvää että jos miettii yrittäjien menestymistä nyt, on pessimistinen. Mutta itse olen niin monenteen potenssiin kyyninen että näen tässä tilanteessa jotain hyvää.

Mitä me nimittäin tarvitsemme että luddiittien kirous iskee päälle? Sitä että joku tuottaa ne koneet jotka korvaavat ihmiset. Tämänlaisia tehdään käytännössä jos se on kannattava investointi. Ja nyt kun työn murroksen vuoksi katoaa työpaikkoja on yhä harvempia jotka investoivat. Jos huoli taloudesta innovointiyrityksissä on reaalinen, se jarruttaa kehitystä.

Tämä on eräs niistä asioista joita olen jossain määrin huomaamattomasti tuonut esille ; Kognitiotieteen opinnoissani opin lähinnä sen miten vaikeita monet tekoälyn haasteet ovat. Ja toisaalta miten niitä on sittemmin purettu kun alan ideoihin on saatu kannattavuutta. Esimerkiksi minulla on aika vahva "intuitiivinen eli ei-tieteellinen perstuntuma" siihen että Turingin testiä ei ole läpäisty lähinnä sen takia että suorituksena se olisi jonkinlainen kerskaileva merkki ; Hieman samanlainen symbolinen voimannäyttö kuin kuulennot. Jotka olivat älyttömän kallis, ihmisiä aika vähän suoraan hyödyttävä mutta symbolisesti merkittävä tempaus. Joka tehtiin koska siihen saatiin pirusti rahaa.
1: Tähän suhtautuminen on vaikeaa. Osa on naureskellut "FOX" -kanavan uutisoinneista. Kanava kun uutisoi asteroidille laskeutuneesta luotaimesta hieman hassusti. Ensin moitittiin miten veronmaksajien rahaa haaskataan turhaan. Mutta kun selvisi että rahoitus ei olekaan USA:lta alkoi mussutus siitä miten luuseri USA:n hallitus ei ole tehnyt tätä urotekoa. Hallitus on toki aina syyllinen, mutta tosiasiassa itse näen että "Fox" -kanavan molemmissa lausunnoissa oli järkeä enemmän kuin kyseisen kanavan jutuissa yleensä. Temppu oli pröystäilyä ja vallan symboli. Ensimmäinen on törkeää tuhlailua. Mutta toiselle sijalle ei kannata jäädä jos aikoo pitää maineensa edelläkävijämaana.

Investoinnin kohdalla on oleellista muistaa että rahamiehet ovat aika mielenkiintoinen ilmiö. He ovat vähän kuin batman. "Because he's the hero Gotham deserves, but not the one it needs right now." Minusta on turhaa etsiä näkymättömän käden kannattajaa tai sitä että talous aina tasaa itsensä. Siksi tarkoitankin tällä enemmän sitä että rikkaimpien ihmisten käytös kuvaa aina jotain yhteiskunnasta. Karkeasti ottaen ne kuvaavat tapoja joilla voidaan tulla rikkaiksi. Rikkaimmat ihmiset kertovat millä tavalla rahaa voi saada. Ja ajan mittaan millä ei.

Taleb muistuttaa tässä loistavasti siitä että rikas ei ole välttämättä rikas taidoillaan tai rikas siksi että hänen ratkaisunsa olisi erityisen varma. Nykyään moni pörssinvälittäjä on rikas koska hän on sattunut tekemään hyviä kauppoja. Samalla heidän kohdallaan ei näy että moni on sijoittanut pörssiin ja hävinnyt.
Menneisyydessä oli varsin vakaita tienaajia. Koroillaeläjiä. Jos mietitään miksi erääseen aikaan rikkaimmat ihmiset tuppasivat olemaan rahaa perineitä jotka sitten kuluttivat korkojaan nautintoihin, taiteen mesenointiin ja vastaaviin. ; Historiassa on oikeasti ollut aika jolloin varakas herrasmies ei hikoillut.
1: Tämä liittyy mielenkiintoisesti siihen miten rikkaat tukivat tieteitä - jonkinlaisena viihteenä ja "pröystäilynä" eikä siksi että siitä olisi suoraa hyötyä. Tämä on tärkeä asia koska nähdäkseni tieteen ongelmana on se että se perehtyy "totuuteen tai totuudenkaltaisuuteen" eikä tästä seuraa välttämättä hyviä tuloja tai yhteiskunnan rikastumista. Tosin hyvin usein teoria lähtee älyllisenä saavutuksena - eli filosofisena pröystäilysymbolina - mutta päätyy sovelluksiksi sitten myöhemmin. Einsteinin ajatukset eivät olleet hänen aikanaan tuottoisia. Mutta nykyajan GPS -paikantimet käyttävät suhteellisuusteorian kaavoja jotta he osaavat laittaa karttaohjelmassa ihmisen oikeaan suuntaan. Kuulemaan "käänny vasemmalle, käänny oikealle, aja suoraan taaksepäin kulkematta lähtöruudun kautta". Jolla ilmeisesti pääsee perille kunhan tajuaa että ei pidä ajaa seinän läpi.
2: Huumausaineiden historiakin on hupaisaa. Sillä huumeiden turmiollisuus oli erityisen selvää vasta kun ne olivat köyhien käsissä. Koroillaeläjän huumeriippuvuus tietenkään tuskin haittasi yhteiskuntaa mitenkään. Kun hän nyt joka tapauksessa norkoilisi salongeissa. Haitta on korkeintaan norkoilijalle itselleen. Eikä narkomaani tästä välitä joten ei haittaa häntäkään.

ollaan tilanteessa jossa on kenties hyvä lukea vaikka Hännikäisen blogaus Balzacilaisesta ajasta. "menneisyydessä kasaantunut varallisuus kasvaa nopeammin kuin tuotanto ja palkat, mikä ruokkii taloudellista eriarvoisuutta. Sama mekanismi myös muuttaa menestyvät yrittäjät ajan myötä koroillaeläjiksi." Tai kuten itse asian olen tiivistänyt ; Miksi ihminen investoi? Koska hän ajattelee että investoimalla hän saa enemmän rahaa kuin jos laittaisi rahat pankkiin. ; Tosiasiassa mekaniikka tietenkin menee siten että ei ole väliä haluaako ihminen strategisesti ratkoa asioita vai ei. Jos investoinnit eivät kannata investoivat ihmiset köyhtyvät elleivät peräti mene konkurssiin. Molemmissa tapauksissa he eivät näy rikkaimpien joukossa. Ne jotka joko älyävät myydä investointinsa ja elää koroilla tai jotka muuten vaan ovat laiskuuttaan eläneet koroillaan taas näkyvät rikkaimpien joukossa.

Eli kenties teknologiayrittäjien ahdinko on ainut asia joka on meidän ja täystyöttömän teknoutopian välissä. (Toisaalta tätä voi silti uhata on se, että joku päättää pröystäillä ja panostaa investointeihin koska on niin sikarikas että voi!) Tässä tiellä on kuitenkin melko ikävää se, että tämänlaisessa järjestelmässä (a) omistava ryhmä on omistava ryhmä ja muut eivät ja erot tuppaavat kasvamaan koska raha joka on tilillä kasvaa korkoa korolle. (b) Tästä tulee rasitteita pankeille koska he joutuvat keksimään jotain jolla tuottaa korot koroillaeläjille. Ja he eivät voi panostaa innovaatioihin investoimiseen kun niiden tuotot ovat huonompia kuin jos ne rahat jotenkin kieroilisi vaikka kilpailevaan pankkiin ja vaikka ei voisikaan niin korkojen maksaminen innovaatioiden kautta lähinnä hidastaisi velkautumista. (c) Varattomat ja osattomat vaativat jonkinlaista passivoivaa insentiiviä että eivät mellakoi. Esimerkiksi lähde tekemään vallankumouksia.

Jos "ei olisi mitään", en minä kuitenkaan olisi tyytyväinen...

Jeffrey Shallit käsitteli Kirk Durstonin matemaattista argumenttia Jumalasta. Siinä korostettiin sitä että matemaatikot käyttävät ääretöntä eri tavalla kuin teologit. Teologit ja filosofit puhuvat mielellään sellaisista asioita kuin "aktuaalinen ääretön". Shallit ei pidä jaottelua kovinkaan relevanttina. Dunstonin argumentti on toki ristiriitainen. Mutta se johtuu siitä että hän tekee sitä matemaattisena argumenttina ja tekee sen kanssa ristiriitaisia oletuksia.

Itse silti pidän aktuaalista ääretöntä turhana. Minun syyni tähän on se, että olen erkautunut Platonisesta ajattelusta. Moni esittää että matematiikka olisi ideamaailman tasolla jotenkin reaalisesti olemassa. Tässä korostetaan usein eroa ideamaailman ja käytännön tasolla. Eli maailmassa on harpilla piirrettyjä ympyröitä jotka edustavat täydellistä ympyrää, mutta jossa on vajavaisuuksia ja puutteita.

Itse pidän tätä eroa todellisena. Mutta käännän sen ympäri ; Tosiasiassa matematiikka on jotain jolla mallinnamme maailmaa. Ja maailma on kompleksisempi kuin mallimme. Itse asiassa voidaan jopa sanoa että aivomme pystyvät käsittelemään vain "aivan ehdottomasti niin kompleksista materiaalia kuin aivomme ovat". Tätä suuremmat asiat vaativat karkeistamista ja mallintamista. Ja tätä tehdään likiarvoilla. Näin ollen matematiikka niputtaa äärettömyyksiä. Voimme tiivistää maailman sanomalla "kaikki parilliset luvut". Mutta emme voi laskea niitä ääneen. Voimme määritellä ympyrän matemaattisesti mutta emme piirtää sitä.

Näin ollen olemme tehneet matematiikan ja tosiasiassa emme tee "löytöjä" matematiikassa. Kun tekijä on luetellut ja määritellyt aksioomia, näillä on yhteisvaikutuksia joita määrittelijä ei ole ehtinyt miettiä ja laskea. Näin ollen hän on tavallaan kuin ihminen joka ensin on määritellyt "kaikki parilliset luvut" ja sitten joku muu tulee ja laskee ääneen luvun "4478797693540759641432652". Se on ollut jo määritelmien mukaisessa yhteisvaikutuksessa mutta tätä ei ole tiedetty. Näin ollen shakkipelin keksijä on luonut kaikki parhaat shakkipelistrategiat. Nekin joita ei ole vielä keksitty. Mikä ei tietenkään tarkoita että shakin keksijä edes olisi kummoinenkaan shakinpelaaja.

Tämä tarkoittaa sitä että uskon matemaattisiin äärettömyyksiin mutta en aktuaalisiin äärettömyyksiin. (Jos Jumalasi on ääretön sanot että hän ei ole olemassa. Se on suoraan noissa valitsemissani aksioomissa.)

Shallitin argumentin sivupoluilta löytyi kuitenkin minusta kiinnostava asia.

Se koskee big bangia. Lueskelin Tim Holtin "Why does the world exist" -kirjaa. Ja siinä selvisi että itse asiassa yhdessä vaiheessa monet ateistit eivät olleet kiinnostuneita fysiikasta. Syynä oli big bang. Tuosta ei ole niin hirvittävän paljoa aikaa joten on tavallaan hämmästyttävää oppia että alkuräjähdys koettiin uhkana ateismille.

Tässä tärkeimpänä syynä oli klassinen teologia. Creatio ex nihilo oli aihe jota kristityt olivat käyttäneet. Teologeilla oli ikään kuin etumatkaa. Henkenä oli että jos jokaisella asialla täytyy olla syy, ja skientisti vaatii tämänlaisen syyn, olisi ensimmäinen syy ongelmallinen koska sillä ei voisi määritelmänsä mukaan olla syytä.

Siksi oli terveempää elää ajatuksissa joissa universumi oli ääretön. Kun sillä ei ole alkua ei sillä ole alkusyytäkään. Tätä vastaan voidaan tietysti sanoa minun asenteellani. Että tässä olisi aktuaalinen ääretön. Ja näin ollen vastassa olisi ongelmia. Siksi minulla onkin sellainen ajatus että jotta Einsteinin vakaa ikuinen universumi olisi relevantti, olisi ajan oltava jotenkin kehäinen. Eli ei elettäisi lineaarisessa vaan sirkulaarisessa aikakäsityksessä. Näin alkusyytä ei tarvittaisi. ; Mutta koska ääretön ei kuitenkaan ole numero, on tällä syvällisiä seurauksia. Ei voida vain olettaa että alkusyytön ääretön maailma olisi ristiriitainen. Shallit vihjaa että jos ajattelee näin tekee erikoisen virheen ; "mistake of thinking that the "universe with an infinite past" model entails the creation of the universe at some time t = ∞. But this is clearly erroneous. It just means that at every time t there exists a time t-1 at which the universe existed." Toisin sanoen universumi voisi olla ääretön. Jopa ilman kehiä. Näin ennen Einsteiniä olleet olivat jossain määrin rationaalisia. (Looginen mahdollisuus on olemassa.)

Mutta kaikki on hankalampaa.

Tosiasiassa jos kysymys on "miksi on jotain sen sijaan että ei ole mitään" on siitä hankala kysymys että Jumala ei ratkaise mitään. Koska luomistyö selittää universumin olemassaolon. Kuitenkin se olettaa Jumalan. Joka taas on olemassa. Näin ollen edessä on yhä kysymys siitä että miksi on Jumala eikä ei-mitään.

Leibniz rakensi tässä kohden erikoisen ajatuksen siitä että Jumala olisi ikään kuin välttämättömästi olemassaoleva olento ("necessary being"). Näin Jumala olisi itsensä ylläpitävä ja itsensä luova ja itsensä selittävä. Tämä temppu perustuu eräänlaiseen ontologiseen silmänkääntötemppuun. David Hume ja Immanuel Kant huomauttivat että päättelyssä on ongelmia.
* Kantin huomio keskittyi esimerkiksi siihen että "välttämätön olento" vaatii ontologisen jumalatodistuksen pätevyyttä. Leibniz itse esitti kumonneensa tämän argumentin. (Toisaalta ontologisen jumalatodistuksen kritiikit ovat sen verran tunnettuja että välttämättömän olemassaolon kriitikot voivat napata sitä kautta argumentteja suoraan perinteisten teistien työkalupakista.)
* Hume taas keskittyi enemmän siihen että on olemassa loogisesti mahdottomia asioita kuten nelikulmaisia ympyröitä. Ja että aina kun saamme olemassaolon, on sille ikään kuin väistämättä jotain joka ei ole olemassa.

Itse en arvosta aktuaalista ääretöntä mutta en "välttämätöntä olentoakaan".  Se muistuttaa älyllistä piiperrystä jota on helppo tehdä. Holt itse asiassa jossain mielessä ivaa tämänlaista laittamalla kirjansa alkuun erikoisen todisteen "miksi on jotain eikä ei mitään". Se on loogisesti koherentti. "Suppose there were nothing. Then there would be no laws; for laws are, after all, something. If there were no laws, then everything were permitted. If everything is permitted, then nothing would be forbidden. So if there were nothing, nothing would be forbidden. Thus nothing is self-forbidding." Kun premissejä voi valita vapaasti saadaan mitä ihmeellisempiä lopputuloksia.

Fysiikalla on yllättävän paljon sanottavaa.

Einsteinin fysiikka vihjasi jotain erikoista. Alkusyy on argumentaationa usein puhdasta metafysiikkaa. Kuitenkin selvästi empirialla on jokin ote tähän aiheeseen. Siis ainakin järkevässä keskustelussa. Järjetön voi aina kiistää fysiikan mielekkyyden ja ryhtyä patuneeksi supernaturalistiksi. (Joku voisi jopa tehdä postmodernia tulkintaa Einsteinistä ja esittää että on mahdollista että hän halusi syy-seurausketjua ja pysyvää universumia syystä. Ja näin olisi ymmärrettävää miksi hän vastusti kvanttimekaniikkaa että loi yhtälönsä. Eli hänen reagoinneilleen olisi maailmankuvallinen syy. Joka on sidoksissa juuri niihin premisseihin joita alkusyyargumentissa on.)

Jos otamme perinteisen alkusyyargumentin ja Leibnizin voidaan huomata että niissä tunnustetaan jotain. "Ei ole väliä että ennen sitä oli jotain." Ei saa miettiä että onko Jumalalla jonkinlainen syy olla olemassa. Ei saa olettaa että "Jumalia on aina pohjalle asti" ad absurdum. (Jonkinlaisessa aktuaalisessa äärettömyydessä.) Eli kaikki syyt eivät tarvitse syytä koska ne ovat jotenkin itsensä selittäviä.

Tällä on väliä jos alkuräjähdykseen uskova ateisti reagoi alkusyyhaasteeseen. Ei riitä että nauretaan "jokin aikaansai edeltävän tilan, siellä oli jotain". On sanottava että tämä "jotain" ei ole jotenkin itsensä selittävä.

Tämä kysymys on siitä mielenkiintoinen että se liittyy matemaattiseen löytöön jonka mukaan olisi loogisesti mahdollista että "ei mistään" tulee "jotain". Tässä keskustelussa on noussut esiin se, että mainittu tapa koskee enemmän "loogista mahdollisuutta". On esitetty että tosimaailma tuskin olisi syntynyt tuolla lasketulla tavalla. Joka on siitä mielenkiintoinen kysymys että se tarkoittaa sitä että kysymys on muuttunut epistemologiseksi. Maailman synty riippuu siitä minkälaiset ominaisuudet universumilla on. Se, selittääkö universumi itsensä on fysiikan kysymys koska universumin ominaisuudet kertovat voiko se olla itsensä selittävä vai ei.

Tämä on mielenkiintoinen huomio jos muistaa että fysiikka on muuttanut alkusyyargumentin monia puolia:
1: Ensinnäkin syy on aikaan sidottu. Ja aika on fysikaalinen suure. Ennen alkuräjähdystä ei ole aikaa joten "eifysikaalinen aika" vaatisi jonkinlaista erikoista konseptia jossa "ei missään" olisi kuitenkin jotain, nimittäin tuo aika. Monet fyysikot nojaavatkin ajatteluun jossa alkuräjähdys on hieman kuin pohjoisnapa jonka pohjoispuolelle ei voi mennä.
2: Syy-seurausketju on deterministisen maailmankuvan sävyttämä. Aksioomat eivät ole kovin päteviä jos maailmassa on indeterminismiä. Singulariteetin ongelmia tällä hetkellä ovat tiettävästi juuri se että suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan indeterministisen maailman yhdistäminen on tässä haasteellista. Ei ole ollenkaan mahdotonta että universumissa on indeterminismiä. Ja peräti juuri siellä missä se iskee kovasti alkusyyargumenttiin.
3: Kolmanneksi alkusyyargumentin ongelma on siinä että ensimmäinen syy lähinnä nimetään Jumalaksi. Mikä tahansa ensimmäinen syy on kuitenkin validi. Ja tässä riittää se että se on "self containing". Tämä aikaansaa ongelmia tulkittaessa vaikkapa Stephen Hawkingin mallia universumin synnystä.

Teistit ovat tavallaan hankaluuksissa senkin takia että äly tai intentio ei ole mikään perimmäisyyden tae. On esimerkiksi ajateltu sellaista että meidän universumimme voisi olla jonkun laboratoriossa tekemän koe. Tämä henkilö asuisi jossain universumissa joka jo olisi. Joten vaikka universumimme selitys olisi äly, se ei tarkoita että se olisi ensimmäinen kausaalinen syy. Tai että jopa ensin olisi jokin universumi jolla ei ole älykästä alkuperää. Tai sitten keksijöitä on pohjalle asti aktuaaliseen äärettömään asti. Nämä ovat "loogisesti mahdollisia vaihtoehtoja". (Ei sillä että niillä olisi uskottavuutta vaikkapa Jahve-Jeesusta enempää. Tai olemassaoloa.)

Ongelmana onkin se että teismi joutuu turvautumaan alkusyyargumentin kanssa keinoihin jotka sitten ovat ongelmallisia ateistejen soveltamina. Ja mitä logiikan eri premisseistä voi oppia on suunnilleen se että jos premissit saa valita vapaasti niin käytännöss mitä vain voi todistaa. (Mikä on eräs pääsyy sille että en pidä koherenttia ajattelua muuna kuin minimitasona järkevälle ajattelulle. Ja tämän vuoksi en ole rationalisti enkä pidä rationalismia oikein hyvänä vaihtoehtonakaan. Olen enemmän empiristi. Käytän muun muassa induktiota ja karkeistuksia. Koska olen läpeensä epätäydellinen.)

Omakohtaisesti minulla on tässä vaikeaa.

Itseäni tässä olemassaolon epistemologisuudessa viehättää tietty Quinelaisuus ; Itse asiassa oma suhteeni matematiikkaankin on rippusen hänen ajattelunsa sävyttämää. Quinehan katkaisi ajatuksen siitä että olisi puhtaita analyyttisiä totuuksia ja puhtaita synteettisiä totuuksia. Näin ollen ei ole pelkkiä tyhjiä premissejä. Itse näkisin että oikeastaan vasta aika myöhään on tajuttu miten laaja asia matematiikka on - oikeastaan pitäisi puhua matematiikoista. (Ja tässä mielessä Quinelainen kejuni on tavallaan katekennut tai katkeamassa paraikaa.)

Ennen Gödeliä uskottiin että matematiikka saataisiin joskus valmiiksi ja sitten tiedettäisiin. Nykyisin tiedetään että matematiikka on aina kesken. ; Olemme aikaisemmin pähkineet geometriaa ja vastaavia matemaattisia kysymyksiä. Ja niillä on ollut jonkinlaisia kontaktipintoja tosielämän ilmiöihin. (Newtonin derivoinnin yhteys hänen tarvitsemaansa empiriaan on sekin kiinnostava yhteys. Kun pitää tutkia jotain ilmiötä jolle ei ole työkaluja, luodaan sellaiset itse! ; Tämä konkretia on osaltaan luonut sovelluksia ja niiden osuvuus on tuonut kiinnostusta ja arvostusta matematiikalle. ~ Tämän jälkeen olen hieman hämmentynyt sen edessä että miten niin moni ihmettelee miksi matematiikka sopii empiiriseen maailman kuvaukseen. Kenties syynä on se että emme katso satunnaisesti valikoitunutta matematiikkaa. Jos edessä olisi koko matematiikan mahdollisuudet, sieltä ensin napattu lähestyminen tuskin kuvaisi universumia juurikaan. (Jos matematiikka olisi toisenlaista, emme käyttäisi sitä. Paitsi ehkä uskontona.)

Logiikassakin on klassisesti jaoteltu että ontologia olisi jotenkin väistämättä epistemologian ulottumattomissa. Mutta kenties ongelma onkin korjattavissa sillä että epistemologiassa on aina ontologiaa. Täysin alkuoletuksetonta kokonaisuutta ei ole mutta jokainen osa voidaan näin testata. Quine ajatteli että juuri näin oli. Ja tätä kautta itse suhtaudun hyvin torjuvasti NoMa -periaatteen kaltaisiin kysymyksiin jossa jokin tietty kysymys rajataan automaattisesti tutkimuksen ulkopuolelle.

Kuitenkin näitä malleja tuntuu vaivaavan kuitenkin se, että niissä on intuitiivista epätyydyttävyytä. Samaa minkä vuoksi itse torjun "välttämättömän olemassaolon" metafysiikasta. Minulla tuntuu olevan aina edessä se että pitäisi antaa joko periksi ikuisen äärettömän kohdalla. Tai sitten hyväksyttävä "välttämätön olemassaolo" jollain sellaisella tavalla jossa jokun kvanttifluktuaatiodemiurgijehova on itse itsensä selittävä ja itsensä sisältävä.

Mutta toisaalta edustan tässä kysymyksessä hieman epäsuosittua koulukuntaa. En nimittäin usko erehtymättömiin aisteihin, (minkäälaiseen warrantiin). Minulla on immersiivinen suhde todellisuuteen. Universumin olemassaolokysymys on minulle suuria vessanseinäkysymyksiä. Sellaisten uskominen on epätervettä ; Itse asiassa Holt mainitseekin sivumennen että tutkimusten mukaan mielisairaaloissa tätä kysymystä mietitään hyvinkin paljon enemmän kuin mielenterveiden parissa. Ja minun ajatukseni ei ole se että tämä kysymys tekisi hulluksi. Vaan että jossain määrin täytyy olla hullu (egoistisella tavalla) jotta ylipäätään lähtee ratkomaan tämälaisia kysymyksiä. On terveellisempää ja kätevämpää miettiä pienempiä kysymyksiä.
1: Universumi lienee kompleksisempi kuin ihmisaivot. Tai ainakin kompleksisempi kuin minun aivoni ; Aivoni jotka eivät suostu luopumaan kummastakaan, aktuaalisen äärettömän naurettavuudesta eivätkä siitä että välttämätön olemassaolo on absurdi ajatus. Ehkä minun päähäni ei vain mahdu tätä enempää vaihtoehtoja! Vika ei välttämättä siis ole teoriassa vaan ihmisissä. Joka on siitä ikävää että olemme jokseenkin sidottuja ihmisten mahdollisiin lajityypillisiin rajoitteisiin.

Oma suosikkivastaukseni olisi varmasti jotain zeniläistä. Tässä filosofiassa kun käy helposti kuten Holtille oli käynyt. Hän oli kysynyt zen -mestarilta että "miksi on jotain sen sijaan että ei olisi mitään" ja tämä oli yrittänyt napauttaa häntä päähän sauvalla. Holtin mukaan kysymys johtui siitä että mestari sekoitti tilanteen koaniin. Itse taas ajattelin että mestari nimenomaan tajusi että mistään koanista ei ollut kysymys. Toki joskus on hauskaa yrittää, leikillään. (Tällä asenteella on muuten induktiivisesti huono menneisyys. "Tätä kysymystä ei voi ratkaista tieteen voimin" on sarja epäonnistumisia. Kannan riskin tähän.)

Kannattaa olla varovainen periaatteissaan - koska voi itse kohdata ne äkimmin kuin tietääkään

Jasi Kuokkanen kirjoitti blogiinsa siitä miten hänestä tasa-arvoinen avioliittolaki ei ole ihmisoikeuskysymys. Ja hän kertoi myös että hän ei pidä lainmuutoksesta. Ja että tämän mainitseminen ääneen on poliittinen itsemurha. Huomautus on tarpeen muutamaakin kautta. Tärkein niistä on se, että kun katsotaan viimeaikaista keskustelua on näyttänyt olevan pikemminkin niin että Päivi Räsänen on ottanut kantaa homoliittoihin viittaamalla YK:n ihmisoikeuksiin. Tapio Puolimatka on viitannut samojen läpysköiden kautta lasten oikeuksiin. Molemmat ovat vastustaneet homoavioliittoja. Minustakaan lain kohdalla kyseessä ei ole ihmisoikeuskysymys sanan täydessä YK -hengessä. Ei suuntaan eikä toiseen.

Olen toki lainmuutoksen  puolella. Mutta vähän samalla tavalla kuin Tom Kärnä on sitä vastaan. Eli kohtuudella. Yksi syy on se että olen lopen kyllästynyt tähän koko aiheeseen. Se ei lopu ennen kuin lainmuutos tulee täyteen. Tämä on kasvanut merkitykseltään yhä suuremmaksi. Joskin olen alusta lähtien ollut sitä mieltä että tämä tavoiteltu muutos pitäisi saada. Tietty junnaus käy hermoilleni syvästi.

Luottamukseni muutokseen on tosin hyvin vähäistä. Olen pienissä määrin lyönyt nimellisistä summista rahaa erinäisten tahojen kanssa siitä että laki ei mene läpi. Laki on toki toiveiden mukainen. Mutta se mitä minä toivon ja se mitä odotan eduskunnan ja muiden ihmisten ja maailman toimivan on aivan eri asia. Useimmiten aivan eri asia. Monista tämänlainen on pikkusormen antamista Saatanalle. Ja kenties se onkin sitä. (Joskin epäilen koko olennon olemassaoloa syvästi.) Mutta minä en kai olekaan klassista suvaitsevaistoa vaan paatunut moraaliton darwin -natsi. (Mikä on haastavaa kun otetaan huomioon että en ole natsionalisti enkä sosialisti, joten mikä on se osa kansallissosialismissa joka osuu kohdalle?) Lieneekin syytä tarjota jonkinlainen Ei Kakkaa, Hermunen -palkinto Mika Niikolle joka esitti että "avioliittolaki halutaan muuttaa mielikuviin vetoamalla." Se, että moraalia koskeva arvoasioista hoidetaan arvoilla ja tähän liittyvillä mielikuvilla on varsin itsestäänselvä. Eipä Niikko itsekään oikein osaa uskontoriippumattomasti kaivaa tukea asioihin uskontonsa ulkopuolelta, antaa mitään objektiivista empiiristä testiä homoliitoille.
1: Tosin näitä arvoja eivät oikein mitenkään voi olla sellaiset että "niiden lapsia kiusataan". Koska minusta nyt kiusaajille ei pidä antaa periksi ja muokata maailmaa heidän mukaansa. Se jos jonkun ideologian kasvattamat lapset ovat yhteiskelvottomia mulkkuja on pikemminkin syy kieltää näiltä tämän ideologian kannattajilta lisääntyminen. Se mitä itse opin kiusaamisesta on se että kiusaajia pitää rangaista. Ja niin kauan kuin yhteiskunta ei tee sitä muutoin, heille pitää kostaa. (Koska ei rankaisua ole itsellekään. Sitä peliä voi pelata molempiin suuntiin.)

Saisinko jakamattoman huomionne?

Tästä huolimatta otan esille vielä yhden argumentiston. Se on sikermä. Teen tämän siksi, että kenties jokin mielipiteenmuodostus on niin skitsofreenista että ei ole enää edes maailmankuva, että kenties tarvitaan vielä kolmas tyyppi. Jokin joka on sen julistamisen alapuolella olevaa ryönää. Jotain jossa ideologian tapainen koherentisoija puuttuu. Jossa on vain asia ja agenda jota vastustetaan keinolla millä hyvänsä. Jolloin tietysti irtaudutaan arvoista ja ideologioista ja maailmankuvasta. Ja isketään kiilaa kaikkeen siihen jonka perusteella sananvapautta yleensä arvioidaan ja arvostetaan. Että mielipide joka on maailmankuvassa on kulttuuria, koherentti ja kaunis ajatusjärjestelmä. Tai jotain muuta "jonkinlaisen älyllisen hyveen mukaista" yritystä jakaa jotain joidenkin muiden ihmisten kautta (oma ideologiakin yhdistää ja on jaettava piirre).

Otan tässä kuitenkin esimerkin. Se nojaa kuitenkin siihen että vaikka arvoja voi olla monenlaisia, niin kenties niiden kannattaisi kuitenkin olla sisäisesti koherentteja. Ja miettiä sanomisensa aivan loppuun asti. Otan tästä Tomi Karttusen tekstin. Hän on lähtenyt siitä että politiikka ei ole arvoneutraalia joten moraaliin nojaavat asiat kuten uskonto tulevat väistämättä mukaan. Olen itsekin sitä mieltä että moraaliasioita voidaan päättää ties millä perustein. Kunhan ymmärtää että julistus vetoaa mutta ei perustele. Eli jos julistaa niin vihjaa että erimielisen arvopohja ei kiinnosta eikä tämän toisen mielen muuttaminen innosta. Että tässä puhutaan vain samanmielisille, saarnataan kuorolle.

Hän esittää kuitenkin myös argumenttilistan.  On mielenkiintoista katsoa tätä listaa ja miettiä hieman siitä tapahtuvia seurauksia. Esimerkit on haettu englannista jossa asiaan liittyviä puolia on mietitty. Monikansallisessa "argumentoinnissa viitatiin erityisesti seuraaviin näkökohtiin": Mielipide ei siis ole yksilön vaan monta viisasta on laittanut ajatukset yhteen. Lopputuloksen pitäisi siis kuvastaa jonkinlaista erityisen älykästä kristittyjen oppineiden mielipidettä. (En jaksa uskoa että englannissa Jeesus olisi erilainen kuin Suomessa. Tai jos Raamattu onkin aivan eri niin on aika erikoista relativismia tämä kyllä klassiseen kristinuskoon verrattuna vähintään. )

"1) Englannin kirkko pitäytyy opillisesti, Kristuksen opetuksen mukaisesti, siihen, että avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto." Tämä on mielestäni aivan asiaankuuluvaa. Jos sinun uskontosi käskee että homous on syntiä niin kenties et tee sitä lailliseksi. On tosin vaikeaa nähdä miksi tämä olisi väistämätöntä koska aviorikos on syntiä eikä sitä ole kriminalisoitu. Argumentissa on jotain järkeä mutta se on tätä kautta itse asiassa kohtuullisen heikko. Suomessa asiaan vaikuttaa myös se että avioliitto ei luterilaisuudessa ole sakramentti. Kaste ja ehtoollinen ovat. Näin ollen Jumala ei tosiasiassa ole erikoispyhittänyt avioliittoa yhtään mihinkään. Suomi on luterilainen. Tosin uskon sen olevan kirkon aktiviien puolella kovaa vauhtia matkalla copy-paste -kalvinismia. Sen verran pakotetusti niissä piireissä lainaillaan ulkomaisten julistajien materiaalia niin apologetiikassa kuin kreationismissakin.

"2) Vaikka avioliitossa ei olisikaan lapsia (iän, biologian tai valinnan vuoksi), avioliitto instituutiona on kuitenkin suuntautunut kohti lisääntymistä. Miehen ja naisen erilaisuus on osa sitä, mikä antaa avioliitolle ainutlaatuisen sosiaalisen merkityksen." Tämä on itse asiassa mielenkiintoinen argumentti. Tosin voidaan sanoa että avioliitto ole sosiaalisesti yhtään mitään muuta kuin sitä minkä merkityksen ihmiset sille antavat. Ja tälle on vain yksi mittaustapa. Sosiaalinen merkitys ei löydy Raamatusta vaan demokraattisessa kansanäänestyksessä. Mielestäni tässä homoasiassa äänestys olisikin kenties se ainut - ja poliitikkojen kannalta monesti paras - tapa ratkaista asia. Poliitikot kun joutuvat elämään kannattajakuntansa kanssa ja tässä tapauksessa esimerkiksi Soini on tiettävästi kovasti painottanut että jos kannattaa lainmuutosta niin äänestää silti puolueen kannan mukaan. Näille ihmisille Soinin tahdon rikkominen voi olla ns. poliittinen itsemurha. (Mikä on ajatuskena erikoinen koska moni korostaa että jos dissaa lainmuutosta niin sitten kiusataan. Näköjään kiusaaminen onnistuu paremmin ns. ryhmän sisäisenä vallankäyttönä.)

"3) Laki pohjautuu näkemykseen heteroseksuaalisten ja homoseksuaalisten suhteiden sosiaalisesta identtisyydestä. Kuitenkin ei myöskään sukupuolten välistä tasa-arvoa tai vammautuneiden tasa-arvoa ajeta pelkästään kieltämällä erilaisuus. Tasa-arvoisuus ei välttämättä merkitse samanlaisuutta." Tämä argumentti on sitten omituisin asia ikinä. Hyvin monella tasolla.
* Yleensä ottaen homoseksuaalien avioliittoa vastustavat ovat de facto ihmisiä jotka pitävät homoseksuaalisuutta huonona elämäntapana. Syntinen, likainen ja lapsille vaarallinen. On paha nähdä tätä tasa-arvoisena. Erilaisuus on joskus myös eriarvoisuuden symboli. Musta iho oli erilaisuutta ja segregaatiossa heitä kiusattiin. Ja näin erilaisuudesta tuli eriarvoisuutta. On itse asiassa vaikeaa ellei mahdotonta ylläpitää eriarvoisuutta ilman jonkinlaista erilaisuutta. Jos piinattavaa ryhmää ei tunnista jostain heitä on pirun vaikeaa esimerkiksi systemaattisesti vainota.
* Myös filosofisesti lausunto on erikoinen. On toki aivan totta että erilaisuus ei tarkoita eriarvoisuutta. Punatukkaiset ovat erialisia kuin blondit, mutta he ovat yleensä tasa-arvoisia. Kuitenkin käytännössä tässä ei puhuta ominaisuuksista vaan oikeuksista. Ja oikeudet eivät ole ominaisuuksia. Voidaan itse asiassa sanoa että tasa-arvo on hyvin pitkälle samanoikeuksisuutta. Erioikeudet joudutaan yleensä perustelemaan harvinaisen hyvin. Esimerkiksi lapsilla on vähemmän oikeuksia ja velvollisuuksia koska he ovat älyllisesti keskenkasvuisia ja tekemisiltään kyvyttömiä. Pedofiilien oikeuksia rajoitetaan koska he assaultaavat lapsia. Ja niin edes päin. ; Suomessa tämä on itse asiassa tajuttu ja täällä käytetään usein argumenttia siitä että nykyinen laki on tasa-arvoinen koska kaikilla ovat samat oikeudet. Jokainen saa mennä naimisiin vastakkaista sukupuolta olevien kanssa. Toki tällä on se erikoinen puoli että esimerkiksi segregaation aikana tehdyt rajoitteet joissa tummat eivät saaneet mennä valkoisten kanssa naimisiin olivat nekin aivan tasa-arvoisia. Tuokin vihjaa tiettyyn vajauteen argumentissa. Mutta englantilaisten vammaisuus on tässä kyllä jo aivan omalla tasollaan. Eriarvoisuus on aina erioikeuksisuutta. Se että ollaan samanarvoisia on juridisesti juuri sitä että vaikka on erilaisia ominaisuuksia niin siitä huolimatta molemmilla on samat oikeudet ja velvollisuudet.

"4) Englannin kirkko yhteisönä, jonka laki on osa maan lakia, tarvitsee erityistä lainsäädäntöä, jotta sen itsemääräämisoikeus säilyy samalla tasolla kuin muut kirkot ja uskonnolliset ryhmät." On varsin omituinen väite esittää että jokin tietty uskonto tarvitsee erityisoikeudet ollakseen jotenkin samanarvoinen muiden kirkkojen ja uskontojen kanssa. Tosiasiassa se että kaikilla uskonnoilla on samat oikeudet tekee kaikista uskonnoista samanarvoisia. Toki tässä on tietysti kyse muusta. Pysyvyyden varmistamisesta eli vallasta jossa kirkko on suhteessa uskovaisiin. Eikä siitä että uskovaiset vain valitsisivat uskontonsa ja liittyisivät siihen. Uskonnonvapaus saattaa uhata vakiintuneita uskontoinstituutioita tavalla joka ei muutoin ole mahdollista. Mutta ei tämän tilanteenmuutoksen tarvitse tarkoittaa sitä että kirkon itsemääräämisoikeus olisi huonompi kuin niillä jotka nyt sitten vain ovat suositumpia ihmisten kanssa. Se että kirkon valta vähenee ei tee siitä heikkoa uhria. Se pikemminkin osoittaa että se on tähän asti ollut valtaa käyttävä öykkäri. Joka ei sitten kestä kun ihmiset vuosisatojen perinteiden jälkeen hakkaavat takaisin. (Tai eivät edes hakkaa. Ovat vain tukematta. Kuin lihaksensa menettänyt kiusaaja joka itkee sen perään että kukaan ei enää pelosta maksa hänelle suojelurahaa. Reilua on tämä. Entinen kiusaaja pitäisi asettaa itse elämään omien aiempien käytöstensä mukaan hautaan asti.)

"5) Meillä on jatkuvana huolena, että ehdotettu laki ei tarjoa riittävää suojaa kristittyjen uskonnolliselle vapaudelle ilmaista näkemys, että avioliitto voi olla vain miehen ja naisen välinen liitto." Tämä on argumenttina sama kuin väittäisi että aborttikeskustelu loppuisi siihen päivään kun aborttilait on saatu läpi. Tai väittäisi että tällä hetkellä on ongelmia esittää kantoja siitä että homoseksuaalien pitäisi päästä naimisiin koska he eivät tällä hetkellä pääse naimisiin. En tiedä mitä englanissa sekoitetaan ehtoollisviiniin. Mutta minä haluan sitä kyllä itselleni nautittavaksi. Sen verran mielenkiintoista pöhinää tämä kohta oli.

"6) Laki olettaa, että avioliiton "tasa-arvoisuutta" ajatellen sukupuoli on merkityksetön. Tämä logiikka rikkoutuu kuitenkin Englannin olosuhteissa jo siinä, että avioliiton "jääminen täyttymättä" ja "aviorikos" jäävät voimaan perusteina päättää eri sukupuolta olevien puolisoiden liitto." En ymmärrä tätä kohtaa ollenkaan.
* Ovatko britit todella rakentaneet sellaisia järjestelmiä joissa ollaan vähän kuin tiettyjen piirien uskovaiset. Ne jotka suojelevat vaginaneitsyyttä ja siksi suosivat oraalista seksiä tai anaaliseksiä. Koska se ei ole "oikeaa syntiä". En tiedä mitä heille pitäisi sanoa. Tai tiedän. Nähdäkseni laukeaminen ja seksin harrastaminen onnistuu homoseksuaaleiltakin. Kirkkoviisat voisivat kysyä tätä vaikka riviuskovaisilta jotka mielellään kauhistelevat miten perverssiä ja likaista paneskelua homoilla on.
* Toisaalta kun otetaan tässä kohta 3 ja sovelletaan näihin argumentteihin itseensä. Niin eihän se että kristityillä on eri oikeudet ilmaista uskoaan ole mitään eriarvoisuutta. Koska eihän erilaisuus tarkoittanut eriarvoisuutta. Ja tämä erilaisuus koski myös oikeuksia. Sama ongelma on itse asiassa rajusti mukana myös tuossa kohdsassa 5).

"7) Englannin kirkon kouluissa opetetaan uuden lain mukaista käsitystä avioliitosta, mutta jää epäselväksi, miten ne voivat tuoda opetuksessa esiin asiaan liittyvää uskonnollista eetosta." Eli jos uskovaisilla on vaikeuksia esittää omia asioitaan ja heillä on vaikeuksia omassa pedagogiassaan niin muut joutuvat lainsäädännössään joustamaan sen vuoksi? Tämä on nähdäkseni uskovaisten inkompetenssia. Opettelisivat opettamaan. Tosin tässäkin on syytä miettiä että mikä epätasa-arvo tässä on. Koska kohta kolme. Ovat itse pistäneet sen validiksi tuohon listaan. Joten sen täytyy olla vahva, väkevä ja pätevä. Eiväthän papit lähde esimerkiksi minua ärsyttämään haaskaamalla aikaani roskaan joka ei kestä edes ala-arvoisinta kriittistä analyysiä. Kaikkien kohtien täytyy siis olla top noch. Älyllisen kristityn kerman tuottamaa laatuaineistoa. joten kohta 3 sopii kaikkeen oiekuksista ja tasa-arvosta ja reiluudesta sanottuun. Aina. Muutenhan se ei olisi listassa. Koska älyllisyys nyt ylipäätään nojaa sellaisiin perustasoihin kuin että logiikka on rakenne ja päätelmä on pätevä samoilla ehdoilla.

Hämmentävää, eikö?

Mielestäni hämmentävintä on se miten tämä argumentti on kooste. Siinä on ikään kuin kasattu kaikki mitä homojen avioliittoa vastaan voidaan sanoa. Ja sitten ei ole mietitty miten nämä kohdat sopivat yhteen. Kokonaisuus ei ole koherentti. Omat käytetyt argumentit heikentävät omia toisia kohtia. Kokonaisuus ei ole järkevä. Mikä viittaa siihen että mistään kovin jäsennetystä tai laadukkaasta maailmankuvasta ei voi olla kysymys. Se, että joukko viisaita koulutettuja kristittyjä tuottaa tämänlaista vihjaa syvemmästä ongelmasta. Siitä että tätä parempaa ei luultavasti edes ole. Ja se kertoo jo sellaista tarinaa että sen pahempi näiden viisaiden miesten uskonnolle.

Kykenen ymmärtämään jos homoseksuaalien avioliittoa vastaan on mielipide. Ja että tähän nojaa sitten vaikka uskonollisilla arvoilla. Julistamisessa on siinäkin kuitenin perustana maailmankuva. Ja tässä on syytä olla koherentti. Sillä keskustelun ja julistuksen allakin on vielä jotain. Jotain joka ei ole enää maailmankuvallista arvojen jäsentämistä ja mielikuvien ilmaisua. On kyseenalaista onko kyseessä enää edes mikään mielipide. Kenties tätä pitää kutsua jonkinlaiseksi mielibidéksi. Jossa on jäljellä ilmaisu ja perustelujen kuoret mutta ei mitään arvostettavaa sisältöä. On kyseenalaista onko väliä sillä saako näitä sanoa kaikkialla ääneen. (Kiroiluakin haluavat rajoittaa, esimerkiksi kirkossa. Ja siellä saarnoja kuunnellessa minun tekisi mieli kirota ääneen kaikista koviten. Toki kristillisesti.)

Tosin näitä mielibideilijöitä kohtaan uskallan sanoa uuden puolen. Se on kaunis muistutus siitä että sananvapauteen kuuluu myös sananvastuu. Se että avoimesti omalla nimellään vastustaa tätä asiaa on aktivismia. Ja aktivismia voi tehdä monella tavalla. Jos on asiallinen voi jäädä esiin hyvänä vastustajana. Mutta en olisi silti rajoittamassa mielibidéilijöidenkään äänessäoloa. Sillä he jäävät esiin jonain aivan muuna. Ja tämä voi esimerkiksi tarkoittaa sitä että henkilö jää ikävällä tavalla mieleen. Ja tässä kohden itselläni on tapana muistuttaa siitä että kenties armeliaisuus on kristittyjen hyve. Mutta minä en ole kristitty. Minun hyveeni on hyvä muisti.

On selvää että kun sanoo ääneen mielipiteitä, että se vaikuttaa myös omaan imagoon. Johon voi olla noloa reagoida sitten vaikka 20 vuoden kuluttua. (Tiedän tämän omakohtaisestikin.) Internet ei unohda. Enkä minäkään. Mielibidéily voi olla sosiaalinen itsemurha. ; Esimerkiksi julistan että anglikaaninen kirkko on nyt tilanteessa jossa pyytävätpä he minuta apua yhtään mihinkään, ties miten hyvään asiaansa, koskaan missään niin en anna latiakaan heidän tuekseen. Kieltäydyn tukemasta heitä lehtikirjoittelussa vaikka mikä tulisi vastaan. Mitään anteeksiantoa ei ole eikä tule. Ainut tapa korjata tai muuttaa tämä asia on palata menneisyyteen ja poistaa tuon kirjoituksen kirjoittaminen. Niin kauan kuin tähän ei pystytä ovat rahahanat ja aikani täysin suljetut. Kun riittävän moni tekee tämän, kirkko on enemmän tai enemmän pulassa. Sillä jostain syystä kaikkivaltiaalla on ollut omituisia vaikeuksia ylläpitää kirkkorakennuksiaan ja instituutioitaan ilman rahaa. (Joka on kyllä ällistyttävää, kun miettii.)

Mielibidéilijät eivät aja asiaansa tai osallistu sananvapauden käyttöön - kuten tekevät vaikka Kärnä tai Kuokkanen vaikka he ovatkin kanssani erimielisiä - vaan he ovat kiusaajia. Eikä maailmaa tarvitse muuttaa heidän öykkäröintinsä mukaan. Maailman tulisi tosin reagoida heidän öykkäröintiinsä. Riippumatta siitä kummalla puolella he sattuvat olemaan. Voittajien vai häviäjien. Moraalisesti Oikeassa Olevian vai Moraalikurimuksessa Rypevien.