"We Were Soldiers" -elokuvassa on kohtaus jossa sotilaiden naiset keskustelevat keskenään. Yksi heistä selittää miten heidän lähellä olevassa pesulassa ei sallita värillisiä vaatteita. Ovessa lukee "Whites only". Hän ei näe siinä olevan mitään järkeä. Muut kertovat että kyltti koskee vain valkoihoisia. Ja tästä järkytytään koska maansa puolesta kuolevan mustan miehen vaimo ei saa pestä pyykkejään siellä.
Aivan kuin olisi mahdollista elää Vietnamin sodan aikana kuulematta segregaatiosta. Aikana jolloin se, että on elossa on tarkoittanut sitä että on kuullut ihmisoikeusliikkeestä jonka tehtävänä on purkaa segregaatio. Se oli yksi suurimpia ja näkyvimpiä poliittisia liikkeitä!
Ja sitten jos tämänlainen asia jää huomaamatta, niin sillä kognitiolla ei kyllä heti tiedostetaan varsin syviä huomioita joita tämä hämmästyvä nainen tekee.
On toki totta, että monesti asioiden pahuudet jäävät huomaamatta. Mutta usein syynä on se että tiedettyjä asioita ei mietitä kahta kertaa muiden kuin itsen kannalta. Mutta jos jokin asia on niin laajamittaista ja keskusteltua kuin segregaatio Vietnamin sodan aikana, niin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti